fozi
Käyttäjä
Tällaista hehkutusta kuulee käytettävän varsinkin studiomonitorien yhteydessä ja sellaisten passiivisten "normi"kajareiden sekä kuulokkeiden yhteydessä, jossa valmistajalla on ollut tavoitteena yhtä suora taajuusvastekäyrä, kuin on kuolleen ihmisen sydänkäyrä.
Tällainen mainonta on tehokasta - pitäisihän loppukäyttäjän kuulla levynsä juuri niin kuin se on tarkoitettu, ei enempää eikä ainakaan vähempää. Levyltä ei jää yksikään yksityiskohta kuulematta, eikä taas esimerkiksi sellaista basson ponnetta luoda, mitä levyllä ei "oikeasti" ole. Tämä ei koske tietenkään vain resoluutiota tai analyyttisyyttä.
Yllä mainittu on ollut itselläkin pitkään ihanteena, vaikka olen minäkin tullut siihen tulokseen, että pelkällä analyyttisyydellä ei tuoteta musiikkinautintoja. Nyt on monet muut seikat tulleet yhtä tärkeiksi tai tärkeämmiksi.
Mutta herää kysymys, että mistä me tiedämme, mitä miksaaja/yms on oikeasti tarkoittanut levynkuulijoiden kuulla? Tietenkin jos studiossa on olleet esimerkiksi samanlaiset Genelecit kuin loppukäyttäjällä, niin mahdollisuudet kuulla suunnilleen sama mitä studiossa on kuultu on huomattavan suuri. Toisaalta studioissa varmasti tiedostetaan, että suurimmalla osalla kuulijoista on eri kaiuttimet, muu laitteisto sekä soittotila kuin heillä on. Korvista puhumattakaan.
Ja tämä taas muuttaa kaiken laskelmoinnin. Siitä tulee enemmän tai vähemmän arpapeliä. Erikoinen jännite syntyy ylläolevaan mainontaan nähden siinä, että jos miksaaja(yms) on laskenut, että hänen tuottamansa musiikki tullaan lähinnä kuuntelemaan ääntä vahvasti värittävillä puukoteloisilla passiivikaiuttimilla, hän fiksuna miehenä priorisoi tämän ja se mitä hän kuulee geneleceistään(yms), ei välttämättä vastaakaan hänen "alkuperäistä tarkoitustaan". Tällöin kun asiakas kantaa tyytyväisenä kotiinsa kaiuttimet "joita parhaat miksaajat käyttävät", hän ei välttämättä kuulekaan "alkuperäistä" tulkintaa. Tiedän kyllä, että tuotantoportaalla on tapana testata materiaalinsa erilaisilla laitteilla, myös automankoilla, mutta kuitenkin
Sen lisäksi, mistä me tiedämme, tahtooko miksaaja julistaa vain yhtä äänellistä tulkintaa? Ehkä hän ajattelee, että näilläpä tämä kuulostaa hyvältä, mutta yhtä hyvältä se saattaa kuulostaa täysin erilaisilla ja erilailla ääntä tuottavilla laitteilla. Tai ehkei häntä edes kiinnosta . Ehkä hän ajattelee, että vaikka studiossa mahtavaan resoluutioon pystyvät vehkeet voivat kyllä paljastaa kaiken, mutta ehkä jonkun kotivermeillä saadaan suurempi, syvempi ja laajempi äänikuva.
Ja loppukaneettina, moni meistä lienee sitä mieltä, että ylläolevan mainoksen mukainen puhtaan analyyttinen ja "totuudenmukainen" ääni, no, tylsää ja kuivaa.
Kunhan tässä pohdiskelen aikani kuluksi -terveisin,
f
Tällainen mainonta on tehokasta - pitäisihän loppukäyttäjän kuulla levynsä juuri niin kuin se on tarkoitettu, ei enempää eikä ainakaan vähempää. Levyltä ei jää yksikään yksityiskohta kuulematta, eikä taas esimerkiksi sellaista basson ponnetta luoda, mitä levyllä ei "oikeasti" ole. Tämä ei koske tietenkään vain resoluutiota tai analyyttisyyttä.
Yllä mainittu on ollut itselläkin pitkään ihanteena, vaikka olen minäkin tullut siihen tulokseen, että pelkällä analyyttisyydellä ei tuoteta musiikkinautintoja. Nyt on monet muut seikat tulleet yhtä tärkeiksi tai tärkeämmiksi.
Mutta herää kysymys, että mistä me tiedämme, mitä miksaaja/yms on oikeasti tarkoittanut levynkuulijoiden kuulla? Tietenkin jos studiossa on olleet esimerkiksi samanlaiset Genelecit kuin loppukäyttäjällä, niin mahdollisuudet kuulla suunnilleen sama mitä studiossa on kuultu on huomattavan suuri. Toisaalta studioissa varmasti tiedostetaan, että suurimmalla osalla kuulijoista on eri kaiuttimet, muu laitteisto sekä soittotila kuin heillä on. Korvista puhumattakaan.
Ja tämä taas muuttaa kaiken laskelmoinnin. Siitä tulee enemmän tai vähemmän arpapeliä. Erikoinen jännite syntyy ylläolevaan mainontaan nähden siinä, että jos miksaaja(yms) on laskenut, että hänen tuottamansa musiikki tullaan lähinnä kuuntelemaan ääntä vahvasti värittävillä puukoteloisilla passiivikaiuttimilla, hän fiksuna miehenä priorisoi tämän ja se mitä hän kuulee geneleceistään(yms), ei välttämättä vastaakaan hänen "alkuperäistä tarkoitustaan". Tällöin kun asiakas kantaa tyytyväisenä kotiinsa kaiuttimet "joita parhaat miksaajat käyttävät", hän ei välttämättä kuulekaan "alkuperäistä" tulkintaa. Tiedän kyllä, että tuotantoportaalla on tapana testata materiaalinsa erilaisilla laitteilla, myös automankoilla, mutta kuitenkin
Sen lisäksi, mistä me tiedämme, tahtooko miksaaja julistaa vain yhtä äänellistä tulkintaa? Ehkä hän ajattelee, että näilläpä tämä kuulostaa hyvältä, mutta yhtä hyvältä se saattaa kuulostaa täysin erilaisilla ja erilailla ääntä tuottavilla laitteilla. Tai ehkei häntä edes kiinnosta . Ehkä hän ajattelee, että vaikka studiossa mahtavaan resoluutioon pystyvät vehkeet voivat kyllä paljastaa kaiken, mutta ehkä jonkun kotivermeillä saadaan suurempi, syvempi ja laajempi äänikuva.
Ja loppukaneettina, moni meistä lienee sitä mieltä, että ylläolevan mainoksen mukainen puhtaan analyyttinen ja "totuudenmukainen" ääni, no, tylsää ja kuivaa.
Kunhan tässä pohdiskelen aikani kuluksi -terveisin,
f