Mokat ja hassut sattumukset

elviz

Hifiharrastaja
Liittynyt
20.2.2007
Viestejä
6 376
Kaupunki
Tappara
Hifin harrastus on kuolemanvakavaa ja totista puuhaa, mutta välillä sattuu kaikenlaisia pieniä mokia, jotka piristävät päivää. Kertokaa omista kokemuksistanne.

Itselleni sattui äskettäin niin, että täytin kaiuttimien heikkasäiliöt atabites rouheella ja samoihin aikoihin olin myös akustoinut huonetta lisää. Bassobalanssi oli huoneessa muuttunut vähän toiselle puolelle kallelleen, joten alkoi hikinen kaiuttimien ja kuuntelupaikan siirtely. Kaiuttimet olivat nyt vielä kymmenkunta kiloa painavemmat ja alla oli piikit ja piikkikuppien kanssa kumitassujen sijaan. Mutta, sain kuin sainkin balanssin riittävän hyvin kohdilleen.

No sitten seuraavana päivänä, kun pistin musiikin päälle, en ollut ollenkaan tyytyväinen lopputulokseen. Kuulosti siltä kuin soittajat olisivat seisoneet jonossa äänialueen keskellä ja laulaja vielä jonon viimeisenä. Aattelin, että jaaha, sitä on taas tullut säädettyä muka paremmaksi, mutta aivan päin hemmettiä. Ihmettelin, että kuinka olin edellisenä iltana tällaiseen tulokseen päätynyt. Alkoi jälleen hikinen kaiuttimien ja sohvan siirtely. Mutta en vaan saanut soittajia pois jonomuodostelmasta. Ei vaikka tuntitolkulla kokeilin eri vaihtoehtoja.

Itseasiassa olin jo luovuttamassa ja toteamassa, että tämmönen soundi sitten tuli ja yritin jo puoliväkisin ajatella positiivisesti, että "kyllähän tääkin ihan hyvä kai on", koska en viitsinyt ottaa atabites rouhetta heti ulos kajareista (luojan kiitos) ja akustiikkakin oli aika vaivalla seinään kiinnitetty verhoiluineen. Sitten ihan vahingossa huomasin, että vahvistin oli "mono"-moodissa eilisen bassobalanssisäädön seurauksena. Oli kyllä aika positiivinen kokemus, kun naksautin stereomoodin takaisin päälle :D.

p.s. Olikohan olemasssa jo tällainen ketju, vai oliko se naapurifoorumilla? En kuitenkaan löytänyt.
 
Meikäläinen istuskeli tässä spotissa joskus aika tukevassa humalatilassa ja kuuntelin musaa, joka ei kuulostanut ollenkaan miellyttävälle.
Musiikissa itsessään ei ollut mitään vikaa (taisi soida Sleep "Dopesmoker"). Basso tuntui kaikuvan mistä sattuu ja oli niin häiritsevää, että piti ihan lähteä ajamaan rekkaa vessanpöntön luo.

Seuraavana päivänä rapulaisena huomasin toisen kaiuttimen bassovaiheen olleen väärässä ääriasennossa ja sen takia bassot tulivat mistä sattuu. Ne jotka tietävät ko. levyn tietävät sen olevan aikalailla bassopainotteinen, joten kävihän se huippaamaan ihan kivasti.
Otti vähän päähän kun oli ihan tarkotus istua koko ilta tässä vaan ja nautiskella musiikista.

Ja miksi tuo vaihe oli edes väärässä asennossa? Noh kun vanhasta teknarin stereopäätteestä alkoi toinen potikka reistailemaan, jouduin vaihtamaan bassopäätteen toimimaan päätevahvistimena. Kun bassopääte toimi ihan bassopäätteenä, piti toinen vaihe olla väärässä ääriasennossa, koska joku on joskus kai korjannut tuota ja laittanut jotkut piuhat väärin.
Kun napsasin laitteen toimimaan ihan normaalina stereopäätteenä, tämä äsken mainittu vika ohittui ja vaihe olisi pitänyt laittaa normaaliin asentoonsa. En ollut testannut laitetta vaihdon jälkeen, joten jäi sitten vaihe väärään asentoon.
 
No aina on hassua kun laittaa levyn pyörimään väärällä nopeudella. Kaikkein huvittavinta on silloin kun kestää kauan ennen kuin tajuaa että mitä tarkalleen ottaen on pielessä kun kuulostaa niin oudolta...
 
Ensimmäisen integroidun vahvistimen kun ostin, niin päätin "hifistellä" ja ostaa Biltemasta paksua kaapelia ja banaanipistokkeetkin vielä. Pistokkeet oli jo kaapelin päissä ja yritin niitä sitten laittaa vahvistimeen kiinni, mutta eivät menneet. Olin käärmeissäni kun vahvistimeni ei ottanutkaan vastaan banaaneita kun olin varta vasten ne ostanut. No, ylimääräiset pistokkeet sitte lojuivat pöydällä ja välillä laatikossa ja milloin missäkin.

About sitten puolen vuoden päästä kuuntelin musiikkia olohuoneessa, nousin sohvalta, menin keittiöön hakemaan puukkoa, vahvarista virrat pois, banaanipistokeet laatikosta esille, naps ja naps lähtivät vahvistimien terminaaleista muovitulpat pois kun puukon kärjellä ne hivutti. Banaanit paikalleen ja musan kuuntelu jatkui normaalisti.

Joskus nää hommat vaatii pitkää kypsyttelyä. :D
 
kronos sanoi:
No aina on hassua kun laittaa levyn pyörimään väärällä nopeudella. Kaikkein huvittavinta on silloin kun kestää kauan ennen kuin tajuaa että mitä tarkalleen ottaen on pielessä kun kuulostaa niin oudolta...
Parhaita on ne 45rpm:t 12" älpeet, joissa ei ole viitsitty painaa etikettiin eikä kansiin tai mihinkään että se on 45rpm 12" LP :D
 
Tomsku sanoi:
Parhaita on ne 45rpm:t 12" älpeet, joissa ei ole viitsitty painaa etikettiin eikä kansiin tai mihinkään että se on 45rpm 12" LP :D

Ja ne 33 rpm 7":... ehkä neljäsosa meikän levyhyllystä on tommosia levyjä. *kele...
 
6V6- ja EL84-putkareihin tottuneena sain kytkettyä yhden 300B-putken väärin paikalleen. Tuloksena hiljaisuus kaiuttimesta ja palaneen käry vahvistimesta – ja tietysti v-käyrän äkkijyrkkä nousu. Tuon episodin jälkeen kanavatasapaino ja antotaso tuntuvat olevan poskellaan ensimmäisen 15 minuutin aikana kun vahvari on lykätty päälle. Pieni huoltokäynti lienee paikallaan...
 
op sanoi:
Ensimmäisen integroidun vahvistimen kun ostin, niin päätin "hifistellä" ja ostaa Biltemasta paksua kaapelia ja banaanipistokkeetkin vielä. Pistokkeet oli jo kaapelin päissä ja yritin niitä sitten laittaa vahvistimeen kiinni, mutta eivät menneet. Olin käärmeissäni kun vahvistimeni ei ottanutkaan vastaan banaaneita kun olin varta vasten ne ostanut. No, ylimääräiset pistokkeet sitte lojuivat pöydällä ja välillä laatikossa ja milloin missäkin.

About sitten puolen vuoden päästä kuuntelin musiikkia olohuoneessa, nousin sohvalta, menin keittiöön hakemaan puukkoa, vahvarista virrat pois, banaanipistokeet laatikosta esille, naps ja naps lähtivät vahvistimien terminaaleista muovitulpat pois kun puukon kärjellä ne hivutti. Banaanit paikalleen ja musan kuuntelu jatkui normaalisti.

Joskus nää hommat vaatii pitkää kypsyttelyä. :D

Itselläni oli vuosia sitten joku kämä Denonin vahvistin josta noita muovitulppia ei saanut pois sitten millään! Jäipä banaanit kytkemättä kun en halunnut rikkoa niitä naparuuveja...

Ei varsinaisesti liity mitenkään hifiin, mutta yhtenä yönä olin kaverilla viettämässä iltaa ja musiikki soi koneelta, kaveri naputteli koneellaan pikaviestiohjelmalla jollekin tyypille. Sitten yhtäkkiä kajareista kajahti helvetinmoinen palosirenin huuto johon varmaan koko talo heräsi. No, tämä oli joku heräteääni sen pikaviestiohjelmassa ja musiikki oli soinut kokoajan Winampissa jollain 5% voimakkuudella :p
 
Mulla on parikin kertaa käynyt niin, että olen leikkinyt Foobarin eq:lla, sitten sulkenut sen, mutta eq on silti jäänyt päälle taustalle. Siinä on sitten mennyt pari päivää ihmetellessä, että onko tässä soundissa nyt jotain vialla... :D
 
Ei näitä kehtaa listata, vähän kaikkea on tullut tuhottua, samoja virheitä sieltä typerimmästä päästä toistuvastikin. Puuviimeistellyt kaiuttimet ovat saaneet eniten lentoa ystäviltäni, lattiakontaktien lisäksi myös seinän kautta. Sitten on vielä studiolaitteet jne. Aijai, listasta tulisi varsin pitkä silläkin saralla.

EDIT: lisään vielä, että kiukunpurkauksilla tms. ei ole tiettävästi ollut osuutta näihin kommelluksiin.
 
DIY aikana on tullut mokailtua kaikenlaista.

Pari kertaa on tullut "näpeille" ihan hölmöyttään: laitteen virtanapin katkaiseminen ei poista vielä verkkosähköä laitteen sisältä! jne.

Tai sitten tyyliin, että mitähän tämä kytkentä tekisi? Parantaisiko kenties? No savun hälvettyä vastausta ei ole tarvinnut etsiä...

Kaikista "pahinta" aikaa oli, jolloin noin viiden vuoden ajan oli kaiuttimina koko ajan jotkin protot. Ulkonäkökin oli vähän sinnepäin. Musiikin kuuntelua ei tuolloin tullut juurikaan harrastettua. Aina oli menossa jokin testi tms. Jos joskus syventyi kuuntelemaan, alkoi väkisinkin miettimään, että mitäpäs jos muuttaisi sen ja sen komponentin arvoa? Ja taas oltiin nelinkontin kaiuttimen (dipolibasso) takana tekemässä kytkentöjä. Musiikki tietysti pauhasi ja yleensä korvat menivät enemmän tai vähemmän lukkoon.

Nykyisin siis kuuntelen musiikkia. :)
 
Kun aloittelin hifiharrastusta, niin jonkin ajan päästä hommasin banaanit. Mietin sitten että miten nämä tulee kiini ja päätin ne tunkea terminaaleihin samalla tavalla, kuin paljaan johdonkin :D Ois siitä pitäny saaha kuva.
 
Veli laittoi kaksi levyä päällekkäin dvd-soittimeen. Aloitimme katsomaan elokuvaa, mutta ihan väärä leffa. Luukku auki ja tuijotimme molemmat levyn päällä olevia tekstejä, ihan oikeat on. Luukku kiinni ja pyörimään, perkle väärä leffa. Muutaman kerran kokeiltiin ja ihmeteltiin. Sitten jompikumpi otti levyn käteen ja "vika" huomattiin...
 
Veikkaisin etten ole ainoa, mutta joskus on tullut kytkettyä toisen kaiuttimen johdot vastavaiheeseen ja sitten on ihmetelty kun stereokuva on ollut "erikoinen" ja ääni vaellellut miten sattuu. Toinen samaan liittyvä juttu on ollut välijohtojen L ja R kytkeminen päinvastoin. Istun normaalisti työpisteelläni ihan vasemman kaiuttimen vieressä ja tästä johtuen se toistuu selkeästi voimakkaammin. Noh, joskus meni piuhat ristiin ja yhtäkkiä ne oikeaan kanavaan miksatut äänet olikin sitten aivan pinnassa ja minulla suu auki, että "kuulen aivan uusia juttuja". No niin kuulin, vaan ne siirtyivät kyllä oikealle paikalleen kun pistin piuhat oikeinpäin. Tuo kävi myös kahta cd-soitinta vertaillessa ja yllättäen ne kuulosti ihan erilaisilta kun kanavat oli päinvastoin...
 
Ei moka, mutta mukava tapahtuma, joka jos ei nyt pelastanut päivää, niin ainakin huvitti hetken.

Muutama vuosi sitten Hifimessuilla Harmanin osastolla esiteltiin Revelin Ultima Salon tai Studio kaiuttimia. Sellaiset toista sataa kiloiset karvaisen hintaiset nelitiet ja esittelyelektroniikka tietysti samaa tasoa. Kattausta esitteli pollean oloinen kaveri, joka tuntui tietävän turhankin hyvin, että messujen kingisetti on tässä.

No minä siihen nahkarotsissa ja farkuissa, ja taisi fledkin on olla aika pitkä tuolloin. Kysäisin, että josko omia levyjä saisi kuunnella ja tuputin elvikselle John Martynin The Church With One Bellistä itse poltettua versiota, jossa oli vielä kehnosti värikopioidut kannet.

Heebo tuijotti säälittävää levyäni kuin koiran p*sk** persialaisella matolla, mutta suostui sitten soittamaan pyytämäni raidan Excuse Me Mister.

Armottomasti lähimikitetty Martynin muriseva laulu ja upean alas jyräävä basso-osasto täyttivät huoneen ja esittelijä nappasi kannen itselleen kysyen, että mitä tää on?!, ja kirjasi levyn tiedot äkkiä talteen. Kelpasipa rääsyläisenkin referenssilevy.

:) v-a
 
Johtoja on kytkeskelty ns. vaihtelevalla menestyksellä, etenkin aloittelevana hifistinä L- ja R-kirjainten sekä + ja - symbolien erottaminen toisistaan osoittautui usein haasteelliseksi, kun iloinen mieli ja into ylittivät älyn ja taidon. Ei niin, etteikö nykyisinkin olisi usein sama meininki. Myös muovi-Yamaha-levysoittimen parametrien hinkkaamisessa syntyi mielenkiintoisia tuloksia, kun anti-skatingia ja neulapainoa ruuvaili ihan testimielessä, kuulostaako isompi numero säätimessä paremmalta...Lopulta äänivarsi pomppi levyn pinnalla kuin kenguru ja piti taipua kaivamaan käsikirjasta viralliset speksit esiin.

Aloittavana hifistinä myös luin jostain englanninkielisestä ns. alan lehdestä, että halvin tapa liikojen vibraatioiden vaimentamiseksi on halkaista squash-pallot kahtia ja laittaa puoliskot laitteen tassujen alle. Varmaan ne värinät vaimentuivat, mutta cd-soitin makasi hyllyssä toisella poskellaan lippa vinossa. Päätin luopua urheiluvälineistä hifitviikkauksessa.

Viimeisin kevyesti huvittava yksityiskohta on kolmen vuoden takaa. Purkasin tuliteriä B&W-kaiuttimia laatikosta ja ihmettelin, olivatko refleksiaukkojen tulpat unohtuneet vai pitikö niiden vakiona tullakaan...Istuin testikuuntelulle ja tunnin ihmettelin, että onpa tosi mieto ja särmätön basso aiempiin pikku-Dynaudioihin verrattuna, olikohan tässä vaihdossa mitään järkeä tai elämässä yleensä...Kunnes irrotin etuverkot. Siellä ne jököttivät paikoillaan, tummanharmaat vaahtomuovipötikät. Keskikokoinen kivi pyörähti syömmeltä.
 
Back
Ylös