^ T-72:ssa oli putkiradio, semmoinen harmaa vasaralakattu aika iso loota siinä johtajan selän takana. High-endiä ainakin painoltaan, mitälie 40 kiloa tai sitä luokkaa. Nappuloita paljon, en minä sitä käyttänyt kun olin asentaja-AU, mulle ja muille asentajille ”kuului” ainoastaan alusta, torni varusteineen oli erikoismiesten erikoisalaa.
Putkethan on siitä kivoja että eivät ole moksiskaan atoomipommin sähkömagneettisesta pulssista, ja koko vaunussahan ei muuta elektroniikkaa oikeastaan ollutkaan, paitsi mahdollisesti tähtäimissä ja kanuunan putken vakaimessa. Mutta loppuun asti ajateltu tuosta vinkkelistä oli se laite. Ydinräjähdyksen tunnistamiseen oli systeemit, filtterit meni automaattisesti päälle jne. En suuresti ihmettelisi vaikka iso osa naapurin kalustosta edelleenkin perustuisi putkitekniikalle.
Heikko kohta T-72:ssa ja johdannaisia näin jälkeenpäin katsellen tietysti se että ampujan ja johtajan persiin alla on jotain 40 tykinlaakia pahvisiin kartusseihin pakattuna. Ei se kaksista kekälettä tarvitse kun mossahtaa. Eli vaikka kestääkin kohtalaisesti ydinpommin, niin vähän jokapäiväisemmille välineille ei olekaan aivan immuuni.