Aika paha kyllä kun noita levykauppoja kerääntyy lähinurkille. Kieppasin eräänä elokuun lopun päivänä kävelyllä Vallilan raitiovaunuvarikon taakse We Jazzin kauppaan. Tai kieppasin ja kieppasin. Enemmän irvistellen kyllä liikun edelleen ja kepin kanssa, mutta ehkä juuri siksi tarvitsin jotain virkistävää. Kuten uusia levyjä!
Rainer Veil - Vanity (2x12", 2019 Modern Love - LOVE112)
Rainer Veil ei itseasiassa ole henkilö vaan yhtye. Musiikki on ehkä luonnehdittavissa minimalistiseksi elektroksi tai ambientiksi. Vähäeleistä ja usein melkein pälkkää suhinaa tai hypnoottisia arpeggioita. Ne jotka tuntevat tämän julkaisseen Modern Loven tuotantoa muuten, tietävät kyllä mistä on kyse (esim. Demdike Stare)
ˈkɑ:mos - ˈkɑ:mos (LP, 2019 Aspen Edities - Aspen 008)
Hehkuttelin tuossa joku aika sitten Lucia Cadotschin "Speak Low II"-levyä ja tämä tuo tavallaan sen mieleen, vaikkei olekaan ihan samassa genressä. Mutta hieman alustusta: teki mieli jotain kokeilullisempaa musikkia tuon edellisen Rainer Veilin seuraksi. Vaikea selittää, mutta usein saan levyistä jotain viboja ihan vaan kannen grafiikoista ja nimestä ennen kuin edes tunnistan artistia, jos tunnistan. Jos joku muistaa Lovejoy-sarjan, niin päähenkilö sai välillä vaikka roinakasasta löytyneestä antiikista voimakkaita tuntemuksia. Itsellä on vähän sama meininki levyjen kanssa. Usein kerään tarkemmin tutustuttavan nipun ennestään tuntemattomista artisteista nimenomaan tällä metodilla ja valkkailen sitten jatkoon pääsevät vähän paremman tutustumisen kautta (koekuuntelemalla joko kaupan tarjoamilla laitteilla tai sitten vaikka youtubesta). Tämä levy herätti mielenkiintoni ensisijaisesti kansillaan, jotka ovat tyypilliset pienen ja kokeilulliseen musiikkiin keskittyneen levy-yhtiön tuotokset. Mustavalkoinen, lähes käsin painetun oloinen olemus ja vaikeasti tulkittavat tekstit, joista ei ihan selviä mistä on kyse. Ilmeni, että tämä on suomalaisen laulajan Aino Peltomaan ja belgialaisen basistin Nathan Woutersin kimppalevy. Musiikillisesti ollaankin aika jännällä alueella, sillä välillä pyöritään jopa vanhanmusiikin tunnelmissa tai hypätään kansanlauluihin. Kontrabassosäestystä tukee välillä hyvin hienovarainen elektroniikan käyttö. Vaikkei tämä tosiaan ole jazzia, niin musiikin olemuksissa on hyvin paljon samaa kuin edellä mainitsemassani Lucia Cadotcshin levyssä. Johtuu varmasti kontran ja vokaalien yhteispelistä sekä luomufiilistä rikkovasta elektroniikasta. Soundeiltaan tämä on yllättävänkin rouhea huomioiden musiikin luonteen. Toisaalta niin ovat esityksetkin. Tätä tulee kyllä pyöriteltyä usein, kerrassaan hieno levy.
Victor Démé - Victor Démé (2xLP, Heavenly Sweetness - HS187VL)
Victor Démé oli Burkina Fasolainen muusikko, joka sai maailmanmainetta ensimmäisellä levyllään. Heavenly Sweetness on julkaisi vasta 10 vuotta myöhemmin vinyylipainoksen. Harmi, ettei Démé itse nähnyt sitä, sillä hän kuoli pari vuotta ennen julkaisua. Musiikki itsessään on rauhallisen kaunista ja pääsääntöisesti pienellä kokoonpanolla esitettyä. Esimerkkinä vaikka tämä menestynein kappaleensa:
Various - Pour Me A Grog: The Funána Revolt In 1990´s Cabo Verde (LP, 2019 Ostinato Records - OSTLP008)
Länsi-Afrikasta taas Atlantille ja Cape Verdeen. Tässä on nimittäin hieno kokoelma musiikkia, joka syntyi yhdistälmänä poliittista liikehdintää ja vastareaktiota globaalille mainstream popille. Funánan tausta on 50-luvulla ja se jäi pitkälti eristäytyneemmän Badiu-populaation musiikiksi. Musiikillisesti se on lähellä etelä-amerikkalaista cumbiaa, mutta keskittyy paikallisen gaita-harmonikan luoman poljennon ympärille. 90-luvulla uuden polven muusikot halusivat löytää uuden kansallisidentiteetin myötä jotain syvästi omaa musiikkia, jolloin tutkaan osui funána. Musiikki oli samaan aikaan perinteikästä, omaa ja radikaalia. Kaataisitteko minulle lasin sokeriruokoviinaa, niin polkaistaan bileet pystyyn!
DJ Sofa, Houschyar, Okay Temiz - Şelale (LP, 2021 Sonic Circle - SC019)
Tämän levyn kansi ei muuten inspiroinut mitenkään, mutta silmiini osui siitä yksi nimi: Okay Temiz. Hetken pääni sisäistä levyarkistoa plärättyäni muistin, mistä nimi oli tuttu. Ensinnäkin melko vapaamuotoisesta jazzkokoonpanosta Dyani, Temiz, Fesa, jonka levy "Music For Xaba" ja "Music For Xaba Vol.2" olivat minulla joskus kovassa kuuntelussa. Ja onhan mies soittanut myös Don Cherryn Orientilla ja ruotsalaisen huilistin Björn J:son Lindhin mainiolla Sissel-levyllä. Turkkilainen lyömäsoittaja, joka on kerennyt moneen mukaan. Ja tällä levyllä ollaankin ihan eri meiningeissä, sillä
Various - Greg Belson´s Divine Funk (LP, Cultures Of Soul Records - COS 032 LP)
Tässäpä tuhtia gospelia, nimittäin hyvin obscurea funktykitystä hartaissa tunnelmissa. Greg Belson näyttää olevan DJ, jolla on syvää kokemusta levylaarien kaivelusta ja erilaisten kokoelmien kuratoimisesta. Ainakin tämän levyn perusteella vankkaa osaamista. Itse musiikkihan on suroastaan tuhman suttuista funkia neverhööd artisteilta neverhööd sinkuilta. Mainiota!
Hugo Molenaar - The Mocko Jumbie EP (LP, 2021 Fredriksberg Records - FRB 010)
Tässäpä jännä artisti. Hugo Molenaar oli "mocko jumpie" eli karnevaaleissa pitkillä puujaloilla tanssi- ja tasapainoesityksiä tehnyt taiteilija. Ja myös muusikko, joka julkaisi 80-luvun alussa lähinnä matkamuistokäyttöön kaksi LP:tä socaa. Tälle EP:lle on otettu kummaltakin parhaat palat. Viimeaikoina olen tuota socaa jonkun verran kuunnellut (taannoin hehkutin sitä Body Beat-kokoelmaa) ja tämä osui jotenkin sopivasti hermoon sen pohjalta. Ehkä pykälää erikoisempi artisti, monella tavalla.
Rainer Veil - Vanity (2x12", 2019 Modern Love - LOVE112)
Rainer Veil ei itseasiassa ole henkilö vaan yhtye. Musiikki on ehkä luonnehdittavissa minimalistiseksi elektroksi tai ambientiksi. Vähäeleistä ja usein melkein pälkkää suhinaa tai hypnoottisia arpeggioita. Ne jotka tuntevat tämän julkaisseen Modern Loven tuotantoa muuten, tietävät kyllä mistä on kyse (esim. Demdike Stare)
ˈkɑ:mos - ˈkɑ:mos (LP, 2019 Aspen Edities - Aspen 008)
Hehkuttelin tuossa joku aika sitten Lucia Cadotschin "Speak Low II"-levyä ja tämä tuo tavallaan sen mieleen, vaikkei olekaan ihan samassa genressä. Mutta hieman alustusta: teki mieli jotain kokeilullisempaa musikkia tuon edellisen Rainer Veilin seuraksi. Vaikea selittää, mutta usein saan levyistä jotain viboja ihan vaan kannen grafiikoista ja nimestä ennen kuin edes tunnistan artistia, jos tunnistan. Jos joku muistaa Lovejoy-sarjan, niin päähenkilö sai välillä vaikka roinakasasta löytyneestä antiikista voimakkaita tuntemuksia. Itsellä on vähän sama meininki levyjen kanssa. Usein kerään tarkemmin tutustuttavan nipun ennestään tuntemattomista artisteista nimenomaan tällä metodilla ja valkkailen sitten jatkoon pääsevät vähän paremman tutustumisen kautta (koekuuntelemalla joko kaupan tarjoamilla laitteilla tai sitten vaikka youtubesta). Tämä levy herätti mielenkiintoni ensisijaisesti kansillaan, jotka ovat tyypilliset pienen ja kokeilulliseen musiikkiin keskittyneen levy-yhtiön tuotokset. Mustavalkoinen, lähes käsin painetun oloinen olemus ja vaikeasti tulkittavat tekstit, joista ei ihan selviä mistä on kyse. Ilmeni, että tämä on suomalaisen laulajan Aino Peltomaan ja belgialaisen basistin Nathan Woutersin kimppalevy. Musiikillisesti ollaankin aika jännällä alueella, sillä välillä pyöritään jopa vanhanmusiikin tunnelmissa tai hypätään kansanlauluihin. Kontrabassosäestystä tukee välillä hyvin hienovarainen elektroniikan käyttö. Vaikkei tämä tosiaan ole jazzia, niin musiikin olemuksissa on hyvin paljon samaa kuin edellä mainitsemassani Lucia Cadotcshin levyssä. Johtuu varmasti kontran ja vokaalien yhteispelistä sekä luomufiilistä rikkovasta elektroniikasta. Soundeiltaan tämä on yllättävänkin rouhea huomioiden musiikin luonteen. Toisaalta niin ovat esityksetkin. Tätä tulee kyllä pyöriteltyä usein, kerrassaan hieno levy.
Victor Démé - Victor Démé (2xLP, Heavenly Sweetness - HS187VL)
Victor Démé oli Burkina Fasolainen muusikko, joka sai maailmanmainetta ensimmäisellä levyllään. Heavenly Sweetness on julkaisi vasta 10 vuotta myöhemmin vinyylipainoksen. Harmi, ettei Démé itse nähnyt sitä, sillä hän kuoli pari vuotta ennen julkaisua. Musiikki itsessään on rauhallisen kaunista ja pääsääntöisesti pienellä kokoonpanolla esitettyä. Esimerkkinä vaikka tämä menestynein kappaleensa:
Various - Pour Me A Grog: The Funána Revolt In 1990´s Cabo Verde (LP, 2019 Ostinato Records - OSTLP008)
Länsi-Afrikasta taas Atlantille ja Cape Verdeen. Tässä on nimittäin hieno kokoelma musiikkia, joka syntyi yhdistälmänä poliittista liikehdintää ja vastareaktiota globaalille mainstream popille. Funánan tausta on 50-luvulla ja se jäi pitkälti eristäytyneemmän Badiu-populaation musiikiksi. Musiikillisesti se on lähellä etelä-amerikkalaista cumbiaa, mutta keskittyy paikallisen gaita-harmonikan luoman poljennon ympärille. 90-luvulla uuden polven muusikot halusivat löytää uuden kansallisidentiteetin myötä jotain syvästi omaa musiikkia, jolloin tutkaan osui funána. Musiikki oli samaan aikaan perinteikästä, omaa ja radikaalia. Kaataisitteko minulle lasin sokeriruokoviinaa, niin polkaistaan bileet pystyyn!
DJ Sofa, Houschyar, Okay Temiz - Şelale (LP, 2021 Sonic Circle - SC019)
Tämän levyn kansi ei muuten inspiroinut mitenkään, mutta silmiini osui siitä yksi nimi: Okay Temiz. Hetken pääni sisäistä levyarkistoa plärättyäni muistin, mistä nimi oli tuttu. Ensinnäkin melko vapaamuotoisesta jazzkokoonpanosta Dyani, Temiz, Fesa, jonka levy "Music For Xaba" ja "Music For Xaba Vol.2" olivat minulla joskus kovassa kuuntelussa. Ja onhan mies soittanut myös Don Cherryn Orientilla ja ruotsalaisen huilistin Björn J:son Lindhin mainiolla Sissel-levyllä. Turkkilainen lyömäsoittaja, joka on kerennyt moneen mukaan. Ja tällä levyllä ollaankin ihan eri meiningeissä, sillä
Various - Greg Belson´s Divine Funk (LP, Cultures Of Soul Records - COS 032 LP)
Tässäpä tuhtia gospelia, nimittäin hyvin obscurea funktykitystä hartaissa tunnelmissa. Greg Belson näyttää olevan DJ, jolla on syvää kokemusta levylaarien kaivelusta ja erilaisten kokoelmien kuratoimisesta. Ainakin tämän levyn perusteella vankkaa osaamista. Itse musiikkihan on suroastaan tuhman suttuista funkia neverhööd artisteilta neverhööd sinkuilta. Mainiota!
Hugo Molenaar - The Mocko Jumbie EP (LP, 2021 Fredriksberg Records - FRB 010)
Tässäpä jännä artisti. Hugo Molenaar oli "mocko jumpie" eli karnevaaleissa pitkillä puujaloilla tanssi- ja tasapainoesityksiä tehnyt taiteilija. Ja myös muusikko, joka julkaisi 80-luvun alussa lähinnä matkamuistokäyttöön kaksi LP:tä socaa. Tälle EP:lle on otettu kummaltakin parhaat palat. Viimeaikoina olen tuota socaa jonkun verran kuunnellut (taannoin hehkutin sitä Body Beat-kokoelmaa) ja tämä osui jotenkin sopivasti hermoon sen pohjalta. Ehkä pykälää erikoisempi artisti, monella tavalla.