Anna-Esther sanoi:
Hei
Voisiko joku ihana hifistinköriläs selittää, mitä tarkoittaa monikanavainen äänentoisto?
Aloitin vasta viime vuonna hifin harrastamisen, ja olen vielä aivan tietämätön näistä hienoista termeistä.
Ehkä tämä on hyvä käydä läpi joka tapauksessa...
Eli monikanavainen äänentoisto tarkoittaa yksinkertaistaen sitä, että ääni tulee kahden kaiuttimen sijasta useammasta, tätä nykyä useimmiten viidestä kaiuttimesta. Lisäksi subbari on usein mukana kuvioissa. Tarkoituksena on parantaa tilantuntuntua, eli kuuntelija ympäröidään äänellä ja hän tuntee olevansa 'keskellä musiikkia'. Yritän tässä hieman selventää tilannetta erilaisten monikanavajuttujen osalta. Termistö on hiukan monimutkaista ainakin minulle, mutta perfektionistit oikaiskoot. Esim. SACD ja DVD-Audio ovat formaatteja, joista on mahdollista saada cd-tasoa parempaa ääntä useammasta kanavasta. Nämä ovat lisäksi vain äänentoistoon keskittyviä formaatteja, mutta valitettavan harvinaisia. Klassista musiikkia saa käsittääkseni melko hyvin SACD:nä. En tarkalleen ottaen tiedä ovatko nämä formaatit kunnolla elossa, mutta koska ne ovat jo vanhoja, ja koska ne eivät ole yleistyneet siitä huolimatta, en satsaisi rahojani vain niihin.
DVD-elokuvat ja DVD-musiikkivideot yms. sisältävät monikanavaäänen. Tämä on joko Dolby Digital - tai DTS-koodattua. Molemmat näistä koodekeista ovat pakattuja, eivätkä purettuinakaan sisällä kaikkea sitä informaatiota mitä alkuperäinen tallenne sisältää. Parhaimmillaan laatu on kuitenkin hyvä, kuten esim. Pink Floyd:in Pulse-dvd:llä. Lisäksi tämä on edullinen tapa saada monikanavaääntä, koska kaikki ns. kotiteatterilaitteistot tukevat ainakin Dolby Digital:ia. High-end -laatua ei ole kuitenkaan mahdollista saavuttaa.
Uusimpina ja lupaavimpina monikanavakoodekkeina markkinoille ovat tulleet Dolby TrueHD ja DTS-HD. Nämä ovat ns. häviöttömästi pakattuja eli purettuina sisältävät kaiken alkuperäisen informaation. Koska tällaiset koodekit vievät levyltä paljon tilaa, ne eivät mahdu kuvan kanssa tavalliselle dvd-levylle, vaan ne tulevat olemaan uusien Blu-ray- ja HD DVD-levyjen äänikoodekkeja. Valitettavasti näitä ei vielä taida löytyä mistään levystä. Pelastajaksi on kuitenkin tullut ainakin Blu-ray-levyillä pakkaamaton monikanavaääni eli 5.1-PCM. Tämähän on sitten yksinkertaistaen cd-laatua viidestä kanavasta ja subbarista ilman mitään purkamisia. Tämä vie levyltä erittäin paljon tilaa, mutta Blu-ray-levyjen kapasiteetti riittää kuvalle ja tällaiselle äänelle. Kyse on enää siitä, halutaanko se laittaa levylle.
Mikä on sitten sellainen toistin, joka parhaiten hallitsee uudet ja vanhat pakatun äänen koodekit sekä toistaa HD-kuvaa. Valitettavasti niitä on vain yksi eli Playstation3. Tätähän moni hifisti kavahtaa, eihän 'pelikonsolilla' voi musiikkia kuunnella. Omat kokemukseni laitteesta ovat kuitenkin hyviä. Uusi 40 Gb:n kovalevyn sisältävät versio on lisäksi melko hiljainen. PS3:lla voi soittaa SACD:t, CD:t, DVD:t kaikilla koodekeilla sekä Blu-ray-levyt. Sillä ei voi toistaa DVD-Audio-levyjä eikä HD DVD-levyjä. Käytännössä ongelma on kuitenkin pieni jälkimmäisten harvinaisuuden takia. PS3:een tulee jatkuvasti laitetta kehittäviä ohjelmistopäivityksiä, joten sen voi olettaa kestävän ajan hampaan normaalia paremmin.
Monikanavatoistoon tarvitaan neljä tai viisi kaiutinta ja mielellään subbari. Itse olen sitä mieltä, että kaiuttimia on hyvä olla viisi sekä lisäksi subbari. Kaikki kaiuttimet ovat ideaalitapauksessa samanlaisia tai ainakin soundiltaan toisiaan muistuttavia (paitsi tietenkin se subbari). Lisäksi tarvitaan vahvistin, joka purkaa em. koodekit eli normaalissa kielenkäytössä kotiteatterivahvistin. Näitähän ovat kaupat pullollaan, mutta laatua on myös mahdollista saada lyömällä tuhatlappusia tiskiin
Toivottavasti tämä selvensi edes jotain. Parhaimmillaan monikanavainen äänentoisto tuottaa melkoisen nirvanan, mutta kaikenhan voi tässäkin tumpeloida ostamalla huonot laitteet. Useille ihmisille riittää kaksi kanavaa, mutta kehotan ainakin kokeilemaan tätä juttua. Kahta kanavaa voi käyttää kuten ennenkin.