Olisko sulla suositella jotain studio albumia Chiciltä tai Sister Sledgeltä mielummin? mä en kokoelmia keräile ollenkaan.
Chiciltä näitä kahta suosittelen.
Chic:
C'est Chic [1978]
miumaku: 5- // 5
Chic:
Real People [1980]
miumaku: 4 // 5
...
Reservidekkien määräaikaiskäyttöä. Chicia roisisti omaäänitteinä 40 vuoden takaa.
Nämä kaksi albumia genrellisesti ovat linjaa R&B, funk, soul [disco]. Ja kumpikin albumi on kelpo kamaa. Vuoden 1978 albumia pidän jopa erinomaisena. Vuoden 1980 albumissa jo kuuluu se spastinen riffilinja, johon Chicin "uudemmissa" albumeissa tympäännyin.
Albumilla
C'est Chic ei ole yhtäkään täytebiisin oloista. Albumin vaikkapa kaksi viimeistä biisiä mielestäni todistavat, kuinka taidokasta tavara on. Rytmikkäästi kulkee Nile Rodgersin kitara,
Sometimes You Win. Albumin päätösraita
[Funny] Bone. Albumin
suuri singlehitti oli biisi
Le Freak.
Vuoden 1980 albumi
Real People on funkimpaa tavaraa, kuten jo avausraitansa
Open Up. Albumin nimiraidalla
Real People, Nile Rodgers repii kitaraa näyttävästi. Tuota biisiä muistan singlenä pyöritelleeni diskossa, mutta biisi kuitenkaan ei ollut mikään suuri listasuksee. Oletan, että vuoden 1980 albumin biiseissä kitaristi Nile Rodgers käytti jo suurempaa sanavaltaa kuin kaksikon basisti Bernard Edwards.
Nyt määräaikaisverryttelyssä JVC:n kahden vetoakselin kolmipäädekki
TD-V531 Scotch High Energy oli 70-luvun lopulla Scotchin tasokkain ferronauha, sikäli kuin Scoychin kuranauhoista jotain voi tasokkaaksi mainita. Sähköisiltä ominaisuuksiltaan asiallinen nauha, mutta kasettimekanismiltaan ei. 40 vuotta vanha tallenne diskanttivasteeltaan korvinkuullen jää jälkeen Sonyn krominauhasta, joka Sonyn nauhamalli CD-a on parhaita koskaan kokemiani kromivastaavia [Type II] nauhoja. On yhtä tasokas kuin TDK SA-X, ja 40-vuotias nauha soi täysin hifisti.
Foto on ruma, pahoittelen. En ole ikänä osannut valokuvaamsta, eikä 15 vuotta vanha pokkarini ole kovin häävi.
-ilkka