Missä "vika"?

Leka-Antti

Leka-Antti

Käyttäjä
Liittynyt
2.3.2016
Viestejä
2 424
Kaupunki
Espoo
Eero Koivistoisen "For children" ilmestyttyä kävin siitä saman tien cd-version hakemassa. Arvoin, että cd vai LP, jossa päädyin edelliseen kun hyllyssä muutakin Koivistoista jo ko. Formaatissa.

Tänään vasta pistin tulille ja vertasin alkuperäiseen v. 1970 LP - versioon, joka minulla kirjastolainana. Vajaa kymmenkunta kertaa tuon vinyylin olen ehtinyt kuunnella osin ennen uuden julkaisua ja sen sekä musiikillinen että soundillinen laatu kannustivat musiikkiäänitteen hommaamaan.

Sitähän kuvittelisi ennakkoon ,(en ole vinyylipuristi) että cd: ltä välittyisi saman veroinen kokemus kuin vinyyliltä.

Ja katinkontit. Alle minuutissa oli tämän julkaisun osalta selvä, että ainakin alkuperäinen vinyylipainos peittoaa leikiten cd:ltä kuuntelun. Selkeämpi, kirkkaampi diskantti, avoimempi, läsnäolevampi.

Siispä missä vika eli eron syy.

Vinyylitoisto: Linn Lp12, Akito & Adikt. Pro Ject Phono Box RS virtalähteenä Power Box RS Phono
Cd-toisto: Marantz K.I. Pearl Lite.

Cdn kannessa eikä Svartin sivulla kerrota mitään alkuperäislähteestä ja masterin käsittelystä. ( uudelleenmasterointi v 2015/Jay Havanna)

Vaihtoehtoselityksiä:

Eli: missä määrin uusintajulkaisujen so. Cd ja LP äänenlaatu poikkeaa toisistaan ( toki vinyylimaster ei voi olla sama kuin cd:n).

Poikkeavatko alkuperäinen vinyyli ja uusintajulkaisuvinyyli toisistaan? Enpä tiedä, josko ko. Asian selvittämistä varten viitsii uutta vinyyliä hommata.

Onko "vika" cd-soittimeni ominaisuus - pitäisikö tämän perusteella ryhtyä tutkimaan tilalle parempaa vehjestä ( ei millään huvittaisi kun muutakin tekemistä)?

Hoituisiko ongelma paremmilla kaapeleilla - taas, että milloin ehtisi/viitsisi paneutua.
 

Liitteet

  • 20231119_121425.jpg
    20231119_121425.jpg
    313,8 KB · Katsottu: 51
Jos vain jostain saisit kokeille toisen CD-soittimen, niin pääsee jyvälle siitä, onko vika soittimessa vai erot vain masteroinnissa/prässissä. Veikkaan jälkimmäistä.
 
  • Tykkää
Reaktiot: ed9
Itselläni on useasta menneiden vuosikymmenten levyistä sekä LP että CD-versio.

Nyrkkisääntönä (omalla laitteistolla kuuntelun perusteella) CD ei koskaan kuulosta niin hyvältä kuin LP.

Toinen vastaava "sääntö" on, että jos CD on remasteroitu, se ei koskaan kuulosta niin hyvältä kuin vanhempi CD-masterointi.

YMMV.
 
Lp masterointi usein paljon parempi. Valitettavasti tiki-tiki ei niin hyvä.
 
Jos on masteroitu kuin Walter Troutin Survivor Blues, niin eipä ole ihme jos cd kuulostaa huonommalta. Miksi isomman dynamiikan mahdollistamalta medialta se otetaan kokonaan pois?
 

Liitteet

  • Walter Trout - Survivor Blues CD-LP 26.3.2019.jpg
    Walter Trout - Survivor Blues CD-LP 26.3.2019.jpg
    76,7 KB · Katsottu: 55
Korkeatasoisesta cd painoksesta voi saada paraslaatusen, sitten,että tallentaa cd:n stemarin (laadukkaan) kiintolevylle,josta dacille,ja dacissa ja stemarissa korkeatasoiset kaapelit.On kallis paketti,mutta näin minä,olen saanut cd:n toimimaan oikein hyvin.
Vinyyli menee vielä edelle,koska vinyylipuolella LP levyt on vain tehty paremmin.
 
Mjoo, minulla on jo pitkään ollut putkihybridi-CD-soitin. Ja putkiesivahvistin. Tuplavirtalähdekin on ollut pari vuotta. Ehkä siksi CDn kova ääni on minulle aika vieras ilmiö. Olen itse oikein tyytyväinen CD-ääneen.

Musiikkimaullakin voi olla osavaikutus, määrällisesti eniten kuuntelen sähkösoittimin tuotettua (eli vähintään sähkökitaraa mukana). Mutta esimerkiksi juuri viime päivinä on tullut ostettua taas enemmän akustispitoista, joten ei ole kovin mustavalkoista.

Olisi mukava kuulla huippuvinyylisettiä. Ulkomailta lukenut, että huippudigi ja huippuana lähestyisivät toisiaan.
 
Voihan sen Marantzin perään kokeilla jotain muuta erillistä Dacia.Muuttuuko ääni?
Mutta se saattaa kaatua siihen,kun tällä foorumilla eräät väittävät,
että kaikki DA-Muuntimet ovat äänellisesti samanlaisia.
Jos uskoo näitä väittämiä,DAC-kokeilu voi jäädä tekemättä.

Näkyy olevan parikin mielenkiintoista DACIA Classic Audiossa.
Aikoinaan omistin PS Ultralinkin.Kyllä se CD-soundiin vaikutti.

Mutta silloin oli minulla erilaisia sovitusongelmia,jotka pilasi digitaalista toistoa.
Nyt minulla on 3 tasavahvaa äänilähdettä:Vinyyli,CD ,USB.

Yksi CD -Digitaalisen toiston valmistaja kyllä oli vakuuttava Munchenissä ja Tokiossa messuilla.DCS.
Taitaa vanhat käytetytkin DCS Laitteet olla harkinnan arvoisia.
 
Leka-Antti sanoi:
Onko "vika" cd-soittimeni ominaisuus - pitäisikö tämän perusteella ryhtyä tutkimaan tilalle parempaa vehjestä ( ei millään huvittaisi kun muutakin tekemistä)?
Napsauta laajentaaksesi...
Tällainen testi: digitoi paremmalta kuulostavalta vinyyliltä tuleva signaali ja polta siitä cd. Kuulostaako tämä digitoitu vinyyli samalla tavalla huonolta kuin uusintajulkaisu-cd omalla cd-soittimellasi toistettuna? Jos ei, on epätodennäköistä, että cd-soittimessasi olisi jokin ongelma.
 
Masteroinnissa usein valitettavan suuria eroja lp vs digi. Ja tietenkään ei verrata vaan formaattia vaan myös täysin eri laitteita ja laiteketjuja kaapeleineen keskenään.
 
Jos tämä CD on ainoa jolla kyseinen ilmiö ilmenee, niin sanoisin että tallenteessa vika eikä soittopeleissä. Nyt kun on se lainaston levy saatavilla niin miksipä ei tekisi kuten Tiukkapipo ehdottaa.
 
KariFS sanoi:
Jos tämä CD on ainoa jolla kyseinen ilmiö ilmenee, niin sanoisin että tallenteessa vika eikä soittopeleissä. Nyt kun on se lainaston levy saatavilla niin miksipä ei tekisi kuten Tiukkapipo ehdottaa.
Napsauta laajentaaksesi...
Palautan LPn huomenna ja tiistaina lähden reissuun niin jää ainakin tältä erää tekemättä tuo "kotipolttoinen" vertailu. Miten lie kun AD-muuntimena minulla käytössä Behrun U-Phoria so. Silläkin vaikutuksensa olisi.

Mielenkiintoista, että monilla kommentoijilla cd,/vinyyli -laatusuhde LP puoleen. CDn puolustajia ei tainnut vielä löytyä.

Täytyy harkita, josko jossain vaiheessa innostuisi jotain cd-soitinta kuitenkin testaamaan. Ensin pitäisi kuitenkin kesällä hoidella mökin saunan remppa ja sitten näkee raskiiko enää hifiin sijoittaa eläkeläisen rahaperspektiivistä.
 
Joissakin tapauksissa jos tehdään uusi masteri cd painosta varten, niin nauhojen kunto, mankan säädöt jne. Suurin syy luultavasti kuitenkin huonolla maulla ja epäpätevästi tehty masterointi. Tää on jännä homma että miksi se dynamiikka oletetaan pois mediasta missä se on yli 90db. Usein liikaa kompressoitu ja käsitelty masteri kärsii myös huomattavasta säröstä, bassottomuudesta riipivyydestä ja kaikesta siitä kun ei vain osata!

Oma laitteistosi on erittäin dynaaminen ja suht erotteleva ja tarkka tällöin monesti huonosti miksattu ja masteroitu musiikki kuulostaa heti melko hirveälle ja erittäin ankealle.
 
Veltto sanoi:
Jos vain jostain saisit kokeille toisen CD-soittimen, niin pääsee jyvälle siitä, onko vika soittimessa vai erot vain masteroinnissa/prässissä. Veikkaan jälkimmäistä.
Napsauta laajentaaksesi...
Enpä usko että cd- soittimien erot ovat noi radikaaleja mitä itsekin huomannut vastaavissa jutuissa.
 
Kyllä se isoin ero syntyy juuri masteroinneissa cd:n ja vinyylin välillä. Ei nuo (käytännössä) formaattina niin kaukana ole toisistaan, joskin kummassakin on äänessä omat "ominaisuutensa". Paperilla teknisesti cd on ihan ylivoimainen vs.vinyyli. Cd-soittimien välillä erot ovat varmasti vinyylisoittimia pienemmät. Tuossa mielessä vinyylin ääntä onkin helpompi parantaa ja muokata soitinta päivittämällä/uusimalla. Silti tuollaiset isot erot tulee juurikin sieltä masteroinnista. Itsellä sattuu olemaan jokunen 90-luvun taitteen ja 80-luvun lopun cd, ei ne oikeasti kauheasti ole erilaisia tai huonompia vinyyliversioihin. Jotkut vanhat cd:t voi kylläkin soida vinyyliä ohuemmin, kun niissä on sama vinyylimaster taustalla. Cd vaatii hieman erilaisen EQ-curven soidakseen vinyylin tapaan täyteläisesti ja lämpimästi.
 
Leka-Antti sanoi:
Palautan LPn huomenna ja tiistaina lähden reissuun niin jää ainakin tältä erää tekemättä tuo "kotipolttoinen" vertailu. Miten lie kun AD-muuntimena minulla käytössä Behrun U-Phoria so. Silläkin vaikutuksensa olisi.

Mielenkiintoista, että monilla kommentoijilla cd,/vinyyli -laatusuhde LP puoleen. CDn puolustajia ei tainnut vielä löytyä.

Täytyy harkita, josko jossain vaiheessa innostuisi jotain cd-soitinta kuitenkin testaamaan. Ensin pitäisi kuitenkin kesällä hoidella mökin saunan remppa ja sitten näkee raskiiko enää hifiin sijoittaa eläkeläisen rahaperspektiivistä.
Napsauta laajentaaksesi...

Tuntematta yhtään laitteistoasi / tietämättä juuri mitään näistä muutenkaan, kannattaisiko kokeilla jotain putki-DACcia? Ei sen tarvitse olla välttämättä edes hinnaltaan sellainen että tuntuisi missään vrt mökkiremontti :) En ihan heti usko että mikään oikeasti selvästi häiritsevä piirre häipyy kaapeleita veivaamalla tai töpseleitä kääntelemällä. Nyt ei tainnut mistään pikku nyanssista olla kyse kuitenkaan.

Ilmiö on itsellenikin tuttu, mulla on useita albumeita sekä ”uudelleenjulkaisu”-CD:nä että orkkis-älppärinä. Älppy vie usein voiton. Olen sen joiltakin osin laittanut ”fiiliksen” piikkiin, mutta monesti CD:llä sen eräänlaisen ”takakireyden” aistii ihan oikeastikin, ja häiritseehän se. Paljon enemmän kuin vuosikymmeniä vanhan, paljon soitetun älppärin suhina ja ajoittaiset risahdukset. Mutta on paljon CD-versioita joissa tätä ei esiinny, päinvastoin erottelu on parempi vaikka ”pehmeys” on tallella, ja pieniä ”juttuja” saa paremmin irti. Olen jossain määrin alistunut tähän, joten käytössä on molemmat formaatit. Vähemmän hieromista :)

Mulla on aika hyvä dekki, sillä on saanut korjattua muutaman CD:n kuunneltavammaksi, mutta nyt kun se dekki ei jaksa kelata ja minä en just nyt ole motivoitunut sitä korjaamaan, niin on jäänyt tämä konsti vähemmälle.

Kaipa nuo masteroidaan kirkkaiksi tai koviksi osin siksi, kun on tutkittu millä ihmiset kuuntelevat, ja koitetaan sitten saada säväyttävä lopputulos niille vehkeille. Erottelevammalla systeemillä tulee riipivyyttä ja muuta ikävää.
 
Vinyyli ketjuna tuottaa lisäksi paljon taajuusvastevirheitä ja säröä.
Esmes uudessa HifiMaailmalehdessä oli tonnin vinyylisoittimien vertailu. Rasiat ei tuossa vertailussa kovin ihmeellisiä olleet mutta niiden mittausarvot antaa suuntaa. Säröt oli -20dB tasollakin noin 1.5% tuntumassa mikä on erittäin kuultava särö ja saa aikaan monasti putkimaista tunnelmaa. Lisäksi testissäkin vastevirheet oli kovia johtuen rasiodien kuormituksesta mikä kuitenkin on aika tyypillinen. Artikkelin mukaan kuorma on 300pF (virheellisesti testissä sanottiin 300uF). Ja tuon päälle kun lisää tyypillisen 100pF kaapeleista niin ollaa 400pF tuntumassa mikä on paljon useimmille rasioille ja saa diskanttivasteen korostumaan ja kuitenkin leikkautumaan liian matalalta. Kanavaerotuskin oli 15-30dB välissä
Tämä siis sen masterointieron lisäksi.

80- ja 90-lukujen hifi-lehdistä löytää paljon juttua rasioista ja niiden kuormituksen vaikutuksesta. Siihen aikaan kaikille rasioille valittiin optimalainen kuormituskapaistanssi testeissä. Sehän on täysin rasiamallikohtainen asia.
 
Äänen puhtaus saattaa hyvinkin esiintyä kireytenä ja kuivuutena. Putki-DAC saattaa hyvinkin palauttaa digitaaliseen ääneen hieman analogisuutta. Ei se puhtaus välttämättä olekaan aina kuuntelun kannalta paras. Varsinkin nykyään kun laitteet on hyvinkin säröttömiä, niin ei välttis joku putki jossain kohtaa signaalia tee mitään pahaa. On tullut myös itse mietittyä jonkinlaista putki-bufferia varsinaisen dacin/etusen ja päätteen väliin. Toistaiseksi kuitenkin päässyt aika kivaa lopputulemaan käyttämällä lämpimiä AB-tai A-päätteitä
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös