Muniinpuhaltelu tyylisuuntana

  • Keskustelun aloittaja v-a
  • Aloituspäivämäärä

v-a

Käyttäjä
Liittynyt
28.11.2007
Viestejä
9 704
Kaupunki
Helsinki
All Music Guide ei tuntenut tyylisuuntaa muniinpuhaltelujazz tai -rock sen enempää kuin muniinpuhaltelusinfoniat, -konsertot tai -oopperat. Tälläkin, kaikista foorumeista asiantuntevimmalla, termin käytössä on havaittavissa tiettyä häilyvyyttä.

Kerrotteko esimerkkejä, mitkä yhtyeet ja artistit, tai vaihtoehtoisesti sävellykset ja kappaleet, edustavat mielestänne ao tyylisuuntaa. Ei siis tyhjää kuvailua, vaan kylmiä havaintoja. Valintojaan saa ja tuleekin mielellään lyhyesti perustella, samoin toisten valintoja perustellen kritisioida.



:) v-a – muniinpuhaltelija tietämättään?
 
Varmaan moni nykyään fuusioksi kutsuttu jaskan tyylisuunta menee tuohon genitaalialueen tuulettamiseen. Näinhän ei kyllä genren alkuaikoina ollut, mutta jossain vaiheessa musiikilliseen visioon haettiin ilmeisesti innovaatiota konsultoimalla jotain isompaa hissifirmaa ja tässä sitä sitten ollaan.

Yleensä tunnusomaista on tekninen virheettymyys niin soitannollisesti kuin tuotannollisesti. Tätä myös yleensä korostetaan niin artistien kuin fanienkin puolesta. "Turha tulla selittämään jostain sielukkuuden puutteesta, tässä ei ole virheitä!!1!!" Kaikkihan muistavat Kummelin vitsin aiheesta, mutta lienee syytä paljastaa, että totuus voi olla vitsiä karumpaa. Olen itse useammankin kerran todistanut miten muusikko, jonka oma ulosanti saa minut nukahtamaan kesken kävelyn, kiljuu levykaupassa soivalle levylle "tää soittaa väärin! VÄÄRIN!!!". Kiitos vain, ostan sen levyn siitä huolimatta. Tai ehkä juuri siitä syystä? Ei voi tietää mikä viisaria väräyttää.

Rockin puolella samat lainalaisuudet ovat olemassa, mutta kätketympinä. Lähinnä jonkinlaisena genrejaotteluna voisi olla musiikki, jota kutsutaan AOR:ksi. Leimallista on täydellinen koukkujen puuttuminen. Tämä ei ole merkki biisintekijän kyvyttömyydestä, päinvastoin! Tarvitaan todellista lahjakkuutta, jotta saadaan musiikillisesti pelkät raamit ilman sisältöä aikaiseksi. Tässä myös teknisyys pääsee oikeuksiinsa ja usein muniinpuhaltelua löytääkin joskus aikoinaan räväkällä soitollaan kovaan maineeseen nouseen, mutta sittemmin raitistuneen ja keski-ikäistyneen kitaristin soololevyiltä. Hei, ei se hissimusa ole yhtään parempaa vaikka joku tiluttaakin siihen päälle sähkökitaralla!

Viesti sisältää tahallisia kärjistyksiä. Ne on käsitelty vaseliinilla, jotta et voisi tarttua niihin.
 
Kiitos Sam, alan päästä hissiin asiasta. Näyttää siis siltä, että mainitsemani muniinpuhaltelusinfoniat ja -opperakin ovat olemassa. Niiden katsomoissa näkee usein nukahtaneita mieshenkilöitä. Tosin keski-ikäistenkään esiintyjien raitistumisesta en tiedä konserttimusiikin puolella.

:) v-a
 
Muniinpuhaltelu = Binäärikoodia. :D

n1010123366301762451825mp2.jpg
 
v-a sanoi:
Kiitos Sam, alan päästä hissiin asiasta. Näyttää siis siltä, että mainitsemani muniinpuhaltelusinfoniat ja -opperakin ovat olemassa. Niiden katsomoissa näkee usein nukahtaneita mieshenkilöitä. Tosin keski-ikäistenkään esiintyjien raitistumisesta en tiedä konserttimusiikin puolella.

:) v-a

No sen verran joudun työkseni klassisen musiikin työläisten kanssa pelaamaan, että voinen jollain otoksella sanoa, ettei raitistumisilmiöstä ole juuri pelkoa.
 
Muniinpuhtelu = mautonta, hajutonta, sielutonta, löysää kunnianhimotonta hissimuzakia.

Tästä oli puhetta jo aiemmin messujen yhteydessä. Ehdotin että muniinpuhaltelubiisien absoluuttinen referenssi voisi olla maailmankaikkeuden hirvittävimmästä limanuljaskaballadista eli Elton Johnin Nikitasta tehty panhuiluversio. Kuvittelin ettei semmoista sentään voi olla, se oli vain päähäni tullut idea idea. Mutta Volta (tai joku muu) kaivoi netin syövereistä tiedon, että kyllähän semmoinen on tehty. Voi luoja. En nyt viitsi piinata itseäni ja googlettaa moista kuraa esiin mutta jos jotakuta muuta kiinnostaa niin siitä esimerkki mitä on muniinpuhaltelu.
 
Joo, tommoinen hämäryys tuli mieleen jonain oikein kipeänä hetkenä...ja sitten se osoittautui todeksi! Huh!
 
Kronokselle:

Elton & pan -fantasiasi todentuminen osoittaa, että elämä on perverssimpi kuin uskallamme ajatella.

Kunnianhimon puute määrittelysi sai pohtimaan, onko kyse sen puuttumisesta vai sen suuntautumisesta Musiikin kannalta sittenkin vähämerkityksisiin asioihin.

Useinhan esim. nuo Otherin Samin mainitsemat fuusiopumput ovat erittäin kunnianhimoisia – teknisesti ja sounditeknisesti.

:) v-a
 
Joo mutta fuusiota on niin monenlaista. Vaikkapa Miles Davisin Live Evil on niin kaukana muniinpuhaltelusta kuin vain mikään olla voi. Sehän on aivan järkyttävän energistä, intensiivistä ja ajoittain aggressiivistakin vääntöä.
 
Live/Evilistä absoluuttisesti samaa mieltä. Joka genrestä löytyy varmaan muniinpuhaltelijansa. Ja yhden puhaltelija on toiselle intensiivinen minimalisti.

:) v-a
 
Minä olen hissimusiikin suurkuluttaja :D

The Look of Love

Tryin' Times

I Will Be Blessed

Moanin'

In Your Wild Garden

This is Heaven to Me

Tämä liikkuu samalla osastolla, mutta aivan loistava pläjäys.
:D

Muniin puhaltelu osastolle voidaan laskea myös Dire Straits. Muniinpuhaltelu on nimitys "ehkäpä hieman kevyemmälle" jazzille ja todellisuudessa nimityksen on antanut jouko hifistejä joiden musiikkimaku poikkeaa huomattavasti laitteiston kyvystä toistaa musiikkia. Pitäisikö paremmin sanoa jotta nimitys on annettu juuri siksi ettei laitteistot pysty kompressoidusta musiikista toistamaan muuta kuin juuri sen niinkuin se on ko. musiikinkuuntelijan harmiksi.
Yllä esimerkein merkityt levyt toistuvat esimerkillisesti setistä joka on kokonaisuutena balanssissa. Tuollainen setti pystyy toistamaan myös Santanat yms. oikeasti tehdyt rock pläjäykset.
 
Kiitos Seppo, sinulla ei varmaan ole koskaan ollut nukahtamisvaikeuksia.

Täsmennätkö minulle yksinkertaiselle, millä tavoin ne nimityksen keksineiden hifistien musiikkimaut ja laitteistot poikkeavat toisistaan. Niinkö, että vehkeissä olisi kapasiteettia, mutta esimerkkiesi kaltainen musiikki ei anna niille tarpeeksi haastetta tai mahdollisuuksia esittää kyvykkyyttään?

:) v-a
 
Siis ajatus syvimpänä menee näin. Rankasta rytmimusasta nauttiva pitkäletti kipittää messukujaa huoneesta huoneeseen ja lähes kaikissa huoneissa soi rauhallinen jazz- musiikki, sellainen joka toimii lähes kaikissa messulaitteistoissa. Paikalle saapunut pitkäletti on kuitenkin omannut musiikillisentyylisuunnan ja musiikkimaun joka ei kohtaa messudemojen kanssa, hänen musiikkinsa ei ole ns. hifimusaa-Hyvin tuotettua, vähemmän kompressoitua.
Pahimmassa tapauksessa laitteiston esittelijä ei suostun edes kaverin levyillä demoilemaan. Tuosta loukkaantunena hän ja hänenkaltaisensa ovat alkaneet nimittää kevyttä "hissijazzia" muniinpuhalteluksi. Mielestäni nuo räimeet tulisikin soittaa bassboost X laitteistolla ja se toinen kattaus hankittaisiin niille hyvin tuotetuille. Kompressoitu musiikki on tehty autoon ja radio/cd- yhdistelmiin, nekin tosin pystyy hifilaitteistolla toistamaan, mutta silloin kuunnellaan hiljaa kun musiikki on tasapaksua ylemmät alueet särkevää/kihisevää mättöä missä iskut ei erotu nokkapillistä äänenvoimakkuuseroina.
 
Jos Dire Straits lasketaan joukkoon mukaan, eikä myös esim. Pink Floyd voisi kuulua siihen? Molemmat ovat kuitenkin teknisen osaamisen ohessa tehneet hirveän määrän hyviä biisejä, joten...
 
Kiitos, täsmenee vähitellen minullekin.

Hyvä, hyviin kuunteluoloihin tarkoitettu, laajadynamiikkainen äänitys ja teknisesti hyvä tuotanto ovat siis yksi ehdoton määre. Se ei kuitenkaan sano suoraan mitään musiikin sisällöstä. Mutkan kautta ehkä, jos joitain nuoremmalle ja suuremmalle yleisölle tarkoitettuja kokonaisia genrejä ei enää löydy teknisesti hyvinä äänitteinä. Onko näin?
 
Samaa mieltä Miles Davis. Dire Straitsin, Mark Knopflerin ja Pink Floydin AOR-vaiheet sopivat mielestäni hyvin tässä kuvailtuihin määreisiin. Etenkin jos on aloittanut bändien kanssa Sultans of swingin tai See Emily Playn aikoihin. Oletettavasti aika moni kokee kuitenkin toisin. (Tai sitten he "eivät osaa kuunnella musiikkia niin kuin sitä tulisi oikeasti kuunnella", mutta sitten ollaankin jo vaarallisilla vesillä.)

:) v-a

SELVENNYS NAAPURIFOORUMILTA KESKUSTELUUN MAHDOLLISESTI EKSYNEILLE TOSIKOILLE: SITAATEISSA OLLUT OLI IRONIAA.
 
kronos sanoi:
Joo mutta fuusiota on niin monenlaista. Vaikkapa Miles Davisin Live Evil on niin kaukana muniinpuhaltelusta kuin vain mikään olla voi. Sehän on aivan järkyttävän energistä, intensiivistä ja ajoittain aggressiivistakin vääntöä.

Tähän viittasin tuolla kirjoituksessani fuusion muuttumisesta muniinpuhalteluksi siitä mitä se joskus oli. Mikään ei tietysti estä nykyäänkään tekemässä pallihien kyllästämää fuusiota, mutta jostain syystä kuitenkin termi asisioituu siihen hissin huminaan lähes aina kun esille tulee.
 
Itseäkin tämä muniinpuhaltelugenre on alkanut kiinnostamaan laitteiston päivittämisen myötä. Olen antanut itseni ymmärtää, että Angelique Kidjo niminen artisti olisi yksi esimerkki genrestä. Onko tästä Kidjosta muilla kokemuksia?

-Mikko
 
Back
Ylös