Kyllä osasi, mutta editoi sen siis jo kommentoituun viestiinsä, joten tässä uudelleen:
Kiitos.
Seuraa alla olevaa videota nähdäksesi, miten asennat sivustomme verkkosovelluksena aloitusnäytöllesi.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Kyllä osasi, mutta editoi sen siis jo kommentoituun viestiinsä, joten tässä uudelleen:
Käy kuuntelemassa jossain.En ole ikinä vinyylejä kunnolla kuunnellut.
Voi olla. Voi olla myös että ei.Mutta minua vinyyleissä myös mietityttää se että voi olla paljon ylimääräistä turhaa ääntä, kuten suhinaa, napsuja, rahinaa yms.
Usein juuri päinvastoin.Myös se että mietityttää onko vinyyli levyt koostettu huonommalla ja vanhemmalla tekniikalla äänitettyjä sekä taltioituja?
Joku voi tykätä ja onhan se mahdollista vinyyliääni noinkin toteuttaa, kuten on myös digi. Itse en ainakaan tykkäisi tuollaisesta. Käytössä pelkkä vinyyli. Ei analogisuus mitään pyöristä tai väritä, ellet itse halua tai olosuhteiden pakosta joudu.Tokihan joku voi tykätä siitä että vinyylien analogisuus pyöristää ja värittää ääntä
Tässähän se olennainen onkin. Kannattaa käydä vaikka jollain harrastajalla kuuntelemassa jolla on hyvä vinyylisysteemi. Voi mieli muuttua, tai sitten ei. Ei se vinyyli kaikille ole eikä tarvitsekaan olla, mutta saattaisi mielipiteet muuttua kun hyvää systeemiä kuulisi.En ole ikinä vinyylejä kunnolla kuunnellut.
En ole ikinä vinyylejä kunnolla kuunnellut. Lapsena oli isällä käytössä toki. Syitä tykätä vinyylien äänestä voi olla monia. Analogisuus toisaalta voi jollain järjellä ajateltuna sisältää paljonkin informaatiota jos vertaa cd:eihin. Mutta minua vinyyleissä myös mietityttää se että voi olla paljon ylimääräistä turhaa ääntä, kuten suhinaa, napsuja, rahinaa yms. Myös se että mietityttää onko vinyyli levyt koostettu huonommalla ja vanhemmalla tekniikalla äänitettyjä sekä taltioituja? Sekään ei välttämättä kerro hyvää. Tokihan joku voi tykätä siitä että vinyylien analogisuus pyöristää ja värittää ääntä, mutta omasta mielestä pyrin mahdollisen tarkkaan toistoon.
Wanna-be vinylistinä ja aiempien viritelmien kokemuksen myötä rohkaisen panostamaan riittävästi suhteutettuna muuhun settiin. Olen yrittänyt 3-4 kertaa rakentaa oman vinyylisysteemin maltillisella budjetilla vs mitä digitoistoon olen panostanut. Parin kk jälkeen into kuunnella levyjä on lopahtanut ja laitteet ovat menneet vaihtoon. Nyt on taas drive päällä mutta tällä kertaa panokset ovat kasvaneet.Kannattaa käydä vaikka jollain harrastajalla kuuntelemassa jolla on hyvä vinyylisysteemi
CD verrokkina kannattanee käyttää alkuperäistä painosta tai uudempaa 2013 kuin tuota 2008 lyttyyn kompressoitua.No, kuuntele tämä vinyyliltä:
ja tämä hopealta:
...ja mieti sen jälkeen että kumpi pyöristi ääntä enemmän ja kumpi oli tarkempi.
Originaali (mikä itselläni hyllyssä) on vielä hitusen parempi kuin tuo 2013 versio:
Heh. Meinasin itsekin listata tässä työn lomassa omia syitä, mutta tuossahan nuo ovat kaikki.Omat syyt kuunnella vinyyliä:
Purismi. Pidän siitä, että kuuntelen musiikkia sen alkuperäisen julkaisuajan formaatissa.
Soundi. Hyvin toteutettu vinyylilevy kuulostaa hyvältä. Ihan todella hyvältä – joissakin tapauksissa paremmalta kun muut formaatit.
Näpräämisen ilo. Vinyyli vaatii jonkin verran perehtymistä ja sitoutumista; sekä levyt että soitin kaipaavat ajoittaista ylläpitoa ja huoltoa. Minusta se on mukavaa tekemistä, joka tyhjentää pään.
Fyysisyys. Vinyyli ruokkii muitakin aisteja kuin kuuloa. Levyä voi koskettaa ja kansia katsella. Fyysinen tallenne tuntuu konkreettiselta ja omalta – vaikka musiikki onkin oikeasti vain ”lainassa”.
Keskittyminen. Levyn yksi puoli on luontevan mittainen kokonaisuus – ainakin oman keskittymiskyvyn kannalta.
Rituaali. Levyn valitseminen, soimaan laittaminen ja kuuntelemaan asettuminen katkaisevat muun toiminan ja “moniajon”. Musiikille syntyy oma, rauhallinen hetkensä. Vastaavaan en pääse yhtä helposti esim streamaamalla.
Albumi on kokonaisuus. Vinyyli kannustaa kuuntelemaan kappaleet just siinä järjestyksessä, johon tekijät ne on järjestäneet. Vähemmän ilmeiset suosikit saa tilaa.
Oman levyhyllyn merkitys. Hyllystä muodostuu vähitellen henkilökohtainen musiikkikirjasto, johon liittyy löytöjä, muistoja ja elämäntilanteita.
Uskon että siinä itse rituaalissa, jonka meistä kukin tekee tyylillään ennen kuin levy alkaa edes soida, on jo jotain aivoja rauhoittavaa ja keskittymään kutsuvaa. Että nyt me kuunnellaan musiikkia. Samaa ideaa löytyy esim. japanilaisesta teeseremoniasta (joka siis paljon muutakin kuin pelkkää teen juomista; kyse enemmän taidemuodosta, henkisestä harjoituksesta).....kun kaikki maailmassa menee kiihtyvämmällä tahdilla ja aivokuorma on kova, NIIN se vinyyli pysäyttää nauttimaan työläydellään.

Tuossa oli listattuna monta hyvää. Itselläni yhdistyvät Purismi, Fyysisyys ja Oman levyhyllyn merkitys siten, että nautin kovasti, kun kuunneltavalla levyllä on selkeästi historia. Eli kannet ovat hieman kuluneet, niissä saattaa olla edellisten omistajien merkintöjä jne (joskus kansien sisältä löytyy vaikkapa lehtileikkeitä artistista). Ja nyt se levy on sitten minun hyllyssäni ja hyppysissäni. Nautin siitä kun pääsen olemaan osa historian jatkumoa. Tästä syystä vanhat painokset ovat aina niin paljon kivempia, vaikka sitten vähän rätisisivätkin.Omat syyt kuunnella vinyyliä:
Kannattaa kuunnella, ennen kuin muodostaa mielipidettä. Itselläni on useita levyjä missä ei ole mitään ylimääräisiä ääniä. Enkä osaa suoraan sanoa että vinyyli formaattina pyöristäisi tai värittäisi ääntä, ainakaan yhtään enempää kuin paska akustiikka.En ole ikinä vinyylejä kunnolla kuunnellut.
Tää! Mä kans sytyn jotenkin näistä välillä kun levy kannen sisällä lukee "Ristolle Annilta" tai taannoin löysin kirpparilta parilla eurolla naarmuisen Zepukan nelosen (oli tarkoitus tehdä taulu) niin sisälle oli leikelty ja liimailtu artikkelin pätkiä, olikohan joku kritiikki sieltä ja lopuksi oli jäsenten nämä logot kirjattu auki kuka on kuka. Tavallaan rupeaa miettimään, että mitä se on ollut sillon fanittaa jotainTuossa oli listattuna monta hyvää. Itselläni yhdistyvät Purismi, Fyysisyys ja Oman levyhyllyn merkitys siten, että nautin kovasti, kun kuunneltavalla levyllä on selkeästi historia. Eli kannet ovat hieman kuluneet, niissä saattaa olla edellisten omistajien merkintöjä jne (joskus kansien sisältä löytyy vaikkapa lehtileikkeitä artistista). Ja nyt se levy on sitten minun hyllyssäni ja hyppysissäni. Nautin siitä kun pääsen olemaan osa historian jatkumoa. Tästä syystä vanhat painokset ovat aina niin paljon kivempia, vaikka sitten vähän rätisisivätkin.