"Niin kuin miksaaja(yms) on alunperin tarkoittanut"

fozi

Käyttäjä
Liittynyt
6.12.2006
Viestejä
396
Kaupunki
Vantaa, Mikkola
Tällaista hehkutusta kuulee käytettävän varsinkin studiomonitorien yhteydessä ja sellaisten passiivisten "normi"kajareiden sekä kuulokkeiden yhteydessä, jossa valmistajalla on ollut tavoitteena yhtä suora taajuusvastekäyrä, kuin on kuolleen ihmisen sydänkäyrä.

Tällainen mainonta on tehokasta - pitäisihän loppukäyttäjän kuulla levynsä juuri niin kuin se on tarkoitettu, ei enempää eikä ainakaan vähempää. Levyltä ei jää yksikään yksityiskohta kuulematta, eikä taas esimerkiksi sellaista basson ponnetta luoda, mitä levyllä ei "oikeasti" ole. Tämä ei koske tietenkään vain resoluutiota tai analyyttisyyttä.

Yllä mainittu on ollut itselläkin pitkään ihanteena, vaikka olen minäkin tullut siihen tulokseen, että pelkällä analyyttisyydellä ei tuoteta musiikkinautintoja. Nyt on monet muut seikat tulleet yhtä tärkeiksi tai tärkeämmiksi.

Mutta herää kysymys, että mistä me tiedämme, mitä miksaaja/yms on oikeasti tarkoittanut levynkuulijoiden kuulla? Tietenkin jos studiossa on olleet esimerkiksi samanlaiset Genelecit kuin loppukäyttäjällä, niin mahdollisuudet kuulla suunnilleen sama mitä studiossa on kuultu on huomattavan suuri. Toisaalta studioissa varmasti tiedostetaan, että suurimmalla osalla kuulijoista on eri kaiuttimet, muu laitteisto sekä soittotila kuin heillä on. Korvista puhumattakaan.

Ja tämä taas muuttaa kaiken laskelmoinnin. Siitä tulee enemmän tai vähemmän arpapeliä. Erikoinen jännite syntyy ylläolevaan mainontaan nähden siinä, että jos miksaaja(yms) on laskenut, että hänen tuottamansa musiikki tullaan lähinnä kuuntelemaan ääntä vahvasti värittävillä puukoteloisilla passiivikaiuttimilla, hän fiksuna miehenä priorisoi tämän ja se mitä hän kuulee geneleceistään(yms), ei välttämättä vastaakaan hänen "alkuperäistä tarkoitustaan". Tällöin kun asiakas kantaa tyytyväisenä kotiinsa kaiuttimet "joita parhaat miksaajat käyttävät", hän ei välttämättä kuulekaan "alkuperäistä" tulkintaa. Tiedän kyllä, että tuotantoportaalla on tapana testata materiaalinsa erilaisilla laitteilla, myös automankoilla, mutta kuitenkin

Sen lisäksi, mistä me tiedämme, tahtooko miksaaja julistaa vain yhtä äänellistä tulkintaa? Ehkä hän ajattelee, että näilläpä tämä kuulostaa hyvältä, mutta yhtä hyvältä se saattaa kuulostaa täysin erilaisilla ja erilailla ääntä tuottavilla laitteilla. Tai ehkei häntä edes kiinnosta :D. Ehkä hän ajattelee, että vaikka studiossa mahtavaan resoluutioon pystyvät vehkeet voivat kyllä paljastaa kaiken, mutta ehkä jonkun kotivermeillä saadaan suurempi, syvempi ja laajempi äänikuva.

Ja loppukaneettina, moni meistä lienee sitä mieltä, että ylläolevan mainoksen mukainen puhtaan analyyttinen ja "totuudenmukainen" ääni, no, tylsää ja kuivaa. :)

Kunhan tässä pohdiskelen aikani kuluksi -terveisin,
f
 
fozi sanoi:
Erikoinen jännite syntyy ylläolevaan mainontaan nähden siinä, että jos miksaaja(yms) on laskenut, että hänen tuottamansa musiikki tullaan lähinnä kuuntelemaan ääntä vahvasti värittävillä puukoteloisilla passiivikaiuttimilla,

Kun olisikin edes näin. Mutta, eiköhän moni itseään kunnioittava miksaaja tuo musiikkinsa ns. kotiakustiikkaan ennen viimeistä silausta. On niitä paljon hirveämpiäkin ympäristöjä (autohifi, matkalaitteet, mankat, TV, yleiset tilat, jne) kuin puukoteloiset passiivikaiuttimet harrastajan kotona ja ne yleensä määräävät tahdin miten musiikki miksataan, koska sieltä se raha tulee.
 
elviz sanoi:
Kun olisikin edes näin. Mutta, eiköhän moni itseään kunnioittava miksaaja tuo musiikkinsa ns. kotiakustiikkaan ennen viimeistä silausta. On niitä paljon hirveämpiäkin ja ympäristöjä (autohifi, matkalaitteet, mankat, TV, yleiset tilat, jne) kuin puukoteloiset passiivikaiuttimet harrastajan kotona ja ne yleensä määräävät tahdin miten musiikki miksataan, koska sieltä se raha tulee.


Kyllä kyllä, ja harvempi kuuntelija oikeasti omaa "hifi"laitteistoa. Mutta mikään automankka tai TV (yms) valmistaja ei mainosta tuotteitaan siten, että näiden avulla "kuulet mitä on alunperin tarkoitettukin"
 
Ihan mielenkiintoista kelailua... Mulla ainakin menee niin, että miksaan yleensä pääkuuntelullani (Genelec) ja teen tietenkin miksauksesta niin hyvän kuin kykenen. Miksatessa yleensä ei tule juurikaan mietittyä loppukäyttäjän kuuntelua, koska niitä on niin monta kuin on kuuntelijoitakin. Poikkeuksena vois muuten olla iPod ja sen mukana tulevat kuulokkeet, mikä lienee standardeinta mitä musiikinkuluttajakunnasta löytyy, mutta mä en oikeestaan ikinä miksaa mitään kuulokkeilla muutenkaan enkä omista iPodia joten se siitä ainakin omalta kohdaltani. Sitten kun miksaus rupeaa olemaan jotakuinkin valmis, kuuntelen sitä toki referenssi-kuunteluistani (Auratone/ProAc) mutta vain lähinnä tsekatakseni tunnelmia eri tilanteissa ja varmistuakseni että homma toimii myös niissä.

Mutta itse asiaan: Kuullakseen täsmälleen sen mitä todella miksaaja on tarkoittanut pitäisi tietenkin mennä siihen kyseiseen studioon missä miksaus on tehty tai vaihtoehtoisesti sinne missä levy on masteroitu, koska tilan vaikutus kuunteluun on valtavan suuri. Mutta toki miksaaja ja masteroija pyrkivät siihen että olennainen välittyisi mahdollisimman monenlaisissa kuunteluolosuhteissa.
 
Mikael sanoi:
Mutta itse asiaan: Kuullakseen täsmälleen sen mitä todella miksaaja on tarkoittanut pitäisi tietenkin mennä siihen kyseiseen studioon missä miksaus on tehty tai vaihtoehtoisesti sinne missä levy on masteroitu, koska tilan vaikutus kuunteluun on valtavan suuri.

Näinkin voidaan ajatella, mutta itse olen hieman eri mieltä tästä, koska vaikka kaksi henkilöä kuuntelisi samaa musiikkia samassa tilassa, he tuskin kuulevat musiikkia samalla tavalla johtuen esim. korvan akustisista eroista sekä musiikin subjektiivisista tulkinta- ja kokemuseroista. Toisin sanoen, sinun pitäisi olla se itse miksaaja oikeassa aika-avaruudellisessa positiossa kuullaksesi kaiken mahdollisimman autenttisena. Tosi hifistihän löytää varmasti tähänkin ratkaisun. :-X
 
Ihan huoletta vaan. Ei niillä Geneleceillä joilla äänityksiä prässätään kasaan studioissa, ole kuin perus tasapaino lähinnä laaja alueinen keskialue kohtuullisen hyvin hallinnassa. Ja koti vehkeillä on mahdollisuus vielä repiä/irrottaa enemmänkin irti äänityksistä, riippuen siitä myös mikä korvasi alue on herkinkohta joka poimii informaatiota äänikuvien eri syvyyksien ja stereoittesi välisen yhteistyön tuloksena.

Sanon vaan että pääosin genelecit ovat hyvin tasapainoiset ja peruvireeltään kuivahkon tasaisen piirtopinnan omaavat toistimet jotka siis piirtävät kolmiuloitteisen kuvan tilan hahmot/soittimet myös eri vaiheineen melko luontevan omaisesti napakasti paikoilleensa. Mutta Geneleceissäkin on rajansa tai sanotaanko ominaisraja esteenä jota se ei niinkään ylitä. Äänitteissä joita Geneleceillä on tehty, on siinä tilassa olevia ääniä lukemattomia eri sävyjä/kerroksia ja muita ääniäkin joita edes genelec ei poimi aina esiin. Tietyt taajuudet/eriäänet lähteineensä ovat ikäänkuin voimakkaamman taajuuden takana joita saa sitten poimittua esiin jos omissa stereoissa on monikin asia kunnossa. Ja saat eritettyä voimakkaamman äänen erilleen takanatulevasta äänestä erilliseksi tiivistymäksi. Menettämättä siis takanolevaa ääntä sameuteen tai sumuun.

Kuten yleensä puhutaan "kuultavasta äänestä". On se yksi oleellisimpia ilmiöitä joilla äänitteen syvyyksistä pystytään sanomaan kielellisellä määritteellä jotain ymmärrettävään muotoon. Melko helppo vertaus tämän väliltä tulee mieleen nyt ihan arki havainnoissa "kuultavuuden" osalta esimerkiksi järven pohjan tarkkailu veneestä käsin siis läheltä veden rajapintaa katsoen. Sama se on samassa suhteessa (vaakakupissa) steroäänikuvaan. Mitä puhtaampi on järvenvesi sen puhtaampi on myös tavallaan stereotoisto/sähkönlaatu/vaiheet/ajoitukset/äänivärit.

No nyt jos näet silmilläsi järvellä kesällä keskipäivällä vaikkapa kolmeenmetriin pohjaan helposti. Niin olisiko tuo vaikkapa nyt sitten genelecin huipputaso äänen suhteen sitten samassa suhteessa vaikka yleisimpien kaiuttimien piirtäessä stereokuvan vain kahteen tai puoleentoista metriin.

Mutta jos harrastajalla on laitteet paljon kehittyneemmät ja on ottanut huomioon monet lukuisat eri tekijät jotka puhdistavat sterokuvaa, esim sähkön laatu, sopivat ja tasapainoiset johdot, puhtaat komponentit vahvistimissaansa, kovaäänisensä tasapainoinen ääni oikein sijoituksineensa jne.... niin vaikka stereokuva geneleceissä pystyy vain tuohon kolmeenmetriin pääsääntöisesti studio talletuksillaansa. Niin omilla valinnoilla pystytään puhdistamaan esteitä tieltä ja saavuttamaan metri sun toinen vielä lisää.

Eli päästäänkin neljään ja viiteen syvyys asteeseen joka on aika sikakova saavutus. Tämänluokan stereovehkeet koetaan monesti hyvin autenttisiksi, vaikuttaviksi että hurmosluonteisiksi johtuen siitä toki että eri (kuultavuus)kerrokset ikäänkuin paljastuvat syvyyksistä/pohjasta tuoden sieltä asioita esiin joissa geneleccien rajapinta on vain puolet siitä vaikka muuten äänikuva on tasapainossa keskimäärin suuremman yleisön edessä. (Poikkeus on toki nämä genelecin uusimmat kolmetie dsp kovaääniset joita hirveästi aikaa vieden harrastaja hienosäätämällä pystyy parantamaan tasapainoa melko helposti 5-6 kin metriin jos hänen ymmärtäväinen korva "tajuaa" eri äänipainotusten keskimääräisien suhteiden tuomia eroavaisuuksia toisiinsa, että äänitteen vireen luonteen omaavan tunnelman suhteen vertausta realismiin.)

Hankala määrittää juu. Mutta tuo edellinen suluissa siis yksinkertaistaen sanottuna tiivistettynä. Eli pureutua tiukasti äänentoiston musiikin hedelmällisen viretunnelman ja tasapainon ja sen äänikuvaresoluution rikkauden yhteiseen kasvun edistämiseen.


Monesti kovaäänisten ei siis nyt geneleccien vahvuudet ovat eri taajuus tekijöiden korostumissa että vaimentumissa harrastajan mielyttäviempien piirteiden yhteis työssä. Jos harrastaja kasvaa harrastuksessaansa eteenpäin, on hän huomaava omiensa laitteittensa suhteen piirteitä jotka tulevat kerta kerta toisensa jälkeen pintaan kuten sanotaan, tai esille jotka äänitteessä luovat omanluonteisen astianmaun joka on monesti se häiritsevä tekijä. Ja kokee laitteistojensa muutos halukkuuden parempaan ostamalla uusia komponentteja tai tehden muita parannuksia diy henkenä.

Koska äänitteet ovat mitä erilaisimpia on periaatteessa mahdotonta tehdä superkaiutinta joka pureutuisi niin hyvin äänitteiden syvyyksiin/kerroksiin että se toimisi joka materiaalilla kansakunnasta riippumatta keskimääräisesti edes hyvin. Se on mahdottomuus koska erilaiset virheet ja kohinat sekä korostumat/tilan muodot/kaiut sittenmin myös lisääntyy. esim. Vanhoissa äänitteissä (ennen 90-lukua) niiden tunnelma taipuu täysin toisenlaiseen tulkintaan kuin mitä ennen omista vanhoista kovaäänisistä vuosia vuosia sitten sai irti. uusimmilla kaiuttimilla kun vanhoissa äänitteissä tunnelma muuttuu yleisesti sottaiseksi tai epävireiseksi vaikka aikaisemmin et niitä juurikaan havainnut/välittänyt.

Myös äänenpaine-erot sekä huoneen vaikutus eri materiaalipintoineensa muovaavat tulkinnan ja muistojen suhdetta joita ei monesti havaita itsessäänsä.


äänentoistoa toki pystytään laajentamaan/syventämään/tiivistämään/ jos havaitsija kiinnittää huomionsa puutteiden ja tasapainon välisen suhteen vertailuun ja pyrkii häivyttämään tavalla tai toisella tuota puutetta joka kulloinkin omassa stereosysteemissä vallitsee. Joskus mennään järjellä joskus valinnoissa tunteella. Mutta myös intuitiolla että myös uskolla edetään. Kun vaan luottaa aluksi itseensä ja korviaansa että kokemuksiinsa.



Terv. behrelec31
 
Genelecit ym. studiomonitorit ovat työkaluja. Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista tasaisen vasteen lisäksi on se, että ne ovat miksaajalle tutut. Taitava miksaaja voi tehdä miksauksen myös värittyneistä monitoreista kunhan tietää/tuntee niiden ominaispiirteet ja osaa kompensoida sen oikein.

Kaiuttimien säteilykuviot vaikuttavat yhteispelissä huoneen kanssa kaiuttimien koettuun soundiin erittäin voimakkaasti. Jos haluaa mahdollisimman "studiomaisen" kuuntelukokemuksen, niin on pakko akustoida kuunteluhuone studiomaisesti tai kuunnella lähikentässä etäällä seinistä.

Lisäksi miksaajalla työtä tehdessään on täysin eri lähestymistapa kuin musiikinkuuntelijalla. Miksaaja joutuu miettimään teknisiä asioita, kuten vaikkapa laulukopin resonanssin pienentäminen jne. Olenkin joskus miettinyt, että kuinka paljon miksaaja itse asiassa kuuntelee musiikkia eikä teknisiä yksityiskohtia. Kun on tietämystä miten asiat tehdään ja mikä vaikuttaa mihinkin, niin voiko korvat kytkeä normaaliin "musiikinkuuntelumoodiin"?
 
Eräs lapsuuden kaverini joka noita töitä työkseen tekee kertoi, että hän käyttää noita genejä lähinnä tarkkailuun, mistä poimii mahdollisia virheitä pois jne..

Sen jälkeen sitten kun sieltä on selvät virheet ja muut räikeydet poimittu pois, niin kuunnellaa normi hifilaitteilla, marketti stereoilla ja ipodeilla lopputulosta ja vielä tehdään tarvittavat viilaukset. Mutta tosiaankin niitä genejä hän käyttää vain äänen tarkkailuun.

Itse musiikkinsa hän soittelee alle 1k€ laitteistolla Räsäsen jollain 90 lukuisilla kaiuttimilla.

Jyri
 
Back
Ylös