Mitä levyjä ostit viimeksi?

  • Keskustelun aloittaja Tawe
  • Aloituspäivämäärä
Eppu uusintojen julkaisupolitiikka vähän ihmetyttää, ensin pyöräytetään ulos kaksi ekaa ja sitten hypätään kahdeksanteen ja sitä uudempiin. Itse ottaisin kernaasti hyllyyni Akun Tehdas uusioprässin ja täysin syyttä aliarvostettuna pidetyn Cocktail Bar:in joka on mielestäni loistava Eppu-levy. Eivätkä ne pari seuraavaakaan mitään ohittamisen arvoisia olleet... niin ja minne on julkaisijalta unohtunut Eppujen paras livepläjäys, Elävänä Euroopassa.
Toisaalta noita alkuperäisiä liikkuu sopuhintaan pilvin pimein, että ei nyt hirveää tarvetta ole uusintajulkaisuille.
 
Toisaalta noita alkuperäisiä liikkuu sopuhintaan pilvin pimein, että ei nyt hirveää tarvetta ole uusintajulkaisuille.
Joo, ainoastaan Studio Etanan uusintajulkaisu oli perusteltu pienemmän painosmäärän ja saatavuutensa takia ja ehkäpä myös hinnakkaaksi nousseen alkuperäisen Aknepopin. Nyt kun muitakin levyjä on päätynyt uusintakierrokselle niin ainakin itse olisin valinnut toisin.
 
Eppu Normaali: Valkoinen kupla sekä Imperuimin vastaisku uudet remasteroidut vinyylit.
Ennen Dynamic Range DB:stä löytyi aikaisemmin todella hyvät lukemat "Valkoiselle Kupla" LP:lle. Nyt ei mittaustuloksia sieltä enää löydy!

"As the vast majority of people doesn't use vinyl other sources are of much more relevance to most users." o_O. Harmi, että DR on tätä mieltä.

Vaikea kuvitella, että remasteroidulla uusintajulkaisulla päästäisiin vielä parempaan lopputulokseen. Mutta voihan se olla mahdollista.
Toisaalta noita alkuperäisiä liikkuu sopuhintaan pilvin pimein, että ei nyt hirveää tarvetta ole uusintajulkaisuille.
Vanhaa painosta liikkuu vielä hyvin myynnissä.
Joo, ainoastaan Studio Etanan uusintajulkaisu oli perusteltu pienemmän painosmäärän ja saatavuutensa takia.
Kyllä. "Studio Etana" liikkuu muita hitaammin 🐌. Mutta ei mikään harvinaisuus ole sekään.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reaktiot: MPS
Pink Floyd.jpg

Pink Floyd: Live At Knebworth 1990

Nyt kun kaapit taas laulavat, oikea kumarruksen suunta on Pink Floydin Knebworthin Live. Levy aiheutti pään vaivaa aluksi, mutta kitaristin kotisivuilta selvisi sitten totuus: Tämä on virallinen Pink Floyd julkaisu. Oikeudet bändin nimen käyttöön omistanee nykyisin yksin David Gilmour ja jo se seikka takaa, että saundit ovat huippuluokkaa. Vinyylin hankkija hyötyy vielä extraa 45 rpm julkaisun napakasta dynamiikasta. Kattaus Pink Floyd klassikoita vie mukanaan. Kyllä, olisin halunnut olla Knebworthissa elokuussa 1979, mutta myös vm. 1990 Knebworth-festari kuuluu sarjaan Putte Possun nimipäivät: Paul McCartney, Eric Clapton, Elton John, Dire Straits, Robert Plant Jimmy Pagen kanssa, Genesis ja Pink Floyd. Ei hassumpi kattaus.
 
Sattuipa tässä syys-lokakuun vaihteeseen kohtalainen suma uusia äänitteitä - tilitystä jonkinlaisessa aikajärjestyksessä.

Äksästä kävin yhtenä iltana muun tsadissa käynnin yhteydessä noutamassa sinne noin kuukauden aikana kertyneet tilaukseni.

20211006_181934.jpg


Kemialliset ystävät: Siipi Empii LP
https://www.discogs.com/release/11825225-Kemialliset-Ystävät-Siipi-Empii
Joskus olen aikojen alussa sattunut samoille "surinafestivaaleille" ko. bändin kanssa, joka silloin kuullosti sietämättömältä vinkunalta. Tässä ei, vaikka vinkunaakin löytyy. Kerta kaikkiaan riemastuttavaa meininkiä. Kemialliset Ystävät eivät jäljittele ketään. Iloista psykedeliaa! Tämä sattui jostain netistä kuulolle työnteon taustalle ja ostolistallehan meni.

Bar-Kays: Holy Ghost - MS
Oikeilla soittimilla soitettua funkkia. Lyhyen intron jälkeen heti asiaa - peukkubassoa ja torviriffittelyä. Breikin jälkeen hyvän meiningin huutelut & sitten yhden bassonuotin ympärillä soiva "kolinafunk" ja käyntiin taas. Olihan tuo kallis, mutta maxi-single on oikein formaatti ja oikeasti soundaa paremmalta kuin kokoelma-cd:n versio. Jep, ja yli 8 minuuttia on sopiva mitta. Voitte tarkistaa vaikka:

20211006_181712.jpg

Nirvana: Nevermind. CD
No, tämähän on nyt kantensa vuoksi niin ajankohtainen. Esillä olo sai vihdoin ostopäätöksen aikaan (onhan tässä 30 vuotta ollut jo mahdollisuus). Hyvä levy - tuttu toki ollut ja läpi soitin kerralla ja kovalla kun pyörimään laitoin. Kannen sensurointipelottelu kait hankinnan liipaisi. Saunakansa ei ymmärrä. Ja kuinka ollakaan tänään jostain luin, että Grohl voisi olla valmis kannen muuttamiseen.
Tälle levylle CD on mielestäni oikea formaatti.

Lee Scratch Perry & The Upsetters: The Trojan albums colletion (1971-1973). 2xCD
Lee Perry inkarnaatioineen lienee se artisti, jonka tuotteita löytyy eniten sekä LP- että CD-hyllystä. Silti näitä tupla-cd:lle mahdutettuja nimikkeitä ei minulla aiemmin ollut (yksittäisistä biiseistä toki on päällekkäisyyksiäkin). Kaveri oli tuollaisen ostanut, joten minä tahdoin kans. Yhdeksän euron hintaa ei voi pitää rystönä :D kun Trojanin kokoamassa setissä on mukana myös 16 sivun lehdykkä. Ja musiikissahan ei ole moitteen sijaan. Kaikki äänitteet tuttuja 80-luvulta kavereiden LP:iltä kuultuna. Perus-reggae -juttujen lisäksi Perryn levyillä urkuilu on monesti riemastuttavaa.

...to be continued...
 
Viimeksi muokattu:
Seuraavana päivänä oli sitten asiaa Postin pakettiautomaatille yksityiseltä myyjältä tullutta pakettia noutamaan:
bnovastrip.PNG

Jatkoa osastoon "monta albumia samalla cd:llä".
Nämä tuli vähän kuin haettua, että "mitäs samoille postikuluille". Kympillä kappale.
Roberto Menescale ja Elza Soares olivat minulle aiemmin tuntemattomia ja hyvä niin, että bossa nova ei ole aina niitä ... niin tiedätte.

CD:llä albumit A Bossa Nova de Roberto Menescal e seu Conjuto ja Bossa Nova sekä bonusbiisejä. Aloituksen kaksi biisiä eivät temposta johtuen ja muutenkaan vakuuta, mutta vähitellen lanka löytyy. Toinen eli Bossa Nova on soundiltaan ja esitykseltään jo parempaa lajia - oikein viihdyttävää . ... ja vibrafonikin soi varsin hallitsevasti (mitä ensikuuntelusta muistan). Jos lajista tykkää niin hankinnan väärti.

Tämä CD sisältää albumijulkaisut Se Acaso Você Chegasse (1960) ja A Bossa Negra (1961) sekä bonusbiisejä. Orkesteri soittaa niin kuin vain alan miehet osaavat. Näissäkin solistin taidot ja kypsyys lisääntyvät uudempaan mennessä. Erikoisuutena on parissa kappaleessa tämän naisen Louis Armstrongin tyylinen scat -laulu !!! Svengaa kaikkiaan.

Pitihän se tämä Quincy Jones -tuotoskin (1962) hommata ja kun puhkisoitetun Soul Bossa Novan urakoi läpi, voi siirtyä viihtymään. Edellisistä poiketen tämä ei ole suunnattu "kotikentälle" vaan amerikkalaisyleisölle. Soi ja soitetaan hienosti sekä varmoja biisivalintoja - ammattimiesten hommaa. Joku on saattanut kuulla näitä liikaa silloin kun vielä Sävelradiossa myöhäisiltoina soitettiin.

excostirp.PNG

Sitten syvemmälle näiden LP:den kanssa

Arthur Lyman
Vaikka kansikuva on lajityyppiin hillitty, avainsana on "exotic". Discogs luokittelee "easy listening" ja "pacific). Ja tässäpä sitten orkesterinjohtajan vibrafonia tunnelmaa luomassa. Ao. äänitetilaus lähti syntymään tämän levyn pohjalta - kolmen euron ostos, alkuperäinen 1963 vuoden prässi. A-puoli hyväkuntoinen, B-puolella enemmän napsetta ja ratinaa, joka ei päälle päin näy. Avausbiisi Similau lajin perustavaraa. Tästä pitäminen vaatii "kouliintumista"; mutta takanani on hyvää siedätyshoitoa Martin Dennyä ja Les Baxteria, joita hyllystä löytyy . Toimii, jos onnistuu asettumaan moodiin.

oliko tuo johdatusta:

Paul Tanner: Music for Heavenly Bodies - sininen vinyyli LP - uudelleenjulkaisu
Palstan siveystasoa koittelee tällä kertaa nakunainen.
Ja musiikkikin eikun pahenee edellisestä. Discogsilta tyyli "space age" - sehän on käytännössä "exotica" avaruudessa. Tyynen meren etäisistä, vieraista maista ja kulttuurista uutena vaiheena rakettiaika, joka näkyi tälläkin populaarimusiikkikulttuurin reuna-alueella. Levyn clou on Electro Theremin -soitin, joka tuo sopivasti vieraantuneen outojen maailmojen tunnelman. Biisien nimissä ovat esillä planeetat - (tsekatkaapa myös Tomitan versio Holstin Planets - teoksesta) .

aasinsillalla mennään

Brian ENo: Discreet Music - remasteroitu LP
Tämä jo avaruuden tuolla puolen tai jossain sisällä.
Sarjassa "ei vaan tullut aiemmin hankittua" - solahtaa samaan hyllyyn muiden enojen, setien ja tätien ja vaikka conradschnizlereiden kanssa. Meditoivaa. Elektronisen musiikin peruskirjastoa.

-- jatkoa seuraa jonain päivänä - levyt on jo käsillä...
 
Viimeksi muokattu:
Yes.jpg

Yes: The Quest

Onhan se jotakin, jos Yesin uuden studiotallenteen voi ostaa vielä 2021. Ellei muuten, niin uteliaisuudesta. Ehkä studioympäristö kätkee live-levyjä vaivaavan tosiasian: Männävuosien kivitalon kokoisista kaiutin seinistä on käytössä korkeintaan kymmenesosa. Studiossa toimii, no problem. Steve Howen tuottama: Kyllä, on ihan(a) jees saundi, vaikkakin sen syvin olemus saattaa jäädä tavoittamatta osin astraalitasolla leijalevien merkittävien miehistön muutosten vuoksi, joskin ilmaisullinen ero on tuskin havaittavissa. Tänä päivänä se tarkoittaa levyn puoliskon mittaisten biisien poissaoloa. Että uutta yleisöäkö tällä levyllä pitäisi löytää; sellaista, joka ei jaksa kuunnella kännykällä Gates of Delirium-mittaista päästöä villisti ilakoiden- no jaa. Ehkä se hiljalleen harveneva kohdeyleisö kuvitelmissaan kuitenkin istuu aidan vieressä punkkupulloineen pohtimassa kummalla puolella ruskea ruoho savuaa. On reilua, lähes liikuttavaa mainita muinaisaikojen dinosauruksen säilyttävän musiikillisen habituksensa muuttumattomuuden 5/4 tahteineen kolme kertaa lyhyemmissä vedoissaankin vakuuttavasti.
 
Viimeksi muokattu:
Yhteensä 4€ investointi Realisointikaupasta. Mikä ihme levy tuo SongIlo lienee? Joku esiversio tms? Myyntiversiossa on oikea etiketti ja kannet eikä tuollaista kirjoituskoneliuskaa.katso liitettä 174477katso liitettä 174478katso liitettä 174479
Songilo on koepainos.Noita näkee sillon tällön myynnissä.Koska kyseessä on koepainos,niin noita painetaan vähän,muutamasta kappaleesta muutamaan kymmeneen.
Osa noista ei poikkea mitenkään kaupallisesta versiosta.Joissain voi olla biisit eri järjestyksessä tai soundeja on vähän muokattu.Parhaassa tapauksessa tällasessa on biisi mikä ei kelvannu syystä tai toisesta lopulliseen versioon.
RC:ssä oli aikoinaan hyvä juttu yhdestä Velvet Undergroundin koelevystä.Jos en aivan väärin muista,niin se myytiin kovimmalla hinnalla mitä vinyylistä on koskaan maksettu.
Ikävä kyllä toi Songilo ei taida painia ihan samassa sarjassa.
 
Kaksi Lassea vinyylinä. Oikeastaan ostin nämä paremmalle puoliskolle (joka diggaa Lassesta kovasti) mutta täytyy myöntää että itsellekin nämä ovat ruvenneet uppoamaan, Lassessa ON oma vinkeä viileytensä...

R-4181420-1357835640-2416.jpeg.jpg

Lasse Mårtenson: Kaikki paitsi purjehdus on turhaa (lp)

Tämä 1988 ilmestynyt levy käytettynä. Nimibiisi on klassikko ja muu materiaali sellaista saaristolaiskamaa. Ihan ok muttei niin hyvä levy kuin tämä:

724234.jpg

Lasse Mårtenson: Lasse Mårtenson: (lp)

Tämä puolestaan on tuore uusinpainos vuonna 1970 ilmestyneestä levystä. Kyseessä on kokoelma vuosina 1964 ja 1965 ilmestyneitä sinkkubiisejä. Levy svengaa kuin hirvi! Tämä on niin kovaa hipsterikamaa ettei musa oikein tästä hipsterimmäksi voi enää muuttua! Ja soitto on todella tiukkaa, urutkin raikaavat aivan mahtavasti, kuunnelkaas nyt ihan kunnolla vaikkapa tämän klassikon urkusooloa:


Sääli ettei levyn kansissa ole soittajatietoja, olisi kiva tietää ketkä tällä levyllä veivaavat. Soittiko Lasse esimerkiksi itse urkuja? Tästä on julkaistu vain sadan kappaleen uusintapainos joten hommatkaas äkkiä hyllyyn ennen kuin loppuu!
 
F0F2964A-D1B3-4B7C-94D1-D0B8C79EE200.jpeg

Fugees ja Billy uusia, Brainblasters käytetty.
Fugeesta en ole pahemmin uutena nähnyt joten se ja Billy on niin ”köyhä” äijä että laittoi EP:lle täys albumin hinnan. Pitäähän miestä kannattaa 😉 Tuo käytetty psychobilly koska ei aiemmin ole vastaan tullut.
 
Kaksi Lassea vinyylinä. Oikeastaan ostin nämä paremmalle puoliskolle (joka diggaa Lassesta kovasti) mutta täytyy myöntää että itsellekin nämä ovat ruvenneet uppoamaan, Lassessa ON oma vinkeä viileytensä...

R-4181420-1357835640-2416.jpeg.jpg

Lasse Mårtenson: Kaikki paitsi purjehdus on turhaa (lp)

Tämä 1988 ilmestynyt levy käytettynä. Nimibiisi on klassikko ja muu materiaali sellaista saaristolaiskamaa. Ihan ok muttei niin hyvä levy kuin tämä:

724234.jpg

Lasse Mårtenson: Lasse Mårtenson: (lp)

Tämä puolestaan on tuore uusinpainos vuonna 1970 ilmestyneestä levystä. Kyseessä on kokoelma vuosina 1964 ja 1965 ilmestyneitä sinkkubiisejä. Levy svengaa kuin hirvi! Tämä on niin kovaa hipsterikamaa ettei musa oikein tästä hipsterimmäksi voi enää muuttua! Ja soitto on todella tiukkaa, urutkin raikaavat aivan mahtavasti, kuunnelkaas nyt ihan kunnolla vaikkapa tämän klassikon urkusooloa:


Sääli ettei levyn kansissa ole soittajatietoja, olisi kiva tietää ketkä tällä levyllä veivaavat. Soittiko Lasse esimerkiksi itse urkuja? Tästä on julkaistu vain sadan kappaleen uusintapainos joten hommatkaas äkkiä hyllyyn ennen kuin loppuu!
Melko äkslusiivinen hinta tuolla uusintajulkaisulla.

Ei oikein voi pitää julkaisua kulttuuritekona kun painosmäärä tietoisesti kovin pieni.

Pärjään ilmankin, vaikka eittämättä varmaan oma hyvyytensä.
 
Lisää Manowaria eli Fighting the world discogsista ja samasta paikasta vielä Ruotsalaista proge metallia 80-luvulta: Biscaya: Biscaya.
 
Melko äkslusiivinen hinta tuolla uusintajulkaisulla.

Ei oikein voi pitää julkaisua kulttuuritekona kun painosmäärä tietoisesti kovin pieni.

Pärjään ilmankin, vaikka eittämättä varmaan oma hyvyytensä.

Joo oikeassa olet, kova on hinta. Mutta biisimateriaali lätyllä on myöskin kovaa luokkaa ja soitto todella tiukkaa, ketkä asialla sitten lienevätkin.
 
Rockabillyä ja rokettirollia kymppituumaisina. Tässä on vähän nostalgian havinaa, mulla oli nuoruudessani joitakin Sun Recordsin kymppejä, mutta menin ne myymään. Täytyy poimia näitä jatkossakin talteen kun tulee vastaan. 10" on hieno formaatti!

10%22.JPG
 
Back
Ylös