Nopeat vahvistimet

Hyvä, että täälläkin on huomattu Goldmundin hyvä ääni. Omassa itsetehdyssä vahvistimessa kanttiaalto toistuu n.1MHz:iin ja siniaalto 2MHz:iin, vahvistimessa ei ole negatiivista takaisinkytkentää , mutta reguloitu virtalähde. Vahvistimen teho on 8 ohmiin n. 40W , toimii A-luokassa n. 100Wattiin, maksimiteho 2 ohmiin n. 160W. Päätetransistorit ovat NPN BUR 51. Mielestäni tuolla vahvistimella kuuluu kaikki transietit. Valitettavasti CD-levyt kuulostavat usein varsin huonoilta, sanoisko tyhjiltä. Laulaja ei koskaan tule lähelle, kuten esim LP:tä toistettaessa. Onko jossain testejä, jossa esim. siniäänestä olisi otettu palanen pois, minkälaisen pätkän poiston voi kuulla?
 
Tawe sanoi:
a-luokkaisuus on hyvä asia äänirasiaesivahvistimissa, eikä ne aiheuta vielä suuria lämpöongelmia.

A-luokkaa koko ketjun olla pitää. Noin insinöörismielessä on vaikea keksiä yhtään mitään perusteita AB- tai B-luokkaisille linja-tasoisille asteille, eikä PA:n ulkopuolella tehovahvistimissakaan B-rapussa ole paljoa järkeä. Nih. Puristi on puhunut.

Audisa sanoi:
Hyvä, että täälläkin on huomattu Goldmundin hyvä ääni. Omassa itsetehdyssä vahvistimessa kanttiaalto toistuu n.1MHz:iin ja siniaalto 2MHz:iin, vahvistimessa ei ole negatiivista takaisinkytkentää , mutta reguloitu virtalähde. Vahvistimen teho on 8 ohmiin n. 40W , toimii A-luokassa n. 100Wattiin, maksimiteho 2 ohmiin n. 160W. Päätetransistorit ovat NPN BUR 51. Mielestäni tuolla vahvistimella kuuluu kaikki transietit. Valitettavasti CD-levyt kuulostavat usein varsin huonoilta, sanoisko tyhjiltä. Laulaja ei koskaan tule lähelle, kuten esim LP:tä toistettaessa. Onko jossain testejä, jossa esim. siniäänestä olisi otettu palanen pois, minkälaisen pätkän poiston voi kuulla?

Mielenkiintoisen kuuloinen kapistus. Minkälainen kytkentä on kyseessä? Ja mistä kaivoit tarpeeksi isot siilit?
 
mkutvonen sanoi:
A-luokkaa koko ketjun olla pitää. Noin insinöörismielessä on vaikea keksiä yhtään mitään perusteita AB- tai B-luokkaisille linja-tasoisille asteille, eikä PA:n ulkopuolella tehovahvistimissakaan B-rapussa ole paljoa järkeä. Nih. Puristi on puhunut.

Mielenkiintoisen kuuloinen kapistus. Minkälainen kytkentä on kyseessä? Ja mistä kaivoit tarpeeksi isot siilit?
No minkähän nimen nyt keksisi: vastaavanlainen on esim. Quad 303 quasi-complementary triplets. Tämä siis vanhasta Electronics World+Wireless Worldistä. Kytkennässä ei siis yhtään mikropiiriä ja päätetranstorit NPN , ääni ulos keskeltä kondensaattorilla. Pakko oli ainakin aikaisemmin tehdä kytkentä noin, jos halusi päästä toistossa ilman takaisinkytkentää korkeisiin ääniin siis sopivia PNP-transistoreita ei löytynyt. A-luokalla hoidetaan suurin osa säröistä pois. Itse en koskaan mittaa säröjä, vaan katson mitä käyrää vahvistin toistaa kaiuttimet kytkettynä ja tietysti kuuntelen. Jäähdytyksessä itse koneistamat perusalumiinilevyt, joihin on kiinnitetty kaikenlaisia alumiinijäähdytysprofiileja mitä kaapista on löytynyt + puhallin . Tarkoitus olisi pitää transistorit n.60 asteisina .
Lisätään, luin vähän netistä tuosta Quadista, ensinnäkin kyse on tuosta vanhasta kytkennästä . Jotkut moittivat huonoa diskanttia , siihen voi sanoa kyllä noilla päätetransistoreilla . Ilman takaisinkytkentää ei saanut edes 20khz:iä suoraksi, mutta niinkuin sitten sanottiin on loistava modifikointiin.
 
Audisa sanoi:
Jäähdytyksessä itse koneistamat perusalumiinilevyt, joihin on kiinnitetty kaikenlaisia alumiinijäähdytysprofiileja mitä kaapista on löytynyt + puhallin . Tarkoitus olisi pitää transistorit n.60 asteisina .

Juu, itse vain jossain vaiheessa ajattelin, notta väsäisin jonkun 40-50 -wattisen mosfettihirviön puhtaassa A-luokassa. Päädyin siihen tulokseen, että kun jäähdytykseen ilman föönejä olisi mennyt jokunen saturainen per kanava, ja päätekivet maksoivat kympin kipale ja niitä meni ämpärillinen, että pääsen halvemmalla samaan käyttäen 300B:tä. No, päässähän tuokin vielä vasta on, eikä pääteputki ole päätetty. Nyt mennään 20:llä A-luokkaisella "triodi"-watilla (KT88 triodikytkennässä). Eikä tuokaan vähältä kuulosta, eikä ainakaan hitaalta!
 
mkutvonen sanoi:
Juu, itse vain jossain vaiheessa ajattelin, notta väsäisin jonkun 40-50 -wattisen mosfettihirviön puhtaassa A-luokassa. Päädyin siihen tulokseen, että kun jäähdytykseen ilman föönejä olisi mennyt jokunen saturainen per kanava, ja päätekivet maksoivat kympin kipale ja niitä meni ämpärillinen, että pääsen halvemmalla samaan käyttäen 300B:tä. No, päässähän tuokin vielä vasta on, eikä pääteputki ole päätetty. Nyt mennään 20:llä A-luokkaisella "triodi"-watilla (KT88 triodikytkennässä). Eikä tuokaan vähältä kuulosta, eikä ainakaan hitaalta!

Itse olen leikinyt aikanaan paljonkin 4 x KT88 vahvarilla, joka oli myös väännetty A-luokkaan triodikytkentään. Ei kuulostanut hitaalta. Varsinkin bassopuoli oli omaa luokkaansa. Iskevä ja hyvin koossapysyvä.

Kuinka kuumana ajat tuota omaa vehjettäsi? Itse huomasin, että liian kuumana ei voi ajaa, jos äänenlaadun mukaan säätää. Putkien käyttöikä vain lyhenee ratkaisevasti. Päädyin sellaiseen viritykseen, että pilkkosen pimeässä näki anodien juuri ja juuri hehkuvan. Aika kuumana siis mentiin mutta soundi oli kohtuullinen. Ja putket lopussa reilun vuoden jälkeen. :)

Tuo 300B on vaativa juttu. Kyllä sen saa toimimaan hienosti keskiäänialueella. Mutta alapää ja osin yläpääkin. Harvoin olen oikein hyvää kuullut. En tiedä johtuuko muuntajista vai kytkennästä nuo ongelmat. Todennäköisesti molemmista. Muuntajia tuohon, sekä virta- että pääte-, ei voi liian hyviä hankkia. Luulen että se mosfettipeli tulisi kuitenkin halvemmaksi. Mutta ei takuulla soi yhtä hyvin kuin onnistunut 300 B vahvistin. Tai eihän noita pitäisi verrata. Molemmissa puolensa.

Kun nopeudesta puhutaan, olen mieltynyt OTL-vahvistimiin. En tiedä miten ne mitattuna speksaa. Eikä oikeastaan kiinnostakaan. Omiin korviini kuitenkin parasta transienttitoistoa. Oikea-aikaista, rytmikästä ja herkkää. Flamencokitara, cembalo, monenlaiset lyömäsoittimet yms. kuulostavat erinomaisen hyviltä. Myös peukalobassottelua on nautinto kuunnella. Nuo kun toistavat alapäänkin aika mainiosti ilman muuntajien rajoituksia. Suosittelen kokeilun kohteeksi. Itse en ole näihin teknisesti juurikaan perehtynyt. Kuuntelu kun vie nykyään kaiken harrastamiselle liikenevän ajan. :) Omani ovat tilauksesta ulkomaisella osaajalla teetetty. Olen ollut hyvin tyytyväinen. Harvemmin enää laitan SE-vahvistimen lankoihin. Aina joskus kuitenkin. On siinäkin eittämättä puolensa.


t. TapsaS
 
moi
anttiruhan viesti15 tuli heti mieleen krellin krs monot slew rate jotain 500,
virranantokyky huippuluokkaa,äänikin hyvä, mulla on jobin 200 monot allekirjoitan sen mitä muut on kirjoitellut niistä ja golmundin äänestä.pitää joskus kuunnella tarkemmin,nyt ne on ajanut etupäässä bassoja.
ter,reiska
 
Nopea vahvistin on käsitteenä minulle hieman epäselvä, joten en suoraan sitä kommentoi. Ottaisin esille mahdollisen vastakohdan eli vahvistimen, jolla on käsijarru päällä soitettaessa. Tarkoitan vahvistinta, joka soi tietyllä tavalla ahdistuneesti, soinnista uupuu vapautuneisuus, äänen ulostulon helppous. Ilmeisesti ratkaisevassa asemassa tämän alueen hallinnassa on laitteen dynaamiset kyvyt. En tarkoita nyt mitään maksimaalisia äänenpaineita, kyse voi olla hyvinkin herkästä pianon koskettimen näppäilystä. Toinen vahvistin pystyy vapauttamaan sävelen helposti ilmoille, toinen taas ikään kuin kovan ponnistelun kautta pullauttaa äänen kaiuttimesta ulos. Jälkimmäisessä tapauksessa on pakonomainen ja väkinäinen vaikutelma, joka tappaa musiikista automaattisesti hengen, se muuttuu vain ääneksi.

Matkan varrella näitä laitteita on tullut vastaan melkoisesti, myös kalliita ja arvostettuja. Sanoisinpa, että vähemmistö vahvistimista kykenenee vapautuneeseen ja rullaavaan ulosantiin. Vaikutelmaksi on jäänyt, että A-luokkaisuus on tässä asiassa merkittävä apu, tosin ei varma tae asialle.

TapsaS, kun sinulla on kokemusta OTL-laitteista, miten kommentoisit sen sointia tällaisen ”jarrufilosofian” kannalta?
 
Hieno kirjoitus Toivolta, juuri tuolta tuntui ennenkuin löysin sen oikean välikaapelin että vahvistimen nopeus pääsi esiin.
 
Toivo sanoi:
Nopea vahvistin on käsitteenä minulle hieman epäselvä, joten en suoraan sitä kommentoi. Ottaisin esille mahdollisen vastakohdan eli vahvistimen, jolla on käsijarru päällä soitettaessa. Tarkoitan vahvistinta, joka soi tietyllä tavalla ahdistuneesti, soinnista uupuu vapautuneisuus, äänen ulostulon helppous. Ilmeisesti ratkaisevassa asemassa tämän alueen hallinnassa on laitteen dynaamiset kyvyt. En tarkoita nyt mitään maksimaalisia äänenpaineita, kyse voi olla hyvinkin herkästä pianon koskettimen näppäilystä. Toinen vahvistin pystyy vapauttamaan sävelen helposti ilmoille, toinen taas ikään kuin kovan ponnistelun kautta pullauttaa äänen kaiuttimesta ulos. Jälkimmäisessä tapauksessa on pakonomainen ja väkinäinen vaikutelma, joka tappaa musiikista automaattisesti hengen, se muuttuu vain ääneksi.

Matkan varrella näitä laitteita on tullut vastaan melkoisesti, myös kalliita ja arvostettuja. Sanoisinpa, että vähemmistö vahvistimista kykenenee vapautuneeseen ja rullaavaan ulosantiin. Vaikutelmaksi on jäänyt, että A-luokkaisuus on tässä asiassa merkittävä apu, tosin ei varma tae asialle.

TapsaS, kun sinulla on kokemusta OTL-laitteista, miten kommentoisit sen sointia tällaisen ”jarrufilosofian” kannalta?

Tuo oli juuri ongelmana pitkään minullakin, en saanut koskaan soimaan vapautuneesti Marantzin pm-14mk2 highend luokan vahvistinta ja saman merkin soitinta. Näin jälkeenpäin voisin lähteä syyttämään erästä highend välikaapelia joka tappoi juuri tuon vapautuneen soinnin nykyisessä setissäni sitä kokeillessa, ero oli huima. Tavallaan harmittaa kun luotin aina tuohon välikaapeliin vuodesta toiseen ja rumbatessa laitteita jos mihin suuntaan, koskaan ei kuitenkaan toiminut vaan soundissa oli aina mukana sitä kireyttä ja kliinistä menoa. Marantzien jälkeen minulla oli Bluenote setti joka ei sekään toiminut halutulla tavalla aluksi (oli kyllä miellyttävämpi sointi kuin marantzeissa, tavallaan hyppäsin ääripäästä toiseen) vasta kun vihdoin tajusin kokeilla koko piuhoituksen vaihtoa alkoin selvästi musiikki tulemaan vapautuneemmin ulos tuosta setistä, ikäänkuin äänet syttyivät ja sammuivat pidempään ja musiikki alkoi kuulostamaan paljon mielenkiintoisemmalta ja miellyttävämmältä. Noh, ei tuo Bluenotekaan ollut sitten se setti jonka kanssa olisin pidempään viihtynyt, tai ehkä olisinkin jos en olisi kokeillut kaverille testiin tullutta toista vahvistinta joka herätti välittömästi kiinnostuksen ja johti tähän nykyiseen tilanteeseen :)

Mutta kyllä, todellakin on huimia eroja laitteissa juuri tuossa elävyydessä ja miten se musiikki hengittää. Yksikin välikaapeli saattaa pilata koko ketjun toiston, tämä kannattaa pitää mielessä (Rajanin kanssa samoja havaintoja) Silloin kun homma alkaa toimia, huomaa että kuuntelee musiikkia vain tunnista toiseen, eikä kiinnitä huomiota laitteisiin kokoajan.
 
Toivo sanoi:
Nopea vahvistin on käsitteenä minulle hieman epäselvä, joten en suoraan sitä kommentoi. Ottaisin esille mahdollisen vastakohdan eli vahvistimen, jolla on käsijarru päällä soitettaessa. Tarkoitan vahvistinta, joka soi tietyllä tavalla ahdistuneesti, soinnista uupuu vapautuneisuus, äänen ulostulon helppous. Ilmeisesti ratkaisevassa asemassa tämän alueen hallinnassa on laitteen dynaamiset kyvyt. En tarkoita nyt mitään maksimaalisia äänenpaineita, kyse voi olla hyvinkin herkästä pianon koskettimen näppäilystä. Toinen vahvistin pystyy vapauttamaan sävelen helposti ilmoille, toinen taas ikään kuin kovan ponnistelun kautta pullauttaa äänen kaiuttimesta ulos. Jälkimmäisessä tapauksessa on pakonomainen ja väkinäinen vaikutelma, joka tappaa musiikista automaattisesti hengen, se muuttuu vain ääneksi.

Matkan varrella näitä laitteita on tullut vastaan melkoisesti, myös kalliita ja arvostettuja. Sanoisinpa, että vähemmistö vahvistimista kykenenee vapautuneeseen ja rullaavaan ulosantiin. Vaikutelmaksi on jäänyt, että A-luokkaisuus on tässä asiassa merkittävä apu, tosin ei varma tae asialle.

TapsaS, kun sinulla on kokemusta OTL-laitteista, miten kommentoisit sen sointia tällaisen ”jarrufilosofian” kannalta?

Uskon että on tullut vastaan jos jonkinmoista vehjettä, mutta itse omat vaikutelmani eivät aina ole kääntynyt juuri A-luokkaisen vaihtoehdon puolelle. Kyllä ne muutkin luokat soittavat yhtä hyvin jos vain on varaa mitä soittaa. Hyvä ettet kuitenkaan yleitänyt tuota A-luokkaisuutta. :) Asiatekstiä.
 
rajani sanoi:
Hieno kirjoitus Toivolta, juuri tuolta tuntui ennenkuin löysin sen oikean välikaapelin että vahvistimen nopeus pääsi esiin.
Ja minä kun olen mennyt investoimaan kahteen >40kg painavaan A-luokkaiseen päätteeseen saadakseni haluamani soundin vahvistinpuolella... Olisikohan riittänyt Se Oikea VälikaapeliTM? >:D

t. jjahifi
 
jjahifi sanoi:
Ja minä kun olen mennyt investoimaan kahteen >40kg painavaan A-luokkaiseen päätteeseen saadakseni haluamani soundin vahvistinpuolella... Olisikohan riittänyt Se Oikea VälikaapeliTM? >:D

Ei se mulla ainakaan Krellin kanssa auttanut. Pointti on se että joskus se vahvistimen nopeus ei tule automaattisesti esiin, ekan kerran kokeillessa oli kuin käsijarru päällä.
 
jjahifi sanoi:
Ja minä kun olen mennyt investoimaan kahteen >40kg painavaan A-luokkaiseen päätteeseen saadakseni haluamani soundin vahvistinpuolella... Olisikohan riittänyt Se Oikea VälikaapeliTM? >:D

t. jjahifi
Ei välttämättä :) On niissä A-luokkaisissakin hyvä ääni heh. :D :D
 
Toivon mainitsemaan "helppouteen" kai vaikuttaa mystinen termi musta tausta, eli pienetkin äänet lähtevät tyhjältä. Onko se sitten pohjakohinan puute vai mikä?

Itseä kiinnostaa mikä vahvistin olisi tuollainen "helppo" soundinen ilman luukutusta. Edullisessa hintaluokassa vahvistimet ovat helposti sellaisia, että ääni ei aukea niillä jos hanaa ei avata. Se on ärsyttävää.
 
Ei A-luokasta nopeuteen sinänsä mitään etua ole. Toisaalta, kun vahvistimesta jätetään kaikki korkeita ääniä rajoittavat kondensaattorit pois, tuo A-luokka siihen vähän paremman vakauden.
Vahvistimen nopeutta ja taajuustoistoa voi ehkä tajuta näin: moni on äänittänyt hifivideo-nauhurille musiikkia, toistokäyrän pitäisi olla lähes suora 20kHz:iin, kuitenkin voidaan havaita diskantin puuttumista. Omissa mittauksissa kahdella hyvällä hifivideonauhurilla saatoin havaita äänen muuttumisen siniaalloiksi n. 12kHz:istä lähtien eli mitään teräviä akustisen soittimen ääniä ei enää kuullut.
 
alspe sanoi:
Itseä kiinnostaa mikä vahvistin olisi tuollainen "helppo" soundinen ilman luukutusta. Edullisessa hintaluokassa vahvistimet ovat helposti sellaisia, että ääni ei aukea niillä jos hanaa ei avata. Se on ärsyttävää.

Itseni ainakin on yllättänyt edullisista seteistä viimeaikoina kaverille kasattu NAD C315BEE ja Nad C515BEE kombo + q-acoustics 1030i kaiuttimet. Toinen korvat avaava oli porukoille jouluksi hommattu NAD C715 yhdistelmälaite + Q-acoustics 1020i kaiuttimilla. Molemmissa Linn kaiutinkaapelointi. Molemmat soi todella vapautuneen oloisesti, suorastaan ällistyttävän hyvin hintaansa nähden. Jälkimmäisestä ei nyt mitään älyttömiä luukutus sessioita saa irti mutta kuinka hyvin tuo soi pienelläkin, ei kertakaikkiaan minkäänlaista kireyttä, istut vain sohvalle ja nautit huoneen täyttävästä musiikista. Molemmat rankkaisin best buy kategoriaan, sekä kaiuttimet että elektroniikka hintaluokassaan mielettömän hyvät.
 
En tiedä kuinka nopea tämä Bel Canto on kun lähdetään laajemmin vertaamaan, mutta kun vaihdoin Rega Mira3:sta tähän niin ero oli todella selvä. Musiikki pysyi paremmin hanskassa nopeammassakin mätössä. Riittävän nopea ainakin meikäläisen korville. :)
 
Patu sanoi:
En tiedä kuinka nopea tämä Bel Canto on kun lähdetään laajemmin vertaamaan

On se nopea. Sen verran voin sanoa. Sopivassa laitteistossa vielä melko läpikuultavakin.
 
Back
Ylös