Nykyklassista

Hei laitan tänne nykyklassista osioon, vaikka voisi oikea otsake olla tuo. Siellä taisi olla vain eri genreä https://foorumi.hifiharrastajat.org/showthread.php/135365-Hyvältä-kuulostavia-äänitteitä

Kysymys kuuluu, että voisiko saada joitain vinkkejä loistavasti äänitetystä Stravinskyn Tulilinnusta. Nyt on ensisijaista soundi, toki saa tulkintakin olla hieno, mutta ei ole ykkösprioriteetti.
Jos Tulilintu on outo vaihtoehtona käy myös Kevätuhri, mutta pidän paljon enemmän ekasta vaihtoehdosta. Oli tilaisuus tiistaina kuulla Hyvinkään orkesterin loistava tulkinta tuosta Stravinskyn hittiteoksesta.
Neljännessä rivissä pystyi toteamaan miten rikkaan ja moniulotteisen kudelman teoksen monet viulu- ja huiluteemat pystyivät luomaan. Oleellista myös live äänessä on, että viuluosuudetkin soivat riittävän kovaa ja monin sävyin. Useilla Tulilinnun äänityksillä on ilmeisen vaikea luoda tasapainoinen dynamiikka suhde viulu- ja puhallinosuuksien kontra valtavan efektiivisen rumpu soitannon kesken. Oikeassa konsertissa asiat toimii tasaisen jouheammin ja nautittavammin, kuulon adaptiivisen dynamiikan, saliakusutiikan ja monen muunkin tekijä myötä.
 
Viimeksi muokattu:
Dorati on kyllä hyvä. Mutta jos modernia ja parasta ääntä kaipaat, vastaus on tämä Andrew Littonin johtama levy:
http://bis.se/conductors/litton-andrew/stravinsky-the-firebird

Siinä on koko Tulilintu-balettimusiikki, josta parhaat palat poimimalla Stravinsky teki orkesterisarjan, joka soitettiin Hyvinkäällä.

Pelkän orkesterisarjan saat Channel Classicsin levyltä, ja kaupanpäällisiksi Kevätuhrin ja pari hupaisaa namupalaa, Scherzo a la russe ja Tango.
https://www.channelclassics.com/cat...-Rite-of-Spring-Firebird-Suite-Scherzo-Tango/
 
En ole aiemmin jostain syystä oikein kuunnellut John Adamsia. Nyt kuitenkin kokeilin Angèle Dubeaun ja La Pieta -ensemblen John Adams Portrait -levyä. Sehän on aivan hemmetin kova ja todella miellyttävät saudit saatu levylle.

Samat artistit ovat levyttäneet "potretit" myös Glassista, Pärtistä ja Einaudista. Glassin potrettia testasin ja sekin oli ihan hyvä. Einaudi myös mainio, vaikka melkoisen imelää tietty.

[Edit] Max Richter Portrait on myös heillä

https://open.spotify.com/album/5JMowUnHG4dEjZ84Sj9Jhx?si=Wz8kDAp6SleMaFg07SVcMA
 
Viimeksi muokattu:
Kokeilepa Harmonielehre ja Violin concerto. Ovat kovia!
 
Okei - hankin vaikka molemmat. A.Littonin äänittäjä onkin Bis ja näkyi olevan vielä SuperAudio. Doratin levymerkki Penguin ei ole yhtään tuttu.
Nyt olen pärjäillyt DG:n 1993 tallenteella P.Boulez johtaa Chicago Symphonya, Siinä matalat kyllä toimii mutta live kokemus herättää aina muutos kaipuuta.
 
Okei - hankin vaikka molemmat. A.Littonin äänittäjä onkin Bis ja näkyi olevan vielä SuperAudio. Doratin levymerkki Penguin ei ole yhtään tuttu.
Nyt olen pärjäillyt DG:n 1993 tallenteella P.Boulez johtaa Chicago Symphonya, Siinä matalat kyllä toimii mutta live kokemus herättää aina muutos kaipuuta.

Doratin Tulilintu-sarjan levymerkki ei ole Penguin, vaan Decca, jonka levytys on otettu Penguin Guide to CD's -kirjan suosituksista koostuvaan levysarjaan. Kuuntelin tuon Litton/BIS-levyn nyt kokonaan. Äänitykseltään se on ylivoimainen, 10+. Mukana siinä on harvinaisia Stravinskyn orkestroimia muiden säveltäjien kappaleita, jotka ovat erinomainen bonus. Ja vielä lopussa on Stravinskyn 50 sekunnin mittainen väännelmä Happy birthday to you... kapellimestari Pierre Monteuxille, joka kantaesitti Kevätuhrin 1913.
 
658420d2aa2670ba8e5ec3492d82cbf311734683


Kuba Kapsa Ensemble - Vandraught 10

Spottari suositteli tätä Jakub Kapsan levyä. Ensimmäiatä kertaa kuulen kyseisestä herrasta, mutta ekasta biisistä asti varvas heilui mukana.

https://open.spotify.com/album/4zuwdgOD6WVnG1KIgUnwfa?si=YoMM4Ej_R1qlGa5CJbBWnA

http://tidal.com/album/76812799
 
Laitanpa tähänkin ketjuun huomautuksen, et Philip Glass ensemblen 50 vuotisjuhlakiertueeseen lisättiin Tukholmaan toinen ilta. Liput tuli eilen myyntiin ja vielä niitä on ihan kivasti jäljellä, mut ei varmaan hirveen kauaa. Pari lippua taitaa olla vielä edellisen päivän konserttiin myös jäljellä. Tämä lisäkeikka siis 28.5. ja tuolta liput (740 kruunua): https://www.ticketmaster.se/event/philip-glass-philip-glass-ensemble-biljetter/537313
 
Tullu tässä kuunneltua Glassia aika runsaasti. Käyny läpi juttuja joita en ole kuullu aiemmin. Yks aivan hemmetin hyvä levy on ensemblen Descent into the Maelstrom. Se on siis Edgar Allan Poen saman nimiseen tarinaan (suom kurimus) pohjautuva teos. Tää on sävelletty vuoden 1986 Adelaide Festival of Artsia varten. Meno on aika rock ja vähän vähemmän hiottu kuin moni muu. Erinomainen levy. Kolmosbiisi "Engagement" kannattaa ainakin testata.
 
Pärt ansainnee muutaman sanan modernin klassisen musan suhteen itseäni vielä järkyttävämmille noviiseille (jos sellaisia ihmisiä ylipäänsä voi löytyä). Sangen yleinen käsitys modernista klassisesta lienee juuri se mikä tässäkin ketjussa on jo tullut esille: vaikeata, ufoa, sekavan kikkailevaa ja hankalasti lähestyttävää. Soittimien virittelyltä kuulostavaa. Moderni vääntö on siis tavallaan klassisen musan vastine änkyrä/siantappojazzille - tai niin on ainakin väitetty. No, en tiedä kuinka paljon tuollainen irvikuva pitää kutinsa mutta vähäisen kokemukseni mukaan ainakin Pärt on ihan toista maata. Herran musiikkia voisi luonnehtia vaikkapa sanoilla yksinkertainen, harras, epäkoristeellinen. Jonkun kriitikon mielestä epäilemättä jopa liiankin naiivia kamaa. Mutta itselleni uppoaa. Itse koen Pärtin vastakohdaksi jollekin Mahlerille joka on ulkokultaisen komeaa, mahtipontista - ja tyhjää. Pärt puolestaan on riisunut musiikista turhan ornamentiikan pois ja jäljelle on jäänyt substanssi, kauneus, musiikin ydinmehu. Mahler-fanit tietenkin närkästyvät tällaisesta vertailusta mutta otettakoon tällainen lausunto vain yhden hairahtuneen amatöörin harhaoppisena lausuntona. Ja todettakoon tosiaan että Pärtin tietynlainen naiivistinen ote tarjoaa takuulla otollisen maalitaulun kompleksisempia rakenteita arvostaville kuulijoille/kriitikoille.

Pidän itse sekä Mahlerista että Pärtistä paljon. Mutta eikö musiikinhistoriallisesti Pärtin vastakohta olisi paljon paremmin Wagner kuin Mahler? Kuuntelen asiaa toki amatööritason klasarinkuuntelijan korvin myös.
 
Mutta eikö musiikinhistoriallisesti Pärtin vastakohta olisi paljon paremmin Wagner kuin Mahler? Kuuntelen asiaa toki amatööritason klasarinkuuntelijan korvin myös.
Pärt on tunnettu "minimalisti", kun taas Mahlerin teokset on sävelletty suurelle orkesterille, ja Wagnerin oopperat ovat tunnetusti pitkiä ja muutenkin suurisuuntaisia. Olisko molempi parempi? Ehkä enemmän Mahler, jos Wagner oli enemmän oopperasäveltäjä. Pärtin kirkollisen musiikin kokooma-albumi "Creator Spiritus" on mielestäni hieno. T. nimim. toinen amatööri. :)
 
Viimeksi muokattu:
Laitetaanpa vaikka tähän ketjuun tieto:

Glassin Akhnaten finnkinolla Metropolitanista. Nyt lauantaina ensi-ilta ja encoret 26.11. / 27.11. / 30.11


Ohjaaja Phelim McDermott ohjasi syksyllä 2011 Philip Glassin edellisen oopperan Satyagrahan. Karen Kamensek tekee Akhnatenissa Metin kapellimestaridebyyttinsä ja oopperailtojen isäntänä aiemmin hauskuttanut kontratenori Anthony Roth Costanzo laulaa nimiroolin. Faaraon äidin, kuningatar Tyen roolin laulaa islantilainen sopraano Dísella Lárusdóttir, joka on aiemmissa elokuvateatteriesityksissä nähty sivurooleissa Francesca da Riminissä 2013, Rusalkassa 2014 ja Marniessa viime kaudella. Amerikkalainen mezzosopraano J’Nai Bridges tekee Met-debyyttinsä Nefertitinä. Produktion ovat tuottaneet Los Angelesin ooppera, Improable-yhtiö ja English National Opera, jossa se sai ensiesityksensä 2016.
 
Laitetaanpa vaikka tähän ketjuun tieto:

Glassin Akhnaten finnkinolla Metropolitanista. Nyt lauantaina ensi-ilta ja encoret 26.11. / 27.11. / 30.11


Eka väliaika vasta, mutta voi vitsit miten hieno esitys. Kannattaa mennä kattomaan toi viimeinen uusinta, jos mitenkään kiinnostaa!
 
Back
Ylös