Neulahionnat

No niin. Kävin kuuntelemassa kaverini luona pari lp:ta joilla olen kuullut ja vieläkin kotona kuulevani säröä/ässävikaa. Oikeasti kaverini luona nuo levyt toimivat täysin moitteettomasti Shure M 97xE rasialla, joten...
Projectilla nuo tallenteet säröytyivät kauttaaltaan, mutta nykyisellä pyörittimellä en juurikaan säröytymistä missään mittakaavassa merkittävästi kuule.

e74116k8oly.jpg
Ja tästä kakkosen viimeinen raita,

f59599aud34.jpg
Samoin tästä kakkosen viimeinen. Tässä kappaleessa on Aku Ankkamainen "This is alright" lause on kiinni lausunnasta/mikistä/masteroinnista/miksauksesta.

Toki kaverin soitin ei pysty viimeiseen piirtoon, eikä toiston tarkkuuteen. Onko siis syynä se, vai mikä... miettikääpä sitä. En taida vaihtaa Shuren rasiaa laisinkaan.
 
Benzin Acea olen kuullut Regan P5 soittimessa, ei paha, ihan kivastihan tuo soi, mutta hieman halvanoloisesti :p
Benzissä hyppäisin itse suoraan Glider malliin joka tuollaisena avoimena konstruktiona SAATTAA olla rytmikkäämpi kuin nuo pikku Benzit. Itselläni oli Benz Wood, mutta en oikein siitä innostunut, musiikki ei imenyt mukaansa samalla tavoin kuin nykyinen T'fig. Missään nimessä ei tuo Wood huono ollut.
Acen hintaluokassa itse ostaisin AT OC 9 rasian, on mielestäni joka suhteessa Acea parempi. Mutta nämä ovat vain omia mietteitäni, ei totuuksia.

-A
 
Juuri tuo jvaahteran kommentti oli hyvä. On hyvinkin soitin-/varsikohtaista miltä mikin rasia kuulostaa.
 
seppo kaksonen sanoi:
Japanilainen "Shibata" hionta, eli microline on siis kaiketi paras. Sitten on kuitenkin kaiken oltava kohdallaan. Muutoin tosiaan varmaan se "lastu" lentää.

http://www.sowka.pl/szlif/
Napsauta laajentaaksesi...

Shibata ei ole missään tapauksessa paras, eikä ole nimen omaan "microline" tai "microridge" vaan on enempi tuota "line-contact", "hyperelliptical", "fine line", "stereohedron" osastoa - siis hyvä, muttei paras. Toistaiseksi "Paras", hienoista hienoin hionta on Ogura PA, IMHO.

Mutta tosiaan, tuo Juha Vaahteran mainitsema AT olisi melkein pakollinen hankinta:

AT33PTG.jpg
 
Mitenkäs Seppo ynnä muut, oletteko koskaan kokeilleet mitään Gradon malleja? Tuntuu siltä, että niitsä on täällä äänirasiapuolella vaiettu aivan tyystin. Noitahan riittää aivan sikahalpiksista huippukalliisiin, vähän joka hintaluokassa. Itse en ole koskaan kuullut ensimmäistäkään ko. merkin mallia.
 
täällä on 2kpl gradon blackeja,toinen thorens td 105:ssa,toinen sony pl 5100:ssa.
hyvin toimivat,ei ässävikoja eikä noihin vintagesoittimiin kalliimpia ees raaski ostaa.
 
Joo, tännekin päin on Gardo tulossa. Ei minulle, mutta osille saatan päästä kuuntelun muodossa.
 
Tawe sanoi:
Shibata ei ole missään tapauksessa paras, eikä ole nimen omaan "microline" tai "microridge" vaan on enempi tuota "line-contact", "hyperelliptical", "fine line", "stereohedron" osastoa - siis hyvä, muttei paras. Toistaiseksi "Paras", hienoista hienoin hionta on Ogura PA, IMHO.

Mutta tosiaan, tuo Juha Vaahteran mainitsema AT olisi melkein pakollinen hankinta:

AT33PTG.jpg
Napsauta laajentaaksesi...

Line Contact, oli tosiaan oikea vastaus. Olihan se tuossa linkissä. Shibata kehitti kuitenkin tuon hionnan ja siitäkö nyt sitten microline oli vielä vedetty pidemmälle. Setä on tippunut jo kärryiltä, anteeksi maalaisuuteni. Elliptisellä turvaa levynsä tiettyynasti ja onhan se tavallaan musiikillekin armollisempi, mutta noilla hienoilla hionnoilla päästään sitten siihen viimeisen silaukseen saakka. Rajat tulee vastaan, mutta olipahan hyvä, että tämä keskustelu käytiin, tulipahan kertausta ja paljon asiaa.
Voisi ketjun lukita kokoajan näkyväksi, niin saisi uudekin harrastajat tietoa ko. asiasta.
 
Keskustelusta näyttää nyt kokonaan unohtuneen se fakta, että erilaiset rasiat - massaltaan ja joustavuudeltaan - sopivat tyystin erilaisiin äänivarsiin. Moni huomio näyttää täällä laitetun neulahionnan piikkiin. Ei nyt ihan noin yksinkertaista ole. Shuren huippujoustava hyperellipti toimii ihan eri paikassa kuin vaikkapa Stantonin "rautalankaneulavarrella varustettu pyöreäkärkinen viissatanen" - silti kummallekin löytyy järkevä käyttötarkoitus (ihan noin esimerkkinä). Kumpikaan edellämainituista ei korvaa toistaan.

-128-
 
Hyvä Littunatelkkari. Tuostapa voisit kertoa lisää. Itse olen valitettavasti panostanut sähköisiin arvoihin ja hiontaan. Myyjä on saanut sanoa käykö varteen, vai ei.
 
Eikä nuo "tiedot" nyt ihan muutenkaan noin mene.
Edustin 70/80 luvuilla Micro Acousticsin suorakytkettyjä elektreettirasioita.
Kalleimmassa mallissa oli Micro-Point leveäolkainen, suoralinjainen
neulahionta, jossa hyvin pieni kosketuspinta pystysuunnassa.

Samainen firma toimitti ison osan maailman kaiverrusneuloista.
Kaiverrusneulan nimi oli myös Micro-Point ja äänirasian MP-neula
oli läheinen versio tuosta kaiverrusneulasta. Tuskin moni on pannut
paremmaksi, oli hiojan nimi sitten miten aasialainen ja eksoottinen hyvänsä.
Neula oli käytössä varsin hiljainen, koska usein noukki signaalia eri kohdista,
kuin sieltä, missä muilla neuloilla kulutetut urat seinämissä sijaitsivat.

Elektreettirasia oli teknologisesti kokonaan oma lukunsa.
Vaikkei sitten musikaalisesti relevantiksi osoittautunutkaan, kun sain kuulla
kunnollista hifiä. Siihen asti, high end aikanani, se oli mitä paras ja hienoin
äänirasia. Täytti hifistin unelmat uberuberihkusta rasiasta ja neulasta.
Ja kun se teknologiakin vielä ihan sellaisenaan tuntui kovin tärkeältä ja
kiinnostavalta. Vastaavaa kanttiaaltoa ei muut rasiat pystyneet läheskään
esittämään. Tuskin vieläkään pystyisi. Yksilöllisesti mitatut taajuusvasteet
rasioista olivat viivasuoria. Mutta mitä siitä, sanon tänään.

Micro Acousticsia ei ole enää ollut olemassa pitkiin aikoihin ja firman
omistajakin on jo manan majoilla.

Ossi
 
Littuna on jälleen asiassaan oikeassa,

Itseasiassa, mielestäni se pyöritin, varsi, varsi-johto, rasia ja riaa-korjain elävät toistensa ehdoilla. Toki, tuon rasian sekä varren pitää elää toistensa kanssa "mekaanisessa harmoniassa" ennenkuin ensimmäisessä lauseessani toteamani "slogan" voi elää harmoniassaan.

Torvelohörhelö
 
Vs: olenko kännissä?

Nykyisin taitaa kaiverrusneulojen bisneksestä valtaosa mennä Ortofonin piikkiin, ja heidän äänirasioistaan löytyy historiallisesti kyllä aika kattava valikoima hienojakin hiontoja - usein ensimmäisten joukossa. Muunmuassa Gyger S on edelleen aika kova sana.
 
Ortofon on ollut hyvin pitkään iso nimi kaiverrus sekä toistopuolella.

Peri Mutanen on tietenkin oikeassa jossain mielessä tuossa.

Mutta musikaalisin lähtökohdin voi selkeästi todeta, että hyvällä
soitinrungolla päästään pitkälle. Ja että siitä edeten askel askeleelta
saadaan eniten vastinetta investoinnille. Synergiat toimivat, mutta
huono ei muutu hyväksi, vaikka sopisi miten hyvin yhteen vieruskaverin
kanssa. Parhaan yhdistelmän on oltava sekä erittäin hyvä että yhteen
sopiva paketti. Tätä kannattaa miettiä.

Ossi
 
Niin, kyllähän noista saa tietää massat, joustavuuskertoimet, laskea resonanssitaajuudet jne, mutta siltikään ei voi olla varma sopiiko rasia settiin kuten haluat. Lopputuloksen tietää vasta kotonaan vaikka sitä muualla kovasti kehuttaisiinkin. Ei se myyjä tosiaan paljoa muuta voi kuin suunnilleen et sopiiko rasia varteen vai ei, makuja onkin sitten monia.

Nuo Ossin kaksi viimeistä lausetta on kyllä aika itsestäänselviä useimmille pitempään vinyyliä vingutelleille hörhöille, ja tottakin.


T.JH
 
Ossi,

Sikäli yhdyn näkemyksiisi, että hyvä soitinrunko antaa kaikkien varsien "laulaa" parhaalla mahdollisella tavalla. Hyvä soitinrunko pyörii tasaisesti, ei melua itsekseen jne. Ts. ei tuhoa mitään omilla vääristyksillään. Jos soitinrunko tuhoaa musiikista jotakin, niin mikään komponentti tuonjälkeen ei voi palauttaa tuota infoa enää takaisin. Ihan järkeenkäypää minusta, mutta monella muullakin tavalla pyöritinrungon jälkeen voi ryssiä asiat. Littunan mainitsemat asiat olivat yksiä niistä.

Torvelohörhelö
 
Toki. Jäykkää MC rasian neulaa ei kannata mennä laittamaan superkevyeen äänivarteen,
oli rasia miten hyvä tahansa ja toisaalta, se kevyt varsikin voi olla hyvälaatuinen.
Siihen vain sopii parhaiten joustavampi neula.

Miksi? Siksi, että jousen ja massan suhde (akustiikan lakien mukaisesti) määrittelee resonanssitaajuuden.
Varsi/rasiayhdistelmälle tietyt resonanssitaajuudet ovat nounou, koska niitä saattaa
esiintyä soitinympäristössä ja lopputuloksena on yhdistelmän holtiton resonointi.

Resonanssitaajuuden on sijaittava ylempänä - tähän päästään joko joustoa
jäykistämällä tai massaa pienentämällä. Tai alempana, johon päästään massaa kasvattamalla
tai joustoa lisäämällä. (Vai menikö tämä toisin päin.. Ei ole tarvinnut 25 vuoteen enää
näitä miettiä..) Tästä syntyy se "sopiva yhdistelmä" rasian ja varren välillä.

Heikon soitinrungon (ja virtalähteen) kanssa nämä seikat ovat erityisen oleellisia, koska
sitä värähtelyä on enemmän tarjolla. Myös soittimen alla oleva alusta tulee tässä oleellisesti
peliin mukaan. Puulattian askelvärähtelyn vaikutus on usein hyvin oleellisesti alustasta
kiinni. Siinäkin ollaan taas massan ja joustavuuden kanssa tekemisissä..
Varsin yksinkertaisen periaatteen mukaan voi kokeilla, mikä toimii ja mikä ei.
Mutta vipuun menee tietäväisempikin, kuten Matti Otala aikanaan, kun pani soittimen
kivilevyn ja pingispallojen puolikkaiden päälle. Ohiajava ratikka sai neulan pomppimaan..

Sähköiset sopivuudet ovat sitten eri asia.

Ossi
 
Kappas Ossi,

Mekin näemmä pystymme puhumaan samaa kieltä, varsinkin kun on kysymys tietyistä fysiikan laista. ;)

Torvelohörhelö
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös