Musiikkigenret ja kuuntelu erityyppisillä laitteistoilla

Knight Rider sanoi:
Ei ole kyseistä levyä, mutta tiedän että cd:llä ja vinyylillä saattaa olla huima ero. Esimerkkinä vaikka Dire Straitsin Brothers In Arms. Cd soi hieman kipakasti kun taas vinyyli on yhtä juhlaa. :D

Joo. Vinyyli on kyllä kertakaikkiaan parempi. Mä voin kuule ostaa sulta sen ceedeen pois? :D

Enhän mä sitä tietenkään kuuntelis, mutta mä kerään niitä. :)
 
Matti Lehtinen sanoi:
Sanotaan nyt vielä lopuks Johnny Cash, american IV, vai oliko se V? Noh. Biisin nimi on kumminkin: Hurt. Jollei loppua kohden rupea riipimään korville, kyseinen biisi, niin sitten on kyllä laitteissa, tai korvissa jotain mätää. :D

Kuulostaa kuin laulu säröytyisi siinä kovimmassa kohdassa lopussa. Ensimmäisessä kovassa kohdassa piisin puolivälissä jo kuulee kuinka laulun soundi on kovin metallinen ja ollaan siinä hilkulla. Varmaan äänitys/miksaus syynä. LP:ltä kuuntelin. Ei kyllä oikein riipinyt, mutta selvä vika.

Nelosen toinen biisi. Off topicina, en ole paljoa kuunnellut näitä paljon myytyjä viimeisiä Casheja. Enkä kyllä muitakaan.
 
Matti Lehtinen sanoi:
Joo. Vinyyli on kyllä kertakaikkiaan parempi. Mä voin kuule ostaa sulta sen ceedeen pois? :D

Enhän mä sitä tietenkään kuuntelis, mutta mä kerään niitä. :)

Enpä taida myydä, tuulee joskus kuitenkin kuunneltua. :D Mulla on tossa vinyylinä oottamassa soittimen saapumista Money for nothing, Makin movies ja Love over gold. Tuskin maltan odottaa että pääsen niitä kuuntelemaan. :D
 
Kyllä kaikkea pitää pystyä kuunnellla nautittavasti, on kyse sitten kaiutin tai kuulokekuuntelusta.
Eikös se ole vähän outoa jos laitteisto sanelee, millaista musiikkia kannattaa hankkia ja kuunnella, jotta musiikista saisi jotain nautintoa. Mielestäni tämän harrastuksen yksi "suola" on juuri se, että voi tutustua myös erilaisiin musiikkityyleihin ja laajentaa sitä kautta omaa musiikkimakua.
 
moukkunen sanoi:
Eikös se ole vähän outoa jos laitteisto sanelee, millaista musiikkia kannattaa hankkia ja kuunnella, jotta musiikista saisi jotain nautintoa. Mielestäni tämän harrastuksen yksi "suola" on juuri se, että voi tutustua myös erilaisiin musiikkityyleihin ja laajentaa sitä kautta omaa musiikkimakua.

Sen pitäisikin mennä juuri toistepäin. Musiikkimaku sanelee sen millainen laitteisto rakennetaan.

Olet kyllä oikeassa tuosta että eri musiikkityyleihin tutustuminen on osa harrastusta. Oma musiikkimaku on tässä 2-3 aktiivisen harrastamisvuoden aikana laajentunut merkittävästi.
 
Knight Rider sanoi:
Ei ole kyseistä levyä, mutta tiedän että cd:llä ja vinyylillä saattaa olla huima ero. Esimerkkinä vaikka Dire Straitsin Brothers In Arms. Cd soi hieman kipakasti kun taas vinyyli on yhtä juhlaa. :D

Juu, veikkaan kans että suurin syy vois olla tuossa CD:n ja vinyylin välisessä masteroinnissa. Kyllä vinyylilläkin laulu hieman säröytyy ja oikean kanavan kitarasta yritetään hakata pahaa pihalle, mutta ei se vinyyliltä kovin riipiväksi käy ainakaan omille puurokorvilleni.

Jyri
 
Cash:hurt mp3:na 25 euron laajakaistoista ei riivi yhtään. Tosin kuuntelen sitä musiikkina enkä testilevynä..
 
kekexx sanoi:
Cash:hurt mp3:na 25 euron laajakaistoista ei riivi yhtään. Tosin kuuntelen sitä musiikkina enkä testilevynä..

Jäikö särö jonnekin matkalle? Auttaako jos kuuntelet testinä? :p
 
Patu sanoi:
Sen pitäisikin mennä juuri toistepäin. Musiikkimaku sanelee sen millainen laitteisto rakennetaan.

Olet kyllä oikeassa tuosta että eri musiikkityyleihin tutustuminen on osa harrastusta. Oma musiikkimaku on tässä 2-3 aktiivisen harrastamisvuoden aikana laajentunut merkittävästi.
Niinhän se käytännössä usein menee, että laitteisto rakennetaan omien levyjen mukaan, mutta...
Jos musiikkimaku on kapea ja rakentaa laitteiston täysin sen varaan on myös todennäköistä, että laitteistosta tulee sellainen joka ei toimi kaikella musiikilla.
Mitä tapahtuu sitten kun innostutaan jostain muusta genrestä? Ja kun lopulta tullaan tietoiseksi siitä, että jokin genre ei toimi, niin kuinka moni viitsii tutustua ja hankkia tämän genren levyjä? Vai päivitetäänkö sitten laitteisto yleispätevämmäksi?
 
moukkunen sanoi:
Mitä tapahtuu sitten kun innostutaan jostain muusta genrestä? Ja kun lopulta tullaan tietoiseksi siitä, että jokin genre ei toimi, niin kuinka moni viitsii tutustua ja hankkia tämän genren levyjä?

Ei kai kukaan anna laitteiston ohjata musiikkivalintoja? Tuossa tilanteessahan kuunneltaisiin stereiota äänitteiden sijaan. Karmea ajatuskin.
 
Tuota sanoi:
Ei kai kukaan anna laitteiston ohjata musiikkivalintoja? Tuossa tilanteessahan kuunneltaisiin stereiota äänitteiden sijaan. Karmea ajatuskin.
Totta, karmea ajatus. :)
Kukaan ei varmasti pyri tuohon tilanteeseen tietoisesti. Tuohon tilanteeseen taidetaan kuitenkin ajautua yllättävän helposti.
Kun musiikki on hyvää ja se kuuluu toivotulla tavalla, se on eräänlaista nautintoa joka antaa mielihyvää kuuntelijalle. Tiettyyn laatutasoon on helppo tottua ja jos joku toinen genre ei anna samaa laatutasoa johon on tottunut, se ei myöskään anna samanlaista mielihyvää.
Jos tietää että tietystä musiikkigenrestä ei saa toivottua nautintoa, tuskin niitä levyjä hankkii itselleen tutustumis mielessä kovinkaan monia.
 
Yksi hyvä esimerkki takuulla riipivästä levystä on Gary Mooren Power of the blues. Entisillä kaiuttimillani (A.....n) tämän levyn kuunteleminen oli täyttä tuskaa. Nyt toimii suht mukavasti jos volumea ei käännä ihan kaakkoon. Mutta kommentoikaapa muutkin, jos tämän levyn omistatte, että miltä vaikuttaa.
 
Tuota sanoi:
Ei kai kukaan anna laitteiston ohjata musiikkivalintoja? Tuossa tilanteessahan kuunneltaisiin stereiota äänitteiden sijaan. Karmea ajatuskin.
Todellakin! Sitäpaitsi ei kaikkien levyjen olekkaan tarkoitus kuulostaa "mukavalta".
 
Matti Lehtinen sanoi:
Sanokaa nyt muutkin jotain! On teillä kumminkin se levy. :D

Hurt on levyllä No: IV: The man comes around. Olen kyllä kuullut tuon toista kymmentä kertaa enkä vielä ole huomannut mitään riipivyyttä. Paskat vehkeet ???

Kai sellaisiakin laitteistoja on, joilla kaikki musiikki kuulostaa hyvältä, mutta mulla ei ole varaa sellaiseen.
 
Hifilehden forumilla kirjoittaessani paremmasta hifistä, tuli joku elektronimusiikin kuuntelija
selvittämään, ettei sellaisia musikaalisia vehkeitä tarvita hänen kuuntelemassaan musiikissa.
Aika uskomaton väittämä!!

Ei ole olemassa musiikkia, joita parempi hifi ei toistaisi paremmin.
Tämän luulisi kaikessa yksinkertaisuudessaan olevan jokaiselle selvä.
Mutta ei näköjään ollut.

Kaveri kirjoitti, että melodisuutta ei tarvita elektronimusiikissa.
Reilu viikko sitten kuulin elektronimusiikkia erinomaisella setillä.
Tulin vahvasti siihen johtopäätökseen, että ko. kaveri ei ehkä ole koskaan
kuullut, mitä se elektronimusiikki oikeasti on. Jos vehkeistä ei saa
kunnon melodioita ulos, joku ihminen oikeasti luulee, ettei hänen
musiikissaan ole melodioita (!!!). :D

Lieneekö yleistäkin?

Ossi
 
DIA sanoi:
Hurt on levyllä No: IV: The man comes around. Olen kyllä kuullut tuon toista kymmentä kertaa enkä vielä ole huomannut mitään riipivyyttä. Paskat vehkeet ???

Kai sellaisiakin laitteistoja on, joilla kaikki musiikki kuulostaa hyvältä, mutta mulla ei ole varaa sellaiseen.

Kyllahan tuottaja Rick Rubin on tuolle Hurtille pistañyt aimoannoksen ylimaaraista saroa. Se on hanen muillakin levyilla kayttamansa eraanlainen tavaramerkki. Esim. Red Hot Chili Peppersien joillain biiseilla kuuluu selvasti. Kuten tuolla Hurtillakin. Ei voi mitaan, jos ei kuulu, se on kuitenkin osa biisin fiilista ja sisaltoa. Han halunnee tuossa korostaa juuri tuota hurtia eli kipua.

t. TapsaS
 
Knight Rider sanoi:
Ei ole kyseistä levyä, mutta tiedän että cd:llä ja vinyylillä saattaa olla huima ero. Esimerkkinä vaikka Dire Straitsin Brothers In Arms. Cd soi hieman kipakasti kun taas vinyyli on yhtä juhlaa. :D

Tässä on selvä esimerkki siitä miltä kuulostaa vinyyliaikaan tehty cd. Minulla ei ole tuosta seedeelevyä ollenkaan, ainoastaan kaksi vinyyliä. Monet tuon ajan cd- levyt kuulostavat ohuilta ja kirkkailta. Toisaalta digitaalimasteroidut vinyylit saattavat kuulostaa varsin samalta.
Soihan vinyyli ja cd toisaalta hyvinkin eritavoin, vaikka hyvin tehdyt masterit molemmille formaateille erikseen saattavat tuottaa hyvinkin samankaltaista ääntä. Onhan tuosta Brothers In Arms cd-stä myös remasteroitu versio, siitäkö nyt keskustelit.
 
TapsaS sanoi:
Kyllahan tuottaja Rick Rubin on tuolle Hurtille pistañyt aimoannoksen ylimaaraista saroa. Se on hanen muillakin levyilla kayttamansa eraanlainen tavaramerkki. Esim. Red Hot Chili Peppersien joillain biiseilla kuuluu selvasti. Kuten tuolla Hurtillakin. Ei voi mitaan, jos ei kuulu, se on kuitenkin osa biisin fiilista ja sisaltoa. Han halunnee tuossa korostaa juuri tuota hurtia eli kipua.

t. TapsaS

Niin onhan siinä säröä aivan tolkuttomasti, mutta ei se missään tapauksessa korvia riipivää ole.
 
DIA sanoi:
Niin onhan siinä säröä aivan tolkuttomasti, mutta ei se missään tapauksessa korvia riipivää ole.

Just tästä mä tykkään ja meinasinkin tuolla aikaisemmassa kirjoituksessani, tämän harrastuksen omituisuudesta.

Jos mun pitää meinaan kutsua jotain "korvia riipiväksi", niin se ääni voisi olla mm. tuo Hurt:in särö.

No juh. Sovitaanko, että jollei kuule säröä Hurt - biisissä ceedee levyltä soitettaessa, niin on paskat laitteet, tai korvissa vaikkua? :)
 
Hurt:n niillä tienoilla kun Cash laulaa "...million miles away..." on kyllä ääni niin rikki/säröllä kuin olla ja voi. Tarkoituksella tietenkin. Huonot laitteet jos ei kuulu ;)
Ehkä se ei ole korvia riipivää, kuten itse riipivyyden miellän, mutta ei sitä miellyttäväksikään voi kuvailla. Melkein tulee noustua tuolilta laittamaan hiljaisemmalle.
 
Back
Ylös