Tänään onkin ollut eeppisiin mittasuhteisiin yltänyttä hifistelyä... työpäivän jälkeen aloin raahata paria varsin tuhtia ASR-laatikkoa Clion perään Matkahuoltoon kuskattavaksi. Onnistuin siinä toikkaroimaan itselleni ikävästi verta vuotavan haavan sormeeni. Ei muuta kuin laastaria sormeen ja autonrattiin. Ajokeli oli surkea ja näkyvyys olematon. Niinpä noin sadan metrin päässä kotoa ajoin auton tien penkkaan eikä se siitä omin voimin mihinkään liikkunut. Onneksi tuli pari ystävällistä ihmistä apuun ja jonkun ajan kuluttua matka jatkui taas. Matkahuollossa hain sisältä tuhdit kärryt ja vyöräsin laatikot sisään. Nostin isomman lodjun puntarille. Paketti painoin 36,8 kg. Tämän nähtyään Matkahuollon täti totesi, että eipä onnistu lähetys. Pakettien yläraja on nykyään 35 kg. Pikkuisen siinä stten meinasi kyrsiä, mutta ei muuta kuin rojut taas Clioon ja kohti postia. Ei tämä hukkareissu kuitenkaan ollut, koska uusi vahvistin tuli mukaan. Se paketti muuten painoi tasan 35 kg. Postissa sitten kerroin tilanteen ja kuinka ollakaan 35 kg ( tai peräti 30 kg) yläraja sielläkin. Tässä vaiheessa tuli ystävällinen hifikauppias apuun ja lupasi yrittää saada Schenkerin kotinoudon huomiseksi. Saa nähdä miten käy...
Kotiin palattuani oli pakko tehdä vähän lumitöitä, että sain auton parkkiin. Sitten taas pientä roudausta eli kolme suurehkoa laatikkoa takaisin sisään. Kohta sentään roudailu palkitaan ja pääsen availemaan vahvistinlaatikkoa...
Jossain vaiheessa iltaa kävi mielessä, että pitäisiköhän alkaa harrastaa d-luokan pieniä ja kevyitä vahvistimia...no ei nyt sentään!