Mitä levyjä ostit viimeksi?

[Tawe]

pino käytettyä cd-levyjä... ja kokeillaan sitä saakelin Toolia taas kerran!

 

[Talvikuningas]

Ennakkotilaus sisään kolmesta vinyylistä
-Steven Wilson - Future bites
-Pearl Jam - Mtv unplugged, march 16, 1992
-Foo Fighters - Medicine At Midnight

Tarjouksesta lähti mukaan yksi vinyyli
-David Bowie - Let’s Dance

 

[Grazy Horse]

^ Offtopic: Lähdin tarkastamaan oliko mulla vielä kaapissa Pearl Jam unplugged VHS nauhoite. En sitä löytänyt mutta löysin tällaiset. En ole pariin kymmeneen vuoteen omistanut nauhuria, olisi mielenkiintoista katsoa mitä nämä kaikki ovat. Varsinkin live 1992 Sweden (?). Nauhoittelin kaikkea Jamia mitä telkusta (pääosin mtv) tuli silloin aikoinaan...muinais nuoruus muistoja. En ole raaskinut heittää pois, komeat kannet

 

[MUF]

Sade - This Far vinyyliboksi.

 

[Livetys]

Tämä saapui postissa tänään. En malta odottaa että pääsen tätä fiilistelemään!

 

[Mehtäläinen]

Posti toi tänään Wilsonin The Future Bites levyn. Just laitoin soimaan, maukkaat saundit..

 

[Livetys]

Sellaset.

 

[MadMatt]

Eppu Normaali ‎– Onko Vielä Pitkä Matka Jonnekin? 2LP

Uunituore vinyylijulkaisu Eppujen vuoden 1994 livealbumista.

Eppu Normaali - Onko Vielä Pitkä Matka Jonnekin?

View credits, reviews, tracks and shop for the 2021 Vinyl release of "Onko Vielä Pitkä Matka Jonnekin?" on Discogs.

www.discogs.com

 

[MadMatt]

Pen Lee ‎– Nouveau LP

Tänään kotiutui Eppujen lisäksi toinenkin Ainoa Productions lafkan platta. Aikaisempia kokemuksia ei tältä julkaisijalta ole. Prässit ovat molemmissa julkaisuissa oikein laadukkaita ja soundaavat erittäin hyviltä. Ehdottomasti jatkoon... Nyt lautasella pyörivä Nouveau löytyy itseltäni cd:nä mutta en muistanutkaan kuinka hieno ja tiukka lätty on kyseessä.

Pen Lee - Nouveau

View credits, reviews, tracks and shop for the 2017 Vinyl release of "Nouveau" on Discogs.

www.discogs.com

 

[Deleted member 23883]

Sehnsucht [2 LP], Rammstein. Vähän ihmettelin kun tilauksen yhteydessä sain seuraavanlaiset tiedot vaikka levy tulee Yhdysvalloista.

Item(s) Subtotal: USD 30.46
Shipping & Handling: USD 6.48
-----
Total before tax: USD 36.94
Estimated tax to be collected: USD 0.00

No tulliahan siitä piti äsken maksaa 7,32 euroa

 

[Tawe]

Hifimestasta, kiitos Ari

 

[isojussi]

katso liitettä 151703
Hifimestasta, kiitos Ari

Nyt on ollu ylimäärästä rahhoo !

 

[Tawe]

Nyt on ollu ylimäärästä rahhoo !

Eiku just levyihin oli!

 

[TapsaW]

Tälläinen 80 luvun kitarasoitto levy. Tulee nuoruus mieleen

 

[MadMatt]

Kahden kitarahirmun uran alkupään keikkataltiointeja.

Johnny Winter ‎– The Woodstock Experience 2LP

Johnny Winterin urakehitys oli tässä vaiheessa jo kovassa nosteessa. Studiolevyistä olivat ulkona "The Progressive Blues Experiment" (1968) ja "Johnny Winter" (1969). Winterin Woodstockin keikka on kaikinpuolin hieno mutta suurempi kansainvälinen läpimurto jäi sillä erää vielä saavuttamatta. Yksi syy lienee se että Winterin osuus jätettiin pois alkuperäisestä Woodstock-dokumenttielokuvasta. Itsellekin Winterin esiintyminen festareilla oli pitkään hämärän peitossa. Elokuva avitti suuresti ainakin Ten Years Aftersia joka nousi legendaarisen ”I’m Going Home" rykäisyn myötä maailmanmaineeseen.

Stevie Ray Vaughan And Double Trouble ‎– In The Beginning LP

Omistin aikoinaan originaali-painoksen "In The Beginning" levystä (1992). Hintakehityksen ja vaikeahkon saatavuutensa vuoksi nyt mennään MOVin uusintajulkaisulla. Tämäkin livetallenne on erinomainen eikä kellekään jää epäselväksi kuka lavalla huseeraa. Keikkasetissä on tuttuja biisejä mm. kahdelta tulevalta pitkäsoitolta. SRV:n ensimmäinen studioalbumi julkaistiin vasta kolme vuotta tämän Austinin keikan jälkeen.

 

[aki.m]

Vinyylejä lähti vino pino take away tilaukseen muuttokuorman mukaan. Mm. Joku Eräpuu kehui Hifimaailmassa Shabaka and the ancestors levyä joka on kyllä hyvin päräyttävä. Lisäksi suunnistan oman virtuaalisen tuiman paheksuvan katseeni kaikille niille harrastajille, jotka kehuivat erinomaisia levyjä vuoden 2020 parhaat ketjussa...minkä takia lompakko on ainakin kevyempi kantaa kotiin.

 

[Karlsson]

Tässä hankintoja viime marraskuulta. Aloitetaan reggaesta:

Dennis Bovell - Decibel: More Cuts and Dubs 1076-1983 (2xLP, 2003 Pressure Sounds PSLP 39)

Suorastaan luottolevy-yhtiö Pressure Soundsin kokoelma vanhempaa Bovellin tuotantoa. Dennis Bovell on Barbadoksella syntyntyt reggae-muusikko, joka muutti britteihin 70-luvulla ja alkoi pyörittämään siellä omaa sound systemiään Jah Sufferer. Erityisesti painopiste on dubissa. Itseasiassa Pressure Sounds julkaisi n. 10 vuotta sitten tuplalevyllisen Bovellin tuoretta musiikkia levyllä Mek It Run. Tällä kokoelmalla taas otetaan katsaus vanhempaan musiikkiin. Ja vikka nimi viittaa ikään kuin toiseen kokoelmasarjan osaan, on tämä kyllä ainut tämän levy-yhtiön tekemä kokoelma aiheesta.

The Gladiators - Presenting The Gladiators (2xLP, 2019 Studio One SOR-017)

Studio Onen alkujaan 1977 julkaistu levy, jonka tässä tuoreemmassa uusintapainoksessa on mukana nippu extrabiisejä eli parit dub-versiot ja esim. discomixejä. Jälkimmäinen on jamaikalainen termi versiolle, jossa alkuperäinen vokaalikappale ja siitä tehty dub-versio on liitetty heti sen perään niin, että kappaleet muodostavat yhden kokonaisuuden. The Gladiatorsin laulaja Albert Griffiths muuten kuoli viime tammikuussa. Muistelun ohessa nousi somessa esiin tähän viestiini sisällyttämä video äänityssessioista.

The Wailing Souls - Inchpinchers (LP, 2013 Greensleeves Records GREL 47)

Lisää roots reggaeta ja nyt vuodelta 1983. The Wailing Soulsia ei pidä sekoittaa Bob Marleyn vokaaliyhtyeeseen (myöhemmin taustabandiin) The Wailersiin, vaikka alkujaan käyttivätkin täsmälleen samaa nimeä. Pikku detaljina, että The Wailing Souls teki yhteistyötä The Matadorin kanssa, josta kirjoitin täällä.

The Viceroys - We Must Unite (LP, 2020 Music On Vinyl MOVLP2724)



Lisää vokaaliryhmä-reggaeta. The Viceroys toimi lukuisilla eri nimillä ja tämä 1983 Trojan-levymerkillä julkaistu We Must Unite taitaa olla ensimmäinen tällä nimellä julkaistu täyspitkä. Aikaisemmin The Inturns-nimellä julkaistu Consider Yourself on klassikko, joka muuten jossain kohtaa julkaistiin The Interns! Tämäkin yhtye äänitti jossain vaiheessa The Matadorin kanssa.

Alpha & Omega - Pure And Clean (7”, 2020 Partial Records PRTL7002)

Ja väliin yksi seiska. Tämä on modernimpaan reggae- ja dub-soundiin erikoistuneen Partial Recordsin julkaisu. Alpha & Omega on jonkinasteisessa kulttumaineessa oleva dub-yhtye, jonka alkupään levyt on hyvin haluttuja ja joissain tapauksissa useamman satalappusen hintaisia. Detaljina, että yhtye teki n. kymmenen vuotta sitten myös pari maxillista dub-miksauksia enemmän doom-metalliin luokiteltavan rumpu-basso-duo OM-yhtyeen kanssa. Melko syvällistä, sanoisinko.

Various - Guasá, Cununo Y Marimba: Afrocolombian Music From The Pacific Coast (2xLP, 2020 Vampi Soul VAMPI 199)

Tässäpä kerrassaan mainio kokoelma Columbialaista musiikkia 70- ja 80-luvuilta. Tässä keskitytään maan rannikon musiikilliseen antiin, jossa kuuluu selvästi myös väestön afrikkalainen tausta. Marimba on selkeästi pääosassaa oleva instrumentti, mutta ei kannata pelästyä. Vaikka kyse on melodiasoittimesta, tässä yhteydessä se on ennemmin hypnoottista taustaa luovasta komppivälineestä. Kappaleissa on myös monesti hämmentävän psykedelistä kitarointia. Tilanteisiin kun haluat tuoda kesän olohuoneeseesi ja vaikka särpäistä pina coladan!

Various - Sound D´Afrique II: ´Soukous´ (LP, 1982 Island Records 204 866)

Islandin kokoelma aikansa tuoretta afrosoundia eli ajalta jolloin soukous oli afrikkalaisen musiikin kovin kärki. Olen ajoittain kantalevykauppiaani kanssa pohdiskellut, miksei tämän tyylin osalta ole tullut vielä uutta nousua. Moni muu afrikkalainen musiikkityyli on jo saanut lukuisia hyvinkin perehtyneitä kokoelmia viimeisen kymmenen vuoden sisään, mutta soukous odottelee vielä kulman takana. Toisaalta, alkuperäisten levyjen saatavuus on melko hyvää, koska tämä oli jo melko hyvin jaeltua ja harrastettua kamaa jo aikanaan.

Various - Washington Go-Go SoundAttack (2xLP, 1988 BMC Records 35024)

Isi, mitä oli Go-Go? No, se oli funkin 70-luvulla kehittynyttä versiota, jossa leimallista oli olematon biisirakenne eli käytännössä samaa taustanpätkää jankattiin loputtomiin. 80-luvulle tultaessa soundi muuttui melkoisesti, mutta tästä jumitusaspektista pidettiin edelleen kiinni. Soundit ovat ihan ehtaa 80-lukua ja ei käy kieltäminen, että tämä voi olla jo aika raskasta kuunneltavaa. Tulee mieleen esim. saman ajan Janet Jacksonit yms., joskin tosiaan ilman, että biiseissä tapahtuisi hirveästi. Hauska dokumentti kuitenkin sittemmin lähes unohtuneesta (ehkä tarkoituksellisesti?) musiikkityylistä, jossa selvästi on ollut potentiaalia. Levyn kannet kun kehuvat kaikenlaisia go-go-asioita estotta ja sisältävät jopa kunnon go-go-hipsterin tarvitseman sanakirjan oikeaan slangi-ilmaisuun. Toimii sopivassa kohtaa perjantai-illan tansseja.

Various - Northside: The First Wave Of Drum & Bass In Finland (2xLP, 2020 Straight Up Breakbeat SUBB 011LP)

Ihan mahtavaa, että tällainen dokumentti on tehty. Suomalaisen elektronisen musiikin historiaa on kartoitettu melko huonosti tai ainakin tällaisena kokoelmamuotoisena historiikkina. Tässäpä siis suositeltava levy aiheesta, jos drum & bass aiheena kiinnostaa. Musiikillisesti ei häpeä ison maailman pojille yhtään.

Aeon Four - Silence EP (12”, 2020 Straight Up Breakbeat SUBB 9603)

Fanu - 12-Bit / Drums For Freedom (12”, 2019 Straight Up Breakbeat SUBB 004)

Fanu - Timetravels (12”, 2019 Straight Up Breakbeat SUBB 009)

Resound - Presents Rhytual (12”, 2019 Straight Up Breakbeat SUBB 007)

Nämä maksit taas ovat edellä olevalla kokoelmalla kuultujen artistien tuoreempia äänityksiä (okei Aeon Four ei ole kokoelmalla), jos haluaa kuulla, miten soundi on muuttunut vuosien varrella.

Ø - Konstellaatio (LP, Sähkö Recordings Sähkö-028)

Tässä taas Mika Vainion soolokiekko. Jännä, että itse en näitä noteerannut oikein julkaisuajankohtanaan, mutta sittemmin (jo ennen Vainion tapaturmaista kuolemaa) on rohmuaminen päässyt kunnolla käyntiin ja harvemmin tulee ohi käveltyä, jos kohdalle osuu. Taattua minimalismia.

 

[jake76]

Kävin kääntymässä paikallisessa divarissa ja rahapussihan siinä taas tyhjeni.
LP:

The Smiths: Louder Than Bombs (Sire)1987

The Smiths: Rank (Sire)1988

Gerry and the Pacemakers: How Do You Like It? (Columbia 33SX 1546)1963

Herman`s Hermits (Columbia 33SX 1727)1965

Neil Young: Decade (Reprise)Reissue

Michael Jackson: Off The Wall (Epic)1978

Ten Years After: Ssssh. (Chrysalis)Reissue

Doris Day: Day Dreams (Columbia CL 624)1955

 

[näätä]

Nova Atlantis, Suad Waves, Steven Wilson The future bites yms.

 

[cyvältäceectä]

Led Zeppelin: Celebration Day

Viimein tuo posti boxin: Oikein korkkaamaton japanin painos. Nyt on ollut aikaa fiilistellä, joten palataanpa vielä kerran legendaarisen keikan tapahtumiin.

Kun 2 tuntia kestävä, 16 biisiä sisältävä setti jyrähtää käyntiin Good Times, Bad Times:lla, ei mikään jää epäselväksi. Portaikko audio taivaaseen aukeaa ja avartuu jokaiseen ulottuvuuteen. Mitäs sitä himmailemaan: Maailman kovin bändi ja kovimmat biisit ikinä, mikä juuri tässä tapauksessa tarkoittaa esimerkiksi livevetoa Kashmir:sta ja For Your Lifes:ta ja sitä tosiasiaa, että 20 vuoden kieltäytymisen jälkeen Roopen oli käytännössä pakko esittää Stairway. Kaikki nämä herkut ynnä muuta, parhaalla mahdollisella 2000-luvun äänitystekniikalla, mikä paljastaa brutaalin Zep-saundin saloja: Pagen Gibsonin rujot riffit, elävä mielikuva kuin kantaisi paljain käsin raakaa kakkosnelosta, josta sälöt sinkoilevat tai Jason Bonhamin kyky nostaa sieraimensa isänsä suurten saappaiden varren yli -eihän Jason ole hyvä tai sopiva rumpali, vaan ainoa, jonka sille pallille voi istuttaa- tai John Paul Jonesin 8-kielisinen basson tanakka pomputtelu, koskettimet ja bassopedaalin matalat murinat tai ne ennalta lyhyiksi sovitut jamisessiot, jotka hetkittäin sytyttävät bändin liekkeihin ja nostavat huimaan liitoon sen siirtyessä soittimille, kalvoille ja kielille. Ouu Jeee! - sellaisesta sorvattiin Zeppelin-saundi silloin. Eikä niitä biisejä tarvitse pyöritellä edes väärin päin . Oikea pyörityssuunta on varsin vaikuttava Valontuoja.

Celebration Day tallenteiden olemassaolo on pieni ihme ja sitä ennen ennätti tapahtua paljon. Kuten se, että puhuttiin Zepin uudesta studiolevystä, treeneistä ja jopa maailman kiertueesta. Kulisseissa kaikki ei kuitenkaan käynyt kuten dancing days, sillä Robert Plant esitti tiukat reunaehdot sille yhdellekin toteutuneelle keikalle. Minkäänlaisia mielleyhtymiä metallimusiikkiin ei saa syntyä, minkä vuoksi Plant kieltäytyi esittämästä Imigrant Song ja Achilles Last Stand -biisejä. Vihjailtiin ettei Roopen ääni yllä enää korkeisiin nuotteihin, vaikka hän itse torppasikin huhut: ”P@sk@puhetta, ylärekisterin avaaminen kestää pari viikkoa. ” Mielikuvan todellisuudesta saa, kun Page soittaa aivan intron lopussa Nobody´s Fault But Mine-biisin riffin oikeassa sävelkorkeudessa. Page ja Plant riitelivät settilistasta muutenkin. Pian bändin vanhat sisäiset jännitteet nousivat pintaan ja suunniteltu 30 keikkaa sisältävä maailmankiertue alkoi kuivua kasaan, ainakin Plantin osalta. Roopen tarkoitus oli alun perin vetää vain yksi sovittu keikka, kuten kävikin lopulta ja siihen ei taas riittänyt, että Roope täyttää odotukset. Ne piti ylittää. Kas siinä kaikki, ainakin melkein.

Seuraavaksi huhuttiin Zepin jatkavan treenejä ilman Roopea: Uusi laulaja, uudet biisit. Roopen saappaisiin soviteltiin mm Steven Tyleria, joka myöntää asian, mutta kuitenkin kieltäytyi pestistä, koska ei halunnut hajottaa Aerosmithiä. Myös Sammy Hagarin nimi on nostettu esille. Myles Kennedyn kanssa treenit lopulta vedettiin ja hän onkin kertonut niiden olleen yksi elämänsä lumoavimpia hetkiä. Onneksi Pagella riitti ymmärrystä puhaltaa peli poikki Plantin pakittaessa.

Uusista biiseistä yksi on tässä:

Kyseessä on Jimmy Pagen säveltämä Save Me. Jason Bonham levytti ja julkaisi sen Black Country Communication-yhtyeen kanssa. Biisistä on helppo tunnistaa zeppelinmäisyys sekä Page-tyylinen kitarointi. Joe Bonamassalle onkin naljailtu olisiko hänen pitänyt kysyä Pagelta miten biisi oikeasti menee.

Entäpä muut uutuudet? Sen verran aihe poltteli, että asia täytyi tarkistaa John Paul Jonesilta tavatessamme keväällä 2017. Jonesy myönsi kyllä, että biisejä kirjoitettiin, mutta ei suostunut paljastamaan kuinka monta ja korjasi yltiöpäisen tulkintani Zeppelin treeneistä: ”Ne eivät olleet Zep -treenit, vaan treenit Jimmyn kanssa.” Täten todistettu fakta kuitenkin on, että uusia biisejä kirjoitettiin, mutta emme todennäköisesti tule niitä koskaan kuulemaan.

O2-keikkaan mahtui muutama yllätyskin: Ramble On sekä For Your Life. Kumpaakaan Zep ei ole tiettävästi vetänyt koskaan lavalla. Varsinkin ensin mainitun osalta tieto on yllättävä. Page&Plant sekä Plant soolona ovat sen kyllä esittäneet, vaan ei Zep. Yllätyksiin kuuluu myös Jimpan Stairway:n-soolo, joka on kitaristin itsensä mukaan nuotilleen samanlainen kuin biisin studioversiossa, pelkästään sen takia, koska epäiltiin, ettei Page siihen enää kykene.

Plantin kanssa treenatessaan Zep veti myös The Rover-biisiä, aliarvostettua rallia Physical Graffiti-levyltä, mikä tietenkin pistää pohtimaan miltähän se olisi mahtanut kuulostaa. Myös O2 -keikan kenraaliharjoituksesta huhutaan hurjia. Sen sanotaan olleen erilainen jopa keikkaa parempi. Harvat paikalla olleet poistuivat syvän hiljaisuuden vallitessa.

Edelleen, vuosia O2 Arenan keikan jälkeen, tulee miettineeksi jäikö jokin askarruttamaan mieltä, puuttuiko jotain vai oliko kaikki hype sen arvoista. Mikä ikinä onkaan oikea vastaus, tosiasia on, että Jimmy Page pohti todella pitkään keikan julkaisemista. Vasta John Paul Jonesin ja Robert Plantin esiteltyä keikan epävirallisen tallenteen vuolaiden vakuutteluiden saattelemana sai kitaristin kääntämään päänsä.

” Ennen kaikki oli helpompaa, pistettiin piuhat kiinni ja alettiin soittaa.” Näin on Plant tiivistänyt muutosten tuulet. Zepin kohuttu uudelleen kasaaminen jäi yhteen keikkaan ollen vain jäävuoren huippu; vihje pinnan alla vellovista valtavista voimista, jotka yhä voivat vaikuttaa faneihin ympäri maailmaa- vai olivatko 20 miljoonaa keikalle pyrkijää väärässä. Joka tapauksessa vielä kerran kohosi lyijylaiva uljaaseen lentoon, suurempana kuin koskaan, korkeammalle kuin koskaan, kuitenkin paradoksaalisesti alleviivaten aavistuksen, että se toinen polku, jolta joskus saattoi suunnan vielä vaihtaa, on kadonnut.