Mitä musiikkia kuuntelet nyt?

1664524127263.png

Zappa: You Can´T Do That On Stage Anymore Vol 2 3lp

Epäsäännöllisin väliajoin iskevän mothermanian siivittämänä päädyn kuuntelemaan tätä levyä, joka Samplerin ohella on se toinen 6 cd:n sarjasta minkä halutessaan voi hankkia myös vinyylinä. Levyyn sisältyy monia Suomiyhteyksiä, jopa henkilökohtaisella tasoilla, mutta ilmeisimpänä se, että kyseessä on Mothersin kulttuuritalon keikka vuodelta 1974. Kulttuuritalon Inca Roads: in kitarasoolo päätyi myöhemmin Zappan parhaimpiin lukeutuvalle One Size Fits All levylle samaan biisiin. Tuolloin huhuttiin Zappan tulevasta Helsingin live-levystä, mutta harva tietää minkälaisesta kokonaisuudesta lopulta oli kyse.

Poiketaanpa hetkeksi sivuraiteille. Kun One Size Fits All levyn kansia tutkii tarkemmin, sieltä löytyy nimi Matti Laipio. Hän oli Zappan ystävä ja asui Zappan luona 70-luvun puolimaissa muutaman viikon. Tuolloin Zappa suunnitteli 10 vinyylin boxia, joka esittelisi Mothersin musiikkia bändin ensimmäisen 10 vuoden ajalta. Zappa soitti nauhoja Laipiolle, joka kertoo niiden sisältäneen helmiä Zappan tuotannosta. Tällainen oli tarkoitus, mutta levyjen julkaisu ei edennyt, koska Zappa riitautui Warnerin kanssa. Asia erikseen sitten, mikä verran näitä biisejä päätyi YCDTOSA sarjalle. Laipio kertoi myös Zappan menneen joka ilta klo 10 kotistudioon ja soittaneen aamukuuteen asti kitarasooloja äänittämiensä taustojen päälle. Syntyikö idea tuolloin 1980-luvulla julkaistuihin kitaralevyihin jää arvoitukseksi.

Takaisin asiaan: Suomalaisia ehkä eniten ihastuttava biisi on coveri Unto Monosen Satumaa tangosta. Pelkästään biisin inspiroimana keksin ojentaa Dweezil Zappalle Satumaan nuotit Kulttuuritalolla lavan reunalta kesäkuussa 2009. Bändi yritti kyllä soittaa tangon jo silloin. Ei oikein lähtenyt, mutta muutama vuosi myöhemmin Satumaa ja Bepop Tango soitettiin komeasti yhteensovitettuna.

Kuuluisa kohta YCDTOSA 2 levyllä on, kun joku yleisöstä huutaa ”Whippin Post”. Se jäi tuolloin soittamatta, mutta Zappa otti biisin ohjelmistoonsa myöhemmin Them or Us-levyllä. Jäähallin keikalla 1988 Zappa myös soitti biisin ja totesi: Totta kai soitan tämän laulun täällä. Kunnia suomalaisille myös tästä.

YCDTOSA 2.n materiaali on pitkälti sama kuin Roxy&Elsewhere levyllä. Niin hieno kuin se onkin, niin kultsan keikka pistää paremmaksi. Zappa itse kertoi, että tempo kultturitalon keikalla on jopa kaksinkertainen Roxyyn verrattuna. Kun biisejä soitetaan tarpeeksi, ne alkavat kulkea. Se kuuluu ja fiilis tarttuu. Bändi soittaa kuin nirvanassa ja vie kinkkiset biisit uuteen ulottuvuuteen. Ainoa kämmi käy lopussa Montanan kanssa. Lopultakin se on merkki inhimillisyydestä. Soittajatkin ovat vain ihmisiä.

Kun biisilistaa tutkii lähemmin voi havaita seuraavaa. Monet huikeat biisit eivät 1970-luvulla ylittäneet Zappan korkealla olevaa julkaisukynnystä, kuten RDNZL ( Studio Tan , Warner julkaisi biisin Zappan siirryttyä CBS:lle), Aproximate, Dupree`s Paradise ( julkaisitiin Perfect Stranger levyllä konserttimusiikki sovituksena) ja T`Mershi Duween. Maestrolla oli pitkään tällaisia sävellyksiä hihassa julkaisukelvottomana, huh,huh. YCDTOSA Vol 2 on yksi huikeimmista Zappan konserttitallenteista. Intensiivinen inhimillisen suorituskyvyn rajoja hipova soitto pudottaa kuulijan tyhjiöön: Jonkin aikaa on hankalaa kuunnella mitään musiikkia, koska mikään ei tunnu miltään.
 
Viimeksi muokattu:
Midori Takada & Shomyo of Koya-san - You Who Are Leaving To Nirvana (ceedee)

C340CA9A-DFC5-4329-9846-71EAC2769E1D.jpeg

And now for something different.

Budhalaista laulua ja lyömäsoittimia.
Sattu syyslensu iskemään niin koetan tässä parantua laulujen ja mustaherukkamehun voimin.
 
Miettinen pieni rockhistoriikki.
Miettisen radio ohjelmat olivat osa minun musiikkikasvatusta, ohjelmista tuli bongattua monia itselleen tuntemattomia suuruuksia. Jotkin ovat jopa löytäneet tiensä levyhyllyyni. Tämä kokoelma muistaakseni löytyi Anttilan alelaarista.
DSC_0263.JPG

 
Kymmenen viimeksi kuunneltua levyä:
  • Black Midi : Hellfire (UK, 2022) ****½
  • Einstürzende Neubauten : Alles in Allem (DE, 2020)
  • Snarky Puppy : Empire Central (US, 2022)
  • Cecil Taylor : Winged Serpent (Sliding Quadrants) (US, 1985) ****
  • GTR : s/t (UK, 1986) *½
  • Mary Halvorson : Amaryllis (US, 2022) ****½
  • Cassiber : Beauty And The Beast (DE/UK, 1984) ****½
  • Magma : Kãrtëhl (FR, 2022) ****+
  • Suede: Autofiction (UK, 2022)
  • Nick Cave & The Bad Seeds : Tender Prey (AU, 1988)
black_midi_hellfire.jpeg
 
Amorphis: Halo. Tuttua laatua.
DSC_0264.JPG
 
1664544864308.png
Einsturzende Neubauten: Perpetuum Mobile (2lp)

Illan keikkaa varten virittäytymistä. Eiköhän Blixa ja kumppanit puhdista taas nöyhdät korvista. Erinomaisen dynaamiset soundit tällä mainiolla levyllä.
 
s-l500.jpg


CD

Kovin huono on Mahlerin osaamiseni. Tätä levyä kuitenkin tulee kuunneltua pääasiassa Dietrich Fischer-Dieskaun maagisen hienon äänen takia / ansiosta. Ja juuri nyt tuntuu klasari olevan kohdillaan illan konserttia ajatellen. Kokkolassa esiintyy nimittäin Angela Hewitt Kpohjanmaan kamariorkesterin kanssa.

 
Soul coughing: El Oso. Bändin nimi bongattu aikoinaan joltain kokoelmalta ja sokkona tilaamaan levyä. Siis noin parikyt vuotta sitten.

Soundin tyyppi tykkäs.
DSC_0265.JPG
 
Back
Ylös