sebastian4
Käyttäjä
- Liittynyt
- 1.7.2018
- Viestejä
- 2 115
Olen kuunnellut Giya Kanchelin levyä, mielenkiintoista.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature currently requires accessing the site using the built-in Safari browser.
Kysymys kuuluu, että voisiko saada joitain vinkkejä loistavasti äänitetystä Stravinskyn Tulilinnusta. .
Okei - hankin vaikka molemmat. A.Littonin äänittäjä onkin Bis ja näkyi olevan vielä SuperAudio. Doratin levymerkki Penguin ei ole yhtään tuttu.
Nyt olen pärjäillyt DG:n 1993 tallenteella P.Boulez johtaa Chicago Symphonya, Siinä matalat kyllä toimii mutta live kokemus herättää aina muutos kaipuuta.
Pärt ansainnee muutaman sanan modernin klassisen musan suhteen itseäni vielä järkyttävämmille noviiseille (jos sellaisia ihmisiä ylipäänsä voi löytyä). Sangen yleinen käsitys modernista klassisesta lienee juuri se mikä tässäkin ketjussa on jo tullut esille: vaikeata, ufoa, sekavan kikkailevaa ja hankalasti lähestyttävää. Soittimien virittelyltä kuulostavaa. Moderni vääntö on siis tavallaan klassisen musan vastine änkyrä/siantappojazzille - tai niin on ainakin väitetty. No, en tiedä kuinka paljon tuollainen irvikuva pitää kutinsa mutta vähäisen kokemukseni mukaan ainakin Pärt on ihan toista maata. Herran musiikkia voisi luonnehtia vaikkapa sanoilla yksinkertainen, harras, epäkoristeellinen. Jonkun kriitikon mielestä epäilemättä jopa liiankin naiivia kamaa. Mutta itselleni uppoaa. Itse koen Pärtin vastakohdaksi jollekin Mahlerille joka on ulkokultaisen komeaa, mahtipontista - ja tyhjää. Pärt puolestaan on riisunut musiikista turhan ornamentiikan pois ja jäljelle on jäänyt substanssi, kauneus, musiikin ydinmehu. Mahler-fanit tietenkin närkästyvät tällaisesta vertailusta mutta otettakoon tällainen lausunto vain yhden hairahtuneen amatöörin harhaoppisena lausuntona. Ja todettakoon tosiaan että Pärtin tietynlainen naiivistinen ote tarjoaa takuulla otollisen maalitaulun kompleksisempia rakenteita arvostaville kuulijoille/kriitikoille.
Pärt on tunnettu "minimalisti", kun taas Mahlerin teokset on sävelletty suurelle orkesterille, ja Wagnerin oopperat ovat tunnetusti pitkiä ja muutenkin suurisuuntaisia. Olisko molempi parempi? Ehkä enemmän Mahler, jos Wagner oli enemmän oopperasäveltäjä. Pärtin kirkollisen musiikin kokooma-albumi "Creator Spiritus" on mielestäni hieno. T. nimim. toinen amatööri.Mutta eikö musiikinhistoriallisesti Pärtin vastakohta olisi paljon paremmin Wagner kuin Mahler? Kuuntelen asiaa toki amatööritason klasarinkuuntelijan korvin myös.
^Loisto suositus. Kiitos! Liput varattu...
Laitetaanpa vaikka tähän ketjuun tieto:
Glassin Akhnaten finnkinolla Metropolitanista. Nyt lauantaina ensi-ilta ja encoret 26.11. / 27.11. / 30.11