Musikaalinen hifilaite eimusikaalisessa setissä

Joke721 sanoi:
Luulen, että kahta eri musiikkitermiä, nimittäin sointi ja sointu, on syytä hieman kuvata tässä.

Tuota, en usko.

Skaalat funkissa ja reggaessa?

En minä noista musikaalisuuksista mitään ymmärrä, mutta aikoinaan nuoruudessa diskomusaa kuunnellessa laitteista tuli todettua, että joko lähtee-Tai ei.
 
Poistin itse viestin. Ylläpito voi siivota pois kokonaan tämän.
 
Seppo Kaksonen sanoi:
Tuota, en usko.

Skaalat funkissa ja reggaessa?

En minä noista musikaalisuuksista mitään ymmärrä, mutta aikoinaan nuoruudessa diskomusaa kuunnellessa laitteista tuli todettua, että joko lähtee-Tai ei.
Otetaan sitten pois, jos kerran asiallinen teksti haittaa. Harmi, koska nyt meni myös lapsi pesuveden mukana.
 
Poistin itse viestin. Ylläpito voi siivota pois kokonaan tämän.
 
Joke721 sanoi:
Sopusointuisuus voi siinä olla joskus kaukanakin, vaikka sitähän sana alun pitäen tarkoittaa. Vilaus jatkuu...

Niin ja tällöin puhutaan konsonoivasta tai dissonoivasta harmoniasta. Siis kahden tai useamman sävelen yhtaikaa tai perättäin soitetun sävelaiheen harmonisuus... ;)
 
Eikä tässä tarvitse edes pilkkuja viilata. Riittää kun pysyy asiallisesti perusasioissa. Timbre, sävyt, jokainen soittimen tuottama yksittäinen ääni on periaatteessa sointu, harmonia joka koostuu itselleen tyypillisestä ylä-äänirakenteesta. Miksi nyt sitä sitten halutaankin kutsua. Tämän vuoksi olenkin joskus itsekseni hiljaa hihitellyt lukiessani näitä parhaita pahkasikajuttuja näiltä palstoilta. Kuvitelkaapa musikaalinen toistin joka ei toista sävyjä, timbreä. Mitä se sitten toistaa. Bassonkin yksittäinen ääni on täynnä timbreä, kielen värinää, soittimen rungon tuottamaa ääntä, vahvistimen ja varsinkin kaiuttimen tuottamia ylä-äänisarjoja. Suloista sointua, timbreä, musikaalisuutta, jöpinää sanoisi sarjakuvamestari Tilsa.

Tämä siis vain lyhyesti tuosta soinnusta/soinnista. Laitteidenkin musikaalisuudessahan on paljon muustakin toki kysymys. Olen kyllä kuullut musiikkia, joka on pelkällä perustaajuisella siniaallolla tuotettu. Aika hirveätä. Tosin kuunneltaessa tähänkin on laitteiston aiheuttamia harmonioita jo syntynyt.

t. Tapsa
 
TapsaS sanoi:
jokainen soittimen tuottama yksittäinen ääni on periaatteessa sointut.

t. Tapsa
soittimen tuottama yksittäinen ääni on sävel,ja niitä tarvitaan sointuun vähintään kolme.
TapsaS sanoi:
Tämän vuoksi olenkin joskus itsekseni hiljaa hihitellyt lukiessani näitä parhaita pahkasikajuttuja näiltä palstoilta. Kuvitelkaapa musikaalinen toistin joka ei toista sävyjä, timbreä. Mitä se sitten toistaa. Bassonkin yksittäinen ääni on täynnä timbreä, kielen värinää, soittimen rungon tuottamaa ääntä, vahvistimen ja varsinkin kaiuttimen tuottamia ylä-äänisarjoja. Suloista sointua, timbreä, musikaalisuutta, jöpinää sanoisi sarjakuvamestari Tilsa.
t. Tapsa
tätä kelpaa hihitellä.
soittimen ja vahvistimen resonansseista syntyy sävyjä mutta ei tosiaankaan sointuja.
 
Kompaan Keisaria! Ei meillä sawossa yhdellä sävellä sointuja soitella, ei ei.
 
Sävel on se jonka säveltäjä tyrkkää nuottiviivastolle. Siitä sen sitten soittaja nappaa ja soittaa sen instrumentillaan. Mutta kehveli. kun se lähtee siitä soittimesta kohti kuulijan korvaa se onkin muuttunut soinnuksi. Siinä on se säveltäjän sävel ja sen soittimen luoman äänen harmoniset äänikerrat. Tässä viulun a-kielen kuvaaja:

g2001061901-06-04-a1.jpg
 
pirkka sanoi:
Sävel on se jonka säveltäjä tyrkkää nuottiviivastolle. Siitä sen sitten soittaja nappaa ja soittaa sen instrumentillaan. Mutta kehveli. kun se lähtee siitä soittimesta kohti kuulijan korvaa se onkin muuttunut soinnuksi.

mietihän vielä,pirkka.nuottiviivaston merkit ovat nuotteja,sävel muodostuu yhdestä nuotista ja sointu vähintään kolmesta sävelestä.
 
Poistin aiemmat viestini, koska kommenttini herättivät ansaitsematonta paheksuntaa. Nyt on kuitenkin pakko sanoa, että en voi kuin ihmetellä, jos sävel = sointu. Kolmenkymmenen vuoden ammattimuusikkona toimintani aikana en ole moista terminologista ristiriitaa joutunut hyväksymään, enkä niele sitä nytkään. ;) Eriävän mielipiteen saa tietysti perustella, jos jostain opuksesta sellaisen löytää. Äänikerta = esimerkiksi urkujen yksittäinen äänikerta/rekisteri. Mielestäni Pirkan käyttämässä viulun äänispektrin kuvaajassa on kyse perussävelen/äänen yläsävelsarjasta, ei äänikerroista.
 
Älä Joke721 anna periksi. Viestisi ehdin lukemaan ja pelkkää asiaahan niissä oli. Sitten kun mennään spektrianalyysiin ja aletaan vänkäämään käsitteistä, ollaan jo ihan muissa maailmoissa :)
 
^^Olet varmasti aivan oikeassa terminologian suhteen mutta ihan oikeasti siinä soi yli kolme säveltä ja siis teoriassa se on sointu mutta toki kun ajatellaan niitä perussäveliä niin kolme sellaista muodostaa kolmisoinnun. Mutta nuo yläsävelet ihan noikeasti soivat ja luovat sen soittimen äänen sävyn.
 
Kai sun olis Tapsa pitänyt boldata tuo sun lause näin: ???

"Timbre, sävyt, jokainen soittimen tuottama yksittäinen ääni on periaatteessa sointu, harmonia joka koostuu itselleen tyypillisestä ylä-äänirakenteesta."

Mikä teillä jätkät oikein on tuon luetun ymmärtämisen kanssa? (edittiä.. Elikkäs Pirkkaa lukuunottamatta:)

Ihan oikeasti?

Vai lasketteko te leikkiä vain Tapsalle ja mä en ymmärrä? :)
 
Matti Lehtinen sanoi:
Kai sun olis Tapsa pitänyt boldata tuo sun lause näin: ???

"Timbre, sävyt, jokainen soittimen tuottama yksittäinen ääni on periaatteessa sointu, harmonia joka koostuu itselleen tyypillisestä ylä-äänirakenteesta."

Mikä teillä jätkät oikein on tuon luetun ymmärtämisen kanssa? (edittiä.. Elikkäs Pirkkaa lukuunottamatta:)

Ihan oikeasti?

Vai lasketteko te leikkiä vain Tapsalle ja mä en ymmärrä? :)

yksi musikaalisen hifin väittämistä on ollut sointujen nousujen ja laskujen paremmasta/huonommasta toteutumisesta.mutta eihän täälla helevetti ees tiedetä mitä ne soinnut on.
 
Arvon kanssaharrastajilla on nyt selvästi sivistymiselle tarvetta, joten tässä ihan asialliset Wikipedian linkit aiheesta. Huomioikaa, että nämä ovat kaikki eri asioita. On nuotti, josta soinnut rakentuvat ja sointiväri (timbre), joka kuvaa äänen rakennetta (=sitä mikä tekee vaikkapa kontrabassosta kontrabasson kuuloisen)

http://en.wikipedia.org/wiki/Note_(music)

http://en.wikipedia.org/wiki/Chord_(music)

http://en.wikipedia.org/wiki/Timbre

Ja samaa asiaa kotimaisella:

http://www.uta.fi/mute/

Edit: Ja vielä lisää pakkaa hämmentämään tälläinen asia, joka lienee tarpeellinen kaikille melodioiden nousuja ja laskuja bongaileville:

http://en.wikipedia.org/wiki/Musical_scale
 
Mikähän tässä nyt on ollut niin vaikeata ymmärtää? Ilmeisesti se, että ei ole edes haluttu ymmärtää, koska se sotisi jollain tavalla omia näkemyksiä vastaan.

En ole missään vaiheessa sanonut, että yksi ääni olisi sointu. Kirjoitin, kuten Lehtisen Matti ja Pirkka fiksusti huomasivatkin, että ääntä voi pitää sointuna siinä mielessä, että se aina pitää sisällään useita eri taajuisia komponentteja, jos nyt sitten määritelmän mukaan kolme tekee soinnun. Tiedän kyllä aikoinaan konservatoriossakin opiskelleena, mikä on kolmisointu, ehkä jopa vähän enemmänkin.

Käytetään sitten hiukan erilaisia käsitteitä, jos se joitakin hiukan helpottaisi. Lainaus Inneristä, omaa tekstiä:

"Harmonialla tarkoitetaan musiikissa yleensä sitä soinnullista rakennetta, jonka yhtä aikaa soivat eri äänet muodostavat. Sävyä voisi taas kutsua äänen sisäiseksi harmoniaksi. Sävythän muodostuvat soittimen äänen perustaajuuden ja soittimen muodostamien yläsävelsarjojen summana. Sähkökitaran kieli, esimerkiksi, värähtelee eri tavoin riippuen siitä millaisessa kulmassa plektra sitä koskettaa. Myös eri kosketuskohdat antavat eri soundin jne. Tällöin siis perussävel äänessä on sama, mutta soundi on erilainen, koska syntyneet yläsävelsarjat ovat joka kerta erilaiset. Tätä äänen eri yläsävelsarjojen muodostamaa kokonaisuutta kutsun äänen sisäiseksi harmoniaksi. Pelkkä ilmaisu sävy ei mielestäni tee sille täyttä oikeutta. Monilla soittimilla ja hyvillä äänitteillä tämä äänen sisäinen harmonia on todella rikas ja voimakas, siis paljon enemmän kuin pelkkä sävy."

Äänen sisäinen harmonia on käsite, jolla tuossa Innerin kirjoituksessani yritän kuvata yhden nuotin parhaimmillaan hyvinkin rikasta sisäistä harmoniaa. Siinä mielessä rinnastin tuossa aiemmassa viestissäni äänen harmonian sointuun. Kuvittelin, että asia olisi helpostikin ymmärrettävissä mutta olin väärässä. Pahoitteluni aiheuttamastani mielipahasta.

Ja Tawelle. Siitä äänen perustaajuudesta, fundamentistako sinä erotat sähköbasson kontrasta, Hoh hoh.

t. TapsaS
 
Joke721 sanoi:
Musikaalisuus-termihän liittyy ihmisen ominaisuuteen, joka on joko perinnöllistä tai opittua. Sanaa käytetään myös jonkin esityksen mukaansatempaavuutta ja selkeyttä sekä taiteellisuutta kuvaamaan. Miten jokin laite voisi siis oikeasti olla tuota? Hyvä laite vain toistaa mitään lisäämättä tai pois ottamatta esityksen ja sen soinnin äänitystilassa (tai studiohemmojen = äänittäjien näkemyksen siitä), oli se sitten musikaalinen ja hyvin soiva tai sitten ei.
Juuri noin minäkin olisin kirjoittanut, koska ajatus kulkee täsmälleen samaa latua/uraa/kyntövakoa ja aivan kuningaskysymys esitettynä tuossa: miten millään laitteella voi olla ihmiselle kuuluva ominaisuus? Musikaalisuus on nimenomaan lahjakkuuden ja ehkä opiskelun sekä jonkinasteisen ponnistelun tulosta. Ihmisen ominaispiirteitä ei voi opettaa tai siirtää millekään tekniselle laitteelle (perustietokoneenkin äo on jotakuinkin sama kuin hyttysellä). Siksi en lainkaan panisi pahakseni, että koko vääristynyt käsite kuopataan hiljaisesti hifistä puhuttaessa, vaikka jo huomenna.
 
Back
Ylös