Monikanavainen?

  • Keskustelun aloittaja Anna-Esther
  • Aloituspäivämäärä
A

Anna-Esther

Hei

Voisiko joku ihana hifistinköriläs selittää, mitä tarkoittaa monikanavainen äänentoisto?

Aloitin vasta viime vuonna hifin harrastamisen, ja olen vielä aivan tietämätön näistä hienoista termeistä.
 
Anna-Esther sanoi:
Hei

Voisiko joku ihana hifistinköriläs selittää, mitä tarkoittaa monikanavainen äänentoisto?

Aloitin vasta viime vuonna hifin harrastamisen, ja olen vielä aivan tietämätön näistä hienoista termeistä.

Ehkä tämä on hyvä käydä läpi joka tapauksessa... :D

Eli monikanavainen äänentoisto tarkoittaa yksinkertaistaen sitä, että ääni tulee kahden kaiuttimen sijasta useammasta, tätä nykyä useimmiten viidestä kaiuttimesta. Lisäksi subbari on usein mukana kuvioissa. Tarkoituksena on parantaa tilantuntuntua, eli kuuntelija ympäröidään äänellä ja hän tuntee olevansa 'keskellä musiikkia'. Yritän tässä hieman selventää tilannetta erilaisten monikanavajuttujen osalta. Termistö on hiukan monimutkaista ainakin minulle, mutta perfektionistit oikaiskoot. Esim. SACD ja DVD-Audio ovat formaatteja, joista on mahdollista saada cd-tasoa parempaa ääntä useammasta kanavasta. Nämä ovat lisäksi vain äänentoistoon keskittyviä formaatteja, mutta valitettavan harvinaisia. Klassista musiikkia saa käsittääkseni melko hyvin SACD:nä. En tarkalleen ottaen tiedä ovatko nämä formaatit kunnolla elossa, mutta koska ne ovat jo vanhoja, ja koska ne eivät ole yleistyneet siitä huolimatta, en satsaisi rahojani vain niihin.

DVD-elokuvat ja DVD-musiikkivideot yms. sisältävät monikanavaäänen. Tämä on joko Dolby Digital - tai DTS-koodattua. Molemmat näistä koodekeista ovat pakattuja, eivätkä purettuinakaan sisällä kaikkea sitä informaatiota mitä alkuperäinen tallenne sisältää. Parhaimmillaan laatu on kuitenkin hyvä, kuten esim. Pink Floyd:in Pulse-dvd:llä. Lisäksi tämä on edullinen tapa saada monikanavaääntä, koska kaikki ns. kotiteatterilaitteistot tukevat ainakin Dolby Digital:ia. High-end -laatua ei ole kuitenkaan mahdollista saavuttaa.

Uusimpina ja lupaavimpina monikanavakoodekkeina markkinoille ovat tulleet Dolby TrueHD ja DTS-HD. Nämä ovat ns. häviöttömästi pakattuja eli purettuina sisältävät kaiken alkuperäisen informaation. Koska tällaiset koodekit vievät levyltä paljon tilaa, ne eivät mahdu kuvan kanssa tavalliselle dvd-levylle, vaan ne tulevat olemaan uusien Blu-ray- ja HD DVD-levyjen äänikoodekkeja. Valitettavasti näitä ei vielä taida löytyä mistään levystä. Pelastajaksi on kuitenkin tullut ainakin Blu-ray-levyillä pakkaamaton monikanavaääni eli 5.1-PCM. Tämähän on sitten yksinkertaistaen cd-laatua viidestä kanavasta ja subbarista ilman mitään purkamisia. Tämä vie levyltä erittäin paljon tilaa, mutta Blu-ray-levyjen kapasiteetti riittää kuvalle ja tällaiselle äänelle. Kyse on enää siitä, halutaanko se laittaa levylle.

Mikä on sitten sellainen toistin, joka parhaiten hallitsee uudet ja vanhat pakatun äänen koodekit sekä toistaa HD-kuvaa. Valitettavasti niitä on vain yksi eli Playstation3. Tätähän moni hifisti kavahtaa, eihän 'pelikonsolilla' voi musiikkia kuunnella. Omat kokemukseni laitteesta ovat kuitenkin hyviä. Uusi 40 Gb:n kovalevyn sisältävät versio on lisäksi melko hiljainen. PS3:lla voi soittaa SACD:t, CD:t, DVD:t kaikilla koodekeilla sekä Blu-ray-levyt. Sillä ei voi toistaa DVD-Audio-levyjä eikä HD DVD-levyjä. Käytännössä ongelma on kuitenkin pieni jälkimmäisten harvinaisuuden takia. PS3:een tulee jatkuvasti laitetta kehittäviä ohjelmistopäivityksiä, joten sen voi olettaa kestävän ajan hampaan normaalia paremmin.

Monikanavatoistoon tarvitaan neljä tai viisi kaiutinta ja mielellään subbari. Itse olen sitä mieltä, että kaiuttimia on hyvä olla viisi sekä lisäksi subbari. Kaikki kaiuttimet ovat ideaalitapauksessa samanlaisia tai ainakin soundiltaan toisiaan muistuttavia (paitsi tietenkin se subbari). Lisäksi tarvitaan vahvistin, joka purkaa em. koodekit eli normaalissa kielenkäytössä kotiteatterivahvistin. Näitähän ovat kaupat pullollaan, mutta laatua on myös mahdollista saada lyömällä tuhatlappusia tiskiin :)

Toivottavasti tämä selvensi edes jotain. Parhaimmillaan monikanavainen äänentoisto tuottaa melkoisen nirvanan, mutta kaikenhan voi tässäkin tumpeloida ostamalla huonot laitteet. Useille ihmisille riittää kaksi kanavaa, mutta kehotan ainakin kokeilemaan tätä juttua. Kahta kanavaa voi käyttää kuten ennenkin.
 
Tuo 40gb mallihan ei tietääkseni taida tukea SACD -levyjä.
 
Monikanavaisesta äänentoistosta löytyy aika paljon juttua netistä jos hieman haeskelee. Pikaisella googletuksella löytyi esimerkiksi tämmöinen:

http://www.aanipaa.tamk.fi/eloku_4.htm

Näkyy olevan enemmälti tekstiä aina kaiutinsijoitteluja ym myöten.

Milesin tekstiin täytyy tehdä pieni lisäys tai täsmennys..

Tarkoituksena on parantaa tilantuntuntua, eli kuuntelija ympäröidään äänellä ja hän tuntee olevansa 'keskellä musiikkia'.

Uskoisin että Miles tarkoitti ihan oikeaa asiaa mutta täsmennetään vielä termejä. Eli tuo "olla keskellä musiikkia" on tapa jota monet markkinalliset tahot (Hobby hall ym) mainostaa. Joka kanavasta tulee reilusti kamaa. Pahimmillaan niin että taustalaulajat vetää toisessa takakanavassa ja piano toisessa. Todellista surround ääntä.

Kun taas tarkoitus olisi luoda viidellä täyden kaistan kanavalla ja subwooferilla saumaton äänikenttä jossa toistokalusto häviää ja silmät sulkemalla päästään siirtymään tilaan jossa esitys on pidetty. Takakanavista toistuu siis lähinnä mahdollisia yleisön ääniä ja yleistä tilan ambienssia. Etukanavilla saadaan sitten syvyysvaikutelma ja varsinainen esitys aikaiseksi. Ehkä tämä ei ole se mitä 300 euron Hobby Hall teatterin ostajat haluavat kuulla lupausten jälkeen ...

No itse levyt ovat kirjavia. Edesmenneen Hifilehden artikkelin otsikon mukaan "Taivaan ja helvetin väliltä".

Niin ja onhan tuossa monikanavaisessa musiikin lisäksi elokuvien puoli sekä nykyään myös pelit.
 
Jussi Toivanen sanoi:
Milesin tekstiin täytyy tehdä pieni lisäys tai täsmennys..

Uskoisin että Miles tarkoitti ihan oikeaa asiaa mutta täsmennetään vielä termejä. Eli tuo "olla keskellä musiikkia" on tapa jota monet markkinalliset tahot (Hobby hall ym) mainostaa. Joka kanavasta tulee reilusti kamaa. Pahimmillaan niin että taustalaulajat vetää toisessa takakanavassa ja piano toisessa. Todellista surround ääntä.

Kun taas tarkoitus olisi luoda viidellä täyden kaistan kanavalla ja subwooferilla saumaton äänikenttä jossa toistokalusto häviää ja silmät sulkemalla päästään siirtymään tilaan jossa esitys on pidetty. Takakanavista toistuu siis lähinnä mahdollisia yleisön ääniä ja yleistä tilan ambienssia. Etukanavilla saadaan sitten syvyysvaikutelma ja varsinainen esitys aikaiseksi. Ehkä tämä ei ole se mitä 300 euron Hobby Hall teatterin ostajat haluavat kuulla lupausten jälkeen ...

No itse levyt ovat kirjavia. Edesmenneen Hifilehden artikkelin otsikon mukaan "Taivaan ja helvetin väliltä".

Niin ja onhan tuossa monikanavaisessa musiikin lisäksi elokuvien puoli sekä nykyään myös pelit.

Juuri tätä tarkoitin, kiitos täsmennyksestä. Väkivaltainen stereoäänitysten muuntaminen monikanavamuotoon on useimmiten tuhoon tuomittua. Live-konserteissakin takaa kuuluu lähinnä yleisön ääntä, jolloin ollaan paremminkin 'keskellä tapahtumaa' kuin musiikkia. Paljon huonoa ja hyvää on markkinoilla, mutta onneksi ollaan menossa parempaan suuntaan.
 
InnerWorldAudio-lehdessä on mainio hesarin musiikkikriitikon Jukka Isopuron juttu monikanavasta. Tilantuntu ja musiikin kokeminen luonnollisena myös edestäpäin antaa aihetta miettiä monikanavan mahdollisuuksia nyt ja tulevaisuudessa. Musiikin kokonaisuuden ja yksittäisten instrumenttien esille tulo saa hyvin viritetyssä monikanavassa uusia ulottuvuuksia, joita ilman on enää vaikea olla.

Taustalla soi Bachin kantaatteja BIS / SACD 5.1 äänityksenä. Tätä voisi kutsua kunnianosoitukseksi herra Bachille ja hyvälle musiikin toistolle.

SACD levyjä on mukavasti saatavilla kuten Google meille kertoo.

Uskon myös, että Dolby TrueHD ja DTS-Master korkearesoluutio ääniformaatit tulevat vakiinnuttamaan asemansa monikavan uutena alustana HD-kuvan rinnalla.

Kuvapuolen formaattisota ei kosketa onneksi ääntä.
 
Back
Ylös