Minidisc

hanneslampi

Käyttäjä
Liittynyt
2.1.2008
Viestejä
10
Eka MD-soittimeni hankin kovaan hintaan jo 1996. Se on vieläkin toimivana tallella kakkossoittimena. Levykkeet soivat edelleen hyvin uudesmmassa SONYn QS soittimessakin.
Mitä mieltä ootte Minidisc:in käytöstä täydentämässä musiikkikirjastoa. Kopioin suoraan levyltä kopioimisen arvoista biisiä MD-levylle. Se toimii lähinnä CDn täydentäjänä. Kaikkea suojattua CD-materiaaliahan ei voi kopsata CDlle suojauksen vuoksi. Siksi MD.
Käytän paljon kirjastoa hankintakeskuksenani sekä antikvarioita. Lainattuani levyjä olen kuunnellut ja arvioinut miellyttäisikö tuota kopsata. Jos, niin uusi kuuntelu ja samalla reaaliajassa "levyttäen".
Onhan se hidas mutta miellyttävä tapa.
Netti-imurointia en viitsi harrastaa. Se saattaa olla liian helppo ja äkkinäinen tapa kartuttaa kokoelmaa. Mukavampi tapa on kirjastossa tutkia levyjä, kuunnellakin ja lainata. Ja antikvarioista saa halvalla CD-levyjä. Niitä joita ei voi siirtää CDlle kopsaan MDlle. Hidastahan se on mutta ei siinä kannata juoksemaan ruveta.
Silti levykkeitä on jo toistasataa ja kaikesta on tarkka kirjanpito semmottilla klapuilla mitä kirjastotkin aikanaan käyttivät. Tuntuuko tämä tapa pöhlöltä?

Nykysin mulla on SONYn QS-sarja: CD, MD, AV-viritinvahvistin ja Whafedalen Emerald- pöntöt. Mitä mieltä ootte tästä yhdistelmästä?
 
Minulla oli joskus MD-soitin äänittelyssä myös. Sääli että tuo formaatti ei täysin yleistynyt, koska levyt ovat mukavan kokoisia ja hyvin suojattuja. Mielestäni sen käyttö oli mukavaa, enkä näe mitään syytä ettei se sitä olisi nytkin. Kaipa kirjanpito olisi kätevintä (?) pitää tietokoneella, mutta kaikessa fyysisesti käsiteltävässä on omat puolensa.

En ole kuullut noita laitteitasi, mutta QS-sarjaakin on tullut joskus omistettua ja hyvin toimivat. Jos satsi sinusta kuulostaa hyvältä, eikös asiat ole silloin kunnossa? Kokeile kuitenkin vertailua muihin laitteisiin/kaiuttimiin kaupassa tai muiden harrastajien luona, jotta saat perspektiiviä siihen, miltä musiikki muualla kuulostaa. Sitähän tämä homma on täällä, kokemusten ja ajatusten vaihtamista. Kokeneidenkin harrastajien mielipiteet hyvästä äänentoistosta poikkeavat kuitenkin niin paljon, että loppupelissä kannattaa luottaa vain omiin korviinsa :) Ja tietysti Lehtisen Mattiin! :D
 
hanneslampi sanoi:
Nykysin mulla on SONYn QS-sarja: CD, MD, AV-viritinvahvistin ja Whafedalen Emerald- pöntöt. Mitä mieltä ootte tästä yhdistelmästä?

MD:stä ei ole ylipäätään mitään kokemuksia, enkä ole kuullut laitteistoasi. Sonyn QS-sarjan cd-soittimet ovat kyllä hyviä laitteita (omistin ennen XB930). Kuten arvoisa kanssaharrastaja tuossa edellä sanoi: setti on sinulle sopiva jos olet tyytyväinen ääneen.

Jos kuitenkin kokeilunhalusta tai tyytymättömyydestä johtuen haluat jotain muuta kokeilla, niin ensimmäisenä ottaisin testiin jonkun peruslaadukkaan stereovahvistimen. Tämä siis edellyttäen että et kuuntele musiikkiasi viidestä kanavasta.
 
Aikanaan jo 60-luvulla aloiti äänittelyn. Ensin kelanauhurilla joita olikin useita. 70-luvulla hankin kunnon avokela 4-raiturin isoilla keloilla. Keloja on iso lootallinen tallessa. Kasettivehje tuli myöhemmin jolle jatkoin radiosta äänittelyä. Niihin C-kaseteille ja avokeloille olen kerännyt myös jo kuolleiden henkilöiden kertomuksia, lasten ääniä yms. nyt arvokkaalta tuntuvaa. Nyt olen siirtänyt ne MD-levylle. Nauhoilta ne alkoivatkin jo vetämään viimeisiään.
En näe kätevämpää tapaa äänityksiin kuin tuo MD. Harmi että se ei lyönyt itteään läpi. Onneksi levykkeitä on ainakin vielä hyvin saatavilla. Äänenlaatu on mielestäni hyvä enkä erota CD ltä äänitettyä alkuperäisestä.

Kirjanpito pitää olla koska materiaalia on jo niin paljon, että ei muuten pysty hallitsemaan moista. Tietokonekirjanpidolla saa enemmän tietoa ylös kappaleesta mutta käyttö on hankalaa.
Mun kirjanpitoni on kuitenkin selkeä ja yksinkertainen. Kirjanpitokortilla (10,5 x 15 cm) on kappaleen nimi ja tekijätiedot. Löytyy artisti ja yhtyekohtaisia MD-evykkeitä ja sekal. materiaalia olevaa levykettä. Kaikkia näitä voi helposti täydentää. Kortin kulmaan on merkattu tallennusmuoto MD tai CD.
Kortisto on muovilootassa kuuntelupaikalla. Sinä sitä on helppo ja nopea käyttää. Tässä suhteessa se hakkaa tietsikan mennen tullen joka olisi kömpelö ja veisi tilaa.

Samanlaisessa rasiassa säilytän MD-levykkeet. Rasiat ovat läpinäkyviä ja pölytiiviitä. Helppo pinota päällekkäin. Kannen läpi näkee selvästi levykkeiden selkämyksen tekstit. Rasiaan mahtuu mukavasti 30 levykettä. Rasia on Hammarplastin Smart Store 2 litraa 20 pituus x 17 syvyys x korkeus 10 cm. Kätevää!

Tällä pärjää kirjanpidon ja säilytyksen puolesta hyvin. Kortistoa on helppo selata ja levykkeet löytyvät hetkessä. Kätevää jälleen.

Tässä vielä kehuisin uusia kuulokkeitani AKG K 701. On se niin, että halvalla ei hyvää saa.
 
milesdavis sanoi:
Kokeneidenkin harrastajien mielipiteet hyvästä äänentoistosta poikkeavat kuitenkin niin paljon, että loppupelissä kannattaa luottaa vain omiin korviinsa :) Ja tietysti Lehtisen Mattiin! :D

Minun juttuja, jos täältä lukee, niin on yhtä liemessä, kuin JoseG:n jutuista. :D

..Vai mikä DVB-G, se onkaan nykyään.. ???

Vähän niinkuin Maveric myös, muttei sinnepäinkään. :D

Jyrkille luonnollisesti ;)

Sitten MD:hen.

Siitä en tiedä itse mitään!

Tiedän kumminkin sen, että kuusikymppinen duunikaverini, joka on soittanut kitaraa 45 - vuotta, tuli viime viikolla kyselemään noiden laitteiden perään. Sanoin, etten tiedä mitään niistä ja kysin, että miksi?

Selitti jotain muusikko juttuja, joista en ymmärtänyt, mutta toisaalta myöskin ikäiseni rumpalikaveri on myöskin noiden MD - hommien perään vieläkin..

Mä en tiedä mikä niissä on jujuna, mutta ilmeisesti omaavat jotain liittimiä, tai härpäkkeitä, mitkä ovat hyvinkin toimivia näissä piireissä, missä luodaan musiikkia? ???

Tää lappalainen rumpalikaveri kyllä pistää usein ryypiskellessä tuommoisen MD:n soimaan ja hyvältähän se kuulostaa siinä missä CD:kin, joten en tiedä enempiä, notta mikä on homman juju.. :)

Matti.
 
Kyllähän noilla MD-laitteilla tosiaan tallenneltiin joku vuosi takaperin meidän silloisen poppoon harjoituksia ja esityksiä. Joku noita esiintyviä muusikkoja vetää kyseisen formaatin puoleen.
 
Täältä ko. masiina löytyy vieläkin. Ostin äänittääkseni radiosta sinfoniaa ja jazzia. "Levy" sellaisenaan ei kestä pitkää tallennusta vaikkakin äänenlaatu on hyvää tasoa. Laatu laskee sitä mukaan kun nopeutta puolitetaan. Käyttö on vähäistä nykyään, taitaa olla pojan musaa levyillä. Hän äänitteli cd:ltä digikarvan välityksellä kokoelmia aikansa kunnes lopetti hänkin. Tuon formaatin tappoi varmaankin polttoasemien yleistyminen ja digitaalisen tallennuksen helpottuminen. Ovathan poltetut cd:t yhteensopivia mm. autosoittimen kanssa. Harkitsin jopa radio/minidisc soittimen hankkimista autoon tuolloin.
 
Volta sanoi:
Kyllähän noilla MD-laitteilla tosiaan tallenneltiin joku vuosi takaperin meidän silloisen poppoon harjoituksia ja esityksiä. Joku noita esiintyviä muusikkoja vetää kyseisen formaatin puoleen.
HALOO! Kyseinen laitehan on PIRUN KÄTEVÄ ja juuri nimenomaan tallentamiseen.
Mekin veivattiin aikanaan ensin keloille, sitten kaseteille ja Minidiscille. MD:lle edelleen jo kymmenen vuoden ajan. Tämä on kaikista kätevin ja paras systeemi. Voi verrata C-kasettiin mutta on toiselta vuosisadalta käyttö- ja muiden ominaisuuksiensa takia.
Helevetin kätevä laite äänityksissä! Äänenlaatu ja käytettävyys on kaikenlisäksi hyvä, eivätkä levykkeet vie tilaa.
Ainaskin mulla on äänityksien taso säilynyt muuttumattomana. Dynamiikka on tallella.
Varmaan niitä MD-laitteita saa nykyään kaupan hyllyiltä pilkkahintaan. Kantsii mennä hankkimaan. Levykkeitä on saatavilla tulevaisuudessakin.
 
hanneslampi sanoi:
Varmaan niitä MD-laitteita saa nykyään kaupan hyllyiltä pilkkahintaan. Kantsii mennä hankkimaan. Levykkeitä on saatavilla tulevaisuudessakin.


MD on todella kätevä tallennusformaatti kenttäkäyttöön. Itse käytin MD:tä autossa 90-luvulla (Pioneer MEH-P5000, kotipelinä oli Sonyn viimeinen isorunkoinen kannettava, MZ-R50). Mutta tuo laitteiden ja median tarjonta on kyllä viime vuosina ollut (minun nähdäkseni) voimakkaasti laskussa. Valitettavasti.
sony_mzr50_2.jpg
 
Jeps, itselläni on Walkman MD makkarissa mono Tivolin jatkeena.
Tallennan sillä radiosta musiikkiohjelmia ja kuunnelmia.
Todella mainio peli. Terraario, Bluesministeri, Knalli ja sateenvarjo, Elmo, Kankkulan kaivolla...

Mikrofonia olen vähän metsästellyt kirppareilta, voisi olla mielenkiintoista tallentaa
äänimaailmoita vaikka ulkomaan matkoilta. Jalkapallo-ottelu kreikkalaisessa kylätavernassa,
Atlannin aaltoja vaikka Ranskan rannikolla, matka lissabonilaisessa ratikassa, kuumat
lähteet Islannissa...
 
Itselläkin on ollut yhteensä kome minidisc soitinta, joista 1 on rikki ja pöytämallista en tiedä missä se on ??? ja yksi kannettava/nauhoittava vielä löytyy.
Enää en kuuntele tai käytä minidisciä lainkaan, en myöskään hanki musiikkia netistä paitsi radion muodossa.
Jostain syystä tuo minidisc vain on jäänyt pois, mutta todella näppärä kopionti vehje tuo on. Mp3 soitinta olen harkinnut, mutta en vielä ole ostanut. Jotenkin tämä tietokone ja musiikki ei minussa ole vielä kohdannut.
Minidisciä tuli käytettyä myös bändi touhuissa. Voiko noihin mp3 soittimiin lyödä suoraan vain mikin kiinni tai vastaavasti mikseriin kiinni?
Nykyään hankin haluamani musiikiin cd:nä yleensä jostain nettikaupasta sellaisissa 5-10 levyn erissä kun on ylimääräistä rahaa.
 
Vaan mitä tapahtui Hi-MD:lle? Eikös siinä ollut gigan verran tilaakin? Eivät vaan sonylla osaa lanseerata noita. Tuohonhan olisi hyvin saanut kamaa vaikka suorana PCM:nä ilman mitään pakkausalgoritmejakin.

Minulla on vieläkin joku isorunkoinen kannettava jossain "tallessa" ja joku hifimallinenkin soitin löytyy pimiökäytöstä. Tuo oli kyllä pirun näppärä laite, varsinkin autossa. Ajoi vaan aika ohitseen. Nuo tiukemmin pakatut MD:t ATRAC-R:llä kuulostivat minusta vielä ämpeekolmosiakin kammottavammilta. Perus ATRAC oli ihan OK koodekki.

Olisivat tehneet noille Hi-MD -levyille kunnollisen tietokoneeseen liitettävän aseman, niin olisi voinut toimia vaikkapa korpunkorvikkeena. Muistitikuissakin kun on niitä huonoja puolia tarpeeksi. Sitten sille olisi ollut paljon helpompi tehdä vaikkapa kokoelmiakin. Koostaa tietokoneella vaikkapa FLAC-kokoelman tuollaiselle, ja sitten autoon. Vaan ei, eihän näitä ajatella hifistin järjellä vaan markkinaosaston järjellä. Laadulle ei ole markkinoita.
 
Tottakai äänenlaatu huononee jos levylle tallennetaan LP nopeudella. Sitä säästö-nopeutta voi käyttää esim. kuunnelmien nauhoituksiin jos niitä harrastelee... Musiikille kantsii käyttää sitä suurinta tallennusnopeutta vaan. Se on ainakin mulle laadultaan täysin riittävä. En oo mikään huippu-hifisti. Sillä tiellä ei ole koskaan tyytyväinen.
Olihan aikanaan C-kaseteilta tuleva musa oli 70-luvulla niin komeeta että... Vertaapas niitä senajan laitteita tavallisiin nykyvehkeisiin.
Toisin sanoen: MDllä on täysin nautittava äänenlaatu kaikenkaikkiaan. Olemme järkänneet sokkokuuntelunkin. Siinä eroa ei huomattu CD-levyyn olleskaan.
 
Tuo MZ-R50 jo vaikutti mukavan kokoiselta mutta minidisc-laitteet ovat järestään tosi pieniä, liian pieniä. Mitä muita tuollaisia "nauhurin" oloisia malleja oli markkinoilla, joita voisi yrittää kytätä nettikirppiksiltä?

Itseäkin kiinnostaisi tuo äänimaailmoiden keräily. Millianen mikki olisi hyvä keräämään tuollaista ambient-ääntä?
 
Joonatan sanoi:
Tuo MZ-R50 jo vaikutti mukavan kokoiselta mutta minidisc-laitteet ovat järestään tosi pieniä, liian pieniä. Mitä muita tuollaisia "nauhurin" oloisia malleja oli markkinoilla, joita voisi yrittää kytätä nettikirppiksiltä?

Itseäkin kiinnostaisi tuo äänimaailmoiden keräily. Millianen mikki olisi hyvä keräämään tuollaista ambient-ääntä?


Isoja olivat ainakin Sonyn mallit MZ-R30 ja 35, muistaakseni. Kaikki R50'tä uudemmat (= isompi numero, kuten 55 tai 90) ovat sitten noita mini-minejä = nou good. Mutta ole tarkkana käytetyn MD:n kanssa. Huoltaminen on kallista.

Yhden pisteen MS-tyyppiset elektreettimikit ovat käteviä tuollaiseen taltioimiseen. Sonylla mm. ECM-MS 957 ja pienempi 907 (= aka tumppu).
 
Edelleen on vähän ikävä joskus 90-luvun puolivälin tienoilla hankkimaani mz-r3:sta. Maksoi jotain 3000 mk, joka oli silloin isohko raha tuollaisista korvalappustereoista.

Nykyään kyllä ambient-äänittelyyn suosittelisin jotain flash-pohjaista modernia laitetta tyyliin Zoom H4 tai M-Audio Microtrack. Eivät ole hinnalla pilattuja, esim. tuota M-audiota saa alle verkkokauppa.comista 289€. Sisätiloissa taas ei taida olla tietokoneen voittanutta siinäkään hommassa.
 
Itselläni on hyllyssä edelleen Sonyn MZ-R37. Muuten kunnossa, mutta paristokotelon kannen lukitusknipsu on vähän murtunut. Olihan minulla joskus myös autossa md-soitin, jolle tuolla Sonyllä äänitin musiikkia. Nyt sille ei ole niin enää käyttöä kun on tuo Trekstor Vibezkin.

Jos joku on kovin tuollaisen perään, niin voi sitä minulta hyvien selitysten kera ruinata. :D
 
Minulla on ollut jo vuosikymmenen MD-soitin hifisetissä. Vuosia nauhoitin ahkerasti kokoelmia, mutta nykyisellään olen jo päättänyt luopua formaatista muutamasta syystä:

1. Parempia pakkasualgoritmeja löytyy (FLAC) ja kovalevylliset ratkaisut ovat lopulta nopeampia/mielenkiintoisempia
2. Markkinat ovat jo päättäneet että MP3 ja muut tietokoneformaatit jäävät, MiniDisc ei
3. Hi-MD olisi ollut ratkaiseva askel selviytymiseen kuluttajamarkkinoilla, mutta tuli vuosia myöhässä
4. Haluan hankkia omistamisen arvoisen musiikin alkuperäisessä PCM muodossa

Sinällään olen ollut tyytyväinen äänenlaatuun enkä edes väitä kuulevani eroa alkuperäiseen. Nykyisellään tuo olisi kyllä nopea testatakin ihan konkreettisesti, mutta uskon että 320kbps riittää ihmiskorvan huijaamiseen täysin, jos tärkeää on se sisältö eikä kaikujen viimeisen heijastuksen havainnointi.

Eihän formaattia silti mikään huonoksi tee, ja esimerkiksi Sonyn ES sarjan soittimia saa kohtuu edullisesti ja autossakin olen kokeillut formaatin olevan erittäin kätevä kestävän suojakuoren ja pienen koon ansiosta. Ei silti yksittäinen MP3-romppu ja muistitikku alkaa olla jo silti kätevämpi. Mutta, jos tietää mikä on C-kasetti ja haluaa C-kasetin ilman C-kasetin ongelmia, eipä ole paljon vaihtoehtoja. Muusikot ja toimittajat lie jatkossakin tyytyväisiä.
 
Mallas sanoi:

Jihuu, löysin samanlaisen kun Maltaalla ebay:stä, 7,50€+postit. Eilen sain paketin ja testasin nauhottaa työmatkan laulumikillä ja toimihan se, niinkuin teknisesti, mutta olihan se huonon kuulosta. Ebaystä löysin siihen Sony ecm-ds70p-mikrofonin joka varmaan ainakin lähiääniä ottaa mukavasti. Nyt odottelen sitä postista, onpa odottavan aika pitkä. Tavoitteena nyt on alkaa nyt keräileen ambienttiääniä, ihan omaksi huviksi, sen vuoksi budjettiluokan lähestyminen aiheeseen. Jos alkais tallentaan vaikka 30sek tai minuutin klippejä eri paikoista ja pitäis kirjaa mitä ja mistä.

Olisko jotain vinkkejä mitä ottaa huomioon jo näin harrastuksen alkumetreillä? Minidisceistä tai ambienttien äänittämisestä yleensä. Vitsi olis upea saada sellanen kunnon haulikkomikki. Ovat vaan niin pirun kalliita, voiskohan sellaisen väkertää itse.

edit... Niin ja jos tiedätte missä vois olla vähän liippaavaa keskustelua niin vihjatkaa
 
9 minidisciä löytyy täältä. Yamaha ja Sony pääsetissä, Kenwood makkarissa, Sony kytketty tietokoneeseen, 2 kpl Sonyn kannettavaa ja autossa Panasonicin md ja varalle löytyy viellä 2 Sonyn autosoitinta. Levyjä löytyy pitkälti kolmattasataa.

Mielestäni md on ehdoton autossa, koska en halua narmuttaa alkuperäisiä cd.täni. Helpompi olisi tietysti kopioda cdlle mutta md-levyjä on helpompi kantaa mukana.

Äänenlaatu on mielestäni ihan hyvä, ei ihan verrattavissa cd laatuun mutta tarpeeksi lähellä. Kotona en välttämättä kuule eroja mutta erityisesti autossa ero kuuluu selvemmin. Ero alkuperäisen ja kopioidun cd välillä on aika pieni, lähinnä ero on taustakohinassa kappaleiden välillä. Md levy taas pakkauksen ansiosta pyöristää hieman bassoja ja korkeimpia diskantteja.
 
Back
Ylös