Mitä musiikkia kuuntelet nyt?

Dead_60s_red.jpg


https://en.wikipedia.org/wiki/The_Dead_60s_(album)

The Dead 60s: The Dead 60s, PopMatters

Call it what you will, the fin-de-siècle hangover or the nostalgic naughties, but popular music is slowly working its way backwards through time.
www.popmatters.com www.popmatters.com
 
Riverside: Second Life Syndrome (2005) CD

en.m.wikipedia.org

Second Life Syndrome - Wikipedia

en.m.wikipedia.org en.m.wikipedia.org

En omista yhtään Riverside albumia, mutta lainassa pitkästä aikaa melkein koko tuotanto. Kyllä tämä levy itselle näistä nousee yli muiden. -En tiedä sitten mikä tässä bändissä meikäläistä hieman tökkii. Kokonaisuudessaan liian hempeää ehkä; aina kun toivoo, että nyt kaasu pohjaan ja asennetta peliin, niin on vähän jarrut päällä. Osaamista näillä kavereilla varmasti löytyy. Tämä ja Love, Fear and the Time Machine menee kyllä ostoslistalle nyt viimein, jos tulee vastaan edullisesti.
 
John Mayall & the Bluesbreakers, A Hard Road (820 474-2, 1967/1987) [CD]

Päivä meni siivoillessa ja imurin pörinää kuunnellessa ponnahti jostain mieleeni Juicen säepari "blues on rikki / korjaa blues", mistä taas ajatukset veivät luontevasti Bluesbreakersiin. A Hard Roadin soidessa on kyllä vaikea uskoa, että tämän levyn tehnyt porukka olisi syypää Juicen kuvailemaan asiaintilaan - hyvin eheältä meininki tässä kuulostaa. "Beano"-albumi voi olla A Hard Roadia suurempi klassikko, mutta minun listallani tämä on silti Mayall-levyjen ykkönen.
 
R-2545221-1338919553-6994.jpeg.jpg


Hurriganes ‎– Hot Wheels LP

Pidän Hot Wheelsiä Hurriganesin toiseksi parhaana levynä Roadrunnerin jälkeen. Kärkipaikka saattaa tosin noilla kahdella vaihdella mielialojen mukaan. Hot Wheels on soundeja myöten kunnon rokkilevy. Levy on äänitetty askeettisissa oloissa Microvoxissa neliraitatekniikalla kahdella Revox-nauhurilla. Soundimaailma on raaka ja karu mutta toimii kuin tauti. Etenkin Ile on loistoiskussa. Levy on kokonaisuutena ehjä ja onnistunut.

Hot Wheels kasetti oli ensimmäinen omistamani kaupallinen äänite.
R-5865082-1404837656-7281.jpeg.jpg


Aktiivinen Hurriganes kuunteluni loppui aikoinaan Tsugu Wayhin ja Love Recordsiin. Yritin myöhemmin päästä kiinni uudempiinkin levyihin mutta taika oli kadonnut. 10/80 on Love Recordsin jälkeisistä selvästi paras mutta sekään ei tavoita vanhempien ganeslevyjen intensiteettiä.
 
Oli vielä muoveissa eilen tämä ja saapui todella nopeasti ruotsista. Dale Bozzion soolouran ensimmäinen albumi Princen levyyhtiön leivissä (prince myös kirjoitti yhden kappaleen tähän albumiin). Kenties @Grazy Horse saattaa olla kiinnostunut :)
Edit: tässä on erittäin hyvä äänenlaatu!
[IMG]

Dale ‎– Riot In English
Label: Paisley Park ‎– 1-25599
Format: Vinyl, LP, Album
Country: US
Released: 1988
www.discogs.com

Dale - Riot In English

View credits, reviews, tracks and shop for the 1988 Vinyl release of "Riot In English" on Discogs.
www.discogs.com www.discogs.com
 
Viimeksi muokattu:
John Mayall & the Bluesbreakers, Blues Breakers (800 086-2, 1966/1988) [CD]

"Kaikki joukolla bluesia särkemään...", lienee John Mayall ohjeistanut bändiään, kun tätä levyä on alettu puuhata. Vallan mainio tekelehän se tämäkin on, sitä ei voi kiistää, vaikka edellä sanoinkin arvostavani A Hard Roadia enemmän. Tässä kitaroiva Eric Clapton voi olla kunkku, mutta jotenkin vain Peter Greenin soitto vetoaa minuun piirun verran enemmän. Ehkä se pieni mutta merkittävä ero tulee siitä, että kuningas-Claptonilla virtaa suonissaan sinistä verta, mutta Greenillä on sininen sielu.
 
Neil Young, American Stars 'n Bars (9362-48525-2, 1977/2003) [CD]

Vanha tuttu tämäkin ja oikeastaan hieman yllättäen ensimmäinen pieni pettymys Neil Young -ekskursioni varrella. Jotenkin albumi tuntuu kärsivän siitä, että kappaleet ovat peräisin eri sessioista ja varsin pitkältä ajalta; kaiken kokoon kurovaa punaista lankaa ei tahdo löytyä sitten millään. Hyviä yksittäisiä raitoja tässä kyllä on useita, ja voi olla, että jonkinlainen kokonaiskuvakin alkaa hahmottua, kun tätä tarpeeksi pyörittelee.

Albumin helmi on tietysti jylhä Like a Hurricane. Epäonnekseni siihen liittyy jonkin verran henkilökohtaista painolastia, joka vaikeuttaa siitä nauttimista. Joskus nuoruudessani kuvittelin, että minustakin ehkä voisi olla soittajaksi. Yhdessä bändiyritelmässä (bändeiksi näitä tuskin kehtaa mennä sanomaan), jossa olin osallisena, pojat tahtoivat soittaa Hurricanea ja joku siihen olikin sitten kynäillyt kertakaikkisen tökerön suomenkielisen tekstin. Vaikka noista ajoista on kulunut lähes 40 vuotta, minun on yhä vaikea olla kuulematta tuota sanoitusta mielessäni aina kuullessani Like a Hurricanen.

No, eipä minulla kyllä oikeastaan olisi varaa muita arvostella. Jos jokin pilasi Neil Young -versiomme, se todennäköisesti oli minun oma täydellinen tyylitajuttomuuteni. Minulla oli tuolloin todella paha Pekka Pohjola -fiksaatio: soitin aivan liikaa ja tungin mukaan ravikomppia silloinkin, kun hillitymmällä otteella olisi saavutettu esteettisesti paljon tyydyttävämpiä ja paremmin musiikkia palvelevia tuloksia. Kerran auttelin koulukaverini hard core punk -bändiä demon teossa, kun heidän basistinsa oli jättänyt porukan eikä uutta ollut vielä löytynyt. Olin varsin tyytyväinen itseeni, kun sain yhteen kaoottiseen 50 sekunnin mittaiseen sähellykseen ujutettua pätkän Oivallettua matkalyhtyä. Jätkät pääsivät kyllä sittemmin levyttämään, joten heidän uraansa en ainakaan onnistunut sabotoimaan. Luulen kuitenkin, että kaikin puolin hyvä teko minulta oli siirtyä yksinomaan musiikin kuuntelijaksi. Kaikista ei ole soittajiksi.
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös