Täysi off-topikki tähän ketjuun, mutta koska kyseessä vuodatus mistä CD-soittajat vetää herneen kuitenkin nenään, niin piilotan tämän vuodatukseni tänne pois DC-fanaatikkojen silmistä.
CD:n varassa tällä hetkellä tuo meikän etupää. Ei ole hääviä. Justiin soittelin CD:tä pari Pink Floydia. Joku sellainen mikä noilla samoilla levyillä vinyylillä houkuttelee laittamaan silmät kiinni, nostamaan volumea ja nauttimaan musiikista noista vaan puuttuu. Shine on you crazy diamond biisikin muuttuu vaan hissimusiikiksi kun sen soittaa CD:tä. Rushin Moving pictures piti jo ottaa pois koneesta kesken, kun YYZ lähti soimaan. Lähti järki sen kliinisen ja lasisen soundin kanssa.
Jokainen kuunnelkoon tavallaan, mutta ei ole tuo CD enään mun juttu. Joku tuleva formaatti voi ehkä ollakin.
Tosi asia vaan on, että kaikista mitä mulla esim -70 luvun musiikkia löytyy, niin niistä tehty cd uudelleen masterointi on vain yksinkertaisesti täysin paska kun sitä vertaa hyllystä löytyvään vinyyliin. Tosin muutama -80 luvun äänite taas käyttäytyy päin vastoin, mutta koska itse pysyttelen enempi tuolla -70 luvun puolella niin vinyyli sopii minulle paremmin.
No joku moderaattori poistakoon tämän, mutta oli pakko avautua, että en heitä tuota CD-soitinta parvekkeelta. Sen jälkeen ei kuuluisi sitten enään kun digiboxilta voice ja kyllä se CD silti tuon Voicen tarjonnan voittaa.
Jyri
