hanneslampi
Käyttäjä
- Liittynyt
- 2.1.2008
- Viestejä
- 10
Eka MD-soittimeni hankin kovaan hintaan jo 1996. Se on vieläkin toimivana tallella kakkossoittimena. Levykkeet soivat edelleen hyvin uudesmmassa SONYn QS soittimessakin.
Mitä mieltä ootte Minidisc:in käytöstä täydentämässä musiikkikirjastoa. Kopioin suoraan levyltä kopioimisen arvoista biisiä MD-levylle. Se toimii lähinnä CDn täydentäjänä. Kaikkea suojattua CD-materiaaliahan ei voi kopsata CDlle suojauksen vuoksi. Siksi MD.
Käytän paljon kirjastoa hankintakeskuksenani sekä antikvarioita. Lainattuani levyjä olen kuunnellut ja arvioinut miellyttäisikö tuota kopsata. Jos, niin uusi kuuntelu ja samalla reaaliajassa "levyttäen".
Onhan se hidas mutta miellyttävä tapa.
Netti-imurointia en viitsi harrastaa. Se saattaa olla liian helppo ja äkkinäinen tapa kartuttaa kokoelmaa. Mukavampi tapa on kirjastossa tutkia levyjä, kuunnellakin ja lainata. Ja antikvarioista saa halvalla CD-levyjä. Niitä joita ei voi siirtää CDlle kopsaan MDlle. Hidastahan se on mutta ei siinä kannata juoksemaan ruveta.
Silti levykkeitä on jo toistasataa ja kaikesta on tarkka kirjanpito semmottilla klapuilla mitä kirjastotkin aikanaan käyttivät. Tuntuuko tämä tapa pöhlöltä?
Nykysin mulla on SONYn QS-sarja: CD, MD, AV-viritinvahvistin ja Whafedalen Emerald- pöntöt. Mitä mieltä ootte tästä yhdistelmästä?
Mitä mieltä ootte Minidisc:in käytöstä täydentämässä musiikkikirjastoa. Kopioin suoraan levyltä kopioimisen arvoista biisiä MD-levylle. Se toimii lähinnä CDn täydentäjänä. Kaikkea suojattua CD-materiaaliahan ei voi kopsata CDlle suojauksen vuoksi. Siksi MD.
Käytän paljon kirjastoa hankintakeskuksenani sekä antikvarioita. Lainattuani levyjä olen kuunnellut ja arvioinut miellyttäisikö tuota kopsata. Jos, niin uusi kuuntelu ja samalla reaaliajassa "levyttäen".
Onhan se hidas mutta miellyttävä tapa.
Netti-imurointia en viitsi harrastaa. Se saattaa olla liian helppo ja äkkinäinen tapa kartuttaa kokoelmaa. Mukavampi tapa on kirjastossa tutkia levyjä, kuunnellakin ja lainata. Ja antikvarioista saa halvalla CD-levyjä. Niitä joita ei voi siirtää CDlle kopsaan MDlle. Hidastahan se on mutta ei siinä kannata juoksemaan ruveta.
Silti levykkeitä on jo toistasataa ja kaikesta on tarkka kirjanpito semmottilla klapuilla mitä kirjastotkin aikanaan käyttivät. Tuntuuko tämä tapa pöhlöltä?
Nykysin mulla on SONYn QS-sarja: CD, MD, AV-viritinvahvistin ja Whafedalen Emerald- pöntöt. Mitä mieltä ootte tästä yhdistelmästä?