Nykymuusikoiden merkitys ja taso?

Tawe sanoi:
Nykyään bändien ura jää lyhyeksi, syystä tai toisesta, Smashing Pumpkins, Guns n' Roses, Nirvana... ja yksi ilmiö mikä tuntuu erikoiselta on, että tänään graham bonnetit, joe lynn turnerit, paul di'annot ja uriah heepit kiertävät samanlaisissa pizzeria nurkissa kuin meidänkin bändi... tosi outoa....

Jovvain oli Sladekin Viking Linen 20h - porauslautalla huutamassa baarissa C`moon Feel The Noisea, tuossa kymmenisen vuotta sitten.

No joh. Kaveri sai niiden käsinkirjoitetun biisilistan, nimmareilla varustettuina, kun yleisö joraili lähinnä päissään ja istuskeli pöydissään, vissiin edes tajuamatta, notta mikä bändi siellä pauhaa..

Kuten itse teitin keikalla siellä Bar Mandocitossa, Helsingissä. :D
 
Matti Lehtinen sanoi:
Jos jätetään turhat jorinat sikseen ja kysytään vain otsikon kysymystä, elikkäs nykymuusikoiden merkitystä ja tasoa, niin en tiedä huomasko kukaan semmoisia bändejä, kuin Limp Bizkit ja Korn, tuossa jokin aika sitten?

Mielestäni he aloittivat tietynlaisen vaihtoehtorockin suunnan, mikä on muodostumassa omaksi genrekseen, alahaarojensa kera, tänä päivänä tätä kirjoitettaessani.

Merkitys on siis ollut näillä bändeillä suuri poppimusiikin rintamalla, ihan tässä viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tasoon voi taasen jokainen tutustua, vaikkapa youtuubiissa.

Kornia tuli fanitettua oikein urakalla aikanaan. Samoin Limbbiä tuli kuunneltua.
Ovat osaltaan vaikuttaneet radiopopin syvimpään sieluun - muuttumalla itse radiopopbändeiksi.
Kornilta toimivat ensimmäiset kolme albumia, lopputuotanto on sellaista huttua ettei enää napeksi.

Tehokkaat markkinakoneistot puristavat bändit kaupallisuuden muotin läpi ja tästä johtuen bändit ovat toistensa kopioita.
Ehkä myös levy-yhtiöiltä tulisi löytyä rohkeutta katsoa yli sen seuraavan kvarttaalin?!
Tämä kaava ajaa bändit/albumit lyhyiksi tähdenlennoiksi.

Korn - Parhautta - ennen
Korn - Ballsville - nykyhuttua
 
Matti Lehtinen sanoi:
Jos jätetään turhat jorinat sikseen ja kysytään vain otsikon kysymystä, elikkäs nykymuusikoiden merkitystä ja tasoa, niin en tiedä huomasko kukaan semmoisia bändejä, kuin Limp Bizkit ja Korn, tuossa jokin aika sitten?

Mielestäni he aloittivat tietynlaisen vaihtoehtorockin suunnan, mikä on muodostumassa omaksi genrekseen, alahaarojensa kera, tänä päivänä tätä kirjoitettaessani.

Merkitys on siis ollut näillä bändeillä suuri poppimusiikin rintamalla, ihan tässä viimeisten kymmenen vuoden aikana.

No mitä olen muutaman biisin Limp Bizkittiä kuullut, niin ei ne tod. mitään genreä ole olleet aloittamassa. Omasta mielestäni ne kuulostivat wannabe-Rage Against the Machinelta, mutta ilman asennetta särmää.
 
Mono sanoi:
No mitä olen muutaman biisin Limp Bizkittiä kuullut, niin ei ne tod. mitään genreä ole olleet aloittamassa. Omasta mielestäni ne kuulostivat wannabe-Rage Against the Machinelta, mutta ilman asennetta särmää.

Tämä on sellainen aihe mistä voisi vääntää peistä hamaan ikuisuuteen, mutta näin tietää Wiki.
 
Janste sanoi:
Tämä on sellainen aihe mistä voisi vääntää peistä hamaan ikuisuuteen, mutta näin tietää Wiki.

Joo, no mun on ainakin turha alkaa vääntää näistä asioista koska toi nykyajan lokerointiviidakko tossa metallimusiikin saralla saa jo koomisia piirteitä, IMO.

Wikin mukaan siis eroja on:

"Rage Against the Machine is noted for its blend of hip hop, heavy metal, punk and funk as well as its revolutionary politics and lyrics."


"Nu metal (also known as new metal or nü metal) is a musical genre that emerged in the mid 1990s which fuses influences from grunge and alternative metal with funk music, hip hop and various heavy metal genres, such as thrash metal and groove metal."

Ota noista nyt selvää, jatkumolta minusta kuulostaa RATM -> Nu metal.

Groove Metal... ??? ... :D
 
Tawe sanoi:
Nykyään bändien ura jää lyhyeksi, syystä tai toisesta, Smashing Pumpkins, Guns n' Roses, Nirvana... ja yksi ilmiö mikä tuntuu erikoiselta on, että tänään graham bonnetit, joe lynn turnerit, paul di'annot ja uriah heepit kiertävät samanlaisissa pizzeria nurkissa kuin meidänkin bändi... tosi outoa....

Oho! Täällähän on oltu aktiivisia. Täytyy sanoa etten, vaikka olenkin vanhaparta, halveeraa nykymussiikki tai -muusikoita. Voiko olla että muusikoiden ja bändien takana on pääosin "markkinavoimat" jotka säätelevät markkinoita. Otetaan yksi Idolstähti, paasataan ja vohkataan yksi vuosi ja teetetään 1-2 hittilevyä ja pannaan vuosi rundille. Kun noste loppuu, jähdytellään hieman keltaisen lehdistön lööpeissä ja otetaan pizerioissa loput mehut pois. Tämän jälkeen alkakoon artisti vaikka laulavaksi taksikuskiksi. Perään nyt sitä, kuinka paljon on enään niitä uudenpolven artisteja jotka saavat tehdä sitä musiikkia mitä haluavat. Vai onko nämä marginaaliset vanhukset, Dave Lindholm, Ismo Alanko ja J. Karjalainen joitain muinaisjäänteitä. Meillä on hyviä nuoria artisteja, esim Johanna Försti. Aivan fantastinen likka laulamaan. Äänen käyttö on loistavalla tasolla. Vetää jazzia siinä missä soulia tai rockia, siis monipuolinen. Vaan neito on mainstreemin ulkopuolella eikä ole päässyt kunnolla sisälle levy-yhtiöihin. Julkisivu kun on melko normaali finski, eli soma. Tunne "money talks" on aika voimalla läsnä kun katselee Voicea.
 
Mono sanoi:
Joo, no mun on ainakin turha alkaa vääntää näistä asioista koska toi nykyajan lokerointiviidakko tossa metallimusiikin saralla saa jo koomisia piirteitä, IMO.

Wikin mukaan siis eroja on:

"Rage Against the Machine is noted for its blend of hip hop, heavy metal, punk and funk as well as its revolutionary politics and lyrics."


"Nu metal (also known as new metal or nü metal) is a musical genre that emerged in the mid 1990s which fuses influences from grunge and alternative metal with funk music, hip hop and various heavy metal genres, such as thrash metal and groove metal."

Ota noista nyt selvää, jatkumolta minusta kuulostaa RATM -> Nu metal.

Groove Metal... ??? ... :D

Haluaisimpa tosiaan tietää mtä tuo "groove metal" oikein on?

Kyllähän se on niin, että varsinaisen Nu-metallin, eli amerikkalaisen pomppumetallin kantaisiä ovat Korn ja Deftones. Omalta osaltaan varmaan Rage Against The Machine voidaan lukea myös noihin pioneereihin, sillä toista samankuuloista bändiä ei ole vielä tullut oikein vastaan. Kaikki muut aktit ovat enemmän tai vähemmän jäljittelijöitä ja jotkut niistä ovat onnistuneet rahastuksessa esikuviaan jopa paremmin.
 
Onpa tänne kertynyt hyvää juttua!

Tosissaan Fundeeraaja tuossa jo veti läpi tuon markkinallisuuden. Isot levy-yhtiöt katsovat artistin tuottavan niin ja näin paljon rahaa kun ko. levy-yhtiön huipputuottaja A tekee työkseen artistille levyn. Työtähän tämä on vain heille. Musiikkiin sen enemmän tutustumaton jeppe kuuntelee tämän ison levy-yhtiön tuottamaan musiikkia ja hän rupeaa tuottamaan samanlaista materiaalia ja oravanpyörä jatkaa pyörimistään.

Sitten on nämä musiikkiharrastajabändit, joiden jäseniltä löytyy satoja, jopa tuhansia vinyylejä alkuperäispainoksina. He tekevät musiikkia harrastajapohjalta ja koittavat kehittää sitä omaa juttuaan mistä pitävät. He eivät välitä uusista musiikki-ilmiöistä tai trendeistä. He eivät välitä myykö heidän musiikkinsa, vaan tekevät sitä omaa juttuaan harrastelijoina ja koska pitävät musiikista.

Ihan palaten tuohon alkuperäiseen otsikkoon, tietty moni artisti jatkaa vielä pitempään tästä eteenpäin, tosin menestys voi olla paljon matalempi. Kuukauden pinnalla olevat bändit tulevat ja menevät, tosin kyllähän Hansonin veljeksetkin julkaisevat vielä levyjä :D Pienemmällä marginaalilla myydyt tulleet huippu jazz/ei joka tuutista tulevat artistit voi olla soitannossa vielä 40 vuoden päästä kunhan joku ne kaivaa sieltä taas esille :D

Tuossa Milesdavis kävi läpi muutaman huippubändin, mutta nämä U2, Cure, Smiths ovat vaikuttaneet jo pitkään! Radioheadikin on vaikuttanut jo -90 luvun lopulta. Mitä bändejä/muusikoita voidaan laskea nykyaikaisiin? Vuoden 2000 jälkeen tulleet ilmestykset?
 
Musiikkia tuotetaan enemmän nykyään kuin koskaan ennen. Koska ei haluta ottaa riskejä kaikki laitetaan saman muotin lävitse. Pro toolsilla musiikki silotellaan erittäin tarkkaan. Enää ei juuri kuule omaperäistä soundia.

Musiikki on ollut plagioimista jo pitkän aikaa. Sen jälkeen kun populaarimusiikki syntyi on vanhempi kuuntelijasukupolvi pitänyt uutta musiikkia huonona ja vanhan kierrätyksenä.

Silti uskon, että edelleen oikeat musiikintekijänerot nousevat esiin ja uusia pitkäkestoisia tähtiä syntyy. Ne eivät vain tule näkyviin ennen kuin aikaa kuluu.
 
Kysymyksenasettelusta varsinkin tuo merkitys on nykymusiikilla heiveröisissä kantimissa, missä ovat ne yhtyeet joista tulisi suunnannäyttäjiä, niitä joista tulevat yhtyeet ottavat vaikutteita. Tuntuu kuin nuo vanhat jyrät, ne jotka tekivät asioita ensimmäisinä tai tarpeeksi erilailla kuin muut, olisivat varsinaisia jättiläisiä ja nämä uudet ovat vain hyttysten ininää.
Kun listaillaan näitä merkittävimmät levyt yms. niin siellä ei paljoa 80-90-00-lukujen tuotoksia näy. Samalla kyllä huomaamme miten vähän siitä kokonaismassasta kaikilta vuosilta jää jäljelle, Beatles-kopioitakin on aikoinaan ollut varmasti tiu tusinassa, mutta vain alkuperäinen muistetaan. Toinen seikka on se miten harvojen käsissä ne merkittävät levyt ovat, siis samoilta yhtyeiltä voi listalla olla jopa 3 levyä.

Tasoltaan nyky-yhtyeet ovat kyllä kovia, varmasti siellä on teknistä taitoa runsain mitoin, vaikkei siitä voi pelkän levyn pohjalta olla varma, mutta ennenkuin päästään stadion-tasolle pitäisi jaksaa useita vuosia ja useita julkaisuja että fanijoukko kattaa enemmänkin kuin sen yhden levyn ostaneet/yhden sukupolven.
Ja monet noista tuntuvat väsyvän muutamassa vuodessa/ jäävän yhden hitin ihmeeksi.

En kyllä uusista yhtyeistä keksi muita stadionpotentiaalia omaavia kuin Musen, joka sekin ponnistaa Radioheadin jalanjäljiltä.
 
Kyllä 80- ja 90- luvulla on tehty hyvinkin merkittävää musiikkia ja merkittäviä levyjä, ainakin rankempaa metallia kuuntelevien ihmisten mielestä. Siis thrash, death, black jne. -genreistä katsottuna. Ja yksi suuri bändi elektropopin suunnalta on unohtunut aikaisemmista keskusteluista: Depeche Mode. Soittelee aika isoilla stadioneilla ja materiaali kattaan 80-luvulta tähän päivään.

Tuosta "groove metal" termistä vielä, että kukahan sen on keksinyt, kun se ei ole tullut vastaan reilun 15-vuoden metallin diggailun aikana? Pitäisi kyllä tietää noita "groove metal" bändejä enemmän kuin esim. Pantera, jotta siitä syntyisi oma genrensä. Wikipediaan ei kannata luottaa ihan joka asiassa, siellä kun on paljon kirjoittajien omasta hatusta vetäistyjä juttuja, joilla ei ole välttämättä mitään kiinnekohtia musiikinhistorialliseen ja musiikintyylien kehitykseen. Näihin omiin sähellyksiin törmää useasti sellaisten bändien kohdalla, joita on ollut vaikea luokitella varsinaisesti mihinkään kategoriaan, sitten on itse pitänyt keksiä vaan jotain, jotta senkin saisi lokeroitua... Toisaalta mitäpä noilla eri kategorioilla on väliä jos musa kuulostaa hyvältä.
 
op sanoi:
Pitäisi kyllä tietää noita "groove metal" bändejä enemmän kuin esim. Pantera, jotta siitä syntyisi oma genrensä.

Olisikohan tuo genre keksitty lähinnä Panteran kitaristin Dimebag Darrellin (rip) soittotyylistä. Osuva kuvaus mielestäni on että Dimebag soittaa boogietyylistä juttua mutta 2* nopeudella.
http://www.youtube.com/watch?v=RcjdpaNWzBQ

Sinänsä on kyllä välillä aika huvittavaa yrittää jakaa musiikkia lokeroihin. Mutta Pantera/Dimebag on kuitenkin ihan hyvä esimerkki melko uudesta musiikista, jossa on sekä merkitystä että tasoa.
 
Toisaalta ymmärrän kysymyksenasettelun, mutta kaipaako oikeasti joku lisää näitä epätoivoisesti "uraansa" pitkittäviä dinosauruslaumoja, Rollareita, Kissejä jne. jne.?

Onhan niitä hyviäkin esimerkkejä pitkäaikaisista mutta silti loistavista bändeistä/artisteista (enempi tosin rockin ulkopuolella...), mutta kyse on ennemminkin niistä poikkeuksista jotka vahvistavat säännön.

Vähemmän nostalgiaa ja enempi musikkia, sanon minä.
 
ubu sanoi:
kaipaako oikeasti joku lisää näitä epätoivoisesti "uraansa" pitkittäviä dinosauruslaumoja, Rollareita, Kissejä jne. jne.?

Itse en todellakaan kaipaa. Suorastaan ärsyttävää, kun näitä dinosauruksia mainostetaan tyyliin 35-vuotta mahtava megabändi tulee Suomeen tms. Oikeasti bändit on haudasta nostettuja, ketään ei ole vuosiin kiinnostanut ko. yhtyeet. Rollareidenkin levymyyntiluvut ovat suorastaan naurettavia. Mutta nyt näille dinosauruksille (Bon Jovi, R.E.M. yms.) näyttääkin olevan kysyntää, koska keski-ikäisiä ei kiinnosta iskelmä, lompakosta löytyy täpäkkää, ja nyky-yhtyeet eivät ole pystyneet luomaan mitään uutta, mullistavaa tai kiinnostavaa.

Onko 99 % musiikista jo tehty? Nyt vain kierrätetään ja puolivahingossa plagioidaan. Sointuyhdistelmiäkin on pop-musiikkiin rajallinen määrä käytettävissä. Minusta ei ole väärin coveroida, uudelleensovittaa ja "päivittää" kymmeniä vuosia vanhoja helmiä ajanhenkeen sopivaksi.

Anna Erikssonkin on avautunut suomalaisen nykyrockin tilasta: www.iltalehti.fi/viihde/200806067758360_vi.shtml

Matti Lehtinen sanoi:
Ei paljoa Hesarit, iltalehdet sun muut ainakaan meikäläiselle tarjoa.

Tänään oli Nytissä ihan mielenkiintoisia levyjä arvioitavana. Tarkkasilmäisimmät saattoivat jopa huomata Bon Iverin, joka oli Stereophilessä (5/2008) kuukauden levynä.
 
ubu sanoi:
Toisaalta ymmärrän kysymyksenasettelun, mutta kaipaako oikeasti joku lisää näitä epätoivoisesti "uraansa" pitkittäviä dinosauruslaumoja, Rollareita, Kissejä jne. jne.?

Onhan niitä hyviäkin esimerkkejä pitkäaikaisista mutta silti loistavista bändeistä/artisteista (enempi tosin rockin ulkopuolella...), mutta kyse on ennemminkin niistä poikkeuksista jotka vahvistavat säännön.

Vähemmän nostalgiaa ja enempi musikkia, sanon minä.

Nuoruudessa kuultu ja pidetty musiikki jättää kuulijaansa lähtemättömän jäljen ja nostalgia on ilmiö, joka kohtaa meistä lähes jokaista tuntevaa yksilöä. Ei se muuta tarvitse kuin että sukupolven rakastetut yhtyeet esiintyvät jälleen ja soittavat niitä rakkaita kappaleita, joiden tahdissa nuorena maailmaa hatarasti hahmotettiin jotta stadion on täynnä.

Ja kyllä jotkut yhtyeet tekevät oikeasti mukiinmenevää musiikkiakin yhä. Ainakin progressiivisen rockin saralla on ikiluovia yhtyeitä tai yksilöitä.
 
pirkka sanoi:
Nuoruudessa kuultu ja pidetty musiikki jättää kuulijaansa lähtemättömän jäljen ja nostalgia on ilmiö, joka kohtaa meistä lähes jokaista tuntevaa yksilöä. Ei se muuta tarvitse kuin että sukupolven rakastetut yhtyeet esiintyvät jälleen ja soittavat niitä rakkaita kappaleita, joiden tahdissa nuorena maailmaa hatarasti hahmotettiin jotta stadion on täynnä.

Toisaalta jokainen tunteva ja järjissään oleva yksilö näkee myös milloin homma on ns. täyttä fuulaa ja milloin se alkuperäinen idea on täysin vesitetty ja lavalla heiluvat ukot ja akat eivät edusta enää mitään samaa kuin silloin joskus.

Ymmärrän kyllä idean, mutta useimmiten homma ei vain toimi.
 
ubu sanoi:
Ymmärrän kyllä idean, mutta useimmiten homma ei vain toimi.

En tiedä mitä tarkoitat hommalla joka ei toimi. Rollareita? Mahdollisesti.. Itse olen käynyt viimeisen parin vuoden aikana esim näiden vanhojen pierujen keikoilla ja nauttinut täysin rinnoin: Deep Purple, Uriah Heep, Moody Blues, Jethro Tull, Genesis, Asia, Tasavallan Pesidentti, The Who, Roger Waters...
 
Yksi suosikkibändeistäni, King Crimson, on mainio tapaus: perustettu 1960-luvulla, 1970-luvulla, 1980-luvulla... jne jne, ja tavallaan myös 2000-luvulla. Aina tuore ja ajanmukainen - omassa kontekstissaan.
 
Sanoisin että tasoa ja merkitystä on, mutta sen lopullinen havaitseminen ottaa aikansa; aika seuloo mansikat paskasta. Nykymaailmassa tarjontaa on yksinkertaisesti niin tolkuttomasti että käänteisilmiönä markkinointikoneistojen jyrien seasta niiden todellisten osaajien "löytyminen" ottaa varmasti aikansa, mutta niitäkin on- ja eikä se välttämättä vaadi Rolling Stones- ilmiötä tms. "vedetään stadikka täyteen 50v päästäkin" bändiä, vaan sellaista jonka levyihin palataan sen 50v niiden julkaisun jälkeen. Tuskin Lou Reed suomessa myisi edes wanhaa jäähallia, mutta banaanilevy on silti legenda.

Uusista sanoisin että System Of A Down on nimi joka tullaan muistamaan vaikka Malakian keskittyisi loppuikänsä pilvenpoltteluun(kuulemma yksi syy SOAD:n loppuun malakianin yhteistyökyvyttömyyden lisäksi). Toxicity on niin karmean kova levy, että sellaisia ei montaa vuosikymmenessä genressään tule, jos yhtään kovempaa.

Suomalaisista ehkä YUP:n ja CMX:n tuotannon helmet tulee vähintäänkin olemaan sellaista jotka muistetaan niinä kultaisina hetkinä 90- luvulta.
 
Back
Ylös