Nykymuusikoiden merkitys ja taso?

Fundeeraaja

Käyttäjä
Liittynyt
8.8.2006
Viestejä
4 923
Kaupunki
IČIĆI Kroatia
Miles aloitti hyvän juttusarjan. Fodeerataan hieman mitä on tämän päivän nuoret ja heidän musiikkinsa? Kuinka pitkää elinkaarta heidän musiikilleen voidaan povata. Onko joukossa uusia Eino Grönejä, jotka lykkivät vielä 40v. päästä kyntämässä klubien ja kapakoiden stageja kuin Tawe tällä hetkellä. Puhuttaako lapsenlapsiamme Irinan sanoitukset? Eli elämmekö kertakäyttökulttuurissa jossa musa ja tekijät katovat kuukaudessa? Kuka nyky muusikko voi päästä samaan kuin Beatles, Rollarit, Tai muut 60-70 lukulaiset rokkarit. Jazzlegendoista puhumattakaan.
Jamie Cullum on kohkattu jannu, kova tekemään standardeja ja covereita. Riittääkö puhti vielä kymmenen vuoden jälkeen, en usko.
Suomen euroviisuvoittajat maskeineen, voipi olla aika velho kuvitella miehet 70 v. lavalla maskeissaan ja rollattoreissaan.
 
Kevyen musiikin ottaessa ensiaskeleitaan orkestereiden ja artistien määrä oli hyvin vähäinen nykyiseen verrattuna. Lisäksi ainakin pop-musiikki oli uutta ja ihmeellistä. Tästä syystä bändeillä oli helpompaa 'päästä pinnalle' kuin nykyisin, jolloin innokkaimmallakin penkkisoittajalla jää taatusti ainakin 99% potentiaalisesta musiikista kokonaan kuulematta.

Itse pitäisin suoranaisena ihmeenä, jos lahjakkaimmat artistit olisivat esiintyneet juuri pop-musiikin alkuvuosina. Asioilla on tapana kuitenkin kehittyä, ja suuresta massasta löytyy helmiä todennäköisemmin. Valitettavasti media pyörittää sitä musiikkia, joka kolisee keskivertoihmiseen kaikkein helpoimmin. Tarjonnan lisääntyessä on myös mahdotonta, että yksi artisti nousisi kaikkien kestosuosikiksi.

Nykybändeistä ehkä ainakin U2 ja R.E.M. muodostunevat jonkinlaisiksi ikoneiksi, pienemmälle piirille myös mm. The Cure ja The Smiths ovat vaikuttaneet syvästi pop/rockmusiikin kehitykseen.
 
Fundeeraaja sanoi:
Suomen euroviisuvoittajat maskeineen, voipi olla aika velho kuvitella miehet 70 v. lavalla maskeissaan ja rollattoreissaan.
Offia:
Maskit voi tässä asiassa olla eduksikin. Ainahan voi laittaa nuorempaa kaveria lavalle ilman, että bändin "hahmot" vaihtuu. Katellaans vaan kuinka herra Simmon$ pyörittää Kiss bändiä...
 
Fundeeraaja sanoi:
Miles aloitti hyvän juttusarjan. Fodeerataan hieman mitä on tämän päivän nuoret ja heidän musiikkinsa? Kuinka pitkää elinkaarta heidän musiikilleen voidaan povata. Onko joukossa uusia Eino Grönejä, jotka lykkivät vielä 40v. päästä kyntämässä klubien ja kapakoiden stageja kuin Tawe tällä hetkellä. Puhuttaako lapsenlapsiamme Irinan sanoitukset? Eli elämmekö kertakäyttökulttuurissa jossa musa ja tekijät katovat kuukaudessa? Kuka nyky muusikko voi päästä samaan kuin Beatles, Rollarit, Tai muut 60-70 lukulaiset rokkarit. Jazzlegendoista puhumattakaan.
Jamie Cullum on kohkattu jannu, kova tekemään standardeja ja covereita. Riittääkö puhti vielä kymmenen vuoden jälkeen, en usko.
Suomen euroviisuvoittajat maskeineen, voipi olla aika velho kuvitella miehet 70 v. lavalla maskeissaan ja rollattoreissaan.

Tuosta kertakäyttökulttuurista sen verran että ei tämä musiikkibusineksessa ole mitenkään uutta, yhdenhitin ihmeiksi jääneitä bändejä löytyy varmasti joka vuosikymmeneltä puhumattakaan niistä jotka eivät koskaan lyöneet itseään kunnolla läpi.

Toisaalta onhan nyt jo liuta 80- ja 90- luvulla aloittaneita bändejä jotka edelleen puuskuttavat listoilla, ja jos taas katsotaan vain 2000- luvulla aloittaneista, niin niistä voi olla vielä aikaista sanoa, mutta massa on suuri joten eiköhän niistäkin helmiä löydy kuten miles jo totesikin.
 
Hyvä aihe! Tämä synnyttää monenlaisia kysymyksiä ja hahmotuksia. Ensinnäkin yksi havainto: VAIKUTTAA siltä että suurten yhdistävien nimien aika on ohi, musiikki on pirstaloitunut lukemattomiksi alakulttuureiksi. Onko esim. vuoden 1990 jälkeen aloittaneista artisteista ainutkaan sellainen että voisi realistisesti vetää Helsingin olympiastadionin täyteen? En keksi ainuttakaan, kaikki kyseeseen tulevat suuret nimet ovat aiemmin aloittaneita (kuten Metallica, AC/DC, Iron Maiden, Springsteen, Bon Jovi, Madonna jne...). Nyt voidaan kysyä: mistä moinen johtuu? Eikö asialla tosiaankaan ole mitään tekemistä musiikin LAADUN kanssa? Nyt joku tietenkin kuittaa takaisin sarkastisesti että ovatko mielestäni Bon Jovi tai Madonna superlaadukkaita artisteja. Tähän vastaan vain että kai niin on pääteltävä, kaiketi OMAN GENRENSÄ sisällä Bon Joville (radiohömppäpop) tai Madonna (tanssipop) eivät ole kohdanneet ylittäjäänsä. Ajatelkaa Abbaa, jos Abba tekisi comebackin, se voisi ilman muuta tulla Stadionille esiintymään. Mutta esim. Oasis, jonka ura näytti kahden ekan levyn kohdalla siltä, että kyseessä on oikeasti eka uusi meganimi pitkään aikaan, on tällä hetkellä jo aivan out.

Toinen juttu mitä voi pohtia: kuten milesdavis tuossa ylempänä totesi, tehdyn ja julkaistun MÄÄRÄ on aivan toisella tasolla kuin vaikkapa 1960-luvulla. Julkaistujen nimikkeiden määrä yksinkertaisesti on hurjasti isompi kuin tuolloin. Ja silti: missä ovat 2000-luvun kevyen musiikin superklassikot? Missä on Hendrixin debyytti? Missä on Velvet Undergoundin banaanilevy? Missä on Beatlesin Valkoinen tupla? Doorsin debyytti? John Coltranen Love Supreme? Tiedossani ei ole mitään lähellekään noita vastaavia. Ja pitäisihän niitä olla jos kerran musiikkia julkaistaan niin valtavasti! Kai niitä sattumia keitosta pitäisi löytyä? Mutta ei löydy. Miksi?
 
Mielenkiintoinen aihe tosiaan. Kyllä, tarjonta on varmasti kasvanut paljon, ja nyt musiikkia tulee v*tun tuutista enempi kuin kukaan pystyy vastaan ottamaan. Ja varmasti tyylillistä pirstoutumista on tapahtunut - onko se todellista vai keinotekoista, en tiedä, mutta varmasti se osaltaan vaikuttaa laatumusiikin "näkymättömyyteen". Hyvää musiikkia tehdään mielestäni vielä paljon monilla eri sektoreilla. Kohdeyleisö on vain vapeampi, johtuen ehkä tarjonnasta. Ja kyllä mä näkisin että kestävääkin kehitystä tapahtuu moinella saralla, esim. monet 90-luvulla aloittaneet metallibändit ovat hyvin voimissaan ja tuottavat alallaan laatutavaraa, sama varmaan jazzin ja klassisenkin musiikin kohdalla. En usko että uusia beatlesejä, stoneseja, madonnia ja abboja enää tulee - ei ainakaan kovin helposti. Maailman on nyt kovin erilainen kuin 20 vuotta sitten. Ihan yksilönkin kannalta koko maailmankuva on muuttunut, esim. Internetin myötä jne. En tiedä...

Mitä Oasikseen tulee, niin mä en tykännyt koskaan, ja mua v*tutti että heidä verrattiin The Beatleseihin - The Beatles ei tehnyt koskaan niin tylsää musiikkia kuin Oasis parhaimmillaan.
 
Muuten Kronoksen kanssa samoilla linjoilla, mutta noita luettelemiasi levyjä ei ehkä sittenkään kuunnella ainakaan nuorison keskuudessa kovin usein. Jokaisella sukupolvella on omat juttunsa, ja vaikka esim. Led Zeppeliniä joku nuori kuuntelisikin, taitaa se olla aika marginaalista 50 centin rinnalla.... Vanhat parrat täällä toki niin tekevät, samoin monet musiikin harrastajat.

Nykyartisteista tuli mieleen Radiohead, joka on savuttanut jo melkoisen menestyksen sekä levymyynnissä että kulttisuosiossa. Voisi jopa täyttää Stadioninkin (?).
 
Olen sitämieltä, että stadionin täyttäjiä löytyy tänään ja löytyy huomennakin. En tiedä tuleeko tähän maahan enään mitään "Dingo - ilmiötä", mutta uskoisin Eminemin vetävän stadionin täyteen, siinä missä Foo Fighterskin.

Voi myöskin olla, että osaa bändeistä tullaan todella arvostamaan vasta myöhemmin, kuten vaikkapa CMX, tai Tehosekoitin?

Tai siis. Kyllähän noitakin toki arvostetaan jo tänään, mutta tarkoitin lähinnä nostoa sinne mainstream osastoon ja jatkuvaan radiosoittoon.

Mitä tulee yksittäisiin biiseihin, niin kyllähän tuota Alphavillen Forever Youngia, Nick Kershawin Ridleä ja niitä Mamban rallatuksia soi aika tasaiseen tahtiin radioissa, vaikkei kukaan oikeasti muista suunnilleen yhtäkään muuta biisiä näiltä artisteilta. :D
 
Hyvä aihe, usein tuntuu siltä että kukin ikäpolvi arvostaa eniten oman teini-ikänsä musiikkia ja kaikki "uusi/kehitys" lytätään kuten kaikessa muutoksessa yleensä.

Oletusarvoisesti kaikki kehittyy, miksei siis populaarimusiikkikin.

Tarjonta on nykyään tavattoman laajaa, kuten on ketjussa jo aiemmin mainittu. En ole muusikko enkä mitenkään pätevä arvioimaan taiteellisia arvoja, soittotaitoja yms. lahjakkuutta. Mutta pidän yleensä ottaen nykymusiikista jopa enemmän kuin vanhoista klassikoista. En tiedä, onko jonkun artistin tai yhtyeen nousu yleisesti tunnustetuksi ikoniksi joku erityinen arvo sinänsä. Riittääkö että joku koskettaa jotakin, vaikkei yksi kaikkia.
 
Hear the sound of music
Drifting in the aisles
Elevator prozac
Stretching on for miles
The music of the future
Will not entertain
It's only meant to repress
And neutralise your brain
Soul gets squeezed out
Edges get blunt
Demographic
Gives what you want
Now the sound of music
Comes in silver pills
Engineered to suit you
Building cheaper thrills
The music of rebellion
Makes you wanna rage
But it's made by millionaires
Who are nearly twice your age
One of the wonders of the world is going down
It's going down I know
It's one of the blunders of the world that no-one cares
No-one cares enough


http://www.progarchives.com/artist.asp?id=290#

Oliskohan kuitenkin niin, että artistin täytyy luoda riittävän pitkä ura, jotta pystyy vetämään stadionin täyteen. Maksukykyisin yleisökin löytyy hieman vanhemmasta porukasta. Tästä syystä ei löydy uusia artisteja tekemään megakonsertteja.

Miksei vaikkapa Linkin Park voisi vetää stadionia täyteen 20 vuoden kuluttua?
 
Minäkin pidän nykymusiikista ja etsin aktiivisesti uutta kuunneltavaa. Jotkut pitävät niistä vanhoista jutuista, mutta itse kuuntelen niitä omia vaihtoehtorocksuosikeitani lukuun ottamatta todella vähän. Joka vuosi tulee jotain kiinnostavaa, eikä saman bändin tarvitse aina edes tehdä kymmentä loistavaa levyä. Esim. Tracy Chapman teki yhden upean ja sitä tulee edelleen kuunneltua silloin tällöin.

Police tai Sting voisi myös täyttää stadikan.
 
Tämäpäs se onkin niin mukava aihe, että turisen enemmänkin. :)

Sattuneista syistä jämähdin, tuossa muutama päivä sitten, katselemaan Ylen Teemalta tulevaa T - Studiota. Siinä oli vieraina mm. M.A Numminen ja keskustelivat 60 - luvun lopun Undergroundista, verraten ilmiötä tietenkin tämänkin päivän Undergroundiin ja mukana oli myöskin eräs poppitutkija.

Tämän päivän Underground haluaa todella pysyä "maanalla", toisin kuin M.A Nummisen&Co harjoittama Underground aikoinaan jne.

Sieltä Teemalta olen myöskin vakoillut niitä poppijutskia käsitteleviä ohjelmia, missä yhdessä perehdyttiin esim. Heavy Metallin syntyyn ja jatkoon. Ozzy itse siinä kertoi, että he vain kekkasivat, notta käytetään semmoisia "synkkiä" melodioita ja tehdään "Scary music" :D

He sitten tekivät Albumin nimeltä Black Sabbath, jonka jälkeen onkin sitten poikinut vaikka mimmoisia "haaroja" tähän genreen. Judas Priest toi kaksi pääkitaristia, sekä nahat ja niitit kuvioon. 80 - Luku toi taasen semmoista rekvisiittaa ja asusteita, että oksat pois jne.

Näin ne hommat kehittyy ja tulevaisuuttahan ei kukaan voi ennustaa, joten mistäs sitä tosiaan tietää, että mitkä bändit 00 - luvulta porskuttaa kahdenkymmenen vuoden päästä. Osa tulee kumminkin porskuttamaan, näin ainakin itse uskon.

Onko se sitten H.I.M, Linkin Park, vai joku vielä tulematta oleva, mutta kyllä musiikki elää ja voi hyvin, MTV:stä ja miljardibisneksestä huolimatta.

Esim. Näinkin kaunis kappale on tehty "viime aikoina." :)

http://www.youtube.com/watch?v=HLFTYKN_BHg
 
Milesdavis: niinpä niin Police ja Sting - mutta ne ovatkin jo 1970-luvulla aloittaneita! Kuten myös U2 ja Cure. Ja ylemmässä viestissäsi mainitsemasi REM ja Smiths 1980-luvulla aloittaneita. Ei mitään uusia nimiä siis.

Mutta Linkin park 20 vuoden kuluttua Stadikalla? Huh, ei kai ihmiset niin hölmöjä ole? Mutta on Jyrki_H:lla kieltämättä pointti, tuo raha-argumentti. Ehkä ei löydy 45.000 nuorta maksamaan nousevasta artistista 60 euroa. Mutta onko tämäkään pointti pätevä? Käyväthän nuoret festareillakin ja liput festareille maksavat ihan yhtä paljon! Ei vain löydy sellaista UUTTA artistia joka vetoaisi tarpeeksi suureen kuuntelijakuntaan. Radiohead tosin voi olla sellainen - harmittaa suunnattomasti että missasin bändin taannoisen Huvilateltan keikan...

Enkä nyt sano että PITÄISI löytyä. Miksi ihmeessä pitäisi? Riittänee tosiaan että hyvää musaa tehdään ja kukin kuulija löytää oman juttunsa ja voi kenties jopa käydä suosikkinsa keikoilla. Jos ei Stadikalla niin pienemmissä puitteissa sitten.
 
Eminem, Linkin Park, Foo Fighters... Ei olisi ehkä kannattanutkaan herätä tänä aamuna... En tiedä, olen töissä nähnyt tv:stä Simple Plan:iä... ihan plagiaatti jostain, ilman omaa juttua... en tiedä, menen nukkumaan.
 
Ai joo, luin kronoksen viestin huonosti. Kyllä se taitaa muutaman vuoden viedä ennen kuin stadion täyttyy.
 
Vielä vähän. Olen ihan täpinöissäni täällä. :D

Jos jätetään turhat jorinat sikseen ja kysytään vain otsikon kysymystä, elikkäs nykymuusikoiden merkitystä ja tasoa, niin en tiedä huomasko kukaan semmoisia bändejä, kuin Limp Bizkit ja Korn, tuossa jokin aika sitten?

Mielestäni he aloittivat tietynlaisen vaihtoehtorockin suunnan, mikä on muodostumassa omaksi genrekseen, alahaarojensa kera, tänä päivänä tätä kirjoitettaessani.

Merkitys on siis ollut näillä bändeillä suuri poppimusiikin rintamalla, ihan tässä viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tasoon voi taasen jokainen tutustua, vaikkapa youtuubiissa.

Sitä en tiedä, että tuleeko enään bändejä, jotka pystyvät luomaan Stairway To Heavenin kaltaisia kahdeksan minuutin biisejä, jotka tulevat kestämään ajan hammasta vuodesta toiseen, mutta voihan niitä tulla? Onko se sitten rockin saralla, vai elektronisen musiikin puolella, ne tulevat klassikot, niin sitähän ei tiedä, mutta kyllä tässä maailmassa tasokkaita bändejä löytyy tänäkin päivänä.

Se on sentäs varma juttu se. :)
 
Nykyään bändien ura jää lyhyeksi, syystä tai toisesta, Smashing Pumpkins, Guns n' Roses, Nirvana... ja yksi ilmiö mikä tuntuu erikoiselta on, että tänään graham bonnetit, joe lynn turnerit, paul di'annot ja uriah heepit kiertävät samanlaisissa pizzeria nurkissa kuin meidänkin bändi... tosi outoa....
 
Kronos ja Jyrki.H

Ei siellä Metallican keikallakaan Lepakossa, silloin 80 - luvulla ollut montaa ihmistä pällistelemässä. Eräs tuttuni vain totesi tuossa muutama vuosi sitten jutellessamme, että kuulosti silloin aika hyvältä uudelta bändiltä. :)

Itsehän en luonnollisesti tuohon aikaan vielä keikoilla käynyt, vaan kuuntelin kotosalla broidien Twisted Sister, Wasp ja Bruce Springsteen propagandaa, Dingolla höystettynä. :D

N`Sync, Timbaland, Alicia Keys, 50 Cent jne. Vetävät kyllä tänäpäivänäkin varmasti stadionit täyteen keikoillaan, mutta homman henki on varmasti muuttunut "vanhoista ajoista". Meinaan, notta mitenköhän tekevät oman musiikkinsa ja mitenköhän on muutama tuottaja isossa levy-yhtiössä suoltamassa meille populäärimusiikkia tänäpäivänä?

Jos tämäntyyppinen "pelinhenki" on se piru mitä pitää manata tässä threadissä, niin sittenhän olemme asian ytimessä, mutta tästä "pelinhengestä" huolimatta tuolla luodaan mielestäni hyvää musiikkia, siinä missä ennenkin.

Kenties sitä hyvää musiikkia pitää vain etsiä enemmän nykyään, kuin ennen?

Vähän niinkuin uutiset. Ei paljoa Hesarit, iltalehdet sun muut ainakaan meikäläiselle tarjoa. Politiikkaakin seurailen lähinnä itsensä poliitikkojen blogeista ja eduskunnan sivuilta.

Maailman meiningit katson taasen muropaketin foorumilta. :D

Hmm..

Ehkä se tosiaan on näin?

Kenties sitä tämänpäivän hyvää musiikkia pitää vain etsiä, jos tuntuu siltä, että radio ja telkkari eivät sitä tarjoa?
 
Seurailen kotona mitä omat varhaisteinit kuuntelevat. Ilokseni voin todeta että ei se mitään huonoa musiikkia ole. Edelleen minusta ilmaantuu artisteja, jotka onnistuvat tekemään asiat uudella omalla tavalla. Ja koska ihmiset kaipaavat "ilmiöitä" uskon että vielä voi syntyä myös uusia megaluokan-artisteja.

Ja kyllä niitä stadioneita on pakko saada täytettyä myös sen jälkeen kun nykyiset megatähdet ovat poistuneet maisemista. Musiikkibisneksen logiikka on menossa kovaa vauhtia siihen suuntaan että äänitteestä ei makseta, tai maksetaan hyvin vähän ja konserttielämyksestä sitten maksetaan sitäkin enemmän. Eli kaikessa runsaudenpulassa on bisneksenteon kannalta tärkeää luoda supertähtiä ja tähän varmasti tullaan myös alalla toimivien puolelta panostamaan, ja olettaisin että myös onnistumaan.
 
Tarjonta on kyllä niin laajaa nykyään, että sieltä on vaikea löytää hyviä. No, onneksi voi lukea alan lehtiä ja lapsilta saan hyviä vinkkejä. Vai onkohan sitä vaan altistunut heidän musiikkimakuunsa. No pääasia on, että niitä tykkää kuunnella ja usein hyvä on hyvä musiikkisuunnasta riippumatta.

Tietty vanhemmassa musiikissa on sama juttu, mistä löytäisi suosikkinsa. Kun ei silloin nuorempana ollut näin kiinnostunut musiikista. No netistä voi seurata mitä toiset soittelee ja kirjoja voisi hommata tyyliin 1000 levyä jotka pitäisi kuunnella.
 
Back
Ylös