Nauhakompressio ja nauhakaiku+ muut magneettinauhojen hienoudet

Jatsimies

Käyttäjä
Liittynyt
22.1.2017
Viestejä
864
Hieno juttu että vihdoin saatiin nauhaformaateille ihan oma aihealue. Eikä syyttä, sillä erilaiset nauhaformaatit mahdollistavat upean äänentoiston lisäksi myös helpon ja toimivan tavan tallentaa ja äänittää.

Otsikon mukaisesti tänne olisi hyvä kerätä kokeneilta ja miksei tietysti vähemmän kokeneemmiltakin kommentteja, kokemuksia, ja vinkkejä nauhan- ja nauhureiden käyttötekniikkaan liittyen. Miten saatte muutenkin hyvän formaatin kuulostamaan suorastaan maagiselta?

Maagista ääntä en uskalla julkisesti luvata, mutta sanotaanko että hyvää ääntä nyt kuitenkin... Itse suosin kaikilla käyttämilläni (avokelat, Elcaset ja C-kasetti) nauhaformaateilla lähestulkoot maksimaalista nauhakompression hyödyntämistä. Eli äänitän useimmiten niin "kuumana" kuin vain suinkin kärsii. Yllättävän äkkiä siihen löytää "tatsin" ja toki asialliset laitteet helpottavat tätä entisestään.

Seuraavana pitäisi ruveta perehtymään Nagran nauhakaikuun.. Onko porukalla kokemuksia nauhakai'un käytöstä?

Entä mitä muuta kerrottavaa teillä olisi äänitys- ja toistotekniikkaan liittyen erityisesti nauhojen osalta?
 
Mulla on melko hyväkuntoisia nauhakaikuja ainakin Roland RE-301 "Chorus-Echo", Klemt Echolette, Dynacord Echocord, muutama WEM Copicat joukossa harvinainen täysputkilaite "WEM Supershadow".
downloaad.jpgdownloadc.jpg download.jpg
download.jpg Olen aktiivikitaristi(kin) ja soitan myös rautalankaa, johon nämä oleellisesti kuuluu. Kerrottavaa on niin paljon, etten tiedä mistä aloittaa. Parempi vastailla kysymyksiin jos niitä tulee. (y)
 
Sanan "kaiku" käyttö on sekava. Tyhjässä kirkossa "kaikuu", ja järven yli huutaessa vastarannan kalliosta heijastuu huuto takaisin, ja sekin on useimmille "kaiku". Englanninkielessä kirkon tai hallin tilakaiku on "Reverb" ja takaisinheijastunut ääni "Echo", ainakin studioterminologiassa. "Echo":n yksi ominaisuus on viiveaika eli "Delay".

Reverb = kaiku, ja Echo/Delay = viive

Ylemmän viestin kuvissa näkyy neljä viivelaitetta (oukei, kaikulaitteistahan kyllä puhutaan näidenkin yhteydessä, myönnetään), mutta vain yksi niistä on oikea kaikulaite, sillä Roland:issa on kaikujousikin, ja voidaan sekoittaa kaikua viiveen joukkoon. Nauhurista voi tehdä viivelaitteen, muttei kaikulaitetta. Kuvien viivelaiteet toimivat kaikki päättymättömällä nauhasilmukalla perinteistä 1/4 tuuman kelanauhaa.
 
Seuraavana pitäisi ruveta perehtymään Nagran nauhakaikuun.. Onko porukalla kokemuksia nauhakai'un käytöstä?
Vuosia-vuosia sitten leikittelin ReVox A700 nauhurin nauhakaikuominaisuuden kanssa. Huvikseni nauhoitin radiosta muutaman tsibaleen reippaan kaiun kanssa.
Lee "Scratch" Perrystä en tuolloin tiennyt mitään mutta sinnepäin saundasi mm joku reippaasti kaikuefektoitu reggaejumitus. Kertakokeiluksi jäi tämä. Nämä kaikutestit löytyvät edelleen joltain nauhaltani, joskin formaatti on nykyään DAT.
 
Kelauhurin viivekaiku ei ole kovin häävi. Äänipäiden välimatka on liian lyhyt, ja niitä on liian vähän. Ilman takaisinsyöttöä kuuluu yksi pikainen "slapback" ja takaisinsyötölläkin kuuluu nopeaa elotonta jälkiväpätystä. Esim. Klemtin nauhakoneessa on kolme haluttaessa samanaikaisesti peräkkäin syöttävää äänityspäätä ja kaksikin toistopäätä. Takaisinkierron volyymiä voi kullekin takaisinkiertolenkille säätää erikseen. Toiston kerrokset ja kerrosten viiveet muuttuvat toiston hännässä hyvin monimutkaisiksi. Rautalankamiehet puhuvat, että "kaiku lähtee laukalle".

1096927.jpg

60-luvun italialaisperäisissä käännösiskelmissä käytettiin nauhakaikua elävöittämään varsinkin vokalistin laulua. Sähkökitaristeista muistuu eturivissä Hank Marvin tietenkin, kyllähän myös Jimmy Page ja Dave Gilmour. Tosin Gilmour taisi käyttää Binson Echorec kiekkokaikua. Esa Pulliainen ajaa Vorg (Pearl) Echo-Orbit:ia, jolla on omat laukka-askeleensa. Kaikille näille on nykyisin tehty hyvät digivastineet pieninä jalkapedaaleina.
 
Viimeksi muokattu:
Tosi mielenkiintoinen aihe! Itseäni on aina kiinnostanut tuo nauhakompressio, ja olen sitä hyödyntänyt musahommissa, toki vaan digitaalisesti mallintavassa muodossa, joka ei tietenkään vastaa todellista efektiä.

Täällä myös hieman syvempää pohdintaa.
Ja
 
^Harmoninen säröhän siinä astuu kuvaan mukaan nauhakompressiossa, nimenomaan se mystinen kolmas harmoninen:
220px-Pipe001.gif
220px-Pipe002.gif
220px-Pipe003.gif
Olkoon perussävel f =440Hz = 1. harmoninenSen toinen harmoninen = 2x f = 880HzKolmas harmoninen = 3x f = 1320Hz

 
Omat vinyylijulkaisuni on äänitetty Otari MTR-90 nauhurilla (sama yksilö kuin kuvassa) ja samalla myös varmuuden vuoksi Pro Toolsilla. Eron kyllä kuulee. Vaikka koko kakku miksattiin ja masteroitiin digitaalisesti, niin etenkin rytmiryhmän soundi on nauhakompression vaikutuksesta selvästi miellyttävämpi ja luontevampi. Olisi kiva tehdä levy, alusta loppuun täysin analogisesti, mutta taitaa nykypäivänä olla kovin vaikeaa .

640px-Otari_MTR-90_2%22_24ch_reel_to_reel%2C_Mankku_Studio.jpg
 
^Analogistudiot ovat kokeneet renessanssin, mutta 24-raitaista on Suomesta vaikeahko löytää, joskin niitäkin on. Mulla on 24-raitainen, mutta vain tuuman nauhalle.

Kolmannen harmonisen vaikutus soundiin on siinäkin mielessä erikoinen, että kuuloaluevaikutus on korkeintaan noin 5kHz:n kolmas harmoninen, siitä ylöspäin alkaa mennä harakoille ulträänialueelle, nimenomaan se kolmas harmoninen. Jostakin syystä laulun sibilanssit sietää hyvin nauhakompressiota. Analoginauha tarjoaa saturaatiorajalla paljon aikaisemmin ja enemmän kolmatta kuin toista harmonista.
 
Back
Ylös