-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
Mitä musiikkia kuuntelet nyt?
- Keskustelun aloittaja Kovapuhuja
- Aloituspäivämäärä
Jaimoe
Hifiharrastaja
David Bowie, Aladdin Sane (PD83890, 1973/1984) [CD]
Bowieta on joskus nimitetty popin kameleontiksi. Itse hän ei ollut tästä mielissään: omien sanojensa mukaan hän yritti aina erottua ympäristöstään, toisin kuin kameleontti, joka pyrki sulautumaan siihen. Oikeassahan Bowie tavallaan oli. Toisaalta, puhtaasti musiikilliselta pohjalta asiaa tarkasteltaessa voidaan kameleonttirinnastukselle kyllä perusteitakin löytää. Bowiella oli ilmiömäinen muuntautumiskyky, jonka turvin hän löysi itsestään kuhunkin musiikilliseen ympäristöön sopivimman Bowien. Juju ei ollut siinä, että oli ensimmäisenä paikalla; riitti, että oli siellä huippuhetkien aikana ja että ymmärsi viheltää pelin poikki, kun oli vielä voitolla, ennen vääjäämätöntä laskusuhdannetta, joka teki kaikista murenevalle huipulle jääneistä auttamattomasti häviäjiä vailla sijaa uudessa, tulevassa maailmanjärjestyksessä.
Bowie ei ehkä keksinyt ruutia, mutta hän onnistui tavallisesti tuottamaan ruudikkaampaa ruutia kuin moni muu. Bowie ei ehkä keksinyt glam rockia, mutta hän osasi ilmentää sen maailmankuvaa osuvammin kuin moni muu - ja ymmärsi siirtyä eteenpäin ennen kuin glam rockista oli tullut pelkkä eilispäivän uutinen.
Tällä en millään tavoin halua väheksyä Bowieta tai hänen saavutuksiaan - päinvastoin. Arvostan Bowieta taiteilijana, ihailen hänen muuntautumiskykyään ja pidän hänen musiikistaan - jopa hänen paljon parjatuista 60-luvun levytyksistä minulta löytyy hyvää sanottavaa. Jos johonkin osaan hänen tuotantoaan en ole saanut otetta, vika ei ole Bowiessa, vaan omassa rajoittuneisuudessani ja kyvyttömyydessäni sopeutua musiikissa ajan myötä tapahtuviin muutoksiin.
Aladdin Sane on yksi suurista Bowie-suosikeistani, yksi monista miehen levyistä, jotka tuntuvat omalla tavallaan liki täydellisiltä.
Bowieta on joskus nimitetty popin kameleontiksi. Itse hän ei ollut tästä mielissään: omien sanojensa mukaan hän yritti aina erottua ympäristöstään, toisin kuin kameleontti, joka pyrki sulautumaan siihen. Oikeassahan Bowie tavallaan oli. Toisaalta, puhtaasti musiikilliselta pohjalta asiaa tarkasteltaessa voidaan kameleonttirinnastukselle kyllä perusteitakin löytää. Bowiella oli ilmiömäinen muuntautumiskyky, jonka turvin hän löysi itsestään kuhunkin musiikilliseen ympäristöön sopivimman Bowien. Juju ei ollut siinä, että oli ensimmäisenä paikalla; riitti, että oli siellä huippuhetkien aikana ja että ymmärsi viheltää pelin poikki, kun oli vielä voitolla, ennen vääjäämätöntä laskusuhdannetta, joka teki kaikista murenevalle huipulle jääneistä auttamattomasti häviäjiä vailla sijaa uudessa, tulevassa maailmanjärjestyksessä.
Bowie ei ehkä keksinyt ruutia, mutta hän onnistui tavallisesti tuottamaan ruudikkaampaa ruutia kuin moni muu. Bowie ei ehkä keksinyt glam rockia, mutta hän osasi ilmentää sen maailmankuvaa osuvammin kuin moni muu - ja ymmärsi siirtyä eteenpäin ennen kuin glam rockista oli tullut pelkkä eilispäivän uutinen.
Tällä en millään tavoin halua väheksyä Bowieta tai hänen saavutuksiaan - päinvastoin. Arvostan Bowieta taiteilijana, ihailen hänen muuntautumiskykyään ja pidän hänen musiikistaan - jopa hänen paljon parjatuista 60-luvun levytyksistä minulta löytyy hyvää sanottavaa. Jos johonkin osaan hänen tuotantoaan en ole saanut otetta, vika ei ole Bowiessa, vaan omassa rajoittuneisuudessani ja kyvyttömyydessäni sopeutua musiikissa ajan myötä tapahtuviin muutoksiin.
Aladdin Sane on yksi suurista Bowie-suosikeistani, yksi monista miehen levyistä, jotka tuntuvat omalla tavallaan liki täydellisiltä.
vallaton007
Käyttäjä
- Liittynyt
- 21.2.2016
- Viestejä
- 221
Jaimoe
Hifiharrastaja
ase
Käyttäjä
- Liittynyt
- 1.2.2014
- Viestejä
- 1 445
Gary Moore - How Blue Can You Get
View credits, reviews, tracks and shop for the 2021 Vinyl release of "How Blue Can You Get" on Discogs.
www.discogs.com
Liitteet
Grazy Horse
Hifiharrastaja
- Liittynyt
- 20.2.2013
- Viestejä
- 5 518
Jackson Browne: Late for the Sky (1974) LP
Aurinkoista, mutta kieltämättä hieman viileää keliä mökillä yritän kompensoida lämpimän Etelä-Kalifornian vuoden 1974 musiikkitarjonnalla. Late for the Sky on kyllä upea levy. Ei nuo muutkaan ihan surkeita ole.
Aurinkoista, mutta kieltämättä hieman viileää keliä mökillä yritän kompensoida lämpimän Etelä-Kalifornian vuoden 1974 musiikkitarjonnalla. Late for the Sky on kyllä upea levy. Ei nuo muutkaan ihan surkeita ole.
:format(jpeg):mode_rgb():quality(90)/discogs-images/R-495937-1304117171.jpeg.jpg)
Tidal
All or Nothing at All (album) - Wikipedia
Kovatasoinen muusikkkokaarti , mm Ben Webster, Harry Edison, Barney Kessel ja Red Mitchell. BH:n tulkinta kulkee omissa sfääreissään.
Billie Holiday: "All or Nothing at All" (Verve 314 529 226) - Jazz History Online
During seven recording sessions in August 1956 and January 1957, Billie Holiday recorded three albums which represented some of the best singing of her later years. Several years ago, these three albums, All or Nothing at All, Body and Soul and Songs for Distingué Lovers were combined on a 2-CD...
jazzhistoryonline.com
Pertti
Livetys
Käyttäjä
![[IMG]](https://i.postimg.cc/ydZP1CHL/Rush-Roll-The-Bones.jpg "[IMG]")
Rush – Roll The Bones
Rush - Roll The Bones
View credits, reviews, tracks and shop for the 2004 CD release of "Roll The Bones" on Discogs.
www.discogs.com
"Remastered CD edition bonus tracks"
https://en.wikipedia.org/wiki/Shades_of_a_Blue_Orphanage
Thin Lizzy: Shades of a Blue Orphanage/Vagabonds of the Western World
Thin Lizzy's pre-breakthrough albums Shades of a Blue Orphange and Vagabonds of the Western World have been ignored by classic-rock radio playlists and their existence is rarely acknowledged even by the band’s infinite stream of compilations and live albums. Both have been reissued by Light in...
pitchfork.com
Jeff Beck, There and Back (EK 35684, 1980/1986) [CD]
Blue Wind radiossa joskus vuonna 1976 - siinä oli minun jazz-rock-herätykseni. Monenmoista fuusioyrittäjää on sen koommin tullut kuultua, mutta Jeff Beck sijoittuu yhä kärkisijoille jazz-rock-rankingissani. Blow By Blow on yksi genren parhaista levyistä, eikä tämä There and Back paljon huonompi ole.
Blue Wind radiossa joskus vuonna 1976 - siinä oli minun jazz-rock-herätykseni. Monenmoista fuusioyrittäjää on sen koommin tullut kuultua, mutta Jeff Beck sijoittuu yhä kärkisijoille jazz-rock-rankingissani. Blow By Blow on yksi genren parhaista levyistä, eikä tämä There and Back paljon huonompi ole.
Dr. Feelgood, Private Practice (GRANDCD 01, 1978/1988) [CD]
Private Practice on yksi suosikki-Feelgoodeistani ja vankka näyttö siitä, että tiukka R&B-tohtorointi bändiltä sujui vallan mainiosti ilman Wilkoakin. Sparko ja Figure olivat ainutlaatuisen tiukka rytmiryhmä (ottakaapa tästä vinkki ja kuunnelkaa vaikka tämän levyn Take a Tip esimerkiksi) ja oivallinen osoitus siitä, että tosi kovaan bändiin tarvitaan muutakin kuin pätevä nokkamies ja huippukitaristi.
Private Practice on yksi suosikki-Feelgoodeistani ja vankka näyttö siitä, että tiukka R&B-tohtorointi bändiltä sujui vallan mainiosti ilman Wilkoakin. Sparko ja Figure olivat ainutlaatuisen tiukka rytmiryhmä (ottakaapa tästä vinkki ja kuunnelkaa vaikka tämän levyn Take a Tip esimerkiksi) ja oivallinen osoitus siitä, että tosi kovaan bändiin tarvitaan muutakin kuin pätevä nokkamies ja huippukitaristi.
Viimeksi muokattu: