Zappa: You Can´T Do That On Stage Anymore Vol 2 3lp
Epäsäännöllisin väliajoin iskevän mothermanian siivittämänä päädyn kuuntelemaan tätä levyä, joka Samplerin ohella on se toinen 6 cd:n sarjasta minkä halutessaan voi hankkia myös vinyylinä. Levyyn sisältyy monia Suomiyhteyksiä, jopa henkilökohtaisella tasoilla, mutta ilmeisimpänä se, että kyseessä on Mothersin kulttuuritalon keikka vuodelta 1974. Kulttuuritalon
Inca Roads: in kitarasoolo päätyi myöhemmin Zappan parhaimpiin lukeutuvalle
One Size Fits All levylle samaan biisiin. Tuolloin huhuttiin Zappan tulevasta Helsingin live-levystä, mutta harva tietää minkälaisesta kokonaisuudesta lopulta oli kyse.
Poiketaanpa hetkeksi sivuraiteille. Kun
One Size Fits All levyn kansia tutkii tarkemmin, sieltä löytyy nimi Matti Laipio. Hän oli Zappan ystävä ja asui Zappan luona 70-luvun puolimaissa muutaman viikon. Tuolloin Zappa suunnitteli 10 vinyylin boxia, joka esittelisi Mothersin musiikkia bändin ensimmäisen 10 vuoden ajalta. Zappa soitti nauhoja Laipiolle, joka kertoo niiden sisältäneen helmiä Zappan tuotannosta. Tällainen oli tarkoitus, mutta levyjen julkaisu ei edennyt, koska Zappa riitautui Warnerin kanssa. Asia erikseen sitten, mikä verran näitä biisejä päätyi YCDTOSA sarjalle. Laipio kertoi myös Zappan menneen joka ilta klo 10 kotistudioon ja soittaneen aamukuuteen asti kitarasooloja äänittämiensä taustojen päälle. Syntyikö idea tuolloin 1980-luvulla julkaistuihin kitaralevyihin jää arvoitukseksi.
Takaisin asiaan: Suomalaisia ehkä eniten ihastuttava biisi on coveri Unto Monosen
Satumaa tangosta. Pelkästään biisin inspiroimana keksin ojentaa Dweezil
Zappalle Satumaan nuotit Kulttuuritalolla lavan reunalta kesäkuussa 2009. Bändi yritti kyllä soittaa tangon jo silloin. Ei oikein lähtenyt, mutta muutama vuosi myöhemmin
Satumaa ja
Bepop Tango soitettiin komeasti yhteensovitettuna.
Kuuluisa kohta YCDTOSA 2 levyllä on, kun joku yleisöstä huutaa ”Whippin Post”. Se jäi tuolloin soittamatta, mutta Zappa otti biisin ohjelmistoonsa myöhemmin Them or Us-levyllä. Jäähallin keikalla 1988 Zappa myös soitti biisin ja totesi: Totta kai soitan tämän laulun täällä. Kunnia suomalaisille myös tästä.
YCDTOSA 2.n materiaali on pitkälti sama kuin Roxy&Elsewhere levyllä. Niin hieno kuin se onkin, niin kultsan keikka pistää paremmaksi. Zappa itse kertoi, että tempo kultturitalon keikalla on jopa kaksinkertainen Roxyyn verrattuna. Kun biisejä soitetaan tarpeeksi, ne alkavat kulkea. Se kuuluu ja fiilis tarttuu. Bändi soittaa kuin nirvanassa ja vie kinkkiset biisit uuteen ulottuvuuteen. Ainoa kämmi käy lopussa
Montanan kanssa. Lopultakin se on merkki inhimillisyydestä. Soittajatkin ovat vain ihmisiä.
Kun biisilistaa tutkii lähemmin voi havaita seuraavaa. Monet huikeat biisit eivät 1970-luvulla ylittäneet Zappan korkealla olevaa julkaisukynnystä, kuten RDNZL
( Studio Tan , Warner julkaisi biisin Zappan siirryttyä CBS:lle),
Aproximate, Dupree`s Paradise ( julkaisitiin Perfect Stranger levyllä konserttimusiikki sovituksena) ja
T`Mershi Duween. Maestrolla oli pitkään tällaisia sävellyksiä hihassa julkaisukelvottomana, huh,huh. YCDTOSA Vol 2 on yksi huikeimmista Zappan konserttitallenteista. Intensiivinen inhimillisen suorituskyvyn rajoja hipova soitto pudottaa kuulijan tyhjiöön: Jonkin aikaa on hankalaa kuunnella mitään musiikkia, koska mikään ei tunnu miltään.