Miksi vinyyli?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja tpk_68
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Offset-kulma oli siis 17.6°. Kulmavirheen nollakohdat ovat siten:

R1=68.01°
R2=122.1°

eli hyvinkin kelvolliset. Onnittelut.

R1=Lx(c-sqrt(cxc-1+L1xL1/L/L))
R2=Lx(c+sqrt(cxc-1+L1xL1/L/L))
c=cos(90°-17.6°)
L=314.5mm L1=301mm.
 
Viimeksi muokattu:
En ole ikinä vinyylejä kunnolla kuunnellut. Lapsena oli isällä käytössä toki. Syitä tykätä vinyylien äänestä voi olla monia. Analogisuus toisaalta voi jollain järjellä ajateltuna sisältää paljonkin informaatiota jos vertaa cd:eihin. Mutta minua vinyyleissä myös mietityttää se että voi olla paljon ylimääräistä turhaa ääntä, kuten suhinaa, napsuja, rahinaa yms. Myös se että mietityttää onko vinyyli levyt koostettu huonommalla ja vanhemmalla tekniikalla äänitettyjä sekä taltioituja? Sekään ei välttämättä kerro hyvää. Tokihan joku voi tykätä siitä että vinyylien analogisuus pyöristää ja värittää ääntä, mutta omasta mielestä pyrin mahdollisen tarkkaan toistoon.
 
En ole ikinä vinyylejä kunnolla kuunnellut.
Käy kuuntelemassa jossain.

Mutta minua vinyyleissä myös mietityttää se että voi olla paljon ylimääräistä turhaa ääntä, kuten suhinaa, napsuja, rahinaa yms.
Voi olla. Voi olla myös että ei.

Myös se että mietityttää onko vinyyli levyt koostettu huonommalla ja vanhemmalla tekniikalla äänitettyjä sekä taltioituja?
Usein juuri päinvastoin.

Tokihan joku voi tykätä siitä että vinyylien analogisuus pyöristää ja värittää ääntä
Joku voi tykätä ja onhan se mahdollista vinyyliääni noinkin toteuttaa, kuten on myös digi. Itse en ainakaan tykkäisi tuollaisesta. Käytössä pelkkä vinyyli. Ei analogisuus mitään pyöristä tai väritä, ellet itse halua tai olosuhteiden pakosta joudu.
 
Viimeksi muokattu:
En ole ikinä vinyylejä kunnolla kuunnellut.
Tässähän se olennainen onkin. Kannattaa käydä vaikka jollain harrastajalla kuuntelemassa jolla on hyvä vinyylisysteemi. Voi mieli muuttua, tai sitten ei. Ei se vinyyli kaikille ole eikä tarvitsekaan olla, mutta saattaisi mielipiteet muuttua kun hyvää systeemiä kuulisi.
 
En ole ikinä vinyylejä kunnolla kuunnellut. Lapsena oli isällä käytössä toki. Syitä tykätä vinyylien äänestä voi olla monia. Analogisuus toisaalta voi jollain järjellä ajateltuna sisältää paljonkin informaatiota jos vertaa cd:eihin. Mutta minua vinyyleissä myös mietityttää se että voi olla paljon ylimääräistä turhaa ääntä, kuten suhinaa, napsuja, rahinaa yms. Myös se että mietityttää onko vinyyli levyt koostettu huonommalla ja vanhemmalla tekniikalla äänitettyjä sekä taltioituja? Sekään ei välttämättä kerro hyvää. Tokihan joku voi tykätä siitä että vinyylien analogisuus pyöristää ja värittää ääntä, mutta omasta mielestä pyrin mahdollisen tarkkaan toistoon.

No, kuuntele tämä vinyyliltä:


ja tämä hopealta:


...ja mieti sen jälkeen että kumpi pyöristi ääntä enemmän ja kumpi oli tarkempi.

Originaali (mikä itselläni hyllyssä) on vielä hitusen parempi kuin tuo 2013 versio:

 
Viimeksi muokattu:
Kannattaa käydä vaikka jollain harrastajalla kuuntelemassa jolla on hyvä vinyylisysteemi
Wanna-be vinylistinä ja aiempien viritelmien kokemuksen myötä rohkaisen panostamaan riittävästi suhteutettuna muuhun settiin. Olen yrittänyt 3-4 kertaa rakentaa oman vinyylisysteemin maltillisella budjetilla vs mitä digitoistoon olen panostanut. Parin kk jälkeen into kuunnella levyjä on lopahtanut ja laitteet ovat menneet vaihtoon. Nyt on taas drive päällä mutta tällä kertaa panokset ovat kasvaneet.
 
Vaikka itselläni on noita kiekkoja nurkat täynnä niin en oikein suosittelisi kenellekään, jolla ei ole aiempaa (tunne)sidettä ko. formaattiin. Rahaa menee ja nautittavan musantoiston saa toteutettua muullakin tavoin. Vähän kuin alkoholi, jos on ilmankin pärjännyt onnellisesti niin miksipä sitä aloittaisi. Jättää ne rieskat ja flindat meille, jotka niitä tarvitsee 😉
 
No, kuuntele tämä vinyyliltä:


ja tämä hopealta:


...ja mieti sen jälkeen että kumpi pyöristi ääntä enemmän ja kumpi oli tarkempi.

Originaali (mikä itselläni hyllyssä) on vielