Nopeat vahvistimet

rajani sanoi:
On se nopea. Sen verran voin sanoa. Sopivassa laitteistossa vielä melko läpikuultavakin.

Samat havainnot eivät ainakaan nämä D-sarjalaiset rajoita "nopeutta". Jos nopeuden yhtenä kriteerinä käytetään bassotoiston "napakkuutta" sourcenkin vaihto auttaa, ainakin näin kävi kun reference vaihtui tähän prestigeen.
 
akk sanoi:
Samat havainnot eivät ainakaan nämä D-sarjalaiset rajoita "nopeutta". Jos nopeuden yhtenä kriteerinä käytetään bassotoiston "napakkuutta" sourcenkin vaihto auttaa, ainakin näin kävi kun reference vaihtui tähän prestigeen.
Juu, itsekin huomannut sourceissa erittäin suuria napakkuuden eroja bassoissa. Myös esivahvistimilla on osansa asiaan, riippuen tietenkin vahvistimesta ja setistä.
 
Mikä luo nopeuden vaikutelman, mistä nopeus syntyy? Tähän kysymykseen ei täällä ole tullut selkeää vastausta. Oma käsitykseni on, että nopeusvaikutelmaan vaikuttaa ratkaisevasti äänen syttymistapahtuma. Jos se on räväkkä tai sitä painotetaan, syntyy nopea vaikutelma. Tuskin asia on kuitenkaan näin yksiselitteinen, muutkin asiat saattavat vaikuttaa. Mitkä?

Soinnin vapautuneisuus/helppous on eri asia. Kyse on enemmänkin siitä, miten pienellä vaivalla ääni saadaan ilmoille, ikään kuin ponnistelematta. Tuntuisi kuitenkin siltä, että vapautuneen helposti soiva laite antaa nopean (ainakin kohtuullisen) vaikutelman. Mutta toisinpäin asia ei ole niin selkeä. Nopea vahvistin ei välttämättä soi vapautuneesti.

Millä luodaan nopeuden ja soinnin helppouden vaikutelma? Järki sanoisi, että vahvistimen teho ja virransyöttökyky ovat varsin tärkeitä seikkoja. Tähän seikkaan on useampi kirjoittaja jo viitannut. Omien kokemusten pohjalta asia ei ole näin selvä. 30 wattinen A-luokkainen on pessyt molemmilla sektoreilla (sekä nopeus että soinnin helppus) 200 wattisen yleisesti hyväksi tunnustetun arvokkaan vahvistimen. Tästä päättelisin, että tehot eivät ole ratkaisevassa asemassa, saattaapa olla jopa päinvastoin.
 
Toivo sanoi:
Mikä luo nopeuden vaikutelman, mistä nopeus syntyy? Tähän kysymykseen ei täällä ole tullut selkeää vastausta. Oma käsitykseni on, että nopeusvaikutelmaan vaikuttaa ratkaisevasti äänen syttymistapahtuma. Jos se on räväkkä tai sitä painotetaan, syntyy nopea vaikutelma. Tuskin asia on kuitenkaan näin yksiselitteinen, muutkin asiat saattavat vaikuttaa. Mitkä?

Soinnin vapautuneisuus/helppous on eri asia. Kyse on enemmänkin siitä, miten pienellä vaivalla ääni saadaan ilmoille, ikään kuin ponnistelematta. Tuntuisi kuitenkin siltä, että vapautuneen helposti soiva laite antaa nopean (ainakin kohtuullisen) vaikutelman. Mutta toisinpäin asia ei ole niin selkeä. Nopea vahvistin ei välttämättä soi vapautuneesti.

Millä luodaan nopeuden ja soinnin helppouden vaikutelma? Järki sanoisi, että vahvistimen teho ja virransyöttökyky ovat varsin tärkeitä seikkoja. Tähän seikkaan on useampi kirjoittaja jo viitannut. Omien kokemusten pohjalta asia ei ole näin selvä. 30 wattinen A-luokkainen on pessyt molemmilla sektoreilla (sekä nopeus että soinnin helppus) 200 wattisen yleisesti hyväksi tunnustetun arvokkaan vahvistimen. Tästä päättelisin, että tehot eivät ole ratkaisevassa asemassa, saattaapa olla jopa päinvastoin.

Täyttä asiaa ja olen samaa mieltä esittämäsi ajatuksen suhteen. Tärkeintä on mielestäni juuri tuo vaivattomuus ja helppous. A-luokan Luxmannini on erittäin vaivaton masiina, musiikki tulee kuin itsestään, voimakkaasti ja tarkasti sekä siinä erittäin avara ja miellyttävä erotteleva saundi eikä lopu virtapuoli kesken eli ei ala ahistamaan tiukemmissakaan kohdissa.
 
Toivo sanoi:
Mikä luo nopeuden vaikutelman, mistä nopeus syntyy? Tähän kysymykseen ei täällä ole tullut selkeää vastausta. Oma käsitykseni on, että nopeusvaikutelmaan vaikuttaa ratkaisevasti äänen syttymistapahtuma. Jos se on räväkkä tai sitä painotetaan, syntyy nopea vaikutelma. Tuskin asia on kuitenkaan näin yksiselitteinen, muutkin asiat saattavat vaikuttaa. Mitkä?

Soinnin vapautuneisuus/helppous on eri asia. Kyse on enemmänkin siitä, miten pienellä vaivalla ääni saadaan ilmoille, ikään kuin ponnistelematta. Tuntuisi kuitenkin siltä, että vapautuneen helposti soiva laite antaa nopean (ainakin kohtuullisen) vaikutelman. Mutta toisinpäin asia ei ole niin selkeä. Nopea vahvistin ei välttämättä soi vapautuneesti.

Millä luodaan nopeuden ja soinnin helppouden vaikutelma? Järki sanoisi, että vahvistimen teho ja virransyöttökyky ovat varsin tärkeitä seikkoja. Tähän seikkaan on useampi kirjoittaja jo viitannut. Omien kokemusten pohjalta asia ei ole näin selvä. 30 wattinen A-luokkainen on pessyt molemmilla sektoreilla (sekä nopeus että soinnin helppus) 200 wattisen yleisesti hyväksi tunnustetun arvokkaan vahvistimen. Tästä päättelisin, että tehot eivät ole ratkaisevassa asemassa, saattaapa olla jopa päinvastoin.
Asiaa kyllä puhut ja näinhän se meneekin. Mutta kyllä hyvin tehty AB-luokkalainenkin saa nopeaa ja vaivatonta ääntä aikaan. Ainakin omassa setissä. A-luokkalaisen Luxmanin tai vastaavan kokeileminen kyllä kiinnostaisi. :)
 
jjahifi sanoi:
Ja minä kun olen mennyt investoimaan kahteen >40kg painavaan A-luokkaiseen päätteeseen saadakseni haluamani soundin vahvistinpuolella... Olisikohan riittänyt Se Oikea VälikaapeliTM? >:D

t. jjahifi

Cordial on ihan kohtuullinen välikaapeli ja hintansa vuoksi hyvä referenssi. Ei kuitenkaan mitenkään erityisen vapautunut, mutta kohtuu verhoutumaton ja erotteleva olematta ylianalyyttinen. Äänikuvan syvyysvaikutelma tulee hyvin esiin mutta on toisaalta keskipainotteinen. Mitään "hifikelmua" se ei ääniin tee, eli voi kuulostaa raa'altakin. Prat- osiolla hifin keskitasoa. Toimii myös kohtuullisesti varsipiuhan jatkona, eli tekniset arvot on ok.

Sehän on aivan sama miten lopputulokseen pääsee kunhan pääsee.
 
Matti Lehtinen sanoi:
NAD C315BEE, menee tuohon nopeiden kategoriaan. Tawe taasen kuvaili aikoinaan Manley Stingray - vahvistinta nopeaksi, joten laitetaan sitten sekin. :)
Itse en sanoisi Stingrayta mitenkään nopeaksi. Mielummin tuossakin vaikuttaa kokonaisuus kuin yksi komponentti.... Alkupäästä lähdetään ja sitten asian voi hallitusti paskoa missä välissä vaan. Minusta nopeus ei ole iskevyyttä mut ehkä kokonaisuutena enempi oikea-aikaisuutta musan toistossa. Pikku-Almarron taas olen kokenut isompaa 318B mallia nopeammaksi.


T,JTH
 
En muista olenko sanonut Manlay Stingrayta nopeaksi, ehkä olen ehkä en, mutta kyllä sillä rytmimusiikki päästeli ihan eri mielissään kuin verrokkina olleella Quad II-Forty monopääteparilla...
 
jhyv sanoi:
Minusta nopeus ei ole iskevyyttä mut ehkä kokonaisuutena enempi oikea-aikaisuutta musan toistossa.
T,JTH

Tämä kuinka erilailla termit käsitetään, tekee omalta osaltaan hankalia näistä asioista. Menee lähes kiistelyksi ja pätemiseksi, kun lopulta kuitenkin puhutaan eri asioistakin. Tai samasta asiasta, mutta joku aidasta ja toinen sen seipäästä. Itselleni vaikkapa nyt vahvistimen nopeus ilmenee mm. Toivonkin mainitsemana äänten syttymisnopeuksina, ei niinkään vaikkapa nyt oikea-aikaisuutena. Sitä en tiedä olenko oikeassa, edes siellä päinkään vai missä ihmeessä, mutta eihän se niin vaarallista olekaan... :D
 
eemeli sanoi:
Itselleni vaikkapa nyt vahvistimen nopeus ilmenee mm. Toivonkin mainitsemana äänten syttymisnopeuksina, ei niinkään vaikkapa nyt oikea-aikaisuutena. Sitä en tiedä olenko oikeassa, edes siellä päinkään vai missä ihmeessä, mutta eihän se niin vaarallista olekaan... :D
Minusta tuo äänen syttyminen ja sammuminen liittyy myös tuohon oikea-aikaisuuteen.

Juu Tawe, kyllä Stinkku minustakin kuulemani mukaan oli sellanen rytke-peli joka veteli mutkat suoriks turhia kursailematta, mut ei se silti minusta ollu nopea.... kohtuu rytmikäs kylläkin.


T.JTH
 
jhyv sanoi:
Minusta tuo äänen syttyminen ja sammuminen liittyy myös tuohon oikea-aikaisuuteen.

T.JTH

Molemmat kokonaisuutena liittyvät oikea-aikaisuuteen, mutta äänen sammuminen on oma prosessinsa, jota en sellaisenaan laskisi nopeuteen liittyväksi. Tai siis minä ymmärrän sammumiseen liittyvän sointujen soimisen, jolloin en laske nopeutta hyveeksi vaikka muuten nopeutta syttymisessä arvostankin. Siis mielestäni käsitteenä nopeus ei ole sama asia kuin oikea-aikaisuus, vaikka jossain määrin toisiinsa toki liittyvätkin. Ja Petäjämäisesti korrrrosstan tämän olevan varsin maallikoituneen käsitykseni, jota tuskin osaisin edes selittää. :)

E: kirjailin ja korjailin jotain
 
Tuo oikea-aikaisuus ilmenee esim. kun laitetaan pääteasteeseen useita transistoreita rinnan. Todellisuudessa jokainen transistori on yksilö, syttyy ja sammuu eri aikaan. Mitatessa ko. asia näkyy käyrän paksuuntumisena, äänen kuulumiseen en ole päässyt tuota testaamaan. Periaatteessa siis rinnan olevat transistorit huonontavat ääntä, mutta tuo on taas kompromissi, jos virtaa halutaan paljon vahvistimesta ulos.
 
Tawe sanoi:
En muista olenko sanonut Manlay Stingrayta nopeaksi, ehkä olen ehkä en, mutta kyllä sillä rytmimusiikki päästeli ihan eri mielissään kuin verrokkina olleella Quad II-Forty monopääteparilla...

Niinhän ne sanoo, että kun on useita kapasitoreja yhden sijasta virta liikkuu tarvittaessa herkemmin, koska liitinpinta-ala on suurempi. Röörei ja kapasitorei siin on monia ja mutkat meni kohtuu suoraksi ulällällä etenkin, triodilla ei niin pahasti. Hyvä vahvistin se on ja persoonallinen, vähän on ollut ikäväkin, siitähän hyvät laitteet tietää kun ne on myynyt :) Passiivietunen on varmaan aika varma tapa "nopeaan" soundiin myös, sehän siin on kans ja creekissä myös, ei sekään hidas ollut.

D-luokasta sitten nopeutta nousuihin ja laskuihin, nousunopeus lienee melkoinen.
 
Sitä ajattelin vielä kirjoittaa omalta osaltani, notta kun heitin tuon NAD:in kehiin määreeseen "nopea", niin aikoinaan kytkiessäni sen Infinityn kajareihini, Shengyan sijaan, niin välitön reaktioni ja mielikuvani oli: Jessus mikä draivi ja nopeus.

Ja heti ensitahdeista tämä. Olin, että VAU! Näinkö sitä vaikuttaa nämäkin omilla vehkeillä?

Nyt ja kun jälkeenpäin analysoin hommaa, niin se on varmaankin kiinni noiden sointujen syttymis/sammumis - kombinaatiosta tämä kokemani ensiefekti. Tuo NAD meinaan jättää sen soinnun elämään pidempään, seuraavan soinnun jo alkaessa, kuin Shengya.

Varmaankin tämän ominaisuuden takia mielsin alusta alkaen adjektiivit: draivi ja nopeus, mieleeni?

Harrastuksen osalta taasen nämä adjektiivit ovat sitten semmoisia, että joku muu voi kenties mieltää kellontarkan sointujen syttymis/sammumis - ominaisuuden nopeutena, minkä itse taas näköjään miellän hitautena. ???

Elikkäs tahdon sanoa, notta homma jälleen kerran kulminoituu yhteen ääntä kuvaavaan adjektiiviin, jonka kaikki keskustelijat varmasti ymmärtävät, mutta voivat sitoa kyseisen käsitteen hyveenä täysin päinvastaiseen kuuloaistimukseen, kuin joku toinen.

Ja juuri tämäntakia näistä onkin mukava keskustella. Huomaan hyvin itsekin miten kukin mieltää minkäkin ominaisuuden ja vallan mainio ketju on tämä. :)

Matti.
 
Matti Lehtinen sanoi:
Nyt ja kun jälkeenpäin analysoin hommaa, niin se on varmaankin kiinni noiden sointujen syttymis/sammumis - kombinaatiosta tämä kokemani ensiefekti. Tuo NAD meinaan jättää sen soinnun elämään pidempään, seuraavan soinnun jo alkaessa, kuin Shengya.

Varmaankin tämän ominaisuuden takia mielsin alusta alkaen adjektiivit: draivi ja nopeus, mieleeni?

Harrastuksen osalta taasen nämä adjektiivit ovat sitten semmoisia, että joku muu voi kenties mieltää kellontarkan sointujen syttymis/sammumis - ominaisuuden nopeutena, minkä itse taas näköjään miellän hitautena. ???

Just ja minulle kun tuota tapahtumaa kuvaa lähemmin varsin kiistelty termi musikaalisuus. :D

Ei ole ihme, että (minulla) on välillä puurot ja vellit sekaisin näitä juttuja lukiessa. Omalla kierolla tavallaan on hienoa, ettei näitä termejä ole missään (?) selitetty ja suomennettu. Vai pitäisikö kenties sittenkin..?

Parasta antia minulle on kun vaikkapa Seppo, rajani tai kutvonen maalailee pensseleillään niitä äänikuvia - ei pysy perässä, ei sitten millään! :D
 
eemeli sanoi:
Just ja minulle kun tuota tapahtumaa kuvaa lähemmin varsin kiistelty termi musikaalisuus. :D

Ei ole ihme, että (minulla) on välillä puurot ja vellit sekaisin näitä juttuja lukiessa. Omalla kierolla tavallaan on hienoa, ettei näitä termejä ole missään (?) selitetty ja suomennettu. Vai pitäisikö kenties sittenkin..?

Parasta antia minulle on kun vaikkapa Seppo, rajani tai kutvonen maalailee pensseleillään niitä äänikuvia - ei pysy perässä, ei sitten millään! :D

Tietynlainen "musikaalisuuden" osahan tuo kuvailemani nopeus on myös, mutta se on myöskin osanen toisenlaista musikaalisuutta. :D

Parhaitenhan meitin jutut ymmärtää sillä, kun käy kyläilemässä. :)
 
Matti Lehtinen sanoi:
Tietynlainen "musikaalisuuden" osahan tuo kuvailemani nopeus on myös, mutta se on myöskin osanen toisenlaista musikaalisuutta. :D

Parhaitenhan meitin jutut ymmärtää sillä, kun käy kyläilemässä. :)

Olisi kiva tulla joskus käymään. Ottaisin vaikka Creekit mukaan. :p 53550SE olis kiva kuulla M12.2:en edessä.
 
eemeli sanoi:
Tämä kuinka erilailla termit käsitetään, tekee omalta osaltaan hankalia näistä asioista. Menee lähes kiistelyksi ja pätemiseksi, kun lopulta kuitenkin puhutaan eri asioistakin. Tai samasta asiasta, mutta joku aidasta ja toinen sen seipäästä. Itselleni vaikkapa nyt vahvistimen nopeus ilmenee mm. Toivonkin mainitsemana äänten syttymisnopeuksina, ei niinkään vaikkapa nyt oikea-aikaisuutena. Sitä en tiedä olenko oikeassa, edes siellä päinkään vai missä ihmeessä, mutta eihän se niin vaarallista olekaan... :D

Mielenkiintoista pohdintaa terminologian tiimoilta. Ei maailman tärkein asia, mutta auttaa hahmottamaan soinnin laatua laitteistoja kuunneltaessa.

Kallistuisin Eemelin kanssa samalle kannalle, nopeus ja oikea-aikaisuus ovat eri asioita. Jos nopeuden vaikutelma syntyy äänten syttymisestä, ymmärtäisin niin, että nopea vahvistin on yleisesti myös iskevä ja napakka. Räväkkä äänen syttymistapahtuma antaa tahdikkaan vaikutelman. Toisaalta myös kulmikkaan, josta lyyrisempi ja rauhallisesti lipuva musiikki sattaa kärsiä.

Mutta tämä seikka ei automaattisesti tuo aika-akselia kuntoon, ts. oikea-aikaisuus saattaa olla pielessä. Jos ajoitus ei täsmää, musiikki ei kuulosta eheältä ja yhtenäiseltä, koherenttius on kärsinyt. Epäkoherentti musiikki kuulostaa minun korviini epäsiistiltä, jotenkin sekoilevalta, siitä on vaikea nauttia.

Vielä tähän soppaan liittyy teekallin mainitsema äänten sammuminen. Vaikuttaako se nopeuden vaikutelmaan? Sitä en tiedä, mutta soinnista tullee jäptimmän oloista, kun sammuminenkin on räväkkä. Toisaalta olettaisin sammumisen vaikuttavan kaiku efekteihin. Kuuntelen itse paljon pianomusiikkia ja pianon aitoon sointiin kuuluu kaikuisuus, näppäinten äänet jäävät kuin leijumaan ilmaan ennen sammumistaan. Useimmille vahvistimille ja kaiuttimille on tyypillistä, että kaikuäänet sammuvat liian nopeasti. Pianon soinnista häviää tällöin jotain aivan olennaista, siitä tulee hengetöntä. Flyygeli kuulostaakin sähköpianolta.

Flättäri laitteet hoitavat yleensä äänen syttymiset ja ajoitukset hyvin. Tosin ovat varsin erilaisia, Naim ja Exposure taitavat painottaa äänen syttymistä ja Linn enemmän ajoituksia. Äänten sammuminen (kaikuisuus) onkin jo vaikeampi juttu tälle kalustolle. Yleensäkin on vaikea löytää vahvistinta, joka on tasapainossa näillä osa-alueilla. Kun tähän vielä liitetään vaatimus ulosannin vaivattomuudesta/helppoudesta, tehtävä tulee varsin vaikeaksi.
 
Soinnun sammuminen kuuluu vain alkuperäiseen soittotapahtumaan ja enintään äänitteeseen. Jos laite vaikuttaa sointuun muuttavasti, se on vikaa, eikä enää sointua. Olisiko soihdut sammuneet. Nopea vahvistin muuttaa ääntä vähemmän, kuin hidas vahvistin. Äänitteen ääntä, mm. isku-/ muutosnopeuksia ei voine mikään vahvistin nopeuttaa. Hyvä, kun tekee edes oikea- aikaisesti. Eikö näin.
Äänen sammuminen, hukkuminen johtuu vahvistiketjun puutteellisista ominaisuuksista. Kyvystä hoitaa nämä heikoimmat, hienoimmat ääniainekset. Joita on mm. erilaiset soittimien omat jälkisoinnit ja kaiut. Huono vahvistin on kuin karkea seula/ rajoitettu "ääniainespikselimäärä". Tästä onkin ollut juttua vuosia sitten.
 
Back
Ylös