Miltä vinyyli-ääni kuulostaa

^Olen käynyt ja haukkonut henkeä! Kuolema saa odottaa ennakkoesitys Bristolissa oli digitaalinen. Taru sormustenherrasta Tennarissa oli digitaalinen. Elokuvallakin on tulevaisuus. Ja sama mahtielämys kotonakin kun se paska analoginen antenni revittiin katolta ja saatiin digitaalinen sateliitti signaali. Jumala ON olemassa ja armahtaa minuakin ja antaa loistavan kuvan ja äänen. Jo DVD levyn uskomattoman upea kuvanlaatu oli mannaa mutta että tavallinen teevee lähetyskin voi olla LOISTOKAS?!? (tiedän että terrestriaalissa on paljon kuuluvuus ongelmia ja siksi kuva pikselöityy katselukelvottomaksi mutta itse signaali tullessaan puhtaana perille on huippu. Ja sateliitti tähän 99,9% ajasta kykenee.)
 
Toisinkuulija sanoi:
No jops. Tässä on tullut aika monta väärää väittämää ja uskomusta, koska kirjoittaja ei itse ole ollut kokemassa aikaa ennen digiä.

Ossi se jaksaa olla aina niin positiivinen...

Vinyylijutuissa saattaa olla romantisoimista, mutta itse näkisin asian niin, että digitaalisen ja analogisen äänien
luonteissa on eroja. Itse en ole vielä tavannut CD-soitinta, joka soittaisi musiikkia niin soljuvasti, iskevästi ja nopeasti
kuin vinyylisoitin. Se soi kuin solseva puro. Vinyyliä kuunnellessa koko levynpuolisko mennä hulahtaa eikä ole niin
usein tarvetta hypätä kappaleiden yli, vaikka siinä eri vaiva onkin kuin kaukosäätimen painalluksessa. Ääni ikään kuin viekottelee kuunteluun... Suosittelen Pirkalle tasokkaan vinyylisoittimen testausta, mieli voi muuttua...
 
Jos/kun ylistetään vinyyliltä lähtevän signaalin ylivertaista teknistä laatua, ei kuitenkaan pitäisi unohtaa sitä että harmonista säröä on usein jopa prosenttikaupalla.
Miten siinä sitten säilyy "musiikkisignaali vahingoittumattomana", en tiedä..
 
^Olen minä aika monia hyviä vinyylisoittimia kuullut, tosin lähinnä messuilla ja kaupoissa. Tapsan soitinta olen kotioloissa (siis tapsan kotona) kuunnellut. Missään vaiheessa en ole kuullut mitään sellaista mitä en voisi CD levyltä kuulla. Ennemminkin laskisin erilaisuudet signaalitien erilaisten laitteiden yms. piikkiin. Todettava on että olen hämmästynyt että vinyyli todella saadaan soimaan kohtalaisen tyydyttävästi. Siinä on insinöörit saaneet niskalimassa painaa pitkää päivää. Vaiva ei kuitenkaan ole minusta ollut asian väärti kun tarjolla olisi koko ajan se CD joka tarjoaa hienon musiikkielämyksen melko pienellä vaivalla.

Tässä on vähän samasta asiasta kyse kuin viinipullon korkissa. Pitkään viini-intoilijat olivat vuoren varmoja siitä että oikea korkki korkki on ainoa, joka kelpaa laatu viiniin. Muovikorkit ja varsinkin kierrekorkki olivat kauhistus, joka sopi vain rahvaan rupuviineihin. Mistä tällainen käsitys juontaa juurensa? Ennen kaikissa viineissä oli korkki korkki ja tuotanto siihen sovitettua. Kun ryhdyttiin teollisesti valmistamaan rupuviiniä vaihdettiin kallis korkki korkki (vinyyli) halpaan kierrekorkkiin (CD). Nyt, vuosien nenäpystyssä kävelemisen jälkeen, aletaan hienoihin viineihin vaihtaa kierrekorkkeja. Miksi? Koska ne ovat parempia! Korkki korkki päästää bakteereja viiniin, joka pilaantuu. Kierrekorkki on tiivis ja laatuviini säilyy parempana. Vanha myytti on murtunut. Kyllä se vinyylimyyttikin vielä murtuu. Heitetään kyssäri myytin murtajille :)
 
Hyvin on tullut asiaa pojat. Todellakin cd:n dynaminen vs vinyylin emotionaalinen osuus on sinällään tuulesta temmatut. Jo 80- luvun hyvin miksatuissa vinyyli discorytkeissä oli dynamiikkaa vaikka toisille jakaa. Mielestäni kyseisten äänitformaattien jakaminen keskenään siten, että kumpi on parempi on turhaa.
60- luvun hyvät ja hyvin mikitetyt studiolivet, aikana silloin, kun solistit tuotiin paikalle äänitystilaan ja mikit aseteltiin tarkasti suunnitellen ja tällä saavutettiin todella hyvin toimivia äänityksiä joista jokainen äänestä ymmärtävä voisi nauttia. Kontrabaso, puhaltimet ja tila saatiin vangittua todella mainiosti.
Cd:lle kyetään myös parhaassa tapauksessa lataamaan sellainen emotionaalinen tunnelataus joka on käsin kosketeltavissa. Monesti levyihin miellettävä särö ja sitä kautta saavutettu tunne soitinten ja sointibalanssin oikeudesta pystytään tuollaisenaan myös cd:lle, oli siinä sitten säröä, tai ei, niin ne saadaan hyvällä tinkimättömällä laitteistolla kuulostamaan samalta.

Jatketaan keskustelua rekentavasti unohtaen kumpi on parempi, koska musiikki siellä tallenteella on. Saundi ja kuinka se ymmärretään on kiinni meistä. Mitkä vaikuttavat siihen, että äänitteet saadan toistumaan formaatista riippumatta samoin.
 
Seppo puhuu asiaa.

Itsekin pyöritän vinyyliä vähän fiilis pohjalta, en aina. Formaatit, ainakin täällä, täydentävät toisiaan mukavasti....Mutta sen verran napakka se vinyylin ääni on, että en arkaile hankkia uutta pyöritettävää, mikään itsetarkoitus se ei kuitenkaan ole, ainakaan minulle... Jostain syystä vinyylin ääntä on oikein mukava kuunnella, enkä silloin kapaa CD-soitinta pätkääkään...
 
ottamatta sen enempää kantaa formaattien hyvyyteen, mutta muistaakseni vinyylille ei saada tallennettua aivan alimpia taajuuksia, koska levyn kaiverruksessa "kaiverrin" rupeaa resonoimaan jossain vaiheessa. omko kellään parempaa tietoa asiasta.
 
Huonoltahan se vinyyliääni kuulostaa. Minä voin ottaa vastaan ja jopa tulla hakemaan moista jätettä pois paikkoja pilaamasta ihan hyvää hyvyyttäni ja ilmaiseksi. Kiitos.

>:D
 
jvaahtera sanoi:
Huonoltahan se vinyyliääni kuulostaa. Minä voin ottaa vastaan ja jopa tulla hakemaan moista jätettä pois paikkoja pilaamasta ihan hyvää hyvyyttäni ja ilmaiseksi. Kiitos.

>:D

Annoin omani pois jo 20 v sitten. Muuten saisit kernaasti :D
 
jvaahtera sanoi:
Huonoltahan se vinyyliääni kuulostaa. Minä voin ottaa vastaan ja jopa tulla hakemaan moista jätettä pois paikkoja pilaamasta ihan hyvää hyvyyttäni ja ilmaiseksi. Kiitos.

Mulla on kaapissa seisonut 20v 2kpl jätesoitinta . Teretulemast hakemaan pois.
1 cd soitin lähtee mukaan samaan kaatiskuormaan.
:D
 
tutkija sanoi:
ottamatta sen enempää kantaa formaattien hyvyyteen, mutta muistaakseni vinyylille ei saada tallennettua aivan alimpia taajuuksia, koska levyn kaiverruksessa "kaiverrin" rupeaa resonoimaan jossain vaiheessa. omko kellään parempaa tietoa asiasta.
Ei sinne levylle aivan alimmat mene. Lisäksi on RIAA korjaus jota ei saada takaisin aivan samanlaiseksi sekä kanavaerotus on rajoitettava verrattuna CD-levyyn. Mutta ei noistakaan niin paljon tule eroa ääneen kuin siitä studiossa tehdystä prosessoinnista, montaakaan samalta kuulostavaa levyä eri formaatissa ei ole saatavana. Eli jos on tykästynyt vuosikymmeniä sitten johonkin levyyn LP versiona, on sitten pidettävä LP levysoitin käytössä, jotta pääsee kuuntelemaan juuri tuota versiota.
 
Vinyylille antaa jotenki anteex enemmän, ku siinä on sellasta salaperäistä suloisuutta...liekö nostalgiaa :)?
Ne rahinat sun muut ei haittaa juurikaan. Paitsi jos on höylällä raiskattu tai jopa jää kiinni!

Vinyylin säätö käy hermoon, six joku voi vaikka urista vinyylisoundia vastaan ku on sattunu kuulemaan laiskan miehen settiä tai ite kyllästyny ainaseen säätelyyn ja putsaamiseen.
Ja saastaisiin levyihin. Tällä en tarkoita musiikillisia ominaisuuksia.

Vinyyli on hieno juttu jos on just lopettanu käryytyxen: käsille ja päälle riittää askaretta!

Tässä toissailtana siipalla meinas mennä herne nenään, ku piirsin sille hienoja (v***u ne oliki hienoja! 8)) kaavioita laserista ja biteistä. Tottakai rollaattoriversioita :D

Mut täytyy tunnustaa: jos olis pakko valita, ottasin cd:n koska tykkään tosta paskiaisesta (Krell KAV-300).
Mut en silti oo kauheen montaa digivehjettä kuullu, jotka pieksäis vinyylin, varsinki kunnolla säädetyn!

Elukat on kiinnostuneempia vinyyliäänestä ku cd:stä.
Ja oon huomannu että joskus cd:ltä löytyy bassomurinoita, mitä vinyylillä, varsinkaan vanhalla, ei ole.
Mut sitten on vinyylilevyjä, joihin on raavittu kaikki mahdollinen ja bonuxet päälle! Sellaset levyt painaa aika lailla, näköjään.

Vaikee kysymys tää vinyyli. Vai olix tässä kysymystä?
Tai vastasinko taas asian vierestä...tana
 
mummo sanoi:
Vaikee kysymys tää vinyyli. Vai olix tässä kysymystä?
Tai vastasinko taas asian vierestä...tana

Et varmaankaan vierestäkään. Kukapa osaisi vastata kysymykseeni, olisiko vinyyli- ja cd- tasavertaiset. Mielestäni pitäisi.

Olemme tutustuneet hyvin tarkkaan vinyyli toistossa itse pyörittimeen, etenkin varteen ja rasiaan. Hyvä pyöritin ei tarvitse olla kallis, pyörittimistä on puhuttu monissa keskusteluissa enkä mieti sitä tässä enempää. Varsi ja rasia vaikuttavat ääneen huomattavasti, mutta monesti täysin unohdamme välikaapelin merkityksen. Välikaapelilla jos millä pystyy huononkin, saatika hyvän pyörittimen saundia viilaamaan todella. En väitä, että enemmän kuin rasialla, mutta kuitenkin mahdollisesti jopa tuotakin enemmän. Rasia tarjoilee äänikuvat ja -värit hyvinkin pitkälle.
Cd- toistossa olemme kiinostuneet kokeilemaan eri kaapeita ja on hyvikin yleisesti myönnetty kaapeleiden merkitys äänilähteen ominaisuuksien parantajana. Koko kaapelibisnes perustuu osaltaan mielikuvien luomiseen siitä millä tavalla tavoitetaan ns. oikea "värittymätön" ääni. Värittymät niin, tai näin liittyvät oleellisesti toistoon jossa käytetään vahvistusta. Äänilähteet itsessään värittävät toistoa ja siitä emme nyky tekniikan tietämyksellä pääse mihinkään.
Harkintaa käyttäen hyvällä kaapeloinnilla saavutetaan näissä kummassakin toistomuodossa parempi lopputulos. Jossain oli kerrottu niin, että XLR- liittimiä tulisi käyttää etu- ja päätevähvistmien välissä ja aina RCA- liittimiä cd:n ja vhvistimen (etunen, tai indekroitu) välissä. Tuohon en ota kantaa, koska en ole asiaan tutustunut. Monet levysoittimet ovat käyttäneet DIN- liitäntää ja tuolla etuja varmaan savutetaankin, mutta mikäli soittimessa on edes RCA- liittimet, niin mielestäni johdotuksess eri vaihtoehtoja kannattaa harkita.
Levysoittimessa (lue vinyyli) kaapelointi tuottaa täysin eri tulokset eri soittimilla. Se kaapeli, joka toisessa on aivan auki ja sävyiltään oikea, ainakin mielyttävä-saattaa tuo sama kaapeli toisessa soittimessa olla ominaisuuksiltaan täysin toisenlainen.
 
