idealehifi
Yhteistyökumppani
- Liittynyt
- 11.2.2009
- Viestejä
- 243
MM-huumaa!
En haluaisi aloittaa juttua sanomalla, että ”minä”, enkä ehkä nyt teknisesti niin tehnytkään. Mutta eihän tuo koko totuus ole, kun teki mieli sanoa, että ”Minä en mm-rasioista paljon perusta”. Joka voidaan tulkita myös: ”tuo jätkä ei tiedä mömmömaskeista mitään”.
Eli tässä ei ole kysymys jääkiekosta – vaikka Suomi voittikin Norjan, mikä lienee saavutus; vaan pienestä saagasta, jossa vannoutunut mc-mies sukeltaa ihan tuntemattomille vesille ja yllättyy positiivisesti. Pienten kolhujen jälkeen.
ESP-kaiuttimien hienon soinnin kanssa on mieleen tullut, että pitäisikö soitella niitä myös mulla vahvistimilla, kuin Concert Fidelityllä. Ihan siksi, että on esitetty toteamuksia, että ”kyllähän noi soi, kun on kymppitonneilla vahvistusta jne…”. Mikä on ihan hyvä pointti, varsinkin, jos uskoo alkupään tenhoon hifisysteemissä. Ja toki SYD-miehenä uskon
Tästä innostuneena olen puolisen vuotta etsiskellyt vahvistimia 1000-3000 euron hintaluokassa ja valintakin on jo tehty. Siitä demolaitteesta myöhemmin.
Yhteistä lähes kaikille ”kandidaateille” on ollut, että jos levysoitinliitäntä löytyy, se on yleensä mm-rasioille. Niinpä viime syksynä hankin muutaman askin ja jotenkin petyin. Tai siis en, koska odotukset eivät olleet korkealle, eikä niitä tarvinnut ylittää. Huonoja, mitä huonoja… Saattoi toki olla myös halvoissa testisoittimissa vikansa.
Joka tapauksessa, hieman lisää rahaa tiskiin ja käsiin tuli tuote joka heti säväytti, mutta lähti todelliseen liitoon sisäänajon ja varsisovituksen ja hienon riaa-vahvistimen ansiosta. En vieläkään usko, että diggaan mm-rasioista yleisesti, mutta The Cartridge Manin MusicMakeristä kuin hullu puurosta. Ihan perusversio MkIII on paljastunut aika hienoksi peliksi, joka rokkaa, tanssii balettia, istuu savuisessa jazzklubissa kuin kotonaan. Hieno rasia ja yllättäen kaikkien kehujen arvoinen, jopa enemmän.
Ok, en siedä päällekäyvää soundia, joten ehkä MkIII on joidenkin makuun liiankin kohtelias, mutta ”tavaran” määrä ja soundin oikea perspektiivi on tuossa moving-iron konstruktiossa niin kohdallaan, että haluaisin kuulla perustelut kritiikille. Eli kunhan kuulija vaan keskittyy kuulemaansa. Eikä se tietenkään keskittymistä vaadi, nautintoa vaan!
Ensimmäiset viikot vietin rasian kanssa erään melko maineikkaan skandinaavisen riaan kanssa. Ja aika pliisulta kuulosti. No, riaan maine on ansaittu muissa piireissä, en tuon vahvaimen toiminnasta ole koskaan ollut ihan varma – vaikka historiassa onkin referenssejä hyvin toimivista (ja säädettävistä) etusen riaa-korteista. Pask..han se on.
Onneksi tunnen Pännärin Maurin ja nyt vihdoin pääsin kuulemaan hänen riaa-vahvistimen ”isossa” setissä kotona. Maurilta siis lainaan ”Revenge” ja MusicMaker MkIII SYDin S9-varteen ja poppi soimaan. Huh huh… Aski on uskomaton ja riaa yhtä huikea. Olen aina arvostanut Maurin luomusta, mutta onhan se vielä paljon parempi, kuin tajusinkaan. Moni sen jo tietääkin. Vaikka tulevassa pikkuvahvistimessa se riaa onkin, pitää varmaan hoitaa jostain myös oma ”Revenge”.
Luojan kiitos, tuo MusicMaker ja ”Pännäri” ei kuitenkaan soinut ihan sillä tasolla, kuin mc-referenssi eli nukun yöni vielä hyvin. Ja parantelen tuota mc-puoltakin, perävalot vaan näkyy. Mutta muutamien yhteen sattumusten vuoksi, MusicMaker ja ”Revenge” soi vielä muutaman viikon pääasiallisena vinyylinä. Siis jos Mauri uusii laitteen lainausajan.
Ohessa kuva, askista. Ja joo siinä ehkä näkyy valkoista sinitarraa päällä tai ainakin karvoja, kun MkIII on niin kevyt rasia, että kevyin vastapainokaan ei riittänyt. Toivottavasti Simon lunastaa muinaisen lupauksen erikoiskevyestä vastapainosta! Taitaa olla Espanjan matkan aika
Olen toistaiseksi itsekkäästi ajatellut vain omaa hyvinvointia, mutta jos nyt joku kiinnostui MusicMakeristä, olen Leonardin kanssa ihan hyvissä väleissä ja eiköhän tuollaisen Englannista saa hommattua. Nettihinta Englannissa noin 900 euroa – siis tuo perusmalli. Täällä varmaan vielä sopuisampi. Ja kuuntelussa Kaapelitehtaalla. Omat levyt mukaan!
Terveisin,
Kari
0405590551
En haluaisi aloittaa juttua sanomalla, että ”minä”, enkä ehkä nyt teknisesti niin tehnytkään. Mutta eihän tuo koko totuus ole, kun teki mieli sanoa, että ”Minä en mm-rasioista paljon perusta”. Joka voidaan tulkita myös: ”tuo jätkä ei tiedä mömmömaskeista mitään”.
Eli tässä ei ole kysymys jääkiekosta – vaikka Suomi voittikin Norjan, mikä lienee saavutus; vaan pienestä saagasta, jossa vannoutunut mc-mies sukeltaa ihan tuntemattomille vesille ja yllättyy positiivisesti. Pienten kolhujen jälkeen.
ESP-kaiuttimien hienon soinnin kanssa on mieleen tullut, että pitäisikö soitella niitä myös mulla vahvistimilla, kuin Concert Fidelityllä. Ihan siksi, että on esitetty toteamuksia, että ”kyllähän noi soi, kun on kymppitonneilla vahvistusta jne…”. Mikä on ihan hyvä pointti, varsinkin, jos uskoo alkupään tenhoon hifisysteemissä. Ja toki SYD-miehenä uskon
Tästä innostuneena olen puolisen vuotta etsiskellyt vahvistimia 1000-3000 euron hintaluokassa ja valintakin on jo tehty. Siitä demolaitteesta myöhemmin.
Yhteistä lähes kaikille ”kandidaateille” on ollut, että jos levysoitinliitäntä löytyy, se on yleensä mm-rasioille. Niinpä viime syksynä hankin muutaman askin ja jotenkin petyin. Tai siis en, koska odotukset eivät olleet korkealle, eikä niitä tarvinnut ylittää. Huonoja, mitä huonoja… Saattoi toki olla myös halvoissa testisoittimissa vikansa.
Joka tapauksessa, hieman lisää rahaa tiskiin ja käsiin tuli tuote joka heti säväytti, mutta lähti todelliseen liitoon sisäänajon ja varsisovituksen ja hienon riaa-vahvistimen ansiosta. En vieläkään usko, että diggaan mm-rasioista yleisesti, mutta The Cartridge Manin MusicMakeristä kuin hullu puurosta. Ihan perusversio MkIII on paljastunut aika hienoksi peliksi, joka rokkaa, tanssii balettia, istuu savuisessa jazzklubissa kuin kotonaan. Hieno rasia ja yllättäen kaikkien kehujen arvoinen, jopa enemmän.
Ok, en siedä päällekäyvää soundia, joten ehkä MkIII on joidenkin makuun liiankin kohtelias, mutta ”tavaran” määrä ja soundin oikea perspektiivi on tuossa moving-iron konstruktiossa niin kohdallaan, että haluaisin kuulla perustelut kritiikille. Eli kunhan kuulija vaan keskittyy kuulemaansa. Eikä se tietenkään keskittymistä vaadi, nautintoa vaan!
Ensimmäiset viikot vietin rasian kanssa erään melko maineikkaan skandinaavisen riaan kanssa. Ja aika pliisulta kuulosti. No, riaan maine on ansaittu muissa piireissä, en tuon vahvaimen toiminnasta ole koskaan ollut ihan varma – vaikka historiassa onkin referenssejä hyvin toimivista (ja säädettävistä) etusen riaa-korteista. Pask..han se on.
Onneksi tunnen Pännärin Maurin ja nyt vihdoin pääsin kuulemaan hänen riaa-vahvistimen ”isossa” setissä kotona. Maurilta siis lainaan ”Revenge” ja MusicMaker MkIII SYDin S9-varteen ja poppi soimaan. Huh huh… Aski on uskomaton ja riaa yhtä huikea. Olen aina arvostanut Maurin luomusta, mutta onhan se vielä paljon parempi, kuin tajusinkaan. Moni sen jo tietääkin. Vaikka tulevassa pikkuvahvistimessa se riaa onkin, pitää varmaan hoitaa jostain myös oma ”Revenge”.
Luojan kiitos, tuo MusicMaker ja ”Pännäri” ei kuitenkaan soinut ihan sillä tasolla, kuin mc-referenssi eli nukun yöni vielä hyvin. Ja parantelen tuota mc-puoltakin, perävalot vaan näkyy. Mutta muutamien yhteen sattumusten vuoksi, MusicMaker ja ”Revenge” soi vielä muutaman viikon pääasiallisena vinyylinä. Siis jos Mauri uusii laitteen lainausajan.
Ohessa kuva, askista. Ja joo siinä ehkä näkyy valkoista sinitarraa päällä tai ainakin karvoja, kun MkIII on niin kevyt rasia, että kevyin vastapainokaan ei riittänyt. Toivottavasti Simon lunastaa muinaisen lupauksen erikoiskevyestä vastapainosta! Taitaa olla Espanjan matkan aika
Olen toistaiseksi itsekkäästi ajatellut vain omaa hyvinvointia, mutta jos nyt joku kiinnostui MusicMakeristä, olen Leonardin kanssa ihan hyvissä väleissä ja eiköhän tuollaisen Englannista saa hommattua. Nettihinta Englannissa noin 900 euroa – siis tuo perusmalli. Täällä varmaan vielä sopuisampi. Ja kuuntelussa Kaapelitehtaalla. Omat levyt mukaan!
Terveisin,
Kari
0405590551
