Mitä musiikkia kuuntelet nyt?

JAMES INGRAM: It's Your Night [1983, LP]
genre: R&B, soul, [funk]
miumaku: varauksin suositeltava [acquired taste]

INGRAM.jpg

Just kun kerkesin Michael McDonaldia sättiä.

Panaan legendaarinen Quincy Jones tuottamaan albumi. Panaan Rod Temperton ja Quincy Jones kirjoittamaan biisiä. Rod Temperton kirjoitti mm. George Bensonin ja Michael Jacksonin suurimpia hittejä. Panaan soppaan sekaan Michael McDonaldin sormet sekä ääni, ja James Ingramin omat sormet äänineen, syntyy Ingramin debyyttialbumin kappale Yah Mo B There. Tuon kappaleen takia ostin albumin uutuuttaan, olin biisin kuullut radion AM-alueelta.

Albumi on tavallaan standardi, mm. toimivilla biiseillä kuten Try Your Love Again. En albumia suoranaisesti suosittele, mutta en huonona hankintanakaan pidä.

 
DOOBIE BROTHERS: Minute by Minute [1978, LP]
genre: viihteellistä R&B:tä, pop-rockia
miumaku: varauksin suositeltava

MINUTE.jpg
Vuoden 1985 elokuvassa Vihreän timantin metsästys Michael Douglas kolusi viidakkoon pudonneen lentokoneen DC-3 raatoa ja sai käteensä rispaantuneen lehden, josta tyrmistyneenä luki jotta Doobie Brothers oli hajonnut.

En ihmettele, että Doobie Brothers hajosi. Kun Michael McDonald tarttui ruoriin, bändi ajoi karille. McDonald tappoi Doobareista munan, kastroi koko touhun.

Katos kummaa, tällekin albumille on Michael McDonald yhdessä Kenny Logginsin kanssa kirjaillut biisin What a Fool Believes. Biisi oli kohtuullinen listamenestys. Albumilla on ihan oikeaakin ja Patrick Simmonsin kirjoittamaa musiikkia, kuten Don't Stop to Watch the Wheels. Doobie Brothersin hajoaminen oli vain ajan kysymys, kun yksi halusi kirjoittaa jerkkua ja toinen purkkapoppia.

Hmm... Kappaleella Sweet Feelin' on Nicolette Larson vokaaleissa. Oiskohan tästä taas aasinsillaksi...

 
NICOLETTE LARSON: All Dressed Up and No Place to Go [1982, Sony FeCr C90]
genre: pop, pop-rock [blues, country]


Tällainen aasi jostain aina sillan keksii. Nicolette Larsonin vuoden 1982 albumi. Larsonilla oli ääni luokkaa Carly Simon, Carole King, mutta Larson never made the great. Go figure. Kuoli jo 45-vuotiaana, ja soinnukas äänensä oli mielestäni menetys.

Ottaa tältä albumilta minkä tahansa biisin, vaikkapa Nathan Jones. Vai jäikö Nicolette Larsonin suuri suksee siihen, että Carly Simon ja Carole King jo olivat. Ja kantrivokalisteja Jenkeissä oli tusinaan kolmetoista. Ei ole ääntään monistettu eikä autotunetettu, I Want You so Bad.

Kasettikopio. Sonyn ferrokrominauhat kokemillani olivat ferrokromien ehkä parasta. Ferrokromi pitkälti oli Sonyn kehittämä nauhatyyppi.

NICOLETTE.jpg
 
JACKIE.jpg

Mulla ei toistaiseksi ole ymmärrystä, että Michael McDonald olisi soittanut yhdelläkään Steely Danin studioalbumilla. Saattoi hatarasti muistaakseni olla kiertueella koskettimissa, hetkellisesti. Ymmärtämättömyyteni tilassa laitoin lautaselle kaunista ääntä, jonka kirjoittamia biisejä Michael McDonaldkin levytti.

-ilkka
 
MAGNYM.jpg

Populaarimusiikkia Vittulanjängältä. Tai ihan vain Ruotsista. Populaari, ei populääri. LP-levy, äänilevy, en tiedä onko peräti vinyyli.

-ilkka
 
Qobuz 16-Bit CD Quality 44.1 kHz
[IMG]

 
OS02NjUzLmpwZWc.jpeg



MC5qcGVn.jpeg



MS01MjY3LmpwZWc.jpeg



Ni5qcGVn.jpeg




Omalta NAS:lta FLAC:na.

T: Vesku
 
King Crimson - Starless and Bible Black (jeedee)

IMG_4493.jpeg

Hieman sadepäivän keskelle.

Tämän albumin olemassaolon unohtaa aika herkästi. Noh kahden kovan albumin välissä ei oo helppoo olla. Sitten kun puuttuu sellainen yksittäinen kova kappale. Tämä ei tietenkään tarkoita että levy olisi huono. Päinvastoin. Hyvä kokonaisuus joka jaksaa yllättää joka kuuntelukerralla. Ei ainakaan tule turtumista saundiin ku niin harvoin kuuntelee heh.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös