Millainen hifisti olet?

Laiska :p Vinykkäpuolen uudet hätävarjelu-RCA:t odottivat muinoin kytkentää ainakin yli puoli vuotta, nyt toinen subi odottanut kytkentää yli 3vk. Ehkä ennen joulua...
 
Millainenko hifisti olen...

Haluan lisää tilaa, isommat kajarit, enemmän tunnetta kehossa ja lisää tehoa tarkkuuden siitä kärsimättä. Haluan vääntää ja väännänkin bassoa lisää jos sellainen fiilis tulee. (sen naapuri ainakin tietää)
Haluan, että puolisoni antaa enemmän tilaa olohuoneesta käyttööni ja on siitä kanssani iloinen. (ei tule tapahtumaan ikinä kun nytkin on kaikki paikat täynnä "jättimäisiä kaappeja ja roinaa ja kojeita")

Mielestäni minulla on hyvä kuulo. (ainakin vielä)

Olen liian pihi. En usko yleensä mitään hehkutuksia ennen kuin kuulen tai totean itse asian olevan MINULLE hifiä tai high endiä. (kelpaa kyllä lo endikin)

Hommaan kaikkea laitteita huvin vuoksi ja kokeiltuani niitä en yleensä ylläty yhtään. Sitten ne laitteet jää kiekomaan tuonne hyllyyn/varastoon ja joskus myyn niitä pois. (yritän ainakin myydä)

Tykkään noin 1982 - noin 1998 aikavälin japsilaitteista. Niistä on helppo tykätä ja niitä riittää käytetyn markkinoilla vaikka lampaille syöttäisi.

Kun hommasin paremmat piuhat laitteitten väliin, niin luulen kuulleeni siinä eron..kuvittelinko? (ei nämäkään kalliit ole, mutta varmaan paremmat kuin ne robinhuudin metrilakut, ainakin hienomman näköiset)

Eiköhän hifistelyni ole tuossa kiteytetty..Että sellainen luulen olevani.
 
Pihi. Halpaa ja hyvää siis etsitään. Ensin sitä halpaa ja sitten kaipaillaan hyvää. Muun elämän ehdoilla tehdään kokeiluja ja hankintoja. Vanha omakotitalo ja pienet lapset takaavat, että rahanmenoa on jatkuvasti. Minulle kelpaa vanhatkin pelit sikäli kun toimivat ja ajavat tarkoituksensa. Jonkinlaisia löytöpalikoista kasattuja "settejä" on tällä hetkellä kolme, joista nyt käydään yhtä varsinaisesti rakentamaan. Plus läppärit ja kuulokkeet vielä lisäksi arjessa. Seuraavaan hankintaan olisi tarkoitus säästää pelimerkkejä silleen, etteivät ne pääse liiaksi ratkaisemaan valintaa.
 
Vastarannan kiiski kaikkea uutta, hienoa ja kallista kohtaan. Minua yököttää jatkuva "laiterumbaväestö", joka rakastaa noita typeriä matolaatikoita ja vaihtaa niitä kuin sukkiaan. En myöskään usko toisten mielipiteitä hyvästä äänestä, ellen ole itse sitä kuullut.
Omistan hyvän sävelkorvan, mutta huonon hifikorvan. Olen siitä onnellisessa asemassa, että en kuule kaapeleiden, enkä oikein soittimienkaan, saati vahvistimien välillä juuri mitään eroa. Erotan kyllä cd:n ja vinyylin äänen toisistaan, mutta en voi sanoa kumpi on parempi.

Olen monesti miettinyt, että mikä ihme tässä hifissä on niin kauhean jännää. Mitä enemmän sitä harrastaa, sitä enemmän alkaa ahistamaan, pitäisi akustoida taloa... pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Monesti kovin buumi päätyy riitaan rakkaan aviopuolisoni kanssa, joka tiputtaa minut pilvilinnoista takaisin maan päälle ( onneksi ).

Paremman fiiliksen saan hyvästä juoksulenkistä tai piiiitkästä fillarilenkistä. Kaikesta huolimatta rakastan musiikkia ja en voisi elää ilman sitä.

-J-
 
pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Monesti kovin buumi päätyy riitaan rakkaan aviopuolisoni kanssa, joka tiputtaa minut pilvilinnoista takaisin maan päälle ( onneksi ).

Tuo on niin harmillisen totta :-\

Ja piti lisäämäni tuohon omaan määritelmääni: "Varaa on niin kauan, kun luottokortti antaa myöden".
 
Hidas ja laiska, eli laitteiden vaihto/lisääntymistahti on ollut noin 1/vuosi ja ärhäkämpi setittäjä olisi vaihtanut osan laitteista jo toisiin "kun ei soi", kun itse vielä mietin että pitäisikö vähän kaiuttimia taas siirtää.
 
sihvis sanoi:
Hidas ja laiska, eli laitteiden vaihto/lisääntymistahti on ollut noin 1/vuosi ja ärhäkämpi setittäjä olisi vaihtanut osan laitteista jo toisiin "kun ei soi", kun itse vielä mietin että pitäisikö vähän kaiuttimia taas siirtää.

Tuo onkin usein järkevin konsti.
 
JuhaGy sanoi:
Olen monesti miettinyt, että mikä ihme tässä hifissä on niin kauhean jännää. Mitä enemmän sitä harrastaa, sitä enemmän alkaa ahistamaan, pitäisi akustoida taloa... pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Monesti kovin buumi päätyy riitaan rakkaan aviopuolisoni kanssa, joka tiputtaa minut pilvilinnoista takaisin maan päälle ( onneksi ).

Kannattaisi varmaan vaihtaa harrastusta jos tämä hifi on noin ahdistavaa ja ankeaa. :-\ Ei tulisi itselle mieleenkään harrastaa mitään joka tuntuisi noin surkealta.

sihvis sanoi:
Hidas ja laiska, eli laitteiden vaihto/lisääntymistahti on ollut noin 1/vuosi

Tuota tahtia minäkin suurin piirtein pyrin ylläpitämään.
 
Taloudellisesti rajoittunut, ultrakonservatiivinen ja (uutta) teknologiaa vihaava jolle musiikki on tärkeämpää kuin laitteet.
 
tällä hetkellä kun systeemi on suht. koht erinomaisessa vedossa omasta mielestäni toki joo. ja se on vieläpä kohtuullisen halpakin. Mutta ei tietenkään täydellinen se on mahdottomuus.

niin pääpiirteittäin pyrin ymmärtämään äänirintaman painevaihteluiden rakenteita diskantti elementin ja torvenmuodonkin rakenteen yhtälöitä mukaillen. eli pyrin paljon miettimään miten esimerkiksi vesi käyttäytyy tietyn kivenmuodon/koon osuessa siihen ja muodostaen erilaisia aaltoja(kasautumia) ja kuoppia eri nopeuksilla. heitän ajatukset sitten vertauskelpoisena kovaäänisen ääniaaltojen rinnalle mieleeni ja mietin muodon vaikutuksia äänikuvien tuomiin erilaisuuksiin/kokeiluihini. jos sen nyt näin voisi helposti määritellä.

eli pääpainopiste on yrittää hallita ymmärrystä siitä kuinka pitkälle voi rakentaa mahdollisimman yleistarkkaa stereokuvaa joka toimisi erittäin tunkkaisissa vanhoissa äänitteissä siten että nekin tulisivat ikään kuin tälle vuosikymmenelle vuosikymmenten takaa. että kiillottaa jos sen nyt näin vois sanoa myös nyky äänitteiden (tasokkaiden!) ulosantia siten että tasapaino toimisi myös kovaa toistaessa korostumatta liiaksi mikään taajuus. sen edellytyksenä toki on mahdollista kuulla sitten myös niiskutukset, yskimiset, suunlipsahdukset, kolahdukset, ilmastoinnin huminat, ulkoilma tapahtumat ja pitemmälle kun on päässyt kuulee myös sisään ja ulos hengityksen temmon ja luonteen rakenteen. ei toki tietenkään aina. johtuen esim. väsymyksestä haluta imeä mitään ääntä korviinsa. ja jotkut päivät ovat sellaisia että ei musiikkia muutenkaan jaksa kuulla kuin korkeintaan taustana.

stereokuva on nykyään mielestäni verrattaen ikään kuin saippuakuplat saippuakuplassa sisäkkäin ja tiiviisti pinta pinnassa kiinni ja täten mielestäni ne muodostaa ääniaalloissa sittenmin ikään kuin hyvän tai huonon stereokuvan rakenteen syvyyden kerroksellisuudet/asioiden etäisyydet musiikin tapahtumisissa. tämä stereokuva joka laajenee ja kasvaa musiikin yhtenäisestä virtaamassa kuin super sarjatulella tulevia näkymättömiä kuplia/puolikuplia joka luo sitten niiden kaareutensakautta rajat pallon/kaareumanreunan tarkkuuden taakse salaisuuksia. ja kuinka laulajan liikkeen tarkka havaitseminen on mahdollista havaita äänikuvassa omilla korvillaansa stereokovaäänisten takaa. on juuri yhteydessä juuri tuohon näkymättömän aallon kaareutumaan/muotoon (tai se ainakin on ollut mielessä paljonkin)!! ikään kuin saippuakuplan pinnan tasalla havaitaan filmiä mutta kolmiuloitteisuus on kuin täydellinen ääniaalto pyöreän sileänpallon muodostumana, joka tuo myös kovaäänisten edessä olevat tapahtumat kuulijan silmille nähtäviksi/koettaviksi havainnoiksi äänitteestä esiin. näin ainakin olen kokenut ja nähnyt.

painopiste monesti lähes kaikissa cd/dvd äänitteissä toki on kovaäänisten takaa. mutta myös on äänitteitä joissa jotain liikettä tapahtuu kovaäänisten edessä kahdella kovaäänisellä havaittuna.

jotta nämä saisi näkyviin on ymmärrettävä miten ääniaalto käyttäytyy kun se repeytyy/puskee diskantin pinnasta ja torven yhteis vaikutuksena puhaltaa ikään kuin ilmapalloja/saippuakuplia äänikuvan kolmiulotteisen täyskuvannon havaitsemiseksi. tiedän tiedän sen toki että ilman diskantintorveakin saa äänikuvan ihan hienoksi. mutta mielestäni se jää vajaaksi kuin puoleen kaareen koko pallon antamasta mahdollisuudesta. ja tällöin stereokuva on aina olut kovaänisten takana havaittuna. ja reuna-alueet ovat värittömiä tarkkuuden ollessa liian suurpiirteisiä.

mitä jyrkempi stereokuvakaarre sen tiiviimpi usein sterokuvan yhtenäiyys on ollut havaita vaikkapa rumpalin keppien liikkeet ilma vanana eli ilmanpaineen tiiveys vaihteluina stereokannassa.



harmi jos ette ymmärtäneen ajatusten juoksuani. joten suomennettuna sama asia.


jos minulla olisi käsissäni iso rantapallo ja kirjoittaisin siihen sitten suurella fontilla tekstiä siten, että kaikki kirjaimet eivät näkyisi yhdellä katseen tuijottamisella samasta paikasta katsottunasi vaikkapa näin.

MINÄ RAKASTAN SINUAKIN

mutta näytän vain sen edestä liikuttamatta tätä rantapalloa sinulle. joista näet vain sanat MINÄ RAKASTAN
silloinhan sinulle jää puuttumaan koko tekstin konteksti/painotus/merkitys minulta sinulle. eikö niin.. mutta jos liikutan/pyöräytän tätä palloa sivuttain sinulle niin tiedät mitä minä olen kokonaisuudessaaan tarkoittanut. eli vasta kun kolmiulotteisuus tulee kokonaisuudessaan julki. niin kaareutuman takaa paljastuu se salaisuus/merkitys.



terveisin: behrelec31
 
^^Tuossahan tuli lähes insinööri-zeniä :D

Lähes yhtä selvää tekstiä kuin Robert Pirsigin moottoripyörän kunnossapito -kirjassa:
"Laatu... tietäähän sen mitä se on, mutta silti ei tiedä mitä se on. Mutta tuo on ristiriitainen väite. Mutta onhan jokin jotain muuta parempaa, toisin sanoen siinä on enemmän laatua. Mutta kun yrittää sanoa mitä se laatu on, paitsi niitä seikkoja joissa sitä on, se kaikki katoaa käsistä. ei ole mitään mistä puhua. Mutta jos ei osaa sanoa mitä Laatu on, mistä tietää mitä se on tai mistä tietää että sitä yleensä on olemassa? Jos ei kukaan tiedä mitä se on, silloin sitä ei käytännön kannalta ole lainkaan olemassa. Mutta käytännössä se kuitenkin on olemassa. Mihin muuhun arvosanat voivat perustua? Miksi ihmiset muuten maksaisivat jostain omaisuuksia ja heittäisivät jotain muuta roskakoriin? Ilmeisesti on sellaista joka on muuta parempaa...mutta mitä se "paremmuus" on?... Niin sitä kiertää kehää yhä uudelleen, pyörittää henkisiä rattaita, mutta mistään ei löydy kunnon vetoa. Mitä hittoa laatu on? Mitä se on?"

Kun taas käännämme huomiomme laatuun, voimme toivottavasti irrottaa teknologisen työn piittaamattomasta subjekti-objekti -dualismista ja palauttaa sen ammattimaiseen omakohtaiseen todellisuuteen, joka paljastaa meille mitä tosiseikkoja me tarvitsemme kun olemme jumissa..." "--Me emme takerru vanhoihin hankaliin ajatuksiin, koska niiden hylkäämiselle on välittömät rationaaliset perusteet. Todellisuus ei enää ole liikkumaton. Se ei enää ole ajatusjärjestelmä, jota sinun täytyy vastustaa tai johon sinun täytyy alistua. Se koostuu osaksi ajatuksista, joiden oletetaan kasvavan sitä mukaa kuin sinä kasvat ja me kaikki kasvamme vuosisadasta vuosisataan. Kun meillä on laatu määrittelemättömänä keskeisenä terminä, todellisuus ei ole perusluonteeltaan staattista, vaan dynaamista. Ja kun todella ymmärtää dynaamista todellisuutta, ei koskaan jää jumiin. Sillä on muotoja, mutta ne muodot voivat muuttua." "Täytyy jotenkin tajuta työn laatua. Täytyy olla käsitys siitä mikä on hyvää. Se vie sinua eteenpäin. Se käsitys ei ole vain jotain myötäsyntyistä, vaikka se onkin myötäsyntyinen. Sitä voi myös kehittää."
 
ahaapalainen sanoi:
Kannattaisi varmaan vaihtaa harrastusta jos tämä hifi on noin ahdistavaa ja ankeaa. :-\ Ei tulisi itselle mieleenkään harrastaa mitään joka tuntuisi noin surkealta.

Ehkä vastaus löytyy JuhaGy:n omasta tekstistä:

JuhaGy sanoi:
--- Kaikesta huolimatta rakastan musiikkia ja en voisi elää ilman sitä ---

Jos ei voi elää ilman musiikkia, joutunee jossain määrin olemaan tekemisissä myös äänentoiston kanssa.

Itse en ole hifiharrastaja lainkaan, mutta tykkään musiikista. Sen tietäenkin tosiharrastajat kannustivat minua liittymään Hifiharrastajat Ry:n jäseneksi.
Tosiharrastajien keskustelujen avulla voi tumpelokin yrittää ratkaista musiikinkuuntelemiseensa liittyviä teknisiä ongelmia. Ne käyvät myös verbaalisesta viihdykkeestä. Lisäksi olen täältä löytänyt uutta kuunneltavaa.

Eli aion jatkossakin seurailla tätä foorumia, vaikka jotkut nyrpistävätkin nenää meille "pelkille musiikkiharrastajille".
 
Back
Ylös