Oikea Ääni

  • Keskustelun aloittaja jkh
  • Aloituspäivämäärä
J

jkh

Käyttäjä
Liittynyt
4.8.2006
Viestejä
1 011
Oikean Äänen olemuksesta olen "taittanut peistä" eräiden tahojen kanssa. Edellinen lause koskee isoja settejä,suuria kaiuttimia isoissa huoneissa.Pieneltä laitteistolta ei voida edellyttää tätä.Ison setin äänen pitäisi olla poweriltaan konserttiäänen tasolla.Se tarkoittaa ainakin 90 db äänenvoimakkuutta ja setin äänen pitää pystyä antamaan samanlainen äänenvoima kuin konsertissa.
Tämä tarkoittaa myös konsertteja,joissa käytetään äänen vahvistuslaitteita.Eli kevyen musiikin konsertteja.Huoneen pitää kotonakin täristä ja väristä voimakkaan konserttibasson tahdissa.Rumpujen pitäisi kotonakin paukkua terävästi.Nyt puhutaankin jo 100 desibelistä,eli kotonakin korvatulpat käyttöön!
Voin osittain yhtyä tähän vaatimukseen.Raskaan setin pitää tarvittaessa pystyä antamaan edes jonkinlainen käsitys siitä millainen äänen voima on konsertissa.Edes jollain levyllä
mutta kotiäänen pitäisi samalla olla kuunneltava ilman äänellistä hyökkäävyyttä.Se tarkoittaa panostusta kuunteluhuoneen omiaisuuksiin ja vahvistimiin.
Onko kotikuuntelijalle ainoa oikea ääni sitten tuo konserttitilanteen toisto,sitä voi jokainen miettiä.Toiset sanovat:Jos et tuohon voimakkaaseen toistoon pyri,sinä muutat ääntä!! ???
 
Nyt meni hieman ohi mistä aiheessa olisi tarkoitus keskustella? Eli siis onko konserttivoimakkuudet ja niiden tavoittelu ainoa tapa harrastaa?

No onhan noita ainakin monenlaisia konsertteja. Ei pienimuotoisesta akustisesta bändistä mikään valtava mekkala lähde eikä kaikki kuuntele klassista. Vastaavasti Manowarin ahdistaminen 140dB voimalla olohuoneeseen alkaa olla jo huono idea ajattelee sitä miltä kannalta tahansa.

Toisaalta myös tallenteet asettaa reiluja rajoituksia. Monessa genressä saa ihan rauhassa etsiä että löytyisi riittävän kompressoimatonta materiaalia jota edes kärsii soitella lujempaa vaikka laitteet toistaisikin. Osa on sitten ajettu ihan särölle asti, kuulostaahan se "kovemmalle".

Mutta jos otetaan riittävän suuri tila soveliaassa ympäristössä jolloin naapurit ei häiriinny eikä lasivitriini ala kilistä kaipa se käypä taso on siellä jossain 110-115dB luokkaa kuuntelupaikalla jos sinfoniaorkesterin täyden dynamiikan meinaa saada olkkariin tulemaan. Tämä siis lähdemateriaalin osalta. Suuri ongelma on sitten se miten mikäkin laitteisto sen jaksaa huoneeseen punnertaa. Ei ole nimittäin enää ihan helppoa. Metelin aiheuttaminen ei riitä, se pitäisi saada vielä vaivattomasti ja pienellä säröllä tulemaan että meteli olisi vielä musiikkia eikä pelkkää melua.

Jos vielä vastaa tuohon esittämääsi kysymykseen: ei se mielestäni ole millään tapaa ainoa oikea tapa edetä. Yksi muiden joukossa vaikka tilaa ja massia olisikin. Usein se kuitenkin kompastuu noihin asioihin, tilaan, massiin tai molempiin.

Jussi
 
Mielestäni mitään kovin suuria äänenpaineita ei tarvita musiikista nauttimiseen (tai sen toistumiseen "luonnollisena"), mutta tietty minimiraja pitää kyllä ylittyä. Itselleni miniraja tarkoittaa sitä, että musiikkia kuunnellessa ei tarvitse pinnistellä kuullakseen musiikin pieniä yksityiskohtia.

Toisaalta taas esim. hieman rankemman rokki/hevimätön toistumiseen "luonnollisena" vaaditaan mielestäni ainakin jossain määrin ne konserttibassot/tasot eli omana haaveena on joskus luukuttaa (tulpat korvissa tai ilman) kotona esim. System Of A Downia muutaman kilowatin voimalla ja seinällisellä subbareita (esim. 6*18" + 10*12" tms.) 8) Tuo subiseinä siis avittaisi normisettiä ilman liikuttamisessa raskaammalla materiaalilla.

Tilaahan tuo vaatii (ei niinkään rahaa), mutta mukava olisi joskus toteuttaa kun se kunnolla akustoitu erillinen kuunteluhuone löytyisi. Turhia kuvitelmiako? Ei kai nyt sentään... :D
 
Itselleni oikea ääni koostuu musiikin elementtien uskottavasta toistumisesta, joista tärkeimpänä tulevat rytmi (koherentti koko toistoalueella) ja melodia (sävelkorkeuden tarkkuus), seuraavaksi eheä harmonia ja uskottavan luonnolliset sointisävyt. Dynamiikkaa pitää olla siten, että niin makro- kuin mikrotason nopeat vaihtelut ovat helposti havaittavissa, mutta niiden ei tarvitse toistua luonnollisen dynaamisen alueen skaalassa desibeleinä. Itselleni äänenpaine on määrää, ei välttämättä laatua, samoin on usein ultra- ja infrataajuuksille ulottuvan vasteen kanssa. Kun kuunneltaessa Janos Starker ilmaantuu selloineen olohuoneeseeni, ollaan riittävän lähellä sitä mitä minä haluan.
 
Petri "Tawe" Tuovinen sanoi:
Itselleni oikea ääni koostuu musiikin elementtien uskottavasta toistumisesta, joista tärkeimpänä tulevat rytmi (koherentti koko toistoalueella) ja melodia (sävelkorkeuden tarkkuus), seuraavaksi eheä harmonia ja uskottavan luonnolliset sointisävyt. Dynamiikkaa pitää olla siten, että niin makro- kuin mikrotason nopeat vaihtelut ovat helposti havaittavissa, mutta niiden ei tarvitse toistua luonnollisen dynaamisen alueen skaalassa desibeleinä. Itselleni äänenpaine on määrää, ei välttämättä laatua, samoin on usein ultra- ja infrataajuuksille ulottuvan vasteen kanssa. Kun kuunneltaessa Janos Starker ilmaantuu selloineen olohuoneeseeni, ollaan riittävän lähellä sitä mitä minä haluan.
Napsauta laajentaaksesi...

Jeesus Tawe sä oot viisas! Siis ihan oikeesti.
 
Petri "Tawe" Tuovinen sanoi:
Kun kuunneltaessa Janos Starker ilmaantuu selloineen olohuoneeseeni, ollaan riittävän lähellä sitä mitä minä haluan.
Napsauta laajentaaksesi...

Ilmestyykö hän.
 
Tänään kuuntelin sattumoisin hyvinkin Oikean kuuloista ääntä kahdessakin eri ympäristössä 2x15W täysputkipelillä ja pikkuisilla linnunpönttökaiuttimilla (Chorus M-4 ja Penaudio Rebel 2), joista kumpikaan yhdistelmä ei kummoisia äänenpaineita antane mutta riittävästi kuitenkin. En millään keksinyt mitään merkittävää nokan koputtamista esityksistä, vaikkei alimpia ja rajatonta dynamiikkaa tullutkaan. Tietenkin tietyt levyt ja niiden bassot/efektit on jo rajattu pois mutta kyllä kelpasi silti nautiskella monenlaista musaa. Jos en kuuntelisi myös studiorytkettä niin olisi ehkä ollut jo harkinnassa linnunpönttöjen vieminen kotiin ykkössetiksi.
 
Olen kuullut 2 X pariwattisella putkivahvistimella ja herkillä koko äänialueen pahvikartonkibaffeleilla Tapion kotona suunnattoman läsnäolevaa ja dynaamista toistoa ja sitten toisaalta ulkona konsertissa 10 X miljoonawattista highendiä (HydePark Calling / Roger Waters) jossa kaikki aistit kylkiviivaa myöten toimi äänireseptoreina. Minusta nämä on kaksi aika eri asiaa. Molemmat hienoja mutta eri. En minä kestäisi sellaista super orgastista musiikki sensaatiota kolmea tuntia pitempään. Teeveestä tuli dokkari naisista, jotka saa satoja päivässä haluamattaan ja ne oli tosi uupuneita. Jos kotistereot ois kuin parhaat konserttilaitteet niin muuttaisin pois.
 
jkh sanoi:
Oikean Äänen olemuksesta olen "taittanut peistä" eräiden tahojen kanssa. Edellinen lause koskee isoja settejä,suuria kaiuttimia isoissa huoneissa.Pieneltä laitteistolta ei voida edellyttää tätä.Ison setin äänen pitäisi olla poweriltaan konserttiäänen tasolla.Se tarkoittaa ainakin 90 db äänenvoimakkuutta ja setin äänen pitää pystyä antamaan samanlainen äänenvoima kuin konsertissa.
Tämä tarkoittaa myös konsertteja,joissa käytetään äänen vahvistuslaitteita.Eli kevyen musiikin konsertteja.Huoneen pitää kotonakin täristä ja väristä voimakkaan konserttibasson tahdissa.Rumpujen pitäisi kotonakin paukkua terävästi.Nyt puhutaankin jo 100 desibelistä,eli kotonakin korvatulpat käyttöön!
Voin osittain yhtyä tähän vaatimukseen.Raskaan setin pitää tarvittaessa pystyä antamaan edes jonkinlainen käsitys siitä millainen äänen voima on konsertissa.Edes jollain levyllä
mutta kotiäänen pitäisi samalla olla kuunneltava ilman äänellistä hyökkäävyyttä.Se tarkoittaa panostusta kuunteluhuoneen omiaisuuksiin ja vahvistimiin.
Onko kotikuuntelijalle ainoa oikea ääni sitten tuo konserttitilanteen toisto,sitä voi jokainen miettiä.Toiset sanovat:Jos et tuohon voimakkaaseen toistoon pyri,sinä muutat ääntä!! ???
Napsauta laajentaaksesi...

Varsinaiseen konsertti-ääneen on (lähes) kaikilla systeemeillä matkaa ja pitää miettiä, haluammeko sitä edes. Sekin mikä kuullaan ja tunnetaan keholla rumpujen ja bassokitaran voimana on hyvin usein (onneksi) saavuttamattomissa. Konserteissa ääni on hyvinkin usein raakaa ja tällä tarkoitan nimenomaan vahvistettuja konserttiesityksiä joissa ääni tulee kaiuttimista miksauspöydän kautta. Sinfoniassa haluttu taso on on monen mielestä saavutettavissa, mutta väitän tämänkin tason saavuttamisen olevan vaikeaa. Tiettyjä hyveitä konsertti-äänityksestä on kotitoistoon myös saavutettavissa, mutta toisto sinäänsä ilman konsertissa vallitsevaa tunnetilaa on vaikea saavuttaa. Mikäli katsomme konserttia television välityksellä niin, että ääni tulee kaiuttimista (pääkaiuttimet/kaks´kanava). Tuolloinkin on helpompi tuntea ns. konsetti-esitys, koska kuva tuossa tapauksessa vie osan huomiointikyvystämme.
Pyrkimys voimakkaaseen toistoon ei mielestäni ole se yksi oikea tie "oikeaan ääneen", vaan mikäli halutaan kuulla tuollaista ääntä, niin olisi syytä käydä konserteissa. Niissäkin usein ääni on värittynyt, koska vahvistettu singnaali värittyy halusimmepa sitä, taikka emme.
 
Jannea en malta olla sen verran oikaisematta, että minun luonani et kyllä varsinaisesti kuullut pieniä linnunpönttöjä vaan 3-tielattiakaiutinta (Rebel2 + Chara). ;)
 
Janne sanoi:
Tänään kuuntelin sattumoisin hyvinkin Oikean kuuloista ääntä kahdessakin eri ympäristössä 2x15W täysputkipelillä ja pikkuisilla linnunpönttökaiuttimilla (Chorus M-4 ja Penaudio Rebel 2), joista kumpikaan yhdistelmä ei kummoisia äänenpaineita antane mutta riittävästi kuitenkin. En millään keksinyt mitään merkittävää nokan koputtamista esityksistä, vaikkei alimpia ja rajatonta dynamiikkaa tullutkaan. Tietenkin tietyt levyt ja niiden bassot/efektit on jo rajattu pois mutta kyllä kelpasi silti nautiskella monenlaista musaa. Jos en kuuntelisi myös studiorytkettä niin olisi ehkä ollut jo harkinnassa linnunpönttöjen vieminen kotiin ykkössetiksi.
Napsauta laajentaaksesi...


Niin niin, mutta ei ne vahvistimet ja kaiuttimet sitä ääntä antaneet. Mielenkiintoista on kuulla, mitkä olivat ne äänilähteet. Niistä se ääni tuli.

Ossi
 
Omasta puolestani voin Ossille vastata, että minun luonani Jannella oli äänilähteenä Bladelius Freja. Toisessa setissä ilmeisesti Arcam CD33. Semmoinen Jannella ainakin oli mukana kun minun luonani vieraili.
 
ahaapalainen sanoi:
Omasta puolestani voin Ossille vastata, että minun luonani Jannella oli äänilähteenä Bladelius Freja. Toisessa setissä ilmeisesti Arcam CD33. Semmoinen Jannella ainakin oli mukana kun minun luonani vieraili.
Napsauta laajentaaksesi...

Omasta kokemuksestani voin sanoa ainakin että Arcam CD33 on oikein musikaalinen laite.
 
Olen Pirkan kanssa samaa mieltä Arcam CD33:sta. Minulla oli se kerran Jannelta lainassa muutaman päivän ja tykkäsin kovasti sen tarkasta, ilmavasta ja sävykkäästä äänestä. Ehkä aavistuksen kirkas se oli minun jo ennestään kirkkaaseen systeemiini, mutta hieno peli!
 
Täytyy nyt Ossin toitottamalle idealogialle antaa sen verran tukea, että olen joka kerta soitin kainalossa kyläillessäni ihmetellyt että kylläpäs tuli kotoisat soundit täysin eri akustiikassa ja eri oheiskalustolla. Toisin sanoen tuntuu kuin soitin toisi mukanaan 30-50% oman kodin soundista. Ja vielä yhdellä tapaa sanoen ei enää Hifi-lehdessä esitellyt kuukauden laitteistot halvoilla jalustakaiuttimilla ja tuhansien eurojen elektroniikalla tunnukaan NIIN järjettömältä viritykseltä...
 
Tuosta kuunteluvoimakkuudesta tuli vielä mieleen että kaiuttimien suunnittelu, toteutus ja toiminta vaikuttaa siihen aika paljonkin. Balanssihan kuitenkin muuttuu kuunteluvoimakkuuden mukana korvan herkkyyden muuttuessa Fletcher-Munsonin teoreeman mukaisesti. Näiltä osin on kyllä loudness painotteisia systeemejä jotka soi hiljaa paremmin kuin kovemmalle voimakkuudelle sovitetut. Vastaavasti kovemmin soitettuna menee moni systeemi kokonaan kuralle muiden seikkojen takia (huone, särö ym).

Toki kaikki voivat soida hyvin myös hiljaa soitettuna mutta balanssin osalta syntyy kyllä eroa. Osa jää laihoiksi, osa soi ihan mehevästi. Sikäli ketä kiinnostaa...

Jussi
 
Kyllä sen Arcamin täytyy jotenkin soida, nykyinen toimitusjohtaja on Charlie Brennan. Hän minulle ensimmäisenä musikaalisuuden demosi. Toimi silloin pitkään Linnin myyntijohtajana.

Tosin en ole Arcameja kuullut. Paitsi näitä vanhoja Alpha 5 ja 5+ soittimia modattuina. Ne ovat varsinaisia petoja moddauksen jälkeen, mutta ilmeisesti aika tavanomaisia ennen. Mutta ne ovatkin jo about 10 vuotta vanhoja malleja.

Ossi
 
Nyt oli niin asiallista puhetta että sekaan mahtunee myös blondinäkökulmaa:
" Luonnollisen" ja "aidon" äänen kaipuussa haistaa miehisen kuvitelman viattomuudesta ja neitsyydestä. :D
Yx neljävitonen ukkoki usko että keski-ikäset baarimirrit on ihan iskemättömiä! Ne rouvat pani sitä ihan kuusnolla. Rumaa.
Ja muistutus: silikonit ei oo "aitoja" vaikka niin kuvitteliskin.

Ja luonnollisesta: ku meen konserttiin, kuulen siellä joitakin ääniä. Ja voin olla varma että naapuri kuulee samat äänet hiukan tai enemmän eri tavalla. Kumman luonnollinen ja oikea on se oikea oikea?

Rokkikonsertissa tulee öksö olo. Mummoista (siis Mummot isolla kirjaimella) saa kyllä irti myös kaikenlaista kauhiaa mutta kuulijana voin valita, kuuntelenko sitä "aitoa" ja "luonnollista" konserttikopiota, vai hyvää musiikkia ja hyvää soundia.
En kyllä haluu istuu tossa soittamassa makkisanko vierellä.

Mut laitteiston pitää pystyy rykimään ulos myös paskaa jos kuulija niin haluaa (ku lukee monta kirjaa, sieltä löytyy meitä moneen junaan, makkisangolla sekä ilman).

Emmä kyllä voi sanoo, mikä on se oikee ääni! Stereot on hyvät ku kaikki äänet kuuluu ja pystyy soittamaan lujaa niin että sointitasapaino pysyy samana volumesta riitppumatta. Siis että hiljaakin soitettaessa kuuluu kaikki äänet...
Sit jos joku haluu jotai korostusta tai vaimennusta luonnollisuuden nimissä, kuka voi sanoo, onxe väärässä?

Mut toi että kaikki äänet kuuluu ja tasapaino pysyy voimakkuudesta riippumatta, eiköhän se riitä tommosen
Oikeen Äänen kriteerix.
 
vaakko sanoi:
Mielestäni mitään kovin suuria äänenpaineita ei tarvita musiikista nauttimiseen (tai sen toistumiseen "luonnollisena"), mutta tietty minimiraja pitää kyllä ylittyä. Itselleni miniraja tarkoittaa sitä, että musiikkia kuunnellessa ei tarvitse pinnistellä kuullakseen musiikin pieniä yksityiskohtia.
Napsauta laajentaaksesi...
Kun kuulee soittimia luonnollisesti,esim, torvisoittokuntaa,ei siinä äänessä ole rajoituksia.Se tulee niin voimakkaasti,kuin soittimista lähtee.Riihimäen assan laiturilla sai sen taas todeta.Tässä se minimiraja ylittyi reilusti.
Kun kaverilla on raskas setti,sen pitää mielestäni tuoda edes jotain tästä torvien voimasta esiin.Riksussa mieleeni tuli Wilson ja torvikaiuttimet soitettuna suurella volyymilla.Mutta assalla en todennut äänellistä hyökkäävyyttä,mitä jotkut setit tuovat isoilla tehoilla esiin. Kotikuuntelijalle oikein ääni on tuo voima ilman hyökkäävyyttä.
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös