Hei taas,
Palataan tähän aiheeseen, koska siitä on muodostumassa varsin mielenkiintoinen kokemus – ainakin minulle. Kiitokset myös rohkaisevista kommenteista. Tänne saa kyllä kirjoitella.
Vaihdoin tuon otsikon 12000 euron piuhoista vähemmän provosoivaan, tässä ei kuitenkaan ole kysymys rahasta tai arvovalinnoista, vaan musiikin kuuntelusta. Ja huomioarvotkin taitavat olla käytetyt. Lisäksi laitteiston ydin eli vahvistin ja kaiuttimet ”maksavat” vain murto-osan tuosta 12 kilosta.
Tänään haluaisin sitten kertoa hieman naivia tarinaa tämän uuden kuunteluhuoneen ja laitteiston taustoista, myöhemmin sitten tarkemmin vekottimista.
Minua on aina kiehtonut jonkinlainen minimalismi. Ja todetaan heti, että vain kiehtonut, omassa elämässä mikään ei ole pientä ja yksinkertaista, päinvastoin… noin 350 muuttolaatikkoa todisti jotain ihan muuta.
Mutta ajatus pienistä stereoista on kuitenkin kiehtonut pitkään, ehkä vastapainona sen ison ja täydellisen tavoittelulle. Tosin ”pieni” on ehkä vähän liioittelua, mielessä siinsi lähinnä pienet kaiuttimet ja käsittämättömän järeä etupää, vaikkapa erään hongkongilaisen kuvan innoitus, jossa LS3/5A pari oli ”tärvelty?” eebenpuukotelolla ja edessä oli Cellon järeimmät tykit, Audio Palette mukaan lukien. Mutta juuri tuo LS3/5A oli ajatuksen ytimessä ja sen ympärille jotain hauskaa.
Ensiksi tarvitaan tietenkin se tila, eikä siihen ollut mahdollisuuksia, ennen kuin viime talvena, kun 5 metriä ikkunan takaa löytyi 10 metriä syvä kuoppa, jonka täyttämiseen tulisi 30 metriä korkea seinä. Oli siis aika häipyä Kaapelilta. Ajatus, johon vielä vuosi sitten en olisi uskonut, mutta nyt kiitän kaikkia haltijoita, että löydettiin Köydenpunojankadulle. Samalla talouteen tuli ”vierashuone”, johon heti kiinnitin huomioni – tuonne laitetaan musasetti soimaan. Tosin vierashuone nimeä ei saa vaihtaa. Mutta vuosien jälkeen olisi siis mahdollisuus ”kahteen” settiin ja nyt en ajatellut jättää tilaisuutta käyttämättä. Haagassa ja Kalevankadulla tähän olisi jo ollut tilat, mutta taisi mennä vähän varastoinnin puolelle. Nyt tuli ”mukaan” vielä 16 neliön kellarivarasto eli tärkeimmät pahvilaatikot saatiin pois silmistä. Ja häivähdys LS3/5A-kaiutintakin oli olemassa, Stirlingin V2 mallit viimeisimpänä. Hyvin soivat ja sillä ajattelin aloittaa. Mutta sitten tuli korona…
Sivujuonteena on mun mökkistereoprojekti, jossa vanha Audiogram piti pintansa kaikkia saman ajan vahvistinsankareita vastaan ja soi hämmentävän hyvin. Viime vuoden lopulla laitoin innoissani mökkistereoita kuvan Audiogramille eli Angelalle ja Simonelle ja ilokseni huomasin, että ovat edelleen olemassa ja kehittävät jopa uusia tuotteita. Angela laittoikin pienen vinkin, että nykyinen MB se vasta jotakin on, vanhaan verrattuna. Uskoin näin olevan, mutten ajatellut sitä pidemmälle.
Muutettiin siis helmikuun lopulla ja korona iski. Liiallinen(?) kotona olo laittoi myös miettimään filosofisempia ajatuksia – miksi olemme täällä, kuka olen, mihin mennään, olemmeko yksin... tai jotain sen suuntaista. No, ehkei niin vakavasti, mutta mieleen tuli kuluttaminen, stereot ja millaiset niiden pitäisi olla. Eräs kulminaatio oli tuotelanseeraus, jossa maineikas, brittiläinen, 60-luvun putkivahvistin ilmoitti paluusta markkinoille. Ensi-innostus hävisi tuota pikaa, kun selvisi, että paluun tekee vain nimi, kaikki muu on uudelleen paketoitua kiinalaista kulutuselektroniikkaa. Eikä siinä mitään, mitä se mulle kuuluu, että brändeillä ratsastetaan menestykseen. Mutta jäi kyllä vähän vaivaamaan. Jep, jep, naivi, mikä naivi, mutta koronaeristyksessä tuo meni tajuntaan.
Siinä sitten ajateltuani vierashuoneen tulevaa settiä, koin jonkinlaisen herätyksen – miksi en etsisi jotain eurooppalaista, jotain pienempien valmistajien tuotteita, joiden tekijät tunnet? Ihan niin kuin mun vielä paketissa oleva ”isompi” setti, jossa on Simonia, Masatakaa, Jania, Seania… Ja sitten muistin Angelan ja Audiogramin. Heillä on myös pieni kaiutin, ALone, vahvistin, riaa, dac, jopa kaapelit. Ja vaikka LS3/5A on klassikko, ehkä moderni toteutus olisi kiinnostavampi?
Audiogram on aika vaikea ”löytää” nykyään. Onneksi mulla oli kuitenkin kontaktit ja vuosien varrelta jotain materiaalia tallessa. Osoittautui, että ALone onkin aika pitkälle suunniteltu otus – kaareva ja vaimennettu alumiinirunko, jalustan kanssa suunniteltu refleksiaukko, umpipuusta pohja, katto ja etulauta, elementit ihan hyvillä sukujuurilla jne jne. Hemmetti, ei se olekaan mikään ”tavallinen” laatikko, tuohan on todella kiinnostava! Siihen vielä uusin MB vahvistin, jonka ulkoasuun ihastuin heti, ainakin taustavalaistu äänenvoimakkuuden säädin pisti kuvista silmään.
Alkukesästä alkoi sitten ajatukset olla valmiit ja viestittiin Angelan kanssa tiiviisti. Koko setti sieltä ja pääsisin katsomaan, mitä on tapahtunut sitten 90-luvun Audiogram MB1:n jälkeen. Eli uusin MB vahvistin, pari PRPH riaa-vahvistinta, DA2 dac, ALone-kaiuttimet jalkoineen ja piuhaa joka väliin. Vain äänilähteet jäivät omaan harkintaan. Loma sotki hieman systeemejä ja koeajoa, mutta nyt on ollut alkusyksy aikaa.
Tällä on tuskin yhteiskunnallista merkitystä, mutta minä olen äärimmäisen tyytyväinen siihen, mitä tuli tehtyä ja mihin ollaan menossa. Kun sain setin soimaan ja huoneen siistittyä, jo lähtökohta oli hyvä. Niin… vähän urkumusiikkia ”pienistä” kaiuttimista ja viikossa rapistui kirjahyllyt lattialle – olin yhä vakuuttuneempi
Viimeiset pari viikkoa olen siirrellyt kaiuttimia muutamia senttejä sinne tänne ja muistiinpanot todistaa, että hyvään suuntaa ollaan menossa. No, kyllä sen kuuleekin. Muistikirja on tarpeen ”peruutuksia” varten. Mutta soinnista seuraavassa jaarituksessa. Kirjoittelen tätä rouvan sienireissulla, mökin terdellä Lohjalla, kädet kohmeessa. Voi kun pääsisi pian kuuntelemaan kotiin. Vaikka Dire Straitsia!
Jaa, Marja tulikin, hullu sienimuija korit täynnä suppiksia. Nyt kotiin, palaillaan!
Terveisin,
Kari
