M
Matti Lehtinen
Tuossa, "mitä levyjä ostit viimeksi", thread:ssä, tulin pohtineeksi joidenkin harrastajien, mielestäni valtavaa, "uusien" levyjen ostotahtia. Pohdin miten nuo immeiset kerkeää kaikki hankkimansa levyt kuuntelemaan?
Perustin Tawen vinkistä aiheelle oman threadin. Tarkoitus tässä keskustelussa olisi pohtia ja kertoa miten kukin kuuntelee. Nyt ei haeta sitten kuunteluasentoja, koska jokainenhan kuuntelee luonnollisesti korkeasta polviasennosta.
Mulla on oikeastaan pari kuuntelupaikkaa. Autostani löytyy ihan hyvät laitteet, joten se on mulle vähän semmoinen "jammailu" paikka. Pelkästään työmatka-ajoa kertyy sen verta, että ilman musiikkia ei tulis mitään. Se on mulle semmonen "skuuppi duu vaan" kuuntelupaikka, missä soi meikäläisen omat "ikivihreät".
Kotosalla kyllä soi musiikki oikeastaan aina, mutta se on yleensä radio mikä pauhaa, tai joku mp3 kokoelma, siinä taustalla vaan. Silloin kun ei tv:tä möllötä.
Uuden levyn kun ostan, niin se on mulle vähän kuin uuden elokuvan osto. Mä siinä aikani annan levyn välillä vaan olla ja sitten kun tuntuu siltä pistän levyn pyörimään ja kuuntelen. Vähän kuin elokuvaa aletaan katsomaan. Valmistaudutaan, vähän juomaa ja syötävää siihen kurkotusetäisyydelle ja uppoutumaan elokuvaan.
Musiikki on mulle vähän sama homma. En mä tuosta vaan ala kuuntelemaan uutta levyä. Sitten kun tuntuu sopivalta, mä rojahdan laiskanlinnaani ja pistän musiikin soimaan ja simmut kiinni. Äkkiä hurahtaa koko levy ja olo on tosiaan, kuin hyvän tai huonon elokuvan katselemisen jälkeen. Huonoa sitä ei pahemmin uudestaan kuuntelekkaan, mutta hyvää levyä mä sitten soitankin melkeimpä niin kauan, että osaan koko levyn sanat ulkoa. Semmonen tunteellinen ja nautinnollinen homma mulle.
Mä kun tosiaan jään katselemaan, vaikka jotain taulua, niin en mä melkein ikinä ihan vaan katsele sitä äkkiä. Kyllä mä sen verta jään mietiskelemään, notta mitäköhän tässä?
Mitenkäs te muut kuuntelette?
Perustin Tawen vinkistä aiheelle oman threadin. Tarkoitus tässä keskustelussa olisi pohtia ja kertoa miten kukin kuuntelee. Nyt ei haeta sitten kuunteluasentoja, koska jokainenhan kuuntelee luonnollisesti korkeasta polviasennosta.

Mulla on oikeastaan pari kuuntelupaikkaa. Autostani löytyy ihan hyvät laitteet, joten se on mulle vähän semmoinen "jammailu" paikka. Pelkästään työmatka-ajoa kertyy sen verta, että ilman musiikkia ei tulis mitään. Se on mulle semmonen "skuuppi duu vaan" kuuntelupaikka, missä soi meikäläisen omat "ikivihreät".
Kotosalla kyllä soi musiikki oikeastaan aina, mutta se on yleensä radio mikä pauhaa, tai joku mp3 kokoelma, siinä taustalla vaan. Silloin kun ei tv:tä möllötä.
Uuden levyn kun ostan, niin se on mulle vähän kuin uuden elokuvan osto. Mä siinä aikani annan levyn välillä vaan olla ja sitten kun tuntuu siltä pistän levyn pyörimään ja kuuntelen. Vähän kuin elokuvaa aletaan katsomaan. Valmistaudutaan, vähän juomaa ja syötävää siihen kurkotusetäisyydelle ja uppoutumaan elokuvaan.
Musiikki on mulle vähän sama homma. En mä tuosta vaan ala kuuntelemaan uutta levyä. Sitten kun tuntuu sopivalta, mä rojahdan laiskanlinnaani ja pistän musiikin soimaan ja simmut kiinni. Äkkiä hurahtaa koko levy ja olo on tosiaan, kuin hyvän tai huonon elokuvan katselemisen jälkeen. Huonoa sitä ei pahemmin uudestaan kuuntelekkaan, mutta hyvää levyä mä sitten soitankin melkeimpä niin kauan, että osaan koko levyn sanat ulkoa. Semmonen tunteellinen ja nautinnollinen homma mulle.
Mä kun tosiaan jään katselemaan, vaikka jotain taulua, niin en mä melkein ikinä ihan vaan katsele sitä äkkiä. Kyllä mä sen verta jään mietiskelemään, notta mitäköhän tässä?
Mitenkäs te muut kuuntelette?