sepi_1 sanoi:
On sanottu, että setti pitää olla tasapainossa. Varsinkaan kaiuttimet eivät saisi olla "liian" erottelevat jolloin paljastuvat mahdolliset etupään puutteet ja virheet. Detaljit voivat jopa ylikorostua joillakin kaiuttimilla, joten kaiuttimien vaihto huonompiin parantaa kokonaisuutta. Täh?
Sanoisin, että menee äänitysten piikkiin tämä. Itse kasaan laitteistoani levyhyllyni mukaan, enkä päinvastoin. Toinen voi harrastaa toisinkinpäin. Olen varma, että hyllystäni löytyy esim. sellaista rockkia missä säröä käytetään surutta. Olen varma, että liian erottelevat kaiuttimet tekevät kuunteluelämyksestä tällöin kenties hieman epämiellyttävää, joten siinä mielessä kajarit voivat tosiaan olla mielestäni "liian hyvät"..
Jos kuuntelette kaikin puolin erinomaista vierasta kokonaisuutta niin mistä tiedätte onko setti balanssissa ja jos ei, niin minkä osan piikkiin menee suurin kunnia toiston loistavuudesta/ mikä on ketjun heikoin lenkki?
Vierailuillani olen ainakin itse kuunnellut kokonaisuutta ja itse demoa:jan kerrontaa laitteistostaan ja valinnoistaan, hänen soittaessaan hänen levyjään. Minun levyjä soitettaessa olen pohtinut vain lähinnä, notta sopisiko tämäntyyppinen kokonaisratkaisu minulle? Olen yrittänyt vierailla mahdollisimman "erityylisten" - kokonaisuuksien luona, saadakseni itselleni enemmän tietoa hyvää ja huonoa erilaisten harrastamistyylien välille. Flättärit, putket, laajakaistat, tiukka vaste analyyttisyydessään, monikanava digiä tekniikan huipulta jne.
Tarkoitan tällä, etten omaa itse niin tarkkaa kuuloa/kokemusta, että voisin vieraan setin äärellä analysoida eri osasten merkitsevyyttä siinä setissä. Muuten arvostan hifissä kaiuttimien merkityksen korkeimmaksi ja lopun "hienosäädöksi", näin pähkinänkuoressa ilmaisten..
Itse en ole vielä törmännyt kaiuttimiin jotka paljastavat äänitteestä liikaa yksityiskohtia ja jotka kertovat ehjän cd-soittimen toimivan pullonkaulana. Jos tiedätte tällaisia kaiuttimia olevan niin kertokaa ihmeessä minullekin.
Ei sellaisia oikein meikäläisen mielestä olekaan. Kaiuttimia siis. Voi olla itsekullekin liian kirkkaita/tummia/suurpiirteisiä/verhoutuneita jne. Mutta sellaisia ei ole mitkä paljastaisivat äänitteestä liikaa. On vain mielestäni sellaisia äänitteitä, joiden parissa todella analyyttiset kaiuttimet, eivät ehkä tarjoa mieluisaa kuuntelu-elämystä. Jälleen kerran kuulijasta kiinni tämä homma. Silloin kuuntelija valitsee ne omat kaiuttimensa sen levyhyllyn mukaan, kompromissiksi, kuten aina tässä harrastuksessa. IMHO!
Matti.