seppo kaksonen sanoi:
Cd- toistossa olemme kiinostuneet kokeilemaan eri kaapeita ja on hyvikin yleisesti myönnetty kaapeleiden merkitys äänilähteen ominaisuuksien parantajana.

Ei kait sentään kaapeli pparantamaan ominaisuuksia pysty? Asia lienee niinpäin että huono kaapeli estää äänilähteen parhaiden ominaisuuksien esilletulon. Oikea välikaapeli välittää äänilähteen signaalin mahdollismman muuttumattomana vahvistimeen. Erot joita kuulemme ovat eri kaapelien erilaisia huononnuksia. Tässä voi sitten olla makuasioitakin. Toinen pitää parempana tummempaa ääntä siis kaapelia joka dumppaa kenties ylikirkasta äänilähdettä ja toinen taas avarasta kirkkaasta yläpäästä bassojenkin kustannuksella eli alapäätä vaimentavasta kaapelista kunhan tarkkuus yläpäässä on ehdoton jne... Mutta että parantaisi, ei aniakaan siis lisää mitään ääneen, ei edes lisää tarkkuutta, korkeintaan ylläpitää sen äänilähteen tasalla.

Menipä mutkikkaaksi...
 
pirkka sanoi:
Ei kait sentään kaapeli pparantamaan ominaisuuksia pysty? Asia lienee niinpäin että huono kaapeli estää äänilähteen parhaiden ominaisuuksien esilletulon. Oikea välikaapeli välittää äänilähteen signaalin mahdollismman muuttumattomana vahvistimeen. Erot joita kuulemme ovat eri kaapelien erilaisia huononnuksia. Tässä voi sitten olla makuasioitakin. Toinen pitää parempana tummempaa ääntä siis kaapelia joka dumppaa kenties ylikirkasta äänilähdettä ja toinen taas avarasta kirkkaasta yläpäästä bassojenkin kustannuksella eli alapäätä vaimentavasta kaapelista kunhan tarkkuus yläpäässä on ehdoton jne... Mutta että parantaisi, ei aniakaan siis lisää mitään ääneen, ei edes lisää tarkkuutta, korkeintaan ylläpitää sen äänilähteen tasalla.

Menipä mutkikkaaksi...

Kaikki laitteet eivät ole samanlaisia ääneltään, eikä meillä ole tunnettuja arvoja kaapeleiden oikeellisuudesta. Mielikuvat ovat valmistajien, sekä myyjien valkoisia valheita. Pysyn kannassani, kaapeleilla pyritään parantamaan äänilähteen ominaisuuksia. Ainakin ominaisuuksia omia mieltymyksiä toteuttamaan, se neutraali ääni on siellä ulkona.
 
pirkka sanoi:
Ei kait sentään kaapeli pparantamaan ominaisuuksia pysty? ...
...Erot joita kuulemme ovat eri kaapelien erilaisia huononnuksia. ...
... Mutta että parantaisi, ei aniakaan siis lisää mitään ääneen, ei edes lisää tarkkuutta, korkeintaan ylläpitää sen äänilähteen tasalla.

Menipä mutkikkaaksi...


Tässä ylläolevassa olen täysin samaa mieltä Pirkan kanssa. Yksikään kaapeli ei kykene välittämään signaalia sellaisenaan. Eikä muuten yksikään systeemin komponentti myöskään. Kaikki ne heikentävät signaalia.

Kysymys on juuri siitä, mikä niistä, yhdessä minkäkin kanssa (kaapelit, vahv./kaiutt.) heikentävät signaalia vähiten. Se on paras vaihtoehto.

Sitä vastoin ei pitäisi olla kysymys äänen sävyistä eikä mausta. Pitäisi olla kysymys musiikin rakenteesta, joka sen musiikin viestinnän tason loppupeleissä ratkaisee, kun arvioidaan sitä, mikä lopulta on huononnus ja mikä ei. Ei pitäisi etsiä miellyttävästi soivaa systeemiä (toki jokaiselle sallittu!), vaan mielestäni juuri sellaista, joka aidoimmin musiikillisesti vaikuttavan kokemuksen tarjoaa.

Hyvä ilmiö on se, että seuraa kuunnellessa muusikoiden edesottamuksia, ehkä heidän taitojaan ja kikkojaan arvioiden ja säveltäjän/kapellimestarin aivoituksia tutkaillen ja ihmetellen/ihaillen. Kuin se, että seuraa "ääniä" ja niissä ilmeneviä sävyeroja, tai laitteiden sointia, tai tilavaikutelmia.

Jälkimmäiset viittaavat puuttelliseen äänenlaatuun tai väärinkasvaneisiin kuuntelutottumuksiin tai molempiin.

Se vaikuttavin musiikki todellakin on yleensä siellä ulkona.

Ossi
 
Toisinkuulija sanoi:
Tässä ylläolevassa olen täysin samaa mieltä Pirkan kanssa. Yksikään kaapeli ei kykene välittämään signaalia sellaisenaan. Eikä muuten yksikään systeemin komponentti myöskään. Kaikki ne heikentävät signaalia.

Kysymys on juuri siitä, mikä niistä, yhdessä minkäkin kanssa (kaapelit, vahv./kaiutt.) heikentävät signaalia vähiten. Se on paras vaihtoehto.

Sitä vastoin ei pitäisi olla kysymys äänen sävyistä eikä mausta. Pitäisi olla kysymys musiikin rakenteesta, joka sen musiikin viestinnän tason loppupeleissä ratkaisee, kun arvioidaan sitä, mikä lopulta on huononnus ja mikä ei. Ei pitäisi etsiä miellyttävästi soivaa systeemiä (toki jokaiselle sallittu!), vaan mielestäni juuri sellaista, joka aidoimmin musiikillisesti vaikuttavan kokemuksen tarjoaa.

Ossi

Minäkin olen samaa mieltä teidän molempien kanssa siitä, että yksikään kaapeli ei kykene välittämään signaalia sellaisenaan. Eikä muuten yksikään systeemin komponentti myöskään. Kaikki ne heikentävät signaalia. Tosiasia kuitenkin on se, että ette pystyisi, kuten en minäkään kuuntelun perusteella väittämään valinneenne kaapelia, tai komponenttia joka heikentää vähiten singnaalia. Nordostin kaapeliko kuljettaa singnaalin nopeimmin, mutta kuunteluni mukaan omassa systeemissäni se ei toiminut kuitenkaan haluamallani tavalla. Analysiksen kaapeli kuljettaa singnaalin valmistajan mukaan täysin singnaalia mukailleen. Valitsin tuon, vaikka ei sekään singnaali "neutraali" ole.
Ei nykyään osata mitata kaapeleista, kuin jo tunnetut arvot. Myönnän itsekin kuvittelleni kaapelionnilla poistamaan esteitä singnaalitieltä, mutta todellisuudessa hain tiettyjä sointivärejä soittimille ja laulajalle. Todellisuudessa nuo värit ovat varmasti raaemmat, mutta voivat ne valitsemani äänenvärit oikean oloiset olla.
Jokainen hifisti hakee tiettyjä tunnettuja musikaalisia arvoja kaapeleiden ja laitteiden välityksellä, mutta kukaan tuskin voi väittää, että hän pystyisi luomaan aidon musikillisen tapahtuman kuuntelutilaansa. Joka näin väittää, ei ole ihan terve, minä en väitä.
 
