Monikanavainen äänentoisto

ahaapalainen

Hifiharrastaja
Liittynyt
1.8.2006
Viestejä
12 400
Kaupunki
Oulu
"Monikanavaäänitys takaa kuitenkin sen, että tämä on ainut Prokofievin kakkonen jossa on sävellyksen arvoinen äänitys. Orkesteri tai piano lisättynä saliakustiikkaan eivät yksinkertaisesti mahdu kahteen kanavaan."

Poimin tuolta kren hienosta blogista oheisen tekstin. Samansuuntaisia kommentteja esittää myös esimerkiksi Jukka Isopuro hyvin usein levyarvioinneissaan. Oletko sinä Mitro koskaan päässyt kuulemaan kunnon monikanavaista äänentoistoa? Mitä ylipäätään ajattelet aiheesta? Ajattelin kysymykset heittää sinulle kun olet foorumin kauppiaista eniten profiloitunut klassisen musiikin ystävänä ja tuntijana ja klasarissa nimenomaan monikanavaisuuden pitäisi olla vahvoilla.
 
Moro,

kirjoitin äsken juurta jaksain, ja kun klikkasin "lähetä", jossain tilttasi.

En ehdi muistella mitä kirjoitin. Mutta hyvä aihe, ja kovasti yritin äsken sitä työstää. Harmittaa.

21058_269529149427_269527999427_4496978_6603994_n.jpg

Yllytän Tomia kirjoittamaan tänne.

-Mitro
 
moi
kyllä ne mahtuu kahteen kanavaan teillä vaan on ne kanavat ilmeisesti liian pieniä 8)
ter.reiska
 
Highend Studio T:re sanoi:
Moro,

kirjoitin äsken juurta jaksain, ja kun klikkasin "lähetä", jossain tilttasi.

En ehdi muistella mitä kirjoitin. Mutta hyvä aihe, ja kovasti yritin äsken sitä työstää. Harmittaa.

No voi harmi :( Kyllähän se jurppii kun kirjoittaa pitkät pätkät ja kaikki päätyy bittiavaruuteen. Minultakin jäi varmasti mielenkiintoinen teksti lukematta.

ikis60 sanoi:
moi
kyllä ne mahtuu kahteen kanavaan teillä vaan on ne kanavat ilmeisesti liian pieniä 8)
ter.reiska

Minähän en vielä tiedä mahtuuko vai eikö mahdu. Omalla 2-kanavasysteemillä konsertot kuulostavat kyllä minusta hyviltä, mutta tiedä sitten olisiko elämys vielä parempi monikanavaisena. Niin jotkut väittävät.
 
Pitkät tekstit kannattaisi kirjoittaa – ja seivata! – ensin tekstinkäsittelyohjelmalla ja sitten kopipeistata tänne.
Joskus kantapään kautta opin.

:) v-a
 
OT:lla jatketaan eli helppo tapa on myös "maalata" koko teksti ja vetäistä se copy:lla (kontrol+see) talteen silloin tällöin ennen kuin painaa lähetä-nappia.
 
Huomenta !

Nyt moderaattorit vauhdilla lähettämään käyttäjätunnukset Tomi Pietilälle.

Sieltä on luvassa pitkästi tekstiä, seivattuna valmiina odottamassa kopioimista tänne. :)

Saapi nährä minkälaiset väännöt asiasta saadaan aikaiseksi...

-Mitro
 
Tämmöisen lainauksen nappasin Tomin kotisivuilta:

"Musiikin sekatyöläinen, suurimpana missionani on saada kaikki muutkin ihmiset vakuuttumaan monikanavaäänen ylivertaisuudesta 60 vuotta vanhaan stereoon verrattuna :)"

Aika tiukkaa monikanavan kannatusta on siis luvassa :)

Harmi kun se Mitron teksti pääsi katoamaan. Vahvasti 2-kanavaanhan Mitro on profiloitunut.
 
Minulla on jo pitkään ollut kaksikanavaisen rinnalla monikanavasysteemi, joka on usein musiikkikäytössä (ja myös leffakäytössä - hyvä elokuva rentouttaa - elokuvasuosituksia on kuitenkaan turha odottaa tänne), ja kyllähän se on totta, että ääni ympäröi kuulijan kokonaisvaltaisemmin kuin kaksikanavaisessa. Kun tuota vertaa aidossa konserttisalissa kuulemaani vaikutelmaan, tulee usein tunne, että monikanavaäänitys voi isotella tilavaikutelmaa ja että edessä kaiutinlinjan takana olevat asiat siirtyvät lähemmäs kuulijaa. Takakanavien äänittäminen oikealla tavalla ja oikealla tasolla on varmaan kova haaste. Blokissani olen levysuosituksissani kertonut muutamasta dvd-levystä, joilla on monikanavaääni. Nuo oratorio- ja oopperalevyt ovat kyllä ensiluokkaisia. Laitan listan tähänkin muiden iloksi tai kiusaksi.

Schumannin pianokonsertto: http://www.amazon.co.uk/Discovering...=sr_1_8?ie=UTF8&s=music&qid=1265120508&sr=8-8
Mozartin Taikahuilu-ooppera: http://www.amazon.co.uk/Magic-Flute...ef=sr_1_7?ie=UTF8&s=dvd&qid=1262198209&sr=8-7
Puccinin La Boheme-ooppera: http://www.amazon.co.uk/exec/obidos/ASIN/B001RE9HG6/ref=ox_ya_oh_product
Haydnin Luominen-oratorio: http://www.prestoclassical.co.uk/r/Medici+Arts/2057468
 
Avasin blokiini monikava/kaksikanava-aiheisen äänestyksen. Käykääpä äänestämässä 15.4. mennessä. Tuloksia on mukava sitten pohtia porukalla.
 
ahaapalainen sanoi:
"Monikanavaäänitys takaa kuitenkin sen, että tämä on ainut Prokofievin kakkonen jossa on sävellyksen arvoinen äänitys. Orkesteri tai piano lisättynä saliakustiikkaan eivät yksinkertaisesti mahdu kahteen kanavaan."

Poimin tuolta kren hienosta blogista oheisen tekstin. Samansuuntaisia kommentteja esittää myös esimerkiksi Jukka Isopuro hyvin usein levyarvioinneissaan. Oletko sinä Mitro koskaan päässyt kuulemaan kunnon monikanavaista äänentoistoa? Mitä ylipäätään ajattelet aiheesta? Ajattelin kysymykset heittää sinulle kun olet foorumin kauppiaista eniten profiloitunut klassisen musiikin ystävänä ja tuntijana ja klasarissa nimenomaan monikanavaisuuden pitäisi olla vahvoilla.

Hei,

Kiitoksia Mitrolle kutsusta ja "oikean narun" vetäisemisestä. Tästä aiheesta saa allekirjoittaneelta helposti kirvoitettua mielipiteitä. Laitteistopuoleen en tässä ensimmäisessä osiossa lähde ottamaan kantaa muuten, kuin toteamalla että monikanavapäivä on suunnitteilla johonkin. Oma kokemus kaiuttimista rajoittuu lähinnä studiomonitoreihin ja muutamiin hifikaiuttimiin. Auton ja studion setit ovat molemmat K&H:ta ja Aura-/Avantonea. Niillä mennään ja jos jotakuta kiinnostaa kuulla minun työkaluja, niin demo kyllä järjestyy. Yhteystiedot saa ainakin Mitrolta.


Varoitus: seuraava teksti saattaa sisältää runsaasti omia, makuasioihin perustuvia mielipiteitä, jonkin verran faktaa ja ennenkaikkea karkeita yleistyksiä musiikkiteollisuuden nykytilasta. Niin teknisesti, kuin taiteellisestikin.
Kirjoittaja on Akun Tehdas -yrityskeskittymässä vaikuttava äänialan sekatyömies ja monikanavaäänen innokas puolestapuhuja.


Johdanto

Monikanavaääni on mielenkiintoinen aihe, jota olen jo useamman vuoden tutkiskellut ja toteuttanut omassa työssäni. Aihe aiheuttaa etenkin vihkiytyneimmissä alan piireissä (niin tekijä-, kuin kuluttajapuolellakin) paljon otsasuonten pullistumisia, mutta suosittelenkin kaikille, itseni mukaanlukien, avarakatseista suhtautumista asioihin ja äänitteiden kuuntelemista avoimin mielin. Vanha viidakon sanonta “People Like What They Know” osuu yllättävän usein maaliin.

Johtuen taustastani, suurin osa levyistä, joita olen kuunnellut tai tehnyt edustaa populäärimusiikkia. Vakavampi musiikki on minulle vielä hieman vieraampi kenttä, mutta olen jo pari juttua tehnyt, joten siitäkin alkaa oma näkemys muotoutumaan.


Historiaa

Monikanavaista ääntähän on tehty jo 1930-luvulta lähtien, lähinnä leffapuolella, mutta musiikkipuolella formaatit antoivat odottaa itseään melko kauan. Sitten, kun niitä formaatteja alkoi tulla (1995->), ei tullut kuitenkaan tarpeeksi sisältöä niitä hyödyntämään. Tähän ei kuitenkaan ole olemassa vain yhtä syytä, mutta mielestäni esimerkiksi SACD oli alkutaipaleellaan turhaan profiloitunut lähinnä vanhan materiaalin (backcataloque) uudelleenmasterointien julkaisuun. Poikkeuksia ja hyviä 5.1-remiksejä tietysti on, mutta uustuotanto ei ole koskaan oikein osannut hyödyntää olemassa olevia formaatteja. Klassinen puoli on tässä mielessä ottanut formaatin paremmin haltuun ja siellä onkin tarjolla paljon enemmän monikanavajulkaisuja suhteessa kokonaisjulkaisumääriin.

Tämä on aika merkillistä, koska teknologiapuolella on parin viime vuosikymmenen aikana tullut todella paljon kaikkea uutta tekemistä tukevaa laitetta ja vimpainta. Päivän julkaisuja seuratessa tuntuu kuitenkin, että äänite on kokenut monenlaisia inflaatioita. Julkaisumäärät ovat niin huikeita, että kaikille ei riitä millään tarpeeksi potentiaalisia ostajia (faneja), hyvistä kappaleista puhumattakaan. Merkittävintä on kuitenkin seuraavanlainen muutos: Oli aika, jolloin äänite edusti dokumentaarista kuvaa artistin teknisestä ja taiteellisesta tasosta. Nykyään äänite on fiktiivinen kuva siitä, millä teknisellä ja taiteellisella tasolla artisti tuottajineen haluaisivat olla.

Edellinen on tietysti karkeaa yleistämistä ja onneksi on olemassa vielä artisteja, jotka eivät sorru teknologian suomiin “helpotuksiin”. Niitä vaan on kovin vaikea löytää ja moni liveakti onkin surullinen esimerkki siitä, että ei se artisti sitten niin taitava ollutkaan...


Nykypäivää

Joskus Akun Tehtaan perustamisen aikoihin puhuin asiakkailleni, että heidänkin teoksistaan voisi tehdä sellaisen 5.1-miksauksen. Ensimmäinen toteamus oli 95%:ssa tapauksista: “Onko kenelläkään kotona laitteita, joilla kuunnella niitä?”. Pohdittuani tuota dilemmaa ja todettuani, että en ehdi kiertää kaikkia kotitalouksia tarkistamassa asiaa, päätin systemaattisesti alkaa hyödyntämään olemassa olevaa teknologiaa ja aloin tekemään kaiken työni sekä stereona, että 5.1:nä.

Aloitin harjoittelun vanhoilla töillä ja pikkuhiljaa toin valmiudet päivän rutiineihin. Tärkeintä oli, että sain varmuuden ja valmiuden verrata meneillään olevaa äänitystä sekä 2.0:na, että 5.1:nä. Nimenomaan siten, että stereo oli kompensoitu oikein, koska suoralla downmiksauksella ero on liian dramaattinen ja tekee lähtemättömän jäljen kuulijan mieleen.

Tämä vastakkainasettelu johti mielenkiintoiseen reaktioon. Vertailtuani meneillään olevaa äänitystä (2.0 vs. 5.1) näillä valmiuksilla A-B:nä, asiakkaideni ensimmäinen kysymys noin 90%:ssa tapauksista on ollut melkein kirjaimellisesti sama. “No miten me voidaan julkaista nämä molemmat?” Eli kysyntä on syntynyt välittömästi, kun tuote on tarjolla.

Tärkeintä olisi mielestäni muistaa näitä eri formaatteja verratessa muutama yksityiskohta. Pitää ehdottomasti kompensoida stereon ja 5.1:n voimakkuusero. Suurimmassa osassa downmiksereitä suora summaus laskee voimakkuutta noin 3dB:ä. Tämä yksistään aiheuttaa sen, että stereon kaksiulotteisuus 5.1:een verrattuna korostuu turhan paljon väärillä vaikuttimilla. Toinen erittäin merkittävä asia on laitteet joilla vertailu suoritetaan. Kaiuttimien pitää ehdottomasti olla samat ja kaikkien viiden kaiuttimen keskenään liki saman kuuloiset.


Estetiikka

Koulu- ja kuppikuntia eri miksausnäkemysten puolesta puhumiseen on varmasti yhtä paljon, kuin julkaisujakin. Tärkeintä olisi kuitenkin hyväksyä se, että ei ole olemassa mitään sääntöjä. Vielä, kuten George Massenburg totesi muutama vuosi sitten AES:n surroundmix-seminaarissa.

Kaikki vaihtoehdot ovat tavallaan oikein, niin kauan kun ne hyvältä kuulostavat. Se, mikä kenenkin mielestä hyvältä kuulostaa, on se ainainen kiistelyn aihe. Koskaan et voi kuunnella toisen puolesta, joten aina joudumme kuvailemaan sanoin toisille kuulemaamme. Kaikilla ihmisillä on lisäksi erilainen kuulo ja havannointikyky, niin taajuusvasteen, kuin sisällön hahmottamisenkin kannalta. Ihminen ei keskimäärin kuule, kuin kolme asiaa kerrallaan. Tämä saattaakin olla yksi syy siihen, miksi joidenkin mielestä esimerkiksi paljon eri suunnista tulevaa informaatioa sisältävät miksaukset eivät toimi. Tosin kuuntelutottumuksetkin muuttuvat...

Jokainen musiikkikappale / ääniteos vaatii omanlaisensa ratkaisun. Ei ole olemassa yhtä oikeaa vaihtoehtoa kaikkeen. Se on vähän sama, kuin yrittäisi löytää jokaiselle laulajalle sopivan laulumikrofonin. Ei sitä vaan ole.
Joissain tapauksissa toimii todella hyvin tyyli, jossa kuulija upotetaan äänikuvan keskelle. Joissain se taas ei tule kysymykseenkään, koska toisistaan liikaa irrotettuna elementit eivät enää muodostakaan toimivaa rytmistä kudosta. Pelkästään jompaan kumpaan juuttuminen on mielestäni yksi niistä karikoista, joita ainakin minä miksaajana haluan viimeiseen asti välttää. Se, että olenko siinä aina onnistunut tai tulenko onnistumaan on sitten kokonaan eri kysymys.


Tekniikka

Vallitsevan akustiikan välittäjänä 5.1 toimii erittäin hyvin. En voisi hyvällä tahdollakaan kuvitella äänittäväni mitään akustisen musiikin tapahtumaa ilman DPA:n 5015-settiä (maksettu mainos). Kyseisen setin widecardioid-kapseleiden eroista muihin suuntakuvioihin merkittävin on äänikuvan yhtenäisyys. Omni-kuviolla äänen suunta on huomattavasti epämääräisempi, etenkin matalemmilla taajuuksilla. Tietysti filtteröinnillä tuosta pääsee eroon, mutta silloin soundi muuttuu. Cardioid taasen on kapeutensa vuoksi hyvin herkkä kanavien väliselle liuskottumiselle. Siinä kanavien (ainakin edessä, mistä suurin osa suuntainformaatiosta tulee) väliin jää helposti “aukkoja”. Tietysti kapeammalla suuntauksella siitä pääsee eroon, mutta se on kapeampi.

Pelkästään LCR:n (tai perinteisen Decca-puun) vertaaminen stereosummaukseen on häkellyttävä. Se on ensimmäinen kohta jossa phantomstereon ja keskikanavan ero tulee konkreettisesti esiin. Ja Decca-puuhan on varmaan yksi pisimpään käytössä olleista mikitystekniikoista...

Kannattaa kokeilla esimerkiksi uutisten aikana jonkun Dolby Pro Logic:n tai vastaavan päälle laittamista. Keskellä oleva kuuluttajan ääni ohjautuu vain keskikanavaan ja ainakin minulle se on selkeästi paremman kuuloinen, kuin kahdesta kanavasta tuleva ps-versio. Laitekanta tietysti vaikuttaa, mutta teknisesti ajateltuna tuossa on yksi merkittävä kohta. Kahdesta kaittumesta ajettu sama signaali tulee eri taajuusalueilla aina eri aikaan kuulijan korviin. Tämä aiheuttaa aina taajuussisällön muuttumista ja sen vuoksi stereossa keskelle panoroitu materiaali kuulostaa sentinkin eri kohdassa erilaiselta. Siis teoriassa.
Monoaikakauden lopulla oli vallalla eräs tähän oleellisesti liittyvä näkemys. Silloin oltiin vahvasti sen kannalla, että laulua ei voinut laittaa molempiin kaiuttimiin, koska se sai äänen kuulostamaan luonnottomalta. Olisiko siinä osasyy ensimmäisiin “ping-pong” -stereomiksuksiin?


Monikanavajulkaisut


Seuraavaksi muutama rivi äänitteistä, jotka ovat minuun vaikuttaneet, tavalla tai toisella.


Two Against Nature:
Steely Dan´s Plush TV Jazz-Rock Party

2000-luvun alussa opiskelin Tampereen Konservatoriolla ja tuolloin ilmestyi populäärimusiikin merkittävimpiä monikanavanäkemyksiä edustava Steely Dan -yhtyeen studiolive “Two Against Nature”.

Olimme tuolloin perehtyneet jonkin verran jo monikanavaäänen historiaan ja tekniikoihin, mutta tuo äänite teki lähtemättömän vaikutuksen. Tuon äänitteen, kuten monta muutakin merkittävää 5.1-miksausta miksannut Elliot Scheiner omaa mielestäni hienon filosofian. Hän käyttää kaikkia (paitsi Lfe) kanavia tasavertaisina. Hän istuttaa kuulijan keskelle sovituksen tapahtumia ja se on ainakin minun makuuni monta kertaa se toimivin vaihtoehto. On paljon hienompi olla tapahtumien mukana, kuin tarkastella sitä “ulkopuolisena”.

Moni on minulle sanonut, että taakse ei saisi laittaa mitään suuntainformaatioa sisältävää asiaa. Mutta mitä sitten, ei siitä ole mitään sääntöä ja pääasiahan on, että lopputulos kuulostaa mielenkiintoiselta. Tuon äänitteen yllättävä puoli on, että se muiden Herra Scheinerin 90-luvun DTS-merkille tekemien levyjen ohella on säilyttänyt asemansa minun levyhyllyssäni. Siihen ei ole ajan hammas purrut (ainakaan vielä).


Dark Side Of The Moon:
Pink Floyd´s 30th Anniversary Edition

Tämä levy on äänitetty vuonna 1972 Lontoon legendaarisella Abbey Road -studiolla. Tekijät ovat miettineet selkeästi asiaa jo tekovaiheessa, koska tekivät (ja käsittääkseni julkaisivatkin myöhemmin) albumin quadrophonisena. Minulla ei valitettavasti ole ollut mahdollisuutta kuulla tuota versioa. Alan Parsonsin mielestä juuri tuo 4.0 versio on se oikea.

Joka tapauksessa suosittelen lämpimästi tähän 5.1-versioon tutustumista. Tässä monikanavaisuus päästää 2.0:aan sidotun musiikin todellakin valloilleen ja antaa arvon loistaville sovituksille. Jotkut tosin eivät voi sietää joka suunnasta tulevaa informaatioa, mutta kannattaa antaa äänitteelle mahdollisuus ja kuunnella tämä useampaan kertaan. Tämän jälkeen ei ole paluuta menneeseen.


You´re The One:
Paul Simon

Tämä on mielestäni vuosituhannen alun yksi soinniltaan hienostuneimpia levyjä. Etenkin lyömäsoitinten runsas esiintyminen ja niiden hienostunut sijoittelu äänikuvassa tekee tästäkin yhden useimmin esille kaivamistani levyistä.


Sailing To Philadelphia:
Mark Knopfler

Tämä on kovasti arvostamani Chuck Ainlayn miksaama levy. Hienostunut, mutta ei liian konservatiivinen lähestymistapa. Etenkin nimikappale kannattaa verrata A-B:nä


Tuossa siis joitakin, paljon on myös muitakin hienoja julkaisuja. Niistä ehkä myöhemmin lisää, nyt on taas pakko siirtyä sorvin ääreen.

Ystävällisin terveisin,
Tomi Pietilä

Ps. pahoitteluni mahdollisista kirotusvihreistä, oikolukija ei saanut tätä ajoissa käsiinsä ;)
 
Kiitos Tomi. Tuossa tekstissä oli sekin mielenkiintoinen puoli, että nostit esiin monikanavan nimenomaan populaarimusiikin näkökulmasta. Yleensähän monikanava liitetään aika vahvasti klassiseen musiikkiin.
 
Kiitos Tomi mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Itse omistan tuon kyseisen Steely Danin tuotoksen dvd:nä, mutta tässä ilmeisesti viitattiin cd-versioon. Mistähän tuon levyn saisi hankittua? On muuten toi dvd:kin yksi parhaiten tehty musa-dvd, mitä olen kuullut.

Chuck Ainley on varmaan kaikissa Knopflerin soololevyissä enemmän tai vähemmän mukana. Mielestäni ne kaikki kuulostavat hyvin miksatuilta - ihan kaksikanavaisenakin.
 
Moi,

omassa eilen eetteriin kadonneessa tekstissä puhuin juurikin siitä että äänitetarjontaa ei ole riittävästi että tekisi asiasta
riittävän mielenkiintoisen hyvää äänentoistoa kauppaavalle hifikauppiaalle.

Mikäs siinä sitten jos sellaisia äänitteitä alkaisi olemaan useammin tarjolla, tai juurikin jotain dual layer julkaisuja tai peräti kahden erillisen levyn sisältäviä albumeja.

Varmaa on, että pyydän Tomin tekemään kanssani oikeasti hyvän monikanavademon tänne liikkeeseen.
Nyt kun parin viikon päästä "laajennan" liiketilaa, roudaamalla tuon keskelle sijoitetun "kevyen kenttävarasto-osion" pois, saadaan tämä etutila melkoisen laajaksi.

Olisihan se hienoa laittaa vaikka 5 kpl Living Voice Auditorium II kaiuttimia tuohon siten että kuuntelupaikalle on jokaisesta kaiuttimesta vähintään 2 metrin matka. Sillä tavalla uskoisin että homman saisi aika kivaksi. Living Voicethan saattavat mokomat toimia jopa AV-vahvistimilla, mutta kyllä sitä varmaan mentäisiin loppuun monikanavaprossuetusen ja esim. putkimonopäätteiden kanssa...? ;)

Vielä kun joku esittää hyvä-äänisen monikanava-äänilähteen, niin ei kai siinä sen kummempaa. Ei kai ny sentään Oppo / Cambridge Audio -akselilla olla lähdössä toteuttamaan asiaa ?

Kattellaan etieppäin !

-Mitro
 
^ Aika hyvin tuossa listasit niitä ongelmia joita minustakin liittyy monikavaisuuteen. Klasaripuolellahan hyviä äänitteitä on kyllä aika paljon, mutta se ei välttämättä riitä kauppiasta elättämään, kun enemmistö asiakkaista kuuntelee populaarimusiikkia ja valitsee laitteet sen mukaan.

Kallista lystiä olisi kasata monikanavasysteemi, joka olisi erinomainen myös 2-kanavaisena, 5 hyvää kaiutinta tulee melkoisen kalliiksi ja laadukkaiden monikanavavahvistimien ja varsinkin äänilähteiden löytäminen on tosi hankalaa. Vahvistinhommaan ratkaisuna voisi olla esimerkiksi Densenin korttisysteemi ja takakanaville edulliset päätteet. Äänilähteistä kai Arcamin DV 139 on varsin hyvä. No nyt puhutaan Densenistä ja Arcamista väärässä osiossa. Joka tapauksessa sitten voi miettiä kuinka hyvää 2-kanavaista irtoaisi esimerkiksi Mitron putiikista vastaavalla hinnalla...
 
Kiitokset Tomille näkemyksistä. Tuossa tuli enemmän tietoa monikanavamusiikista kun monessa hifiaiheisessa lehdessä puolessa vuosikymmenessä.

Mitrolle: eikös sulla ollut Esotericcejä, vai muistinko ihan väärin? Ayren uusi moninormisoitin? Halvemman pään videosoittimilta ei kannata odottaa sen kummempaa SACD-toistoa kuin stereo-cd-toistoakaan. Kyllä sieltä ääntä tulee, mutta niitä isompia elämyksiä välttämättä ei.
 
kre sanoi:
Kiitokset Tomille näkemyksistä. Tuossa tuli enemmän tietoa monikanavamusiikista kun monessa hifiaiheisessa lehdessä puolessa vuosikymmenessä.

Mitrolle: eikös sulla ollut Esotericcejä, vai muistinko ihan väärin? Ayren uusi moninormisoitin? Halvemman pään videosoittimilta ei kannata odottaa sen kummempaa SACD-toistoa kuin stereo-cd-toistoakaan. Kyllä sieltä ääntä tulee, mutta niitä isompia elämyksiä välttämättä ei.

Kai sen nyt soisi sisältävän 5.1 analogisen ulostulon ?

Esoteric X-05 soitinta on kyllä tullut myytyä puolessa vuodessa yllättävän kivasti. Se kun on niin vakuuttava, ääneltään ja rakenteeltaan. Lähinnä kait kuitenkin juuri tinkimätön rakenne on ajanut ihmisiä valitsemaan X-05:n. Kunnioitettavan oloinen masiina. :)

Meinaatko kre, että käytät monikanavaprosessoria muokkaamaan 2ch äänitteistä monikanavaisia...? Se on vastoin omaa näkemystäni, jos joku. :)

-Mitro
 
Sorry, luulin että sinulla on myös monikanavaisia Esotericcejä. Kaksikanavainen SACD-soitin käyttää formaatin potentiaalista vain 40 % hyväkseen. Eikä settini sisällä minkään valtakunnan prosessoreita. ;)
 
Buse sanoi:
Kiitos Tomi mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Itse omistan tuon kyseisen Steely Danin tuotoksen dvd:nä, mutta tässä ilmeisesti viitattiin cd-versioon. Mistähän tuon levyn saisi hankittua? On muuten toi dvd:kin yksi parhaiten tehty musa-dvd, mitä olen kuullut.

Tervehdys,

Viittasin tuossa edellisessä nimenomaan tuohon DVD-studiolive -versioon. Originaalista studiolevystä on kyllä olemassa DVD-A -versio (http://www.5piste1.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/5piste/Products/1026), mutta painos on kokolailla loppu ja Warnerilta eivät luvanneet ainakaan heti uutta tehdä :(
Sama koskee mm. Fagenin Nightfly DVD-A:a ja montaa muutakin hyvää monikanavalevyä. Toivotaan, että kysyntä heräisi tai tekisivät BD-versioita... Tai jotain.

/t

Ps. Anteeksi sekava linkki. Nörtin taidot eivät riittäneet lyhentämään järkevään muotoon.
 
Back
Ylös