Nykyajan saundi-ihanne

[kaksonen]

Luonani on käynyt harrastajia ja olen itsekin käynyt kuuntelemassa toisten settejä. Itse miellän hyväksi ääneksi/äänitteeksi ne jotka avautuvat myös syvyyssuuntaisesti vapautuneesti. Mielestäni kaikkien soittimien ei tarvitse soida kovaa, tai olla yhtä pinnassa vaikka ei varsinaisesta kompressoidusta äänitteistä puhuttaisikaan. Joissakin äänitteissä ollaankin mielestäni oltu lähellä totuutta, niin kuin stereokuuntelussa voidaan, mutta uudet äänitteet ovat menneet aina vain huonompaan suuntaan vaikka tietyntyyppiseksi selkeydeksi miellettävää äänitteessä onkin.

Esimerkki nykyäänityksestä joka mielletään "hyväksi", minusta tuo on rasittava. Ei kaikkea tarvitsi vetää pintaan kuten tässäkin. Norah Jonesin levyistä jo noin ajattelin vaikka ne aikansa referenssiä joillekin olikin.
Tämä on vedetty kuralle, mutta atmosfääri on huomattavasti parempi.

Mikä ongelma niitä levyjä olisi tehdä hieman paremmin. Kuin nämä, vaikka tavaraa olisikin.

Chris Rean uralta voi seurata saundi-ihanteen muuttumista. Täytyy valitettavasti myöntää että minulle äänityksellä on paljon merkitystä, jopa yhtä paljon kuin sovituksella. Hyvätkin levyt hautautuvat hyllyyn kun ei jaksa kuunnella. Jopa tumput ja rupuiset äänitykset vuosien takaa innostavat enemmän kuin tämä nykyhöttö joka on lähes pelkästään melusaastetta jota ei pysty edes ääntä laskemalla sovittamaan laitteelle sopivaksi toisin kuin kompressoituja jotka soivat hiljennettynä jotenkin. Voin väittää ettei nuo nykyäänitteet maistuisi edes niillä musikaalisilla laitteistoilla, joten siitä ei ole nyt kyse vaikka tuo kortti seuraavassa vastauksessa todennäköisesti esiin vedetäänkin.

Tehkööt vaikka sen atmosväärin koneilla, kun niitä kuitenkin on. Täyteen tupatut ja pintaan miksatut äänitteet ahdistaa.

 

[Comet]

Pelkkää asiaa, joskin "puristisia itsestäänselvyyksiä". :-X

Oma ongelmani on välillä pahempi:

kuuntelen paljon ECM-levymerkeille levytettyä musiikkia musiikin itsensä takia. Äänitysten laatu kuitenkin saa minut hyljeksimään Deccaa ja vanhaa Verveäkin. Vai olisikohan se sittenkin se sisältö? Vai... Olisiko se äänenlaatu mielestäni (IMHO) edellä kahden jälkimmäisenä mainittujen sisältöä?

Jätän tähän. Livistän muuten aiheesta lopullisesti.

Terv.
-svoo-

 

[pirkka]

Kyse ei kenties ole ihanteen muuttumisesta vaan siitä että nykyisillä laitteilla ja osaamisella yksinkertaisesti saadaan aikaan nautittavampia levyjä.

 

[behrelec31]

sepolla oli asiaa...

itsellänikin on tuo madeleine peyroux- half the perfect world albumi. ja tottavieköön mielestäni aika utuinen äänitysjälki on se. kuulostaa kuin tulisi kolmensentin huopaverhon takaa koko levyn voimalla. aluksi ihmetelinkin miten tuo voi olla noin purkitettu utuseksi mössöksi kuin hapanhuokoinenkuiva kermakakku joka suussa sulaisi hitaasti. mutta siihen täytyy olla looginen syy. joko studiossa tarkkailukaiuttimina ovat olleet jotkut vaatimattomat hikitoistimet. tai studiomiksaaja on hyvin hyvin ikääntynyt, tai tuo on purkitettu kiireellä.

joka tapauksessa kun tuota kuuntelee tulee ahdistunut äänikuva vaikka nainen tunteella rallatteleekin.

tuo yellon- the eye löytyy myös. äänite on hyvin tapahtumarikas ja hyvin voimakkaan impulsiivinen ja erittäin selkeä. äänikuvassa tila on isoa ja tiivistä. sekä eri konekikkailuilla saatu äänikuvia kaiuttimesta irtautumaan myös kaittimien etualalle erillisiksi äänikuviksi/jäljiksi. varsinainen ilotulitus tykitys miksaus jos saanen sanoa, on viimeisessä biisissä - planet data oikein mässäillään äänikuvilla, ja musiikin rallattavuudella.


muita noista muista sepon albumeista ei minulla olekkaan.

mutta jos cd- levyjen superäänen laatua haluaa niin, patricia barber- modern cool ja myös nightclub ovat herkkyyden ja soittimien esiintulon ja tilan kanssa sellaista huipputasoa että jos nämä saat luontevan dynaamiseksi ja selkeäksi ja ei väsyttäväksi/häirittäväksi toimimaan setissäsi, niin varmasti soi monikin kökkö albumikin myös tämän jälkeen vähintäänkin keskimääräisesti hyvin. sillä näillä albumeilla on hyvin paljon annettavaa äänityksen tasokkuuden osalta. myös melody gardot -my one and only thrill on hyvin intiimin tasokas ja hyvin sensuellisesti hengittävä tuote. tätä kun kuuntelee olisit kuin kauniissa ja rohkeissa pääesiintyjä ja naama lähes kiinni vastakkaisessa sukupuolessa. tunnetaso on siis verrattain identtistä. siis hyvä tasokas äänitys, vaikka äänite onkin painottuvana kokonaisuudessaan esiintyjän esiintulolle suotu.

k.d lang -drag on lähes identtinen tuote melody gardot:in kanssa herkkyyden eli tunnetason ja saundin äännitystilan tuomassa symbioosissa. ne ovat kuin kaksi marjaa. myös diana krallin- love scenes on lähes samaa puuta. mutta taittuu utuun tilan ja bändin suhteen. varsin uninen tietyin osin.



ei minulla nyt oikeastaan muuta.

terv. behrelec31

 

[v-a]

Liittyykö kaiken pintaan vetäminen osin myös entistä meluisampiin kuunteluympäristöihin? Vai onko kyseessä se, että kun nykytekniikalla saadaan kaikki "yhtä hyvin" kuuluviin, niin se myös tehdään, vaikka luonnollisissa livetilanteissa näin ei olekaan?

Ja onko osa näin syntyvää rasittavuutta soiton eloisuuden puute? Kun kaikki on esillä tasaisesti konemaisena tahnana biisin alusta loppuun, mitään soittajien tekemää tulkintaa ei oikeastaan ole olemassakaan.

v-a

 

[pirkka]

^ ei se että soittimet "on pinnassa" merkitse etteikö tulkinnat erottuisi. Päin vastoin. Nyt erottuu kaikkien instrumenttien tulikinnat loistokkaasti. Osa rasittavuudesta lieneekin sitä että musiikki sisältää "liikaa" informaatiota, sellaiseen ei olla totuttu. Klasarisoundibongarille kyse on tietty normaalista ilmiöstä ja nautinto kasvaa informaation lisääntyessä. Jotta pääsisi oikein nautiskelemaan on tietty tilavaikutelman oltava avara ja läpinäkyvä, jotta kaikki detaljit sinne sopii selkeinä kokonaisuuden osasina.

 

[v-a]

^Vilkaisin noita Sepon esimerkkejä ennen tuota pohdintaani ja käsitin, että hän käsitteli ongelmaa erityisesti muun kuin konserttimusiikin alueella.

Voinee olla, että asia ilmenee eri tavoin eri levyillä ja genreissä.

v-a

 

[pirkka]

^Vilkaisin noita Sepon esimerkkejä ennen tuota pohdintaani ja käsitin, että hän käsitteli ongelmaa erityisesti muun kuin konserttimusiikin alueella.

Voinee olla, että asia ilmenee eri tavoin eri levyillä ja genreissä.

v-a

Niin minäkin. Ja siksi ajattelinkin että tuo informaation runsaus kun laitetaan sinne missä sitä ei ennen ole ollut niin kuulijat ihmettelee...

 

[behrelec31]

Osa rasittavuudesta lieneekin sitä että musiikki sisältää "liikaa" informaatiota, sellaiseen ei olla totuttu.

minä en todellakaa missään nimessä yhdy tuohon käsitykseen.
liikaa informaatiota ei toden totta ole koskaan liikaa se on täydellisesti täysi mahdottomuus!. syy onkin hyvin yksinkertainen mutta pirkka hyvä et ole tullut sitä välttämättä havainneeksi.

syitä muutamia miksi äänite kuullostaa mielestäni rasittavalta.

1. sinun kalustosi ei pura kaikkia äänikuvajälkiä kuin avattuna kuvainformaationa jokainen sivu kirjasta avattuna, vaan ikäänkuin sivuja hypitään yli ja äänikuva ei saa muodostua lineaariseksi äänijäljeksi.

2. kalustosi tekee teräviä vekkejä eritaajuuksilla ja näin ollen rikkoo ikään kuin musiikin lineaarista äänivirtaa sahaustyyliin yhteen suuntaan. esim. vahvistin suunittelu/jakosuodin.

3. kaiuttimien elementit ovat vääriä tai niiden laatutaso ei ole riittävätasoinen sittenkään purkaamaan äänidataa edellämainittujen asioiden takia.

4. huoneesi korostaa ääripäitä ja vekkejä.

5.et ole halukas imemään uutta informaatiota oppimisen kautta vaan tyydyt kevyempään informaatio tasoon. verrattuna. näin esimerkkinä ajat 100 km tuntinopeutta vaikkapa moottoritiellä. katsot vasemmalle pientareeseen samalla vaikkapa 45 asteen kulmassa. mitä näet. näet siis tässä tapauksessa nurmikko virtaa ikäänkuin jokena. eli yksityikohdat eivät kiinnity/liimaudu muistiisi riittävän nopeasti. kun taas jos kulma olisi 10 astetta. havaintosi riittää prosessoimaa sinun nopeuden ja havainnon tuottavan korrelaatio eron. eli pysyt mukana ja tajuat/ymmärrät havaittavaa liikettä siten että pystyt poimimaan kiinnostavia yksitiskohtia tuosta nurmikosta, mikäli et ole muuten sokea tai likinäköinen kakkuloiden kanssa tämä vain sivu huomautus. eli kulmia lisäämällä vaikeustaso kasvaa, vaikka suoraan kohdetta katsotkin. eli havaitun maailmankuvan aivoissa oleva työ tekee työtä tuosta mikäli sille annetaan työtä tehdä tarkkailun kautta. pitää siis laajentaa havaintoa ja tarkuutta aivoprosesseissa. eli pyrkiä imemään tarkkuutta kohteesta. oli se sitten liikkuvaa tai ei.
valinta on siis itsestä kiinni.


6. äänite on epäsymmetrinen ja harmoonisuus on enempi poikkeus kuin sääntö.

7. muu syy jota ei nyt tuu mieleeni valitettavasti.




terv. behrelec31

 

[kaksonen]

Meillä on behrelec31:n kanssa paljon samoja levyjä, pitkälti samat ajatuksetkin ymmärtääkseni. Patricia Barberin jätin pois vaikka sitä itsekin olen aika useasti demomateriaalina käyttänytkin.

Pirkan laajakaistat tukee tilainformaatiota, joten nuo uuden äänitykset voivat jopa sopia resoluutionsa puolesta hänen laitteistoonsa. Monitorimaisempaan läpivalaisuun nuo ovat tylsiä. Linkittämäni 'heikot uutuudet' soivat varmasti myös hienosti uusissa autoissa joissa on tehdasasennettu hifilaitteisto. Resoluutiosta on myös etua radiolähetyksissäkin, mutta minusta nuo on hyvin kaukana omasta saundi-ihanteestani. Keittiöradion omistajat jäävät paljosta paitsi kuunnellessaan Kaija Kärkisen parhaita äänityksiä (taajuuskaistoineen) vaikka varsinaiseen kohderyhmään kuuluvatkin kulmapubin vakioasiakkaiden ohella.

 

[Makero]

Moi,

En miellä syvyyttä äänityksessä kuvaamallasi tavalla, missä hiljempaa soiva soitin olisi välttämättä stagella taustalla. Yleensä hiljempaa soivat soittimet tuodaan stagen etuosaan, että ne kuuluisi. Itse käsitän syvyysvaikutelman enemmänkin tallentuneen tilainformaation perusteella, mutta kyllähän taustalla olevat esiintyjät toisaalta kuullostavat hiljaisemmilta.

Olen samaa mieltä kaupallisuuden nimissä pilatusta kamasta. Levyjä oikeastaan pitäisi julkaista kaksipuoleisena, missä toinen sopisi MP3- ja radiosoittoon ja toinen puoli olisi ns. pilaamaton versio sisältäen kunnollisen dynamiikan ja järkevämmän taajuusvasteen
Muistan aiemmin nähneeni aiheesta jossain kirjoituksen. Siinä nimenomaan mainittiin, että ei ole varaa kuullostaa hiljaisemmalta, koska ipodin shuffle-moodissa hyvän dynamiikan omaavat kappaleet kuullostaisivat liian hiljaiselta. Eli ongelma ei löydy välttämättä masteroinnista, vaan he tekevät kuten asiakas haluaa - ja asiakashan tuon kaiken maksaa olipa heidän soundi-ihanteensa mikä tahansa.

Muutama instrumentti hiljempaa soitettuna sallii joskus lisätä kompressiota paljonkin tunnelman pahasti häiriintymättä. Voimakkaammissa kohdissa tai useita soittimia sisältävä äänitys muuttuu tavallaan pauhaavaksi äänivalliksi, mistä ei erota edes soittimia toisistaan, saati sitten soittotaitoa.

Putkilaitteiden mikrodynamiikkaa olen kuullut kehuttavan. Niillä voisi vielä saada kaivettua huippuunsa kompressoidusta äänitteestä ne dynamiikan rippeet, mitä äänitteeseen on vielä jätetty.

 

[lator]

Putkilaitteiden mikrodynamiikkaa olen kuullut kehuttavan. Niillä voisi vielä saada kaivettua huippuunsa kompressoidusta äänitteestä ne dynamiikan rippeet, mitä äänitteeseen on vielä jätetty.

Ehkä merkittävin tekijä putkivahvistimien suureen suosioon vielä tänäkin päivänä on mielestäni esiin tuomasi seikka.

 

[kaksonen]

Moi,

En miellä syvyyttä äänityksessä kuvaamallasi tavalla, missä hiljempaa soiva soitin olisi välttämättä stagella taustalla. Yleensä hiljempaa soivat soittimet tuodaan stagen etuosaan, että ne kuuluisi. Itse käsitän syvyysvaikutelman enemmänkin tallentuneen tilainformaation perusteella, mutta kyllähän taustalla olevat esiintyjät toisaalta kuullostavat hiljaisemmilta.

En ole noin tainnut sanoakaan vaan tunnen tilan samoin kuin sinä. Sanoin; Mielestäni kaikkien soittimien ei tarvitse soida kovaa, tai olla yhtä pinnassa vaikka ei varsinaisesta kompressoidusta äänitteistä puhuttaisikaan. Tuo ei tietenkään tarkoita sitä että hiljempaa soivat soittimet olisivat "takana" vaan soittimien keskinäinen ja ominainen dynamiikka välittyisi. Kaikuja ja tilan tuntua tehdään myös koneella, tehkööt sen niin sitten vaikka soittimet soisivat yhtä kovaa. Äänityksissä ei ole mitään järkeä ja tuntuu kuin nykyhifistin käsitys hyvästä äänestä olisi samoin tein muuttunut ja tuota tasapaksua ja dynaamista höttöä pidetään "hyvänä äänityksenä", joskus ovat tuon hötön onnistuneet purkittaman jotenkin kuunneltavasti.

Mistä tuo ipod laitteiden hiljaisuus sitten johtuu...

 

[Makero]

Moi,

Näinhän se on. Nyt ymmärrän, mitä tarkoitat. Soittimien keskinäiset harmoniset sävyt on myös tärkeä asia kuuntelukokemusta. Jotkut laitteet onnistuvat toisia paremmin toistamaan tuota informaatiota. Seuraan mielenkiinnolla netistä ladattavien high-resolution tiedostojen kehitystä. Vielä en siihen junaan ole hypännyt, mutta CD-soittimeni inputit hyväksyy 96k/24bit asti dataa. Niissä voisi olla audiofiilin viimeinen toivo soundin laadusta, vaikka eihän se mitään takaa. Toivottavasti tuottajat harrastaisivat edes jonkunlaista kontrollia sen suhteen, mitä noille formaateille talletetaan. Olen tällä hetkellä vähän sitä mieltä, että uutta merkittävää audiolle tarkoitettua fyysistä mediaa ei taida enää tulla CD-levyn jälkeen.

Hiljaisuus ei suoraan ipodiin liity, vaan kompressoidut äänitteethän tuntuvat soivan kovempaa laitteesta riippumatta. Volume-nappulan kanssa hänkrääminen eri tavalla kompressoitujen kappaleiden kanssa ottaisi myös itseäni kaaliin. Soitetaanhan toisaalta jo joissakin kodeissa musiikki kovalevyltä ja randomina tuhansien kappaleiden valikoimasta, mikä tuo myös tämän esiin (paitsi jos koko kirjasto on sattumalta sitä kompressoitua töhnää).

 

[Jyrki_H]

Lainaus Soundi 6-7/2010:

Vaikka studiolaitteet kehittyvät ja halpenevat koko ajan ja alan ammattitaito on Suomessakin huippuluokkaa, tuntuu että soundimaailma ei ole kehittynyt samaa tasoa.
Kun paikallisradioita perustettiin parikymmentä vuotta sitten, levyteollisuudessa alkoi oikea kilpailu siitä, kuka saa musiikin kuulostamaan äänekkäimmältä.
- Tavallinen pulliainen kokee sen miellyttävämpänä ja parempana, mitä kovempaa musiikki tulee, Risto Asikainen sanoo. - Ei skidit enää haluakaan kuulla hifiä, niitä pelottaa kun niille jossain vaiheessa soitetaan musaa kunnon kaiuttimista, kun niillä on aina korvanapit ja iPod. Siitä on tullut sellaista street soundia, joka on meille vanhan liiton musadiggareille välillä ihan sietämätöntä.

...

Gabi Hakanen sanoo, että nykyinen studiotekniikka voi jopa hämätä nuoria. Saat rumpuraidat helposti taimiin, ja sitä varten on oma ohjelmansakin. Samoin on helppo korjata vireisyys, on kyse sitten laulamisesta tai soittamisesta.
- Yksi ongelma kompuroinnin lisäksi on tasabiitissä, jota alettiin käyttää 90-luvun lopulla Suomessakin. Itse hankin yhden Suomen ensimmäisistä ProTooleista ja käytin sitä vuonna -96 CMX:n Discopolis-levyllä. Se rakennettiin tietoisesti pätkistä, koska se oli teknologinen albumi ja siihen haettiin jyrkempää otetta. Siihen aikaan Suomessa ei oltu vielä totuttu tasabiittiin. Klikkiä vasten kyllä soitettiin, mutta on ihan eri asia kun pystyy laittamaan biitit paikalleen tietokoneella samplejen tarkkuudella. Lopputulos on eloton ja ihmisen korva tottuu siihen. Niinpä nuoret oudoksuu bluesia jo siitä syystä, koska se ei ole taimissa. Nyt kun kuuntelet radiota, se on samaa tasabiittiä päivästä toiseen, ja sitten kun yhtäkkiä tuleekin joku Donovanin biisi tai Doorsia, mulle tulee aina sellainen tunne, että no v*ttu nyt puhutaan taas musasta.
- Toinen ulottuvuus on on virityshomma. Kun saat kaikki laulut kohdilleen stemmoja myöten ja kun ne vielä tehdään tasabiittiin, niitä pystytään kopioimaan kerta toisensa jälkeen. Niinpä kaikki laulajat on vireessä kun kuuntelet nykyään radiota. Kaikki soi h*lvetin hyvin ja kaikki äänet on vireessä, se miellyttää korvaa, se on helppoa kuunneltavaa. Mutta samalla persoonat häviää. Kun kuuntelet yhtäkkiä Neil Youngia tai Bob Dylania, mun korvani herää jälleen, että j*malauta taas on musasta kysymys.

 

[v-a]

^No tuossapa se on ammattilaisen analysoimana, miksi (tekninen) konemainen virheettömyys on niin booooring.

v-a

 

[esuko]

^Miksi olisi boring? Digitekniikalla päästään nopeuteen mikä on vaikeaa fyysisesti toteuttaa. Tai olenko jotenkin väärinymmärtänyt kun klassisen soittajien esitellessä taitojaa juuri nopeilla teoksilla? Tai kitaristien vedellessä salamannopeita riffejä Näen asian sillei että digitekniikka mahdollistaa säveltäjille uusien nopeuksien luomista teoksiin. Onko se hyvä vai ei....tippuu taas mielipidekategoriaan.

 

[Jussi]

Terve!

Nykyajan soundi-ihanne jos se on sitä mikä saa eniten radiosoittoa ym. ei ole ainakaan itselleni
mieleistä. Tänään juuri tuli kuunneltua erilaisia artisteja ja tulipa vertailtua jopa eri firmojen
näkemystä masteroinnista - Moody Bluesin "To our childrens childrens children" tuli kuunneltua
sekä noin 80/90 luvun vaihteen MoFi levynä sekä Deccan 2006 masteroimana versiona.

Hieman eroavaisuuksia - vanha Mofi oli ainakin paljon hiljaisempi tasoltaan ja etusen volumesäätöä
piti nostaa noin 7 db (liekö yksi db per näytön numeraalinen ero etusessani ?).
Ehkäpä MoFi tavoittelee omanlaistaan soundia - uudemmasta (Decca) tuntui saavan hieman
paremmin irti heleyttä - ero ei ollut suurensuuri,mutta molempien mielestä olemassa.
Tietysti tuo korvakuulolta tapahtunut volume-eron säätö ei ole aivan eksaktia, mutta mielestämme
molempien havainnot olivat samansuuntaiset.

Molemmat kyllä sinänsä olivat hyvin tehtyjä ja niiden kanssa voi hyvin elää - Deccalla on toden-
näköisesti oikeudet tuohon äänitteeseen ja kys. bändiltä onkin julkaistu viimevuosina melkoinen
määrä uudelleen masteroituja ja jopa 5.1 muotoon tehtyjä miksauksia,joita en ole kuullut.

Vinykkänä esim. ainakin heidän "Days of Future Passed" kuulostaa todella hienolta ja konsertissa
käyneenä parisen vuotta sitten pystyi toteamaan ainakin lauluharmonioiden olevan tallella -
vai oliko sitten livenä toimivia reaaliaikaisia korjaimia kyseessä? Tuskin!!

Noilla kavereilla on ollut laulu-ja sävellyksellinen, sekä myös studion käyttö senaikaisine
mahdollisuuksineen todella hienosti hallussa - ja hyvä tuottaja & äänitysporukka!!

Ja nythän on maahamme tullut ainakin yksi kovatasoinen analoginen laitteisto sekä myöskin
vinyylikaiverrus laitteisto - liekö uudet Pokon vinyylijulkaisut tuolla laitteistolla kaiverrettu?

Tuon analogsen äänityslaitteiston omistaja kertoi porukan haluavan kuulla jotain sellaista,
mitä ei aivan saavuteta näillä digivehkeillä - eli ei "täydellistä" soundia!? Saa olla mukana
"häiriöitä ja muuta ääntä heikentävää"!

Ja muutakin tuli kuunneltua - uutta, mutta mukavan "muhruista ja korjaamattoman" kuuloista
ainakin - vinykältä Raconteursin "Consolers of the Lonely" albumia!!

Ilmeisesti hra Jack White on hankkinut kalustokseen analogivehkeitä ja porukka on saattanut
olla jopa samassa huoneessa soittamassa yht´aikaa! Varmaan jokin verran kompressoitu/limitöity,
mutta mukavan "epätäydellistä" ja rämisevää & kolisevaa ja sellaista,johon en ole useammankaan
kuuntelukerran jälkeen kyllästynyt - niin musiikin kuin soundienkaan osalta!

Eli todellakin tekniikka antaisi mahdollisuudet paljonkin parempaan, mutta nykytrendi ei anna
oikein myöden....valitettavasti.
Ja radioasematkin kuulemma voivat vaikuttaa levyjen soundiin - kun en ole kova radion
kuuntelija,niin väite,että eri asemien kautta samassa musiikissa voipi olla erilainen soundi,
kuulostaa hurjalta - hakevatko hekin tunnistettavaa "omaa" soundiansa?

Taitaa olla nykyään pienempien äänitepajojen hommia nämä vähemmän litistetyt ja
lätistetyt jonkinmoisen dynamiikan omaavat äänitykset - ilmeisesti marginaalisemmat
artistit ovat heidän asiakkaitaan - tai kuten aiempana mainittiin, niin asiakashan maksaa
homman ja äänitteen tekijän pitää tehdä työtä käskettyä - onhan noita muitakin
paikkoja, joissa homma hoidetaan jos se ei kelpaa!

Jos äänitteen dynamiikka jää noin 3-5 db:n välille,niin ei taida oikein jaksaa tuollaista
kuunnella - kuulon väsyminen pian on edessä.....

Eli minulle monet 70-luvun aikana äänitetyt levyt ovat monilta osin herkkua sekä
musiikin,että äänitteiden osalta - onneksi poikkeuksia on ja valoa tunnelin päässä -
vinyylin valmistus on taasen nousussa ( no myönnetään,että kompressoitu mössö
on sitä samaa vinyylilläkin!) ja jos laatua pidetään korkealla,niin kauppoja tulee
syntymään!!

Jouluna lahjaksi saamani mp3 soitin ei ole "kulunut" käytössä - tuntuu tasapäistävän
äänitteet ja lieveilmiönä ovat erilaiset cd:ltä kuulumattomat sivuäänet pakkausalgoritmista
johtuen - kuitenkin kuunneltavissa napeilla ja enempään sitä en tarvitsekaan - alkuinnostus
on karissut moiseen....joskus vaikkapa työmatkalla käytössä.
Spotify ei ole myöskään noussut niin merkittäväksi,että olisin sen hankkinut.

Monet ovat kuitenkin suositelleet jos vaikka haluaa jonkun artistin tuotantoon tutustua
ja ostaa fyysisen äänitteen myöhemmin - vähemmän "hutiostoksia".

Ja ajatuksena on käväissyt vaikkapa musiikin "lossless" pakkaus kovolle ja langaton toistaminen,
eli "kerettiläisiä" ajatuksia itselleni.... !

Mutta nautitaan musiikista kaikissa formaateissa - parhaat kuulostavat hyviltä
siitä johtuen tai siitä huolimatta!!


Jussi

 

[v-a]

^Miksi olisi boring?

No lue se edellinen vastaus, johon omassani viittaan. Siinähän se väännetään rautalangasta se booooring.
(Vrt. robotit balettitanssijoina.)

Nopeus on sitten toinen asia. Samoin kuin informaation määrä, jonka Pirkka nosti esiin.

v-a

 

[behrelec31]

voisitko ystävällisesti v-a antaa esimerkkejä tylsistä konemaisista äänitteistä, jotta saisimme jonkinlaista konkreettista materiaalia tarkasteltaviksi. kiinnostaa tietää ?

terv. behrelec31