Millä levyllä testailette ja miksi?

  • Keskustelun aloittaja Matti Lehtinen
  • Aloituspäivämäärä
v-a sanoi:
Kakkosena otan mukaan Arcadi Volodoksen ja Berlin Philharmonic Orchestran konserttitaltioinnin Rachmaninoffin Toisesta pianokonsertosta. Sen kolmas osa, Finale, soitettuna joko kokonaan tai 8 minuutin kohdalta loppuuun, kattaa huimaavan määrän erilaista soitantoa mitä flyygelillä ja isolla orkesterilla voi kuvitella tehtävän.

Nipo: Kolmannesta pianokonsertosta... Hyvä levy muuten, laitankin sen tästä soimaan saman tien. Volodosin Tsaikovski (1) on myöskin demotasoa äänitykseltään, Sonyllä on homma hallussa.
 
^Aiheellinen nipo, jos joku ryhtyy etsimään ao. levyä. Kiitän heidän ja omastakin puolestani, samoin Tsaikku-vihjeestä.

:) v-a
 
mkutvonen sanoi:
CMX - Dinosaurus Stereofonicus: Seetanan loistava lätty. Käytän kappaletta "kylmänmarja" dynamiikan, täyteläisyyden, bassoannin, erottelun ja etenkin RÖK-kertoimen testaamiseen. Jos tuo biisi ei saa kovalla soitettuna kylmiä väreitä aikaseksi, on jotakin pahasti päin haitaria.
Tämä on minun vakiotestilevyni ja nimenomaan Kylmänmarja. Kappaleessa on suhteellisen paljon dynamiikka, mutta kitarariffi on kompuroitu pintaan, joten se tulee todella lujaa (jos äänenvoimakkuuden säätää alun bassokuvion mukaan). Tosin jotkin laitteistot siloittelevat särökitaraa huomattavasti. Rumpuja ei ole soitettu klikkiraitaan, joten luonnollista rytmin heilumista tapahtuu varsinkin kappaleen alussa. Tämä toituu eri laitteistoilla hyvinkin eri tavalla. Lisäksi rummun iskuissa on voimakkuuden vaihtelua. Yrjänän lauluääni on melko kuiva ja keskellä stereokuvaa. Tästä voi kuunnella miten "iso pää" kaiuttimien väliin piirtyy, sekä balanssivirheitä miesäänessä. Kappale kasvaa loppua kohden, kun koko ajan tulee lisää tavaraa. Kuoro toistuu eri tavalla eri laitteista. Kovimmissa kuoron huutokohdissa ääni menee kireäksi ja tämä on äänitystekninen juttu ja äänitteen ominaisuus. Asia tulee esiin eri tavalla eri laitteistoissa. Jos kappaleen aivan lopussa ei tunne tarvetta tarttua ilmakitaraan, niin jokin on pielessä.

Tärkeintä tässä testilevyssä on se, että se on minulle tuttu ja olen kuullut sen monilla eri laitteistoilla, joten se on muodostunut eräänlaiseksi referenssiksi. Lisäksi se sisältää paljon eri elementtejä yhdessä kappaleessa (on tosin 9 minuuttia pitkä). Kuuntelen itse etupäässä metallimusiikkia, joten tällä kappaleella saan testattua tärkeimmät asiat omaa musiikkimakuani ajatellen.

Muut "testilevyt" valitsen enemmän satunnaisesti.
 
Jos haluaa normilevyllä testailla kaiuttimiensa matalien taajuuksien toistokykyä kannattaa soitella vaikkapa Die Krupps-Plays Metallica levyä.
Joku vastaa että siihen löytyy bassboomlevyjäkin, löytyy toki mutta tuo ei ole keinotekoisesti tehty pelkkää subitaajuutta silmälläpitäen, siksi.

Lisätään vielä tuo pendulumin hold your color
 
Focalin muutamat testilevyt ovat vakiokamaa, joissa eri musiikkityylejä ja loistavalla äänenlaadulla.
Mikko Kuustonen: Abrakadabra
Slayer: South of heaven
Stories: Stories
Gary Moore: Still got the blues

Tuo CMX:n dinosaurus pitää itsekin koekuunnella, kun tuo hyllystä löytyy ja on viime vuodet pääasiassa toiminut pölynkerääjänä :)
 
Beethoven 9: osa 2 (Riccardo Muti, Philadelphia Orchestra); Dynamiikkaa ja muutenkin jos tämä toimii niin eiköhän kaikki muukin :)
Muse: Resistance (vaikkapa Uprising ja Resistance); täytyy kait jotakin tuorettakin olla mukana
Nits: Giant Normal Dwarf; jostakin syystä olen aina pitänyt tämän levyn soundista
Al Di Meola: The Infinite Desire ja Elegant Gypsy
System of Down: Hypnotize
Metallica: Master of Puppets (joko nimibiisi tai Disposable Heroes); pakollinen Metallica
Rihanna: Good Girls Gone Bad: Don't Stop the Music; huoneen resonananssit; lasit yms helisemään epäluonnollisella alabassoilla
 
Oma vakiotestilevyni on Hands On'Semblen saman niminen debyyttilevy ja sieltä yleensä Austin Wrinklen sävellys Wart Hog #3. Lyömäsoitinmusiikkia: jos tämän saa soimaan ja groovaamaan, niin eiköhän kaikki muukin mene.
 
Hyvä topic...

Eagles: Hotel California, nimikkobiisi - jossa kulkee tai on kulkeakseen, instrumentit sopivan ilmavasti. Loistava Rock biisi säkä mulle läpensä tuttu testauksen aloitukseen.

Jimi Hendrix: Elektric Laydyland:n Woodo Chile. Alun kitarariffit tulee tuntua oikealta, kappaleessa muutoinkin "erikoisia" ääniä erottelusta kertomaan ja keski-osan sekä jälkipuoliskon tuimaksi miksatut kitarat on hyvä testi onko kireyttä systeemissä jo liikaakin.

Peter Gabriel: US:n Come talk to Me. Täynnä soittimia erottelun testaukseen, triangelin kilkutus kuuluu läpi biisin jos on kuuluakseen... SRV:n Tin Pan Alley:ssä (EI Texas Foodilta - se toinen jota en nyt muista) jos virvelin maton resonointi ja komppipellin värähtely kuuluu selkeästi ei olla pahasti tällä alueella metsässä.

Bassokitaran sävyjen toistumiseen tulee käytettyä Joe Cockerin Unchange My Heart:n Two Wrongs:a ja Peter Gabrielin Secred World - Live:n Red Rain biisiä, sykkivää, sävykästä, sykähdyttävää seurata basistien ajolinjoja.

"Lauluäänet kohdalleen" osumista testataan seuraavilla: Plant & Kraus Rising Sand:n Please Read the Letter:llä jossa näiden upeiden artistien harmonia tulee toimia. Biisissä on myös "laahaava" bassovoittoinen rytmi, jonka tulee laahata aikusisten oikeasti. Levyn Trambled Rose sopii naisäänen "puhtauden" tutkailuun, biisissä matalasti toistuva bassorumpu, jonka ei tulekkaan olla puhdas. Barbra Streisan ja Celine Dion tulee erottaa selvästi "missä seisovat" kappaleessa Tell Him, tämä ensimainitun kokoelmalta. Anna Eriksonin Kesällä Kerran jos nostaa ihokarvat on fiilis oikea. Perään "pakolliset" Loirit ja Cashit.

Läsnäoloa löytyy Kings of Leonin kappaleelta Closer ja Röyhkä&Mattilan biisiltä Helvetti. Näissä laulajan on oltava iholla, muuten ei toimi ei...

Jos vielä näiden jälkeen on vanhat Rainbow / Doors / J Joplin toimivat pääsee kulloinenkin kone/komponetti jatkoon - eli saa vakuuttaa musiikin kuuntelussa ilman pinnistelyjä tai spotteja ja olla käyttömukavuudeltaan kohdallaan, tämän jälkeen ollaankin taas sitten kaurapuuro & näkkäri linjalla jonkin aikaan :D :D :D
 
Käytänpä tätä vanhaa ketjua hyväkseni, sillä tämän takia viitsi uuttakaan ketjua aloittaa ;)

Eli jos olet testilevyä vailla laitteistosi säätämiseen, niin vinkkinä vain, että uusimman Hi-Fi Choice-lehden mukana tulee Isotekin "The Ultimate System Set-Up Disc". Lehden hinta (ainakin Stockmannilla) 7,50€ ja sanovat testi-cd:n hinnaksi £20...

En ole vielä päässyt levyä testaamaan, mutta tässä "track list":

The tracks are listed as follows:

Test and Tune-Up Tracks:

01 – Introduction

02 – Channel Evaluation
-Testi puheäänellä, onko systeemi johdotettu oikein ja testaa kyvyn stereokuvan toistoon.

03 – Phase Test
-Testaa ovatko kaiuttimet johdotettu oikein ja vaiheet kunnossa.

04 – Loudspearer Position and Adjustment
-Testiäänenä puhe ja kastanjetit auttamaan kaiuttimien sijoittelussa parhaimman stereokuvan saamiseksi

05 – Soundstage Test – Intro
06 – Soundstage Test
-Raidoista 05 ja 06 raita 05 on testin esittely ja raita 06 on itse testi soundstagen hienosäätöön.

07 – 360 degree Test – Intro
08 – 360 degree Test
-Raidoista 07 ja 08 raita 07 on jälleen testin esittely ja raita 08 itse testi ja tässä lainaus lehden kuvauksesta:
"The ultimate test of stereo performance -when set up correctly, a high-quality audio system should deliver the impression of complete immersion within the stereo soundstage."

09 – Burn-In and Demagnetization
-"Adapted from IsoTek's award-winning Fulls System Enhancer Disc, this track gives your system a five-minute workout to ensure it's ready to perform at its best. It begins with some "hi-fi aerobics" to help exercise components and speaker cones, followed by a demagnetisation regime to reduce the detrimental effects of magnet build up. Play this track regurarly to help optimise your system's performance."

Music Test Tracks. Nämä musiikkinäytteet ovat Opus 3-levy-yhtiön tuotantoa:

10 – Eric Bibb – John Henry
-Use to test: delivery of atmospheric detail.

11 – Tiny Island – Vaquero
-Use to test: soundstage depth and width. Viiden musikantin soittoa, joka äänitetty vanhassa kivikirkossa Blumleinin tekniikalla ("stereo microphone adjusted to crossed figure of eights").

12 – Dan and the Electros – Shaken not Stirred
-Use to test: timing and dynamics. Studioäänitys vintage RCA 44A-mikrofonilla (vm.1934, siis mikki, ei äänitys).

13 – Eva Taylor – Everybody Loves my Baby
-Use to test: athmospehere and soundstage. Louis Amstrongin solisti 1920-luvulta esiintyy livenä Tukholmalaisessa kanikonttorissa 1976.

14 – Omnibus Wind Ensemble – Zappa : Dog Breath Variations, Uncle Meat
-Use to test: soundstage depth and width. Frank Zappan musiikkia esittäjänä 12-jäseninen kokoonpano ja äänitetty keskikokoisessa puuseinäisessä konserttisalissa - "delivering a live and authentic timbre, a stunning recording".

15 – Mathias Wager – Bach : Toccata in D minor
-Use to test: bass depth and dynamic range. "Klassinen bassotesti" ja urut menevät alas aina 30Hz:iin asti ja "exceptional dynamic range and perfectly captured church acoustics."

Uskoisinpa, että tästä on ainakin itselleni hyötyä, sillä en ole testannut kuin jotani monikanavatestilevyä (5.1) jokunen vuosi sitten ja aivan eri laitteistolla.
 
Viimeisestä viestistä on jo aikaa. Mitä uusia levyjä laittaisitte listalle? Mulla on nyt hakusessa albumi, jolta löytyisi syvyysinformaatiota?
 
Uusia levyjä vai uusia ehdotuksia? Minä pidän Sheffield Lab:in tuotoksista, koska ne on todella hyvin tehty, ei mitään kompressoitua p@skaa. Esim. The Sheffield Track Record - The Sheffield Drum Record on mielestäni hyvä testilevy.
 
Sekä että. Eikä haittaa jos Tidalista löytyy.
 
Tidalista en tiedä, mutta Spotify:sta löytyy. Laatu tietenkin kärsii, paras olisi olla CD:nä.
 
Viimeksi muokattu:
Tidalista löytyy The Sheffield Lab / A2TB Test disc

"tracks":

Uncorrelated pink noise 20Hz to 20kHz
3 people describing position on sound stage in stereo
Polarity pulses
Correlated pink noise 20Hz to 20kHz

sekä
Track record
Drum & track record


mutta nämä ei ole MQA:na :D

Itse asiassa Tidalistä näyttää löytyvän aika paljon erilaista testimateriaalia, täytyypä tutustua.
 
Viimeksi muokattu:
OPUS3 äänityksiä kannattaa myös kuunnella, joitain löytyy myös Spotifystä esim. Tony Sheridan ja Eric Bibb.
 
Kiitos näistä. Ja nimenomaan musiikkia kyselen, jossa tulisi tilan syvyysvaikutelma hyvin esille. Ei väliä mitä genreä edustaa.
 
Kuuntelen biisejä, joita muutenkin kuuntelen. Tuttuja sellaisia.

Bruno Weil - Mozartin Requiemilta Kyrie
Philip Glass - Changing Opinion
Philip Glass - einstein on the beach act 3 scene 1
Dead Can Dance - Amnesia ja Opium
Depeche Mode - Dream on
Bluetech - Enter the Lovely
Leonard Cohen - You want it darker
Hilliard Ensemble - Ockeghem Missa prolationum Christe eleison
Nico Muhly - Jupiter
David Lang - Mist is rising

Hah, no tossahan tuli jo listaa.
 
Äänikuvan syvyystestailuun käy mainiosti Nirvana - Unplugged MTV. Yleisön ja bändin tilantuntu on mielestäni mainiosti äänitetty.
 
Nosto.. Edellisestä viestistä tässä ketjussa jo liki vuosi. Täällä hifisetti alkaa jo muotoutua ja kaipailen uusia tuttuvuuksia ja mielenkiintoisia albumeja. Vanhat kulutettu jo puhki.. Pop, rock, jazz, hevi, proge, iskelmä, tekno, eritoten uudempi musa kiinnostaa. Kaikki muu paitsi klassinen kiinnostaa. Käytössä lähinnä Tidal eli olisi kiva jos "levy" löytyis sieltä. Mikä inspiroi ja saa sinut jämähtään tuntien kuuntelusessioihin?
 
Viimeksi muokattu:
^ Jostain syystä Macy Gray:llä on ollut tällainen vaikutus viime aikoina. Voi olla jotenkin vaativaa kamaa äänentoiston suhteen, tiedän vain että vajaan 20 vuoden takaisella laitteistolla (ns perushyvät perushifit) ei kolahtanut, nykyisellä (tämän palstan mittapuussa) budjettirandomsetillä taas puhuttelee hyvin vahvasti. Ja melkein 20 vuotta vierähtikin kunnes vanha ”meh” statuksella ollut levy sattui käteen, joutui soittimeen jne... Kyseessä oli esikoislevy ”On How Life Is”. Sittemmin hankin lisääkin Macy’n levyjä, kakkoslevy ”Íd” on hyvä, ei tuon ekan veroinen ehkä kuitenkaan. Yksi parhaista biiseistä (ehkä) on ”She don’t write songs about you”, kolmannelta levyltä.

Minusta noilla on hyvät soundit, ainakin useimmissa kappaleissa, eli toimii referenssinäkin ehkä. Tilantunnusta ym en tiedä, koska jos ei ole mikään orkesterin live-äänitys niin tila on efekti joka tulee miksauspöydältä... Mutta se juttu on Macyn omintakeinen, rouhea lauluääni, miten voikin olla niin soul ja rock yhtaikaa. Ja onhan se ihan pähkähullu leidi muutenkin :love:

Uudempaa tuotantoa on ”Stripped”, livenä äänitetty jazz-levy, ”binauraalinen”, eli jotain 3D:tä haettu kai, kuulokkeilla tuntuu kuin orkesteri olisi takana, ja Macy korvan juuressa. Olen tuon kuunnellut vasta pari kertaa, eli en tarkkaan ole analyseerannut.

No, tätä ennen oli pitkä putki että kuuntelin melkein pelkästään vain Laura Moisiota, erityisesti albumit ”Ikuinen Valo”, ”Laura Moisio” ja ”Laulaa kun ei voi muutakaan”, kaikissa jälleen minun, noviisin, mielestä loistavaa työtä, ja erityisesti Ikuinen Valo on semmoinen että siinä punnitaan miten heleänkuulas naisääni toistuu.

Tidalista tiijä mittään, mutta eiköhän nuo sieltäkin löydy.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös