Asian voi ajatella myös niin että valtaosa musiikista on liian hyvää hifilaitteisiin.
Laitteisto alkaa olemaan kuosissaan kun musiikki herättää tunteita ja kuuntelemisen halua, huolimatta äänitteen laadusta.
Kun musiikki itsessään vetää puoleensa, ei äänitteen laatu.
TAI sitten voi olla aika myös tarkastella omaa asennettaan musiikkiin?
Nyt ei pidä sekoittaa itse musiikkia ja sen ääntä toisiinsa. Se mikä musiikki on kenestäkin hyvää on ihan makuasia. Sen sijaan vähemmin subjektiivista on se miten musiikki on äänitetty ja kuinka se on tuotettu. Tämä työnlaatu on selvästi kuultavissa äänellisesti lopputuloksessa. Itse kuuntelen paljon hyvää musiikkia joka on sellaista ettei sen äänenlaatua voi sanoa hifiksi, mutta silti siitä voi nauttia! Kun laitteisiin on panostettu rahallisesti, niin on sen etuja kivaa joskus kuunella ja nauttia ihan pelkästään äänenlaadusta. Toki ei sitäkään ihan millä tahansa musiikilla jaksa kuunella. Oon löytänyt hifiharrastuksen myötä paljon uutta musiikkia ja musiikkimaku on pakon edessä myös laajentunut. Parhaita nautintoja on hyvä musiikki jonka tuttamiseen ja äänittämiseen on myös panostettu. Tämmöinen esitys vetää vertoja ihan mille tahansa live kokemukselle.
Tosiaan laitteiston laadun voi jakaa 6 tasoon.
Ensimmäinen taso on joku pieni kannettava mankka tai bt kajari. Toka taso on pieni stereosarja tai laadukas mankka. kolmastaso on isohkot halvat stereot joissa uk350/ jamot/ radiotehnicat. Neljäs taso on ihan aito hifi systeemi jossa 12/2, jamo consert 8/ amphionit/ pikku genelecit ja joku suht laadukas dacci tai vahvari. Viidestaso on jo kova ja laaja luokka raskasta hifiä isommat genet tai muut laadukkaat tarkat kajarit. Kuudestaso on highend jossa on putkilaitteita voi olla jokin selvä filosofia täys analogisuus tai täys digitalisuus, torvikaiuttimet ehkä isoimmat genelecit, ehkä paneli kaiuttimet jne. Highend luokassa ei asioiden mittaustulokset tai teknisyys ratkaise, tässä mennään pitkälti luottaen omaan korvaan ja tunteeseen.
Näissä 2 ja 3 systeemeissä ääni ja musiikin nautittavuus paranee selvästi isoin harppauksin 1 nähden koska äänitteiden ongelmat eivät vielä tule esiin.
Neljännessä tasossa ääni paranee selvästi 3 nähden koska erottelevuus paranee ja ehkä kuullaan stereokuvaa ja muita uusia pikkuääniä, mutta ei vaadita isoa potkua ja kumisevaa bassoa mitä oli 3 tasolla, joten eka tietämätön voi jo kitissä, että missä bassot?
Tasolla 5 tulee mukaan jo vasteen flättäys, pikkasen jo raskasta hifiä ehkä subbari hifistyneesti ehkä toinenkin subbari. Tässä luokassa jo tietyt kajarit ja systeemit tietyissä olosuhteissa alkaa jo erottelemaan äänitteitä toisistaan ja itse asiassa tää 5 luokka on jopa kaikkein autenttisin toistamaan sitä ääntä mahdollisimman alkuperäisenä ja tarkkana jolloin väkisinkin osa kuunneltavasta musasta kärsii ja menettää mielenkiintoa.
Luokka 6 on jo hyvin korkea ja kallis siinä on mukana toi 5 luokan vaativuus, mutta annetaan sille äänelle myös vähän anteeksi, että se kuulostaa mahdollimman hyvälle, mutta äänen laatu ei silti parane aivan yhtä paljon mitä hinta nousee. Eli äänen laadun paraneminen on melkolailla logarytmistä ja kalleimmassa päässä myös äänityksen laadun sanelemaan.
Tämän koko kirjoituksen voi helposti verrannoida kuvan laadun kehitykseen joka on koettavissa huomattavasti selvemmin. Aatelkaa esim. perus sd laadun tv kuvaa uudessa isossa 4k huippu telkussa. Siinä 720 × 576 resoluutioinen kuva on skaalattu isolle näytölle jolloin kaikki virheet kuvassa ja koko tekniikan rajallisuus tulee helposti esille. Silti tämä 720 × 576 lomitettuna näyttää analogisella putkitelkkarilla ihan hyvälle. Jos vieressä ei ole 4k leffa pyörimässä isolla 4k oled näytöllä!