Muutama sana formaattisodasta...

m_tilli82

Käyttäjä
Liittynyt
12.1.2009
Viestejä
6 304
Kaupunki
Salo
Olen sitä mieltä itse, että jokaisella saa olla oma lempiformaatti. On se sitten vinyyli, CD, mp3 tai vaikka C-kasetti. Tiedän ihmisiä jotka vielä tänäkin päivänä keräilevät C-kasetteja vaikka niitä ei ole saanut kaupoista (valmiiksi nauhoitettuja siis) enää aikoihin. Vinyylissä on mukava lämmin ääni joka miellyttää monia, itseni mukaan lukien. Mutta korvaani miellyttää myös CD:t ja mp3:t. CD:ssä on kirkas ja digitaalisen puhdas ja virheetön ääni, joka miellyttää monia vaikkei kaikkia. CD:n erottelukyky ei ole ihan niin hyvä kuin vinyylin, tämä johtuu siitä että vinyylissä jokaisella äänellä on oma väre urassa. Mutta CD:n ääni on hyvä, se myönnettäköön. CD:n heikkous on kansitaide, ja mp3:ssa sitä ei ole lainkaan. Vinyylissä on mitä komeimmat kannet. CD:n ja eritoten mp3:sten vahvuus on varastoitavuus, ne menevät pieneen tilaan. Mp3:set voi varastoida suuremmalle kovalevylle, ja polttaa CD:lle kun siltä tuntuu. Mp3:sia mahtuu isolle esim 500Gt kovalevylle satoja albumeita. Vinyylissä on se hyvä puoli että kun laitat levyn soimaan ja asetut viinilasi kädessä sohvan nurkkaan kuuntelemaan lempilevyäsi et voi skipata kappaleita vaan kaikki on kuunneltava tai muuten joudut vääntäytymään soittimelle vaihtamaan kappaletta. Eli koko levy on kuunneltava. ;) Ja kaikkien formaattien laatu ja ääni johtuu paljolti soittimesta sekä muista komponenteista. Mielestäni kaikissa formaateissa on joku "se jokin" juttu. Ei niitä voi laittaa rinnakkain kilpailemaan. C-kaseteissakin on todella hyvä ääni jos vain on kunnollinen nauhuri. Itsellä Salora HIFI Stereo 6000 A:n nauhuri vieläkin käytössä, ja on miltei CD-tasoinen ääni (muutamilla varauksilla, soitinhan on jo yli 30-vuotta vanha). Mutta C-kasetitkin soi hyvin kunnon laitteilla. Olenkin sitä mieltä että kaikki formaatit soi hyvin kun on kunnon pelit ja vehkeet. Vinyylipuolella itsellä Salora 6000 A stereoiden Dual 1237 levarien lisäksi Salora LS 6200 -levysoitin joka on kiinni Salora HIFI Stereo 2000 -viritinvahvistimessa. Ne ovat laitteistona mielestäni ok äänisiä ja saavat formaatin kuin formaatin soimaan hyvin. :)
 
Joukkoon mahtuu myös häviöttömästi pakattu hires ääni esim 192khz/24b, joka hakkaa laadussa noista jokaisen :)
 
Gretch sanoi:
Joukkoon mahtuu myös häviöttömästi pakattu hires ääni esim 192khz/24b, joka hakkaa laadussa noista jokaisen :)

Juuh, mutta moisia käyttäviä hihistelijöitä ei kai löydy kovin paljoa?
Esim. monet digitaalisesti musiikkia kuuntelevat suosivat FLACeja, mutta vaikka kovalevytilaa on nykyään aivan tajuttomasti, FLACit vievät silti ihan tolkuttomasti tilaa.
Tuli itse todettua, että mielummin ottaa sen kymmenen kertaa pienemmän MP3- tai OGG-tiedoston kuin kymmenen kertaa isomman FLACin, jonka ääni ei kuitenkaan niin paljon parempi ole. CD:ltä ripattuna varsinkaan siis.
FLAC on vielä sen verran uusi juttu, että esim. vuostuhannen alkupuolella ostetut mp3-soittimet eivät todennäköisesti moisia tue. Oma soittimeni (iRiver ifp-799) on näppärän pieni, johon mahtuu giga tavaraa sisään. Soittaa 40 tuntia musiikkia yhdellä sormiparistolla ja omaksi yllätyksekseni tukee OGG-tiedostoja, joita ei ostohetkellä liikkunut kyberavaruudessa edes paljon yhtään. FLACit ovat kuitenkin aivan tuntemattomia soitinparalleni.

Mistäs muuten moista häviöttömästi pakattua musiikkia saa? Sisältääkö nämä mystiset SACD:t moista dataa?
 
Mazgurth sanoi:
Mistäs muuten moista häviöttömästi pakattua musiikkia saa? Sisältääkö nämä mystiset SACD:t moista dataa?

Linn recordsilta ainakin saa ladattua musiikki flacina myös 24 bit studiomastereina. On niitä muutama muukin kuulemma, mutta vähää on vielä tarjonta. Itsellä ei niistä kokemusta. Musiikkikin on pitkälti painottunut klassiseen ja jatsiin,

SACD:n ääni on DSD-muotoista, mutta käsittääkseni myös häviättömästi pakattua.
 
m_tilli82 sanoi:
Tiedän ihmisiä jotka vielä tänäkin päivänä keräilevät C-kasetteja vaikka niitä ei ole saanut kaupoista (valmiiksi nauhoitettuja siis) enää aikoihin.

tämä ei muuten ihan tarkalleen ottaen pidä paikkaansa. uusia kasettejakin saa edelleen, vaikkakin tosi rajoitetusti.
 
jjo sanoi:
tämä ei muuten ihan tarkalleen ottaen pidä paikkaansa. uusia kasettejakin saa edelleen, vaikkakin tosi rajoitetusti.

Totta! Suomen ensimmäisen black metal bändin Beheritin uusin albumi julkaistiin tänä vuonna myös kasetilla. Olihan se pakko tilata vaikka kassudekki on hakusessa vieläkin.
 
Mazgurth sanoi:
Juuh, mutta moisia käyttäviä hihistelijöitä ei kai löydy kovin paljoa?
Esim. monet digitaalisesti musiikkia kuuntelevat suosivat FLACeja, mutta vaikka kovalevytilaa on nykyään aivan tajuttomasti, FLACit vievät silti ihan tolkuttomasti tilaa.
Tuli itse todettua, että mielummin ottaa sen kymmenen kertaa pienemmän MP3- tai OGG-tiedoston kuin kymmenen kertaa isomman FLACin, jonka ääni ei kuitenkaan niin paljon parempi ole. CD:ltä ripattuna varsinkaan siis.
FLAC on vielä sen verran uusi juttu, että esim. vuostuhannen alkupuolella ostetut mp3-soittimet eivät todennäköisesti moisia tue. Oma soittimeni (iRiver ifp-799) on näppärän pieni, johon mahtuu giga tavaraa sisään. Soittaa 40 tuntia musiikkia yhdellä sormiparistolla ja omaksi yllätyksekseni tukee OGG-tiedostoja, joita ei ostohetkellä liikkunut kyberavaruudessa edes paljon yhtään. FLACit ovat kuitenkin aivan tuntemattomia soitinparalleni.

Mistäs muuten moista häviöttömästi pakattua musiikkia saa? Sisältääkö nämä mystiset SACD:t moista dataa?

Itsellä on yhdessä pikku purkissa flac muodossa 3500 CD levyä ja tilaa on toiselle mokomalle. Hintaa levyineen tälle verkkolevyasemalle kertyi noin 500€. Ei voine käyttää adjektiivia tolkuton missään vaiheessa.

Ja mitä tulee tuohon vinyylin vs digistriimin resoluutioon niin kyllä se vinyyli valitettavasti jää kakkoseksi kuten myös dynamiikassa.

Mutta muuten yhdyn aloittajan ajatukseen että kukin valitkoon formaattinsa vapaasti omien mieltymystensä mukaan. Itselläni on kovalevyjen, CD:n, SACD:n ja DVD-A:n lisäksi laatikollinen C-kasetteja ja kelpo soitin. Sieltä sen vinyylin tunnelman saa milloin sitä kaipaa ihan rahinoineen kaikkineen :D
 
pirkka sanoi:
Itsellä on yhdessä pikku purkissa flac muodossa 3500 CD levyä ja tilaa on toiselle mokomalle. Hintaa levyineen tälle verkkolevyasemalle kertyi noin 500€. Ei voine käyttää adjektiivia tolkuton missään vaiheessa.

Ja mitä tulee tuohon vinyylin vs digistriimin resoluutioon niin kyllä se vinyyli valitettavasti jää kakkoseksi kuten myös dynamiikassa.

Mutta muuten yhdyn aloittajan ajatukseen että kukin valitkoon formaattinsa vapaasti omien mieltymystensä mukaan. Itselläni on kovalevyjen, CD:n, SACD:n ja DVD-A:n lisäksi laatikollinen C-kasetteja ja kelpo soitin. Sieltä sen vinyylin tunnelman saa milloin sitä kaipaa ihan rahinoineen kaikkineen :D

Joo tietty verkkoasemat on ihan toinen juttu. On ollut itselläkin tarkoituksena hommata moinen, ei tosin musiikin varastoimiseen.
Ja mitä enemmän aikaa kuluu sitä järkeenkäyvempi juttu tämä digitaalinen musiikki on ihan vaan sen takia kun se on niin helppoa.

Onkos sulla itse ripattuja nää flacit vai jostakin nettikaupasta ostettu?

Sitten meinasin kirjottaa jotakin, mutta yleisen rauhan nimessä jätän kirjoittamatta.
 
Mazgurth sanoi:
Onkos sulla itse ripattuja nää flacit vai jostakin nettikaupasta ostettu?

Valtaosa on omista CD levyistä ripattu. Sitten on joukko kirjastosta lainattuja ja jokunen suoraan flacina netistä ostettunakin. Nyttemmin on formaatti itseasiassa yhä useammin spotify 320 V/CBR mp3 striimi.

Edit: tarkennukseksi. Ne 500€ sisältävät levyt siis oli kovalevyjä. Kyllähän niistä CD levyistä on tullut pulitettua pitkä euro ja monta markkaakin...
 
Mazgurth sanoi:
Tuli itse todettua, että mielummin ottaa sen kymmenen kertaa pienemmän MP3- tai OGG-tiedoston kuin kymmenen kertaa isomman FLACin, jonka ääni ei kuitenkaan niin paljon parempi ole. CD:ltä ripattuna varsinkaan siis.

Häviöllinen on kuitenkin vain häviöllinen. Vaikka olisi maailman parhaalla pakkerilla ja bitratella tehty.

Tässä on nyt se ongelma että hifistit eivät voi periaatteensa takia kuunnella häviöllistä muuten kuin puolipakolla jos häviötöntä versioita ei satu juuri siihen hätään olemaan kovolla köllöttämässä.
Häviöllisen kuuntelu vie pohjan pois kaikelta tähän touhuun elimellisesti liittyvältä puljaukselta mm. laitteiden kanssa. En usko että kukaan todellinen hifisti, joka edes jostain jotain tajuaa, pystyy olemaan niin kaksineuvoinen että piittaa da-muuntimien tai vahvistimien promillen kolmasosan kokoisista sointueroista mutta kuuntelee häviöllisesti pakattua materiaalia.

Itsehän en ole koskaan ABX-testissä kunnolla pakattua häviöllistä erottanut häviöttömästä. Tietoisuus häviöllisyydestä kuitenkin ahdistaa mieltäni taustalla ankarasti eikä jätä rauhaan edes viiden peräkkäisen kosautetun ABX-kierroksen jälkeen. Alitajuinen soimaus lofistiksi ja epäonnistuneeksi kuuntelijaksi on sietämätön. Niinpä pyrinkin saamaan kaikesta musiikistani häviöttömän version niin pian kuin mahdollista.
 
Paras ja suhteessa halvin käyttöominaisuuksiin nähden oleva formaatti on CD-R :D Ei tarvitse ostella sikaa säkissä kun kirjastosta saa poltettavaa ja aihiot koteloineen krönteissä tilattuna maksoivat alle 0,5€/kpl. Tämä tietysti sisältää vielä nelivärikopiokoneen 2-puoliset kannet työsuhde-etuna. Kuten olen saanut kuulla, siitä mennään mistä aita on matalin, on tyhmää maksaa liikaa >:D
 
Azuleumer sanoi:
Itsehän en ole koskaan ABX-testissä kunnolla pakattua häviöllistä erottanut häviöttömästä. Tietoisuus häviöllisyydestä kuitenkin ahdistaa mieltäni taustalla ankarasti eikä jätä rauhaan edes viiden peräkkäisen kosautetun ABX-kierroksen jälkeen. Alitajuinen soimaus lofistiksi ja epäonnistuneeksi kuuntelijaksi on sietämätön. Niinpä pyrinkin saamaan kaikesta musiikistani häviöttömän version niin pian kuin mahdollista.

Heh, juuri näin se on mennyt minunkin kohdallani. :D
 
Azuleumer sanoi:
Häviöllinen on kuitenkin vain häviöllinen. Vaikka olisi maailman parhaalla pakkerilla ja bitratella tehty.

Tässä on nyt se ongelma että hifistit eivät voi periaatteensa takia kuunnella häviöllistä muuten kuin puolipakolla jos häviötöntä versioita ei satu juuri siihen hätään olemaan kovolla köllöttämässä.
Häviöllisen kuuntelu vie pohjan pois kaikelta tähän touhuun elimellisesti liittyvältä puljaukselta mm. laitteiden kanssa. En usko että kukaan todellinen hifisti, joka edes jostain jotain tajuaa, pystyy olemaan niin kaksineuvoinen että piittaa da-muuntimien tai vahvistimien promillen kolmasosan kokoisista sointueroista mutta kuuntelee häviöllisesti pakattua materiaalia.

Itsehän en ole koskaan ABX-testissä kunnolla pakattua häviöllistä erottanut häviöttömästä. Tietoisuus häviöllisyydestä kuitenkin ahdistaa mieltäni taustalla ankarasti eikä jätä rauhaan edes viiden peräkkäisen kosautetun ABX-kierroksen jälkeen. Alitajuinen soimaus lofistiksi ja epäonnistuneeksi kuuntelijaksi on sietämätön. Niinpä pyrinkin saamaan kaikesta musiikistani häviöttömän version niin pian kuin mahdollista.

Joo tämähän on selvä asia minulle. Puhuin kuitenkin vain omasta mp3-soittimesta, en kotisoittimista. Kotona soi kuitenkin aina vinyyli.
 
Hyvä että tuli paikattua aukko tiedoissa, en todellakaan tiennyt että uusia C-kasetteja saa vieläkin. Ja sehän on tottakai vaan hyvä juttu että materiaalia julkaistaan vieläkin C-kaseteille. Kaseteilla kun on omat kannattajat ja se on todellakin mielestäni hyvä formaatti kanssa. Itsellä kun noita kasettinauhureita on muutama kpl niin luonnollisesti kasetteja on hyllyssä myös, ja esim kirpparilta silloin tällöin mukaan tarttuu vinyylien lisäksi myös C-kasetteja. Viimeksi ostin Mattia ja Teppoa kasetilla, ja hyvin soi vanhassa Salorassa! :)
 
Harvinaisimpia formaatteja lienevät dcc-kasetit ja sitä seuraavana md-levyt? Siis "valmiiksi äänitetyt". Eipä niitä näe juuri kirppareillakaan. Joitakin taisi olla myynnissä 90-luvun alussa, kun nuo formaatit julkaistiin.

Ehtiköhän yhtään dat-äänitteitä markkinoille?
 
Back
Ylös