Mikko Alatalo:
Juhlalevy - 50 laulua [2001, 2-CD, kokooma]
genre: pop [country, folk, rock], iskelmä
miumaku: 4 // 5
...
Tarkoitukseni oli kuunnella Juice Leskistä, kun telkussa Nelosella pari päivää sitten tuli elokuva Juicesta. Leskis-äänitteeni kuitenkin olivat niin hävöksiin hajasijoitetut, että tartuin helppoon. Mikko Alataloa ensikertaa eläissäni kuuntelen muualta kuin radiosta, vaikka hyvin muistan Alatalon naaman 70-luvulta ja TV2:n Iltatähdestä, oliko Pop-Liisastakin. Ja radiosta, biiseillään.
Ei ole Alatalon tuotannon hankkiminen koskaan kiinnostanut. Tämä kokooma tuli käsiini muutaman vuoden takaisessa könttäostoksessa - vihdoin kuuntelen. Ja silti nytkin muistan, kuinka hienoja biisejä Alatalo on tehnyt. Kuten vuoden 1974
Hän Hymyilee Kuin Lapsi tai vuoden 1975
Syli. Ensinmainitusta biisistä tällä kokoomalla on kurasovitus, joka kai on vuoden 1985 versio eikä orkkisversio.
Yhdentoista Virran Maa tarttuu kuin tauti. Eikä lainkaan harmita, että Alataloa vihdoin kotona stereoistani hifisti kuuntelen. Olin tämänkin tupla-CD:n joutavana aikonut myydä, kun en etenkään suomi-iskelmästä perusta. Mutta en sittenkään taida tätä myydä, kun folkin ja pop[-rock]in puolelle taipuu. Mikko Alatalo on tainnut muusikko-vokalistina täysin jäädä joidenkin Hectorin, Juicen, V-M Loirin jalkoihin.
Heh, ja vuodelta 1977
Spencer Davis Group -coveri. Tämä tuplakokooma Alatalolta on tiukka juttu. Monipuolinen jannu:
folkia ja countryakin.
Alatalo loppujen lopuksi on kummallinen ilmiö. Kuinka moni pop- tai rock-muusikko Suomessa on televisiossa vetänyt ohjelmia, istunut eduskunnassa ja Yleisradion hallintoneuvostossakin. Alatalolla sitäpaitsi on kauniin soinnukas ääni.
-ilkka
EDIT:
Täydensin.