Mitä musiikkia kuuntelet nyt?

Espers: I (2004) ja III (2009) Tidal



very good stuff.
 
R-10152556-1526576129-2332.jpeg.jpg


Nilson Matta & Roni Ben-Hur, Victor Lewis & Café ‎– Jazz Therapy Vol.3 - Mojave CD

Terapian tarpeessa? jo vain.
 
R-12864890-1543432235-2049.jpeg.jpg


Tidal Master

Mielentilani ei ehkäpä ollut otollinen Brahmsin Double Concertolle, koska se ei kovin voimakasta vaikutusta tehnyt.

Szerynkin viulu Beethovenin teoksissa sen sijaan on hyvin vaikuttava ja se on vielä hyvin miksattu / äänitetty "pintaan" jolloin hyvin nyanssirikas soittonsa on ansaitusti hyvin esillä. Hyvin suositeltava versio klassikoista.

Julkaisuvuosi 1971.

Discogs näyttää näemä myös digitiedostoina olevat äänitteetkin :https://www.discogs.com/Brahms-Beet...msterdam-Bernard-Haitink-Dou/release/12864890

Pertti
 
Viimeksi muokattu:
Thieves' Kitchen: The Water Road (2008) Tidal


Progea välillä. Hieman tuntemattomampi bändi itselleni. Nimi oli kyllä tuttu, olin bandcampiin tietsikalla linkannut uusimpaan albumiin. Täältä palstalta joskus bongannut. Tidalissa levyt vain tähän albumiin asti harmillisesti. Omaan makuun tässä levyssä jo hieno meno, se uusin puuttuva vielä parempi.

Tidal nyt vain kokeeksi hetken, tällä kyllä löytää ja voi kokeilla uutta "kamaa" helposti. Alkaa muistilista tässä jo käydä ahtaaksi. Tietääpä mitä levyjä metsästää ensivuonna hyllyyn tai kirjastosta kovalevylle.
 
R-12728442-1540832509-8131.jpeg.jpg


Tuli hankittua kun (lähes) ilmaiseksi sain. Kannet eivät ole sitä tasoa, että yleensä olisi minun hylyssä (pääty varsinkin aika kulunut). Katsoin hankiessani, että levy näyttää kannen vastakohdalta - kumma että ihmiset eivät ole arvostaneet kansia, mutta (onneksi) levyä ovat. Tässä tullut viime aikoina pari Lauran levyä hankittua ja todella positiivisesti yllättynyt. Tämä nainen on (oli) todella paljon muutakin pelkkä "Self control". Tämän naisen levyn paikka on minun hyllyssä, niin levyn kunnon kun varsinkin levyn "sisällön" puolesta. Itselläni oli ainakin vähän eri kuvitelma hänen tuotantonsa tasosta.
 
R-12728442-1540832509-8131.jpeg.jpg


Tuli hankittua kun (lähes) ilmaiseksi sain. Kannet eivät ole sitä tasoa, että yleensä olisi minun hylyssä (pääty varsinkin aika kulunut). Katsoin hankiessani, että levy näyttää kannen vastakohdalta - kumma että ihmiset eivät ole arvostaneet kansia, mutta (onneksi) levyä ovat. Tässä tullut viime aikoina pari Lauran levyä hankittua ja todella positiivisesti yllättynyt. Tämä nainen on (oli) todella paljon muutakin pelkkä "Self control". Tämän naisen levyn paikka on minun hyllyssä, niin levyn kunnon kun varsinkin levyn "sisällön" puolesta. Itselläni oli ainakin vähän eri kuvitelma hänen tuotantonsa tasosta.
Jep samaa mieltä! Self Control albumi toki on lempi levyni tähän mennessä Braniganilta, mutta ei nuo muut kaukana ole. Ensimmäinen Branigan levy vaatii multa vielä muutaman kuuntelukerran koska ensimmäisellä kerralla se ei oikein kolahtanut. Hieno ääni naisella oli ja mukavalta persoonalta muutenkin vaikutti mitä olen katsellut live esityksiä ym.
 
Tää on kyllä 5/5 levy! paranee jokaisella kuuntelukerralla ja mielenkiinto pysyy alusta loppuun lujaa kiinni. Samaa voisin sanoa Alan Parsons Projectin muistakin levyistä! Minä tykkään ja tulen aina tykkäämään. Äänenlaatu hyvä ja prässi ihan jees, hieman pintanapsuja hiljaisissa kohdissa kuuluu.
[IMG]

The Alan Parsons Project ‎– Tales Of Mystery And Imagination
Label: 20th Century Records ‎– 6370 243
Format: Vinyl, LP, Album, Repress, Stereo, Gatefold
Country: Germany
Released: 1976 / 1978
 
Viimeksi muokattu:
R-1977262-1395070274-2697.jpeg.jpg


Omistan 3 tämän yhtyeen levyä, tämä on tähän mennessä mielestäni paras.
..on muuten taas yksi discogs "kedonkukka" - tästä levystä joku löytänyt 2 eri versiota, kuvat ja levyt ovat täysin sekaisin - löysin omani ainakin kahdesta ei paikasta, valitsin sen joita oli yli 100 (en sitä joita oli 6...).
 
51A5J3HA8KL.jpg


Tidal Master

Holidayn äänestä voi ehkä jo kuulla raskaan ja kuluttavan elämän vaikutuksen, mutta tunnelataus ja eläytyminen ovat omaa luokkaansa. Kovassa vedossa ovat myös studiossa soittaneet muusikot, etunenässä Ben Webster hyvin tunnistettavalla puhalluksellaan.

Harry Edison - trumpet, Ben Webster - tenor saxophone, Jimmy Rowles - piano, Barney Kessel - guitar,Red Mitchell - double bass, on One-1-2 and Two-3 and Bonus,Alvin Stoller - drums, on One-1-2 and Two-3 and Bonus, Joe Mondragon - double bass, on One-5 and Two-3-4-5,Larry Bunker - drums, on One-3 and Two-1-2

Pertti
 
1606929816551.png
Garcia Peoples: One Step Behind (lp)

Olipas hyvä että vuoden 2019 parhaat levyt -ketjua nostettiin. Saipahan hyvän tekosyyn kaivaa noita viime vuoden parhaita esille ja tsekata että ovatko jo vuodessa menettäneet relevanssinsa. Jimmy "Duck" Holmesin lätty tuossa jo tänään pyörähti ja nyt vuorossa tämä. Kumpikin kuulostaa edelleen todella hyvältä. Tässä havaittavissa pydähtyneisyyden ajan tunnelmaa tolkuttoman jumituksen takia. Kaksi biisiä joista toinen kestää melkein 32 minuuttia. Onhan siinä jumitusta mutta loppujen lopuksi monenlaista eli kyllähän tuossa kappaleessa muutoksia kuitenkin tapahtuu. Toinen kappale on jonkinlainen fuusio Neil Youngin seitkytluvun pianoballadeista ja samaisen vuosikymmenen countryrockista. Erinomainen levy, tältä bändiltä odotan jatkossa paljon!

Jerry Garcian kolmas silmä tuonpuoleisesta meitä tuijottaa, kosmiset vibat päätä heiluttaa!
 
Juu tuokin on älyttömän hyvä, ajaton levy. Sen uskaltaa sanoa jo nyt.
 
R-7570918-1445806401-7692.jpeg.jpg


Various ‎– Fun On The Frets - Early Jazz Guitar LP

Vaihteeksi vanhempaa jazz-kitaraa (1934-1949) Näitä alan pioneereja tulee aina välillä ihmeteltyä. Kerrassaan mainiota meininkiä ja äänenlaatukin on bueno. Aikakauden parhaiten tunnettuja staroja, Djangoa ja Christiania ei lätyltä löydy vaan kitaroita kurittavat Carl Kress, Tony Mottola, Dick McDonough ja George Van Eps.
 
Stand Your Ground.JPG

Tidalista löytyi vieraaksi jäänyt bändi, joka aloitti Saksassa jo 1992, mutta on sittemmin saanut myös ruotsalaisjäseniä. Levyjäkin on tullut koko joukko, joista tuorein päätyi koekuunteluun. Ei huono, mutta ehkä kuitenkin vähän persoonatonta hardrockia/heavya. Ei oikein jää biisit mieleen. Pitänee kuitenkin kuunnella myös vanhempaa tuotantoa, jotta saa paremman käsityksen tasosta.
Se on tuo ruotsalainen vokalisti, joka tästä tekee eniten puuduttavaa, kaverilla kun on aika yksinuottinen laulutapa. Olisi sieltä löytynyt parempiakin laulajia. Toki sävellykset voisivat olla myös omaperäisempiä.
 
Mikko Alatalo: Juhlalevy - 50 laulua [2001, 2-CD, kokooma]
genre: pop [country, folk, rock], iskelmä
miumaku: 4 // 5
...

Tarkoitukseni oli kuunnella Juice Leskistä, kun telkussa Nelosella pari päivää sitten tuli elokuva Juicesta. Leskis-äänitteeni kuitenkin olivat niin hävöksiin hajasijoitetut, että tartuin helppoon. Mikko Alataloa ensikertaa eläissäni kuuntelen muualta kuin radiosta, vaikka hyvin muistan Alatalon naaman 70-luvulta ja TV2:n Iltatähdestä, oliko Pop-Liisastakin. Ja radiosta, biiseillään.

Ei ole Alatalon tuotannon hankkiminen koskaan kiinnostanut. Tämä kokooma tuli käsiini muutaman vuoden takaisessa könttäostoksessa - vihdoin kuuntelen. Ja silti nytkin muistan, kuinka hienoja biisejä Alatalo on tehnyt. Kuten vuoden 1974 Hän Hymyilee Kuin Lapsi tai vuoden 1975 Syli. Ensinmainitusta biisistä tällä kokoomalla on kurasovitus, joka kai on vuoden 1985 versio eikä orkkisversio.

Yhdentoista Virran Maa tarttuu kuin tauti. Eikä lainkaan harmita, että Alataloa vihdoin kotona stereoistani hifisti kuuntelen. Olin tämänkin tupla-CD:n joutavana aikonut myydä, kun en etenkään suomi-iskelmästä perusta. Mutta en sittenkään taida tätä myydä, kun folkin ja pop[-rock]in puolelle taipuu. Mikko Alatalo on tainnut muusikko-vokalistina täysin jäädä joidenkin Hectorin, Juicen, V-M Loirin jalkoihin.

Heh, ja vuodelta 1977 Spencer Davis Group -coveri. Tämä tuplakokooma Alatalolta on tiukka juttu. Monipuolinen jannu:
folkia ja countryakin.

Alatalo loppujen lopuksi on kummallinen ilmiö. Kuinka moni pop- tai rock-muusikko Suomessa on televisiossa vetänyt ohjelmia, istunut eduskunnassa ja Yleisradion hallintoneuvostossakin. Alatalolla sitäpaitsi on kauniin soinnukas ääni.

-ilkka

EDIT:
Täydensin.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös