Kaapeleiden speksit on todella mielenkiintoista luettavaa ja monesti jokin yhteys on todellakin olemassa. Kaapeleiden erot on kuultavissa, mutta miksi niissä on eroja. On mielenkiintoista tehdä huomioita eri kaapeleiden tavasta toistaa musiikkia. Haluan kuitenkin aina kyseinalaistaa kuulemani ja miettiä mikä tekee basson, tai diskantin sävyt ja ulottuvuuden juuri tuollaiseksi. Periaatteenahan on, että laitteiston pitäisi sellaisenaan pysyä mahdollisimman "puhtaaseen toistoon". Tuolla puhtaalla toistolla tarkoitan kaikkien alueiden tasapainoista harmoniaa toistaen sointujen nousut ja laskut mahdollisimman luonnollisina kuin ne milläkin tallenteella on. Samoin rytmitys tulisi toistua niin nopeana kuin mahdollista, tuolla nopeudella tarkoitan sitä, että kulloisenkin tallenteen rytmiikka ja ajoitukset ovat hyvin seurattavissa. Kolmanneksi kaapelin tulisi kuljettaa singnaalia mahdollisimman puhtaasti, niin että äänitykselliset erot ovat kuunneltavissa, mutta huonotkin äänitteet toimivat jotenkin.
Mistä sitten syntyy jäsentyvyys pysty ja poikittaisakselilla? Tuo on juuri se asia mikä ei ole minulle selvinnyt, mutta pitäisin tässä kohtaa välikaapelin osaa merkittävänä. Toisaalta singnaalitie voi olla soinnullisesti puhdas, mutta asiat eivät paikannu oikein ja tuolloin pyyhkäistään viimeisin nautittavuus ja käsinkosketeltava realismi pois.
Monesti on puhuttu kapasitanssin ja resistanssin merkityksestä kaapeleissa ja tuo onkin varmaan merkityksellisempiä ominaisuuksia joita nykyään pysytään mittaamaan.
Keskustelin hyvän ystäväni kanssa kaapeloinnin merkityksestä ja hänen mielestään olisi tärkeää tehdä testi kaapeleista niin, että mitattaisiin pelkkä kaapeli ilman liittimiä. Tuolloin saataisiin nykytekniikalla selville se mikä on kaapelin osuus kaapeloinnnissa ja mikä osuus on itse liittimellä. Tuolloin voitaisiin testata nuo kaapelit hyvän kontaktin antavalla liittimellä, jolloin saataisiin tasavertainen kuunteluvertailu. Tuon vertailun pohjalta voisi tehdä kuuntelutestin vertaamalla testattua kaapelia tehtaan valmistamaan heidän omilla liittimillään.
Kuinka liitos sitten pitäisi tehdä. Liittimen kontaktin tulisi olla mahdollisimman hyvä. Olisiko paras liitos liittimen sisällä juotos, vai puhdas puristus. Kun löytyisi hyvä liitin, jossa kaapeli vai puristettaisiin kiinni, niin olisiko se hyvä.
RCA- liittimissä on tärkeää, että liitin on tarpeeksi tiukka ja saa hyvän kontaktin. Huonossa kontaktissa bassojen osuus luultavasti heikkenee.
Liittimen rakenteella on myös merkitystä. Kiristettävä "raskas" liitin (esim. WBT) voisi olla hyvä, mutta tuossakin tapauksessa liitin on saatava tarpeeksi kuumaksi mahdollisimman nopeasti jotta liitos olisi hyvä.
Jo lievästi kylmä liitos saattaa vaikuttaa negatiivisesti saavuttettavaan ääneen.
En halua masentaa, mutta yksioikoista tietä ei taida syntyä hyvään ääneen edes singnaalitien kautta. Mikäli muutamme jotain osa-aluetta äänessä kaapeleilla, niin sivutuotteena tulemme muuttaneeksi jotain toistakin.
Ja onko se kuitenkin liitin mikä tekee sen äänen?