Jos signaalilähde esim cd soitin tai mitkä liekään siellä vinyylipuolella siitä vastuussa on, on hyvä, tuottaa se sellaisen signaalin, jossa on kaikilla taajuuksilla samanlainen hienosyisyys ja tarkkuus kuin alkuperäisessä tallenteessa. Normaalisti signaali on huonompi mutta luultavasti huonous on jakautunut tasan kaikille taajuuksille, koska kyse on tavallaan granulariteetistä.

Kun signaali siirtyy välikaapeliin ja kulkee sen läpi vahvistimeen on tilanne toinen. Signaali on nyt analoginen. Eri sävelkorkeudet kulkevat erimittaisina värähtelyinä ja eri värähtelytaajuudet kulkevat kaapelin eri osissa. Korkeimmat muistaakseni pinnalla ja matalammat syvemmällä ja valtaavat laajemman kaistan kaapelista. Nyt kaapelin laadulla on suuri vaikutus siihen miten eri taajuudet toistuvat kun signaali on ehtinyt vahvistimeen. Kaapelin sähköiset ominaisuudet jotka riippuvat materiaalista ja sen vahvuudesta sekä puhtaudesta muokkaavat enemmän tai vähemmän signaalia ja nyt eri taajuudet saavat erilaisen kohtelun. Siksi jokin kaapeli kuullostaa kirkkaalta, toinen tummalta tms...
 
"Täysin" digitaaliset studiotkin käyttävät vielä puhtaasti analogista mikrofonitekniikkaa, joten puhdasta digitaalista äänensiirtoketjua ei tietääkseni ole olemassakaan tai puhdasta digitaalista studiota ;) Ja oma hupinsa oli lukea Beatlesin Anthologyjen ajoilta George Martinin haastattelua Anthologyjen miksauksesta, jossa Abbey Rd:n kakkonen oltiin tyhjätty kaikesta digihilppeestä ja rontattu vintagepöydät jne. paikalle, koska "Digillä ei vaan saa sitä oikeata saundia" (valitettavasti en muista että oliko tuo Sound Engineerissä vai missä...). Miksauksessa ja studiotyöskentelyssä kuitenkaan lopulta ei vaikuta hirveästi se, että millä vehkeillä tehdään, vaan enemmänkin se, että mihin pyritään ja ennen kaikkea se, että ketkä istuvat tiskin takana.

Mielenkiintoinen artikkeli vinyylin ja CD:n eroista löytyy Dynamic Comparison of LPs vs CDs - Vaikka kyseisessä artikkelissa ei mitään lopullista tuomiota annettukaan, niin vinyylin dynamiikka kuitenkin todettiin tietyillä taajuusalueilla vähintään yhtä hyväksi kuin CD:n. Lisäksi on Ron Baumanin testit vuodelta 1996 (valitettavasti ei löydy netistä, julkaistu "Audio Electronics"-lehdessä) joissa vinyylilevyllä oltiin dynamiikkaa todettu olevan parhaimmillaan 16dB:iä yli CD:n maksimin. Tietenkin koska tämä tulee vinyyli ja analogiafriikin/friikkien näppäimistöstä, ko mittauksilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. 8)

Siirtotievirheitä esiintyy molemmissa systeemeissä, CD:llä DAC:it ja pyörittimen elektroniikka korjaavat ja muokkaavat dataa lennosta. Joidenkin lähteiden mukaan valokaapelikaan ei ole "puhdas" siirtotie, vaan jopa kuituyhteyksissäkin on virheitä, kuidun pituudesta riippumatta. Kovalevyilläkin luku/kirjoitusvirheitä esiintyy jatkuvasti, mutta tietokonekäytössä datan luotettavuus taataan CRC-summilla ja datan uudelleenlähetyksellä, kunnes luku/kirjoitus on suoritettu oikein. CD-audio ei tietääkseni CRC:tä käytä.

Ehkäpä parempaa ajanvietettä kuitenkin on nauttia itse musiikista, millä laitteella sen tekeekään...
 
Back
Ylös