Juuri tuo Telemann on erinomainen esimerkki; ilmeisesti sen kaverin tarkoituksena on ollut tehdä taustamusiikkia juhlapäivällisille. Sille on tietysti sanottu että "et sitten revittele niillä muusikoilla, tai se on lopputilin paikka". Sitten on syntynyt hissutusta joka ei häiritse parempien ihmisten keskustelua ja jossa ei ole yhtään mitään tarttuvaa. Helppoa höttöä, valahtaa korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä jätä kuulijan kuuppaan mitään mielikuvia tai edes ajatuksen poikasta.
On se vaan väärin sellaista musiikia tehdä, ja sitten vielä levyttääkkin.