Vielä jokunen vuosi sitten oli kappaleita jotka ihon kanaliha- efektin lisäksi saivat kyyneleet silmiin. Nuo kappaleet olivat eri kuin ne jotka saivat/saavat ihon kananlihalle. Nyt ei enää paljon herkisty musiikkia kuunnellessaan, mutta voitko mainita kappaleita jotka tekevät tuon. Mikä saa miehen kyyneliin.
-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
Musiikki joka saa vedet silmiin.
- Keskustelun aloittaja kaksonen
- Aloituspäivämäärä
Ai että "saat miehen kyyneliin, se helppoa, saat miehen kyyneliin, sä lähdet vain pois ja niin itkee hän..." - no siis kyyneliin saa joku oikein herkkä biisi jonka joku oikein jörö mies laulaa. Maailman kaunein kappale saa eniten kyyneliin, se herkistää niin hurjan paljon. Kappaleessa lauletaan näin:
In a land there's a town
And in that town there's
A house
And in that house
There's a woman
And in that woman
There's a heart I love
I'm gonna take it
With me when I go
I'm gonna take it
With me when I go
Kyseessä tietenkin tämä kappale:
http://www.youtube.com/watch?v=2oGVDLcpXQ8
In a land there's a town
And in that town there's
A house
And in that house
There's a woman
And in that woman
There's a heart I love
I'm gonna take it
With me when I go
I'm gonna take it
With me when I go
Kyseessä tietenkin tämä kappale:
http://www.youtube.com/watch?v=2oGVDLcpXQ8
Ja sitten on vielä huippausefektikin. Eniten ikinä on huipannut silloin, kun kuulin ensi kertaa Charlie Parkeria Joutsenon kirjaston kuunteluhuoneessa joskus vuonna rahina & korkeat säröarvot. Yksi parhaita musiikillisia kokemuksiani. Sittemmin sitä on pikkuhiljaa joko kyynistynyt, karaistunut, tullut joku tunnevamma, tai stereot, akustiikat ja PA-kamat ovat huonontuneet tai sitten vaan verenpaine asettunut paremmin kohdalleen, koska nykyään ei juuri koskaan huippaa. Ennen niin kävi vähän väliä. 
Taju toki on kuvaannollisesti mennä edelleen milloin mistäkin. Niin kuin uskomattomasta Bud Powellista just nyt!
Taju toki on kuvaannollisesti mennä edelleen milloin mistäkin. Niin kuin uskomattomasta Bud Powellista just nyt!
Loiri: Leino 1, älpee, kertaalleen olen itkenyt a-puolen toisesta kappaleesta levypuoliskon loppuun asti.
Nick Cave & tbs: Darker with the day saa myös ajoittain herkistymään.
--
Eräänlaisen huippausefektin saan aika monilla levyillä, hieman kaiutettu äänite tai vaihekikkailua soundiin, niin kuunnellessa silmät kiinni häviää tietoisuus ajasta ja paikasta täysin. Oikeastaan ainoa tuntemus on se kun pitelen kaukosäädintä käsissäni, muuten "uidaan" täysin äänien maalaamassa maisemassa.
Nick Cave & tbs: Darker with the day saa myös ajoittain herkistymään.
--
Eräänlaisen huippausefektin saan aika monilla levyillä, hieman kaiutettu äänite tai vaihekikkailua soundiin, niin kuunnellessa silmät kiinni häviää tietoisuus ajasta ja paikasta täysin. Oikeastaan ainoa tuntemus on se kun pitelen kaukosäädintä käsissäni, muuten "uidaan" täysin äänien maalaamassa maisemassa.
Mehän ollaan varsinaisia herkkiksiä koko sakki. Voitaisiin laittaa messuille oma Musiikki&Tunteet -osasto. Pillitetään siellä sitten porukalla ja näytetään, että kyllä kerpele suomalaisella miehelläkin on tunteet.
No vakavissaan. Tuolla näkökulmalla voisi tehdä jotain oikeastikin. Toisi vähän uutta imagoa tähän harrastamiseen.
v-a
Musiikillinen itkupilli myöskin
No vakavissaan. Tuolla näkökulmalla voisi tehdä jotain oikeastikin. Toisi vähän uutta imagoa tähän harrastamiseen.
v-a Musiikillinen itkupilli myöskin
K
ksaunisto
lehtk sanoi:
Mites itkettää klasarin taustalle miksattu diskobiitti, joka oli aikoinaan iso hitti?
ilmari
Käyttäjä
Mistähän aloittaisi... Näitä on liuta:
Riverside: Second Life Syndrome - nimibiisi, kitara soi, kaihoa soi.
Marja Mattlar: Lintu - originaaliversio rouvalta itseltään, tosin Rautiaisenkin toimii, vaan ei niin kosteasti.
Camel: Lady Fantasy - rakenne sen saanee aikaan.
Yes: Close to the Edge - varsinkin keskiosastaan.
Yes: Awaken - väitän kivenkovaan tajuavani, mitä Anderson lauleskelee, intuition tasolla: "awaken gentle mass touch": kosketan/ympäröin sielullani planeettaa, tai vaikka koko universumia kerrallaan, onhan se aika lempeä massa.
Todd Rundgren: Wailing Wall - kaunis a cappella-laulu Runt-A Ballad of Todd Rundgren-levyltä.
Björn J:son Lindh & Staffan Scheja: Lake District - pianoa & äänimaisemaa, tässä melodia kruunaa ilmiön ja kostuttaa.
Styx: Castlewalls - taitavat tässä ylittää itsensä, eikä kirskuva synasoundikaan häiritse yhtään.
The Mars Volta: De-Loused in the Comatorium, koko levy - siellä täällä pitkin levyä sellaisia kohtia, että ei mukana pysy ja se koskettaa.
Giles Reaves: Evolutions - paransin tällä kerran krapulan, [ot] joita on ollut tod. vähän kun en viinaa siedä kuin ihan pieniä määriä, joten en juokaan [ot].
England: Three Piece Suite - ei enää teoksen lopussa, mutta varsinkin keskiosan melodiat.
Ismo Alanko: Hetki hautausmaalla - tuli puun takaa, Ismon syvimpiä hetkiä.
Van der Graaf Generator: Pawn Hearts, koko levy - kaikissa kolmessa raidassa sellaisia hetkiä, että menen tarvittaessa täysin sekaisin. Tämä musiikki muuttaa avaruuden rakennetta.
Jethro Tull: Heavy Horses - rakenteeltaan konserttoa muistuttava, sanoivat kriitikot aikoinaan. Brittiläisen työhevosen kirkkaana loistava ylistys.
Tässä nyt vaan ensin mieleen tulleet, onhan niitä varmasti lisääkin.
Tuo Musiikki & Tunteet-tapahtuma on muuten vuoden paras ehdotus! Täälläkin kanssa pistetään tuommoinen, jookosta.
Pitkäs-Hannu
Riverside: Second Life Syndrome - nimibiisi, kitara soi, kaihoa soi.
Marja Mattlar: Lintu - originaaliversio rouvalta itseltään, tosin Rautiaisenkin toimii, vaan ei niin kosteasti.
Camel: Lady Fantasy - rakenne sen saanee aikaan.
Yes: Close to the Edge - varsinkin keskiosastaan.
Yes: Awaken - väitän kivenkovaan tajuavani, mitä Anderson lauleskelee, intuition tasolla: "awaken gentle mass touch": kosketan/ympäröin sielullani planeettaa, tai vaikka koko universumia kerrallaan, onhan se aika lempeä massa
.Todd Rundgren: Wailing Wall - kaunis a cappella-laulu Runt-A Ballad of Todd Rundgren-levyltä.
Björn J:son Lindh & Staffan Scheja: Lake District - pianoa & äänimaisemaa, tässä melodia kruunaa ilmiön ja kostuttaa.
Styx: Castlewalls - taitavat tässä ylittää itsensä, eikä kirskuva synasoundikaan häiritse yhtään.
The Mars Volta: De-Loused in the Comatorium, koko levy - siellä täällä pitkin levyä sellaisia kohtia, että ei mukana pysy ja se koskettaa.
Giles Reaves: Evolutions - paransin tällä kerran krapulan, [ot] joita on ollut tod. vähän kun en viinaa siedä kuin ihan pieniä määriä, joten en juokaan [ot].
England: Three Piece Suite - ei enää teoksen lopussa, mutta varsinkin keskiosan melodiat.
Ismo Alanko: Hetki hautausmaalla - tuli puun takaa, Ismon syvimpiä hetkiä.
Van der Graaf Generator: Pawn Hearts, koko levy - kaikissa kolmessa raidassa sellaisia hetkiä, että menen tarvittaessa täysin sekaisin. Tämä musiikki muuttaa avaruuden rakennetta.
Jethro Tull: Heavy Horses - rakenteeltaan konserttoa muistuttava, sanoivat kriitikot aikoinaan. Brittiläisen työhevosen kirkkaana loistava ylistys.
Tässä nyt vaan ensin mieleen tulleet, onhan niitä varmasti lisääkin.
Tuo Musiikki & Tunteet-tapahtuma on muuten vuoden paras ehdotus! Täälläkin kanssa pistetään tuommoinen, jookosta.
Pitkäs-Hannu
Lotte Lenya laulaa Kurt Weillin Seitsemää kuolemansyntiä.
Karheaa ja kaunista.
http://www.youtube.com/watch?v=-kxj46Mvfoc&feature=related
:-( yäää v-a
Karheaa ja kaunista.
http://www.youtube.com/watch?v=-kxj46Mvfoc&feature=related
:-( yäää v-a
Stingin "Shape of My Heart" herkistää ainakin Luc Bessonin elokuvan Léon loppukohtauksessa.
"Kuten huomaatte, herra sotatuomari, korttipakka on minulle raamattu, almanakka ja ******."
Edit: Jännää, miten foorumin ohjelmisto korvasi ******:n ******:lla. Tiedätte minkä.
"Kuten huomaatte, herra sotatuomari, korttipakka on minulle raamattu, almanakka ja ******."
Edit: Jännää, miten foorumin ohjelmisto korvasi ******:n ******:lla. Tiedätte minkä.
Itselle vain yksi biisi on saanut palan kurkkuun ja tipan linssiin. Sibeliuksen Finlandia. Eikä sekään varsinaisesti johdu itse musiikista vaan siitä mihin tuo kappale on kytköksissä.
Toki monet raidat tekee olon haikeaksi tai ehkä surulliseksikin, mutta ei tosiaan ole muuten tullut tippaa linssiin ikinä. Elokuvissa efekti on yleisempi itsellä, mutta kyllähän se musiikki niissäkin usein on vahvistavana tekijänä mukana.
Toki monet raidat tekee olon haikeaksi tai ehkä surulliseksikin, mutta ei tosiaan ole muuten tullut tippaa linssiin ikinä. Elokuvissa efekti on yleisempi itsellä, mutta kyllähän se musiikki niissäkin usein on vahvistavana tekijänä mukana.