Naku,naku, eli mitä flättäri kuuntelee.

kaksonen

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
27 203
Kaupunki
Korvessa
Olen palstaa seuranneena huomannut että PRaT- orjentoituneen musiikkimaailmaan kuuluu hyvin vahvasti metallipohjainen "rytmimusiikki". Mutta mitä flättäri kuuntelee? Kerro sinä joka koet omaavasi ajatusmaailman, tai etenkin jos omaat siihen rinnastettavan laitteiston kuunteluun päätyvistä levyvalinnoistasi.

sepi_1 sanoi:
Sen päivän kun näkis (ja raportin lukis) että esim. jjahifi menee tyyppaamaan jonkin kasarihevi tai punksetin joka on tungettu johonkin nurkkaan ja naku naku saisi suitsutusta.

Lähde; https://foorumi.hifiharrastajat.org/showthread.php?57525&p=1034468&viewfull=1#post1034468
 
Flättärin levyhyllystä löytyy ainakin seuraavia artisteja:

-Jaco Pastorius
-Cure
-Smiths/Morrissey
-Police

Noi on niinku satavarmoja tapauksia.
 
Mitä ymmärtänyt monesti raskaampi rock ja etenkin metalli noh murkulla punkerot tietty mutta onko niitä ketkä kuuntelee jatsia ja kevyempää mikak aikanaa molempia ja tawellakin aika iso haarukka mutta...
 
Ex-N'isti, nyk kaappiflättäri ilmoittautuu - klasari (erit. Bach, Shosta, Schönberg), ooppera, vanha kirkkomusiikki ja varhainen avantgarde/elektronimusiikki [esim. Nono, Stockhausen] sekä moninainen jazz putoaa hyvin, kiitos kysymästä.
 
erppi sanoi:
tawellakin aika iso haarukka mutta...

Mulla on metallinen vaihde päällä, mutta kuuntelen paljon jazzia (1920-2010) ja bluesia (1930 alkaen...), se pyrin kuuntelemaan monenmoista maailman musiikkiakin, Countrya, Soulia, Funkia, Rockabillyä ja Rock 'n' Rollia, Punkkia, HC:tä, erinäisiä taide- ja melupläjäyksiä aika ajoin, mutta tykkään myös paljon ns. klassisesta musiikista, soolo- ja kamarimusiikkiesityksistä sinfonioihin ja konserttoihin, oopperasta pidän myös kovasti, varsinkin italialaisesta sellaisesta, mutta myös venäläinen ja saksalainen kolisee... Niin, iskelmää ja discoakin osaan ja tykkään kuunnella... Mutta kai sellainen perus pop/rock on ominta aluetta, tai en tiedä...
 
Kaikkea muuta kuin metallia tai punkkia, lukuunottamatta Metallican Black albumia joskus. Muutoin Rock, Blues, Jazz, Rocknroll, Rockabilly, suomipop, pop, "kevyttä klassista", aivan mitä vain, jopa iskelmä tietyllä osin.

Sellainen mielenkiintoinen havainto on tullut tehtyä, että jostain syystä kokoelmastani löytyy aika useasti naissolisteja.

^Tawen maku on aika lailla myös sama kuin omanikin
 
Itselläni taitaa flättiinpäin setti olla, vaikka en koe kuuntelijana millään tavalla flättäri olevanikaan. Spottari varmaan lähinnä. Musiikki on kuitenkin valtaosin klasaria ja varmaan melkein puolet siitä laulumusiikkia (oopperaa,liediä). Vaikka rock-osastoakin tulee välillä kuunneltua, niin tuntuu että setin avut ovat parhaimmillaan nimenomaan klassisen laulun puitteissa. Eli ei tosiaan mikään rokkisetti, vaikka maineensa niin antaisi olettaa.
 
Mitäs tässä turhaan sensuroimaan, siinä kaikki digidigit eli flacit mitä olen kerennyt rippailla:

http://i958.photobucket.com/albums/ae64/teekal/flacit/levyt1.jpg

http://i958.photobucket.com/albums/ae64/teekal/flacit/levyt2.jpg

http://i958.photobucket.com/albums/ae64/teekal/flacit/levyt3.jpg

http://i958.photobucket.com/albums/ae64/teekal/flacit/levyt4.jpg

http://i958.photobucket.com/albums/ae64/teekal/flacit/levyt5.jpg


Eli menee about 50-60% elektronisen musiikin puolelle meikäläisen maku, loppu selviää osaltaan noista linkeistä (tosin muutamia vaimon levyjä on seassa joita ei liiemmin itse tule kuunneltua) ...vinyylinä löytyy sitten hieman monipuolisempaa vielä...
 
No mun musiikkimaku koostuu aika monipuolisesta matskusta pitäen sisällään siis metallia, vanhaa ja uutta progea, rokkia, jaskaa, bluesia, punkkia ja jotain popiksikin luokiteltavaa. Jos nyt niitä hieman rauhallisemman musiikkityylin artisteja mainitaan niin vaikkapa Emma Salokoski eri yhtyeineen, Lauri Porra, Pekka Pohjola, Timo Kämäräinen, Eva Cassidy, Erja Lyytinen, Miles Davis, John Coltrane, Charles Mingus ja Cinematic Orchestra. Klasaria kuuntelen tosi satunnaisesti mutta ei mitään sitäkään vastaan ole, pitäisi tutustua vielä enemmän siihenkin. Testimatskuna setin soveltuvuutta omaan makuni testatessa ovat kuitenkin ensisijaisesti ne rytmikkään mörkömusiikit. Jos ne ei toimi niin mulle aika sama miten tuo rauhallisempi osasto toimii.
 
En omista flättärilaitteita, mutta olen saanut sen käsityksen että normaalisti toisen koulukunnan tyylillä kasatussa setissä nuo "mörkömusiikit" soivat liian vaisusti, lähinnä siis kuulostavat tulevan kuin viereisestä huoneesta. Kun taas flättärisetissä ne pistävät tarvittaessa tukan sekaisin, eli löytyy sen osaston "läsnäoloa" reilusti. Oma setti on nykyisillä kaiuttimien sijoituksilla liian "hifi" eli ei pörise siihen malliin kuin jotkut flättärit tahtoisivat, mutta oma määränpääni on vain ymmärtää näitä eri koulukuntia, eikä toitottaa että se oma suuntaus on paras. Toisaalta naapureitakin täytyy sääliä, joten en ole halunnut optimoida sitä osastoa loppuun saakka. Vaihtamatta laitteistoa voi myös kiinnostua flättärisuuntauksesta, kun vain oppii tykkäämään monenlaisesta musiikista ja lakkaa etsimästä hyviä äänityksiä.
Takaisin musiikkiin: yllä mainittu Emma Salokoski : Veden alla -levy kuulostaa omaan makuuni jotenkin hieman yläpäävoittoiselta(aka kirkas & ohut), myös flättislaitteilla ja Eva Cassidy : Songbird -levyllä taas on balanssi hallinnassa paremmin, mutta siihen toivoisi enemmän meininkiä. Naislaulajista Janis Joblinilla on sellaista elämänmakuisuutta levyissään. Tuota elämänmakuisuutta (realismia) löytyy monilta artisteilta ja sitten jokainen voi saada palasen FE:tä settiinsä.
 
Arto sanoi:
Flättärin levyhyllystä löytyy ainakin seuraavia artisteja:

-Jaco Pastorius
-Cure
-Smiths/Morrissey
-Police

Noi on niinku satavarmoja tapauksia.

Pelasin siis juuri itseni ulos. :)
 
Heh, itsellä on noita kaikkia ;)

En ole kyllä itseäni koskaan minkään tietyn tyylisuunnan kannattajaksi laskenut, kaikista löytyy hyviä puolia ja toisista enemmän kuin toisista. Omat laitteet eivät ole koskaan edustaneet yhden tietyn lähestymistavan kantilta kasattua laitteistoa, vaan fiiliksen mukaan on aina sekoitettu. Kuunteluista menee varmaan ainakin 30-40% jaskan parissa, enimmäkseen perinteisen sellaisen. Sen lisäksi vanhempi proge ja rokki pyörii lähes vastaavalla osuudella ja loput sitten jakautunee tasaisesti klasarin, erilaisen indie-kaman, popin, reggaen, metallin ja punkin kesken..
 
Seppo Kaksonen sanoi:
Olen palstaa seuranneena huomannut että PRaT- orjentoituneen musiikkimaailmaan kuuluu hyvin vahvasti metallipohjainen "rytmimusiikki". Mutta mitä flättäri kuuntelee?

Kovasti olaan ujon kohteliaalla kamalla liikkeellä. Osa on suorastaan spottarin muniinpuhaltelumusiikkia ja vielä siitäkin hieman yli. Tulkaas nyt arvon herrat kaapistanne mörköoopperoittenne kera kun Manneillakin spotataan samaa sillisalaattia ja jopa lisäksi:

Rammstein
Thunderstone
Bullet For My Valentine
Trio Niskalaukaus
CMX
LAPKO ym. jne.

Klassinen rock, kasarihevi, tai puoliproge tyyliin Tool, Rush, Porcupine Tree on jo niin itsestäänselvää sekä liian sliipattua että nyt niitä todellisia nakunakulevyjä kehiin niin että kaimakin pääsee kuulemaan irtoaako hänen setistä se tuplabasaritukutuku.
 
Hyvä, alspeen voi aina luottaa. Haluaisin olla kärpäsenä rappukäytävän katossa kun kaima törmää naapureihin metelli-iltaman jälkeisenä aamuna.
 
sepi_1 sanoi:
Kovasti olaan ujon kohteliaalla kamalla liikkeellä. Osa on suorastaan spottarin muniinpuhaltelumusiikkia ja vielä siitäkin hieman yli. Tulkaas nyt arvon herrat kaapistanne mörköoopperoittenne kera kun Manneillakin spotataan samaa sillisalaattia ja jopa lisäksi:

Rammstein
Thunderstone
Bullet For My Valentine
Trio Niskalaukaus
CMX
LAPKO ym. jne.

Klassinen rock, kasarihevi, tai puoliproge tyyliin Tool, Rush, Porcupine Tree on jo niin itsestäänselvää sekä liian sliipattua että nyt niitä todellisia nakunakulevyjä kehiin niin että kaimakin pääsee kuulemaan irtoaako hänen setistä se tuplabasaritukutuku.
Sepi, kokeiles tästä pari levyä alkuun ja kerro pysyykö basarit seurattavina ja bassolinja myös ;):
Death - Symbolic
Death - The Sound Of Per(s)everance

Mannepaaneja on myös saatu kyykkyyn niinkin laiskalla läskibassoiluilla kuin Tiger Armyn tuotokset. Itse testaan aina myös Megadethin Rust In Peacella vaikka tuotanto ei ole kummoinen, on mulle niin tuttu levy. Sitten voisi lisätä vielä vaikkapa Panteran Cowboys From Helin vaikka ei tuo mikään happotesti välttämättä ole samoin kuin Faith No Moren King For A Day jne. Noilla on hyvä seurailla bassolinjaa ja tuplabasareita jos setti toimii. Kokonaisuuden pitää pysyä kasassa ja soittimien seurattavina. Voishan tähän vaikka minkälaista jyystöä laittaa mutta nää on mun vinkkejä kokeiluun, Alspe voi laittaa ne oikeat mörköoopperat sitten :D.
 
Death, Megadeth, Pantera, Faith No More... mulle noi edustaa hiton hyvää musiikkia ja kaipa niilla voi hifiäkin testata!
 
Tawe sanoi:
Death, Megadeth, Pantera, Faith No More... mulle noi edustaa hiton hyvää musiikkia ja kaipa niilla voi hifiäkin testata!
Nimenomaan! Hifiä pitää testata oikealla musiikilla. Turha mussuttaa jos saundit ei ole timanttisia, hyvä musiikki riittää. Jos ei setti noista selviä kunnialla niin ei ole ainakaan minua varten.
 
Arto sanoi:

Curea en ole koskaan saanut toimimaan hifi-setillä. Pitäisi joskus päästä kuuntelemaan tuota flättärin setillä, että toimiiko paremmin. Sama taitaa päteä myös Hassisen koneeseen, jonka kuulostaa aina hifi-laitteilla tunkkaiselta.
 
Laitoin tuossa saman tien Rumat Sävelet -cd:n (remasteroimaton) koneeseen ja ihan hyvältä tämä soundaa. Cure on kieltämättä äänimaailmaltaan haastavaa, mutta kyllä sekin, imho, on täällä pelannut...
 
Back
Ylös