No niin, eilen tuli Naim SuperLine Siilinjärvelle koekuunteluun, mutta ennen sitä ”pari sanaa” menneestä:
Olen hifiharrastuksen suhteen myöhäisherännäinen. Sotkeennuin vahingon kautta hifiin 30-vuoden iässä 1999-2000 paikkeilla. Vinyyliorientoitunut olen aina ollut. Saavutin "hifitaivaani" Rega Planar 3 soittimen kautta päädyttyäni Michell GyroDec V soittimeen, jossa HR PSU virtalähde ja Orbe Platter Kit lautas/laakeri-päivitys, äänivartena upea Graham Model 2.2 (Hyvä Erppi!), rasiana silloinen Benz Micron lippulaivamalli Ruby 3 ja äänirasiaesivahvistimen oikea highend-tuote Lehmann Silver Cube. Toi setti toimi todella hyvin, kaikenlainen musiikki pelitti hienosti ja ääni oli hyvällä tapaa ceedeemäinen, häiriötön ja tarkka. Minulla ei ollut pienintäkään ajatusta mielessä että vaihtaisin soitinta, olin täysin tyytyväinen. Ainut mikä oli suunnitelmissa oli Transfiguration Orpheus äänirasian hankkiminen ASAP, sillä sen koekuuntelu koti oloissa oli itselleni täysin leuat tipauttava kokemus!
No, aina ei asiat menekään niin kuin on ajatellut... Petri "Torvihörhö" Mutanen alkoi kaupata minulle SME 20/2A soitintaan! Damn, toi asia tulisi muuttamaan suunnitelmani täysin ja T'figin hankinta siirtyisi hamaan tulevaisuuteen... enkä ollut edes varma mitä tulisin saamaan tilalle. Ajattelein tuolloin, että ellen nyt katso tätä korttia, niin vastaavaa tilaisuutta ei kai toiste tule. "Vanhaan voi aina palata" oli motto jonka turvin syöksyin kohti tuntematonta. Michell meni pian kaupaksi ja enää ei ollut paluuta.
SME saapui Siilinjärvelle keväällä 2007. Kyllä, olin soittimeen tyytyväinen, vaikkakin jostain ihmeen syystä Naim-Lehmann-SME kokonaisuus ei ollut täysin häiriötön... lähinnä kyseessä oli maadoitusongelma ja staattinen sähköistyminen, jollaista ei ollut ennen ollut. En päässyt ongelmasta eroon vaikka millaisia temppuja kokeilin. Benz Microkin alkoi olla loppuun soitettu... Soitinkaupat oli tehty pelkästään pyörittimestä, joten minun oli vielä hankittava oma V varsi. Downgreidasin Lehmannin Naim Stageline K phonoetuseen, johon olin erittäin tyytyväinen, vaikkakin muutamista Lehmannin hienoista ominaisuuksista jäinkin paitsi. Stage toimi oikein kivasti silloisten edullisempien rasioiden kuten Audio-Technica OC9 ML/II ja jopa Denon DL-103 kanssa. Näiden kanssa oli kiva elää, mutta odotin koko aika pääseväni hankkimaan sen Orpheuksen vihdoin ja viimein...
”Hörhö” taas kilautti elokuussa 2009, ”kiinnostaisiko juuri sisään soitettu TOLLO, eli Transfiguration Oprheus L?”. Joo, kiinnosti. Hmm… kyllä, oikein hyvältä kuulosti, mutta kokemus ei ollut läheskään yhtä voimallinen kuin se oli ollut Michell/Graham/Lehmann setissä kuultuna. Ei oikeastaan sinne päinkään, kaikki se ”taianomaisuus” uupui. Pullon kaulaksi arvelin heti Stagelinea, mutta epäilin hieman myös SME V:n ja T’figinkin yhteensopivuutta, sillä T’fig/G’ham on Match Made In Heaven! Tietysti mielessä pyöri koko aika Naimin 2007 julkaisema SuperLine äänirasiesivahvistin…
2010 saavuttaessa oli menty siis ”käsijarru päällä” jo 2 ja ½ vuotta! Tammikuussa Stagelinelle piristyksi hankkimani Naim HiCap virtalähde osoittautui täydelliseksi pettymykseksi! Jostain käsittämättömästä syystä ääni oli niin huono, etten voinut ko. komboa kuunnella, vaan poistin HiCapin kokonaan tästä ketjusta. Tässä vaiheessa sitä alkoi miettimään koko harrastuksen mielekkyyttä ja suuntaa. Mietin vakavasti SME:stä ja Transfigurationista luopumista ja niiden korvaamista vaikkapa taas ihan Rega P3:lla. Samoin Naimit saisivat lähteä! Hommaan jonkun hyvän integroidun vahvistimen ja sitä rataa. Ainakin Luxman L-505u olisi sellainen jonka kanssa voisin elää. Päätin koekuunnella vielä sen Naim SuperLinen ja se olkoon ratkaiseva Naimien kohtalon.
Laite saapui siis eilen. Suuri kiitos Kruunuradion Tommi Tuomiselle koneen lainaamisesta! Kyseessä on aivan tuliterä kappale, sisäänsoittamaton ja kylmä kone. Laite on samankokoinen kuin HiCap ei tuollainen kenkälaatikko, siis puolikas normaalista standardista. Pohjassa on kaksi ruuvia kuljetuksen ajaksi, sillä ne irrotettuani laitteen sisäkalut ja koko takaosan liitinpaneeli alkoi kellua jousien varassa kuin jousitettu levysoitin konsanaan! Aika coolia! Löin laitteen perään 100 ohmin (resistive) ja 10nF (capasitive) plugit ja virrat Music Line PowerIgelin ”jakotulkin” ja Naim HiCap virtalähteen kautta.
Kytkettyäni laitteet päälle havaitsin heti SuperLinen käytännössä aivan täysin häiriöttömäksi. Se on todella hämmästyttävän hiljainen ja häiriötön, volumea saa kääntää todella reilusti ennen kuin kaiuttimista alkaa kuulua tyypillinen hiljainen suhina. Eikä aikaisemmin vaivanneesta levysoittimen moottorista kuuluvasta hiljaisesta hurinastakaan ollut tietoakaan. Näin tämän hintaluokan laitteen kuuluukin käyttäytyä!
Hmm, sitten jotain levylautaselle… käteen sattui Talking Heads: ”True Stories” – Ja aivan ensinuoteista lähtien olin ihan että VOI V*TTU! Kaikki palat loksahti kerta laakista paikoilleen! Tajuton määrä detaljeja ja hillitön punch! Ja ennen kaikkea paljon Musiikkia! Puhtaasti ja vaivattomasti. Ero aikaisempaan on hämmästyttävän ISO ja selvä. Minusta tuntuu ettei näin hyvää ääntä ole tässä osoitteessa kuultu koskaan aikaisemmin. Voin yrittää analysoida ääntä tässä vielä jossain välissä lisää, mutta on aivan selvää, että integroidut vahvistimet saa nyt jäädä ja SME pysyy talossa. Naimeilla mennään tästä eteenkin päin ja loppua ei toistaiseksi näy – olen taas valmis nielemään Koukun. Nyt on vain aloitettava säästäminen! Saa nähdä missä vaiheessa kykenen SuperLinen hankkimaan, mutta ilman muuta sen hommaan... Ellei taas kohta Hörhö soita ja kysy että: "Kiinnostaisiko tuommoinen Linn Sondek LP12?" On tämä kyllä mielenkiintoinen harrastus kaiken kaikkiaan…
http://www.naim-audio.com/products/superline.html
Olen hifiharrastuksen suhteen myöhäisherännäinen. Sotkeennuin vahingon kautta hifiin 30-vuoden iässä 1999-2000 paikkeilla. Vinyyliorientoitunut olen aina ollut. Saavutin "hifitaivaani" Rega Planar 3 soittimen kautta päädyttyäni Michell GyroDec V soittimeen, jossa HR PSU virtalähde ja Orbe Platter Kit lautas/laakeri-päivitys, äänivartena upea Graham Model 2.2 (Hyvä Erppi!), rasiana silloinen Benz Micron lippulaivamalli Ruby 3 ja äänirasiaesivahvistimen oikea highend-tuote Lehmann Silver Cube. Toi setti toimi todella hyvin, kaikenlainen musiikki pelitti hienosti ja ääni oli hyvällä tapaa ceedeemäinen, häiriötön ja tarkka. Minulla ei ollut pienintäkään ajatusta mielessä että vaihtaisin soitinta, olin täysin tyytyväinen. Ainut mikä oli suunnitelmissa oli Transfiguration Orpheus äänirasian hankkiminen ASAP, sillä sen koekuuntelu koti oloissa oli itselleni täysin leuat tipauttava kokemus!
No, aina ei asiat menekään niin kuin on ajatellut... Petri "Torvihörhö" Mutanen alkoi kaupata minulle SME 20/2A soitintaan! Damn, toi asia tulisi muuttamaan suunnitelmani täysin ja T'figin hankinta siirtyisi hamaan tulevaisuuteen... enkä ollut edes varma mitä tulisin saamaan tilalle. Ajattelein tuolloin, että ellen nyt katso tätä korttia, niin vastaavaa tilaisuutta ei kai toiste tule. "Vanhaan voi aina palata" oli motto jonka turvin syöksyin kohti tuntematonta. Michell meni pian kaupaksi ja enää ei ollut paluuta.
SME saapui Siilinjärvelle keväällä 2007. Kyllä, olin soittimeen tyytyväinen, vaikkakin jostain ihmeen syystä Naim-Lehmann-SME kokonaisuus ei ollut täysin häiriötön... lähinnä kyseessä oli maadoitusongelma ja staattinen sähköistyminen, jollaista ei ollut ennen ollut. En päässyt ongelmasta eroon vaikka millaisia temppuja kokeilin. Benz Microkin alkoi olla loppuun soitettu... Soitinkaupat oli tehty pelkästään pyörittimestä, joten minun oli vielä hankittava oma V varsi. Downgreidasin Lehmannin Naim Stageline K phonoetuseen, johon olin erittäin tyytyväinen, vaikkakin muutamista Lehmannin hienoista ominaisuuksista jäinkin paitsi. Stage toimi oikein kivasti silloisten edullisempien rasioiden kuten Audio-Technica OC9 ML/II ja jopa Denon DL-103 kanssa. Näiden kanssa oli kiva elää, mutta odotin koko aika pääseväni hankkimaan sen Orpheuksen vihdoin ja viimein...
”Hörhö” taas kilautti elokuussa 2009, ”kiinnostaisiko juuri sisään soitettu TOLLO, eli Transfiguration Oprheus L?”. Joo, kiinnosti. Hmm… kyllä, oikein hyvältä kuulosti, mutta kokemus ei ollut läheskään yhtä voimallinen kuin se oli ollut Michell/Graham/Lehmann setissä kuultuna. Ei oikeastaan sinne päinkään, kaikki se ”taianomaisuus” uupui. Pullon kaulaksi arvelin heti Stagelinea, mutta epäilin hieman myös SME V:n ja T’figinkin yhteensopivuutta, sillä T’fig/G’ham on Match Made In Heaven! Tietysti mielessä pyöri koko aika Naimin 2007 julkaisema SuperLine äänirasiesivahvistin…
2010 saavuttaessa oli menty siis ”käsijarru päällä” jo 2 ja ½ vuotta! Tammikuussa Stagelinelle piristyksi hankkimani Naim HiCap virtalähde osoittautui täydelliseksi pettymykseksi! Jostain käsittämättömästä syystä ääni oli niin huono, etten voinut ko. komboa kuunnella, vaan poistin HiCapin kokonaan tästä ketjusta. Tässä vaiheessa sitä alkoi miettimään koko harrastuksen mielekkyyttä ja suuntaa. Mietin vakavasti SME:stä ja Transfigurationista luopumista ja niiden korvaamista vaikkapa taas ihan Rega P3:lla. Samoin Naimit saisivat lähteä! Hommaan jonkun hyvän integroidun vahvistimen ja sitä rataa. Ainakin Luxman L-505u olisi sellainen jonka kanssa voisin elää. Päätin koekuunnella vielä sen Naim SuperLinen ja se olkoon ratkaiseva Naimien kohtalon.
Laite saapui siis eilen. Suuri kiitos Kruunuradion Tommi Tuomiselle koneen lainaamisesta! Kyseessä on aivan tuliterä kappale, sisäänsoittamaton ja kylmä kone. Laite on samankokoinen kuin HiCap ei tuollainen kenkälaatikko, siis puolikas normaalista standardista. Pohjassa on kaksi ruuvia kuljetuksen ajaksi, sillä ne irrotettuani laitteen sisäkalut ja koko takaosan liitinpaneeli alkoi kellua jousien varassa kuin jousitettu levysoitin konsanaan! Aika coolia! Löin laitteen perään 100 ohmin (resistive) ja 10nF (capasitive) plugit ja virrat Music Line PowerIgelin ”jakotulkin” ja Naim HiCap virtalähteen kautta.
Kytkettyäni laitteet päälle havaitsin heti SuperLinen käytännössä aivan täysin häiriöttömäksi. Se on todella hämmästyttävän hiljainen ja häiriötön, volumea saa kääntää todella reilusti ennen kuin kaiuttimista alkaa kuulua tyypillinen hiljainen suhina. Eikä aikaisemmin vaivanneesta levysoittimen moottorista kuuluvasta hiljaisesta hurinastakaan ollut tietoakaan. Näin tämän hintaluokan laitteen kuuluukin käyttäytyä!
Hmm, sitten jotain levylautaselle… käteen sattui Talking Heads: ”True Stories” – Ja aivan ensinuoteista lähtien olin ihan että VOI V*TTU! Kaikki palat loksahti kerta laakista paikoilleen! Tajuton määrä detaljeja ja hillitön punch! Ja ennen kaikkea paljon Musiikkia! Puhtaasti ja vaivattomasti. Ero aikaisempaan on hämmästyttävän ISO ja selvä. Minusta tuntuu ettei näin hyvää ääntä ole tässä osoitteessa kuultu koskaan aikaisemmin. Voin yrittää analysoida ääntä tässä vielä jossain välissä lisää, mutta on aivan selvää, että integroidut vahvistimet saa nyt jäädä ja SME pysyy talossa. Naimeilla mennään tästä eteenkin päin ja loppua ei toistaiseksi näy – olen taas valmis nielemään Koukun. Nyt on vain aloitettava säästäminen! Saa nähdä missä vaiheessa kykenen SuperLinen hankkimaan, mutta ilman muuta sen hommaan... Ellei taas kohta Hörhö soita ja kysy että: "Kiinnostaisiko tuommoinen Linn Sondek LP12?" On tämä kyllä mielenkiintoinen harrastus kaiken kaikkiaan…
http://www.naim-audio.com/products/superline.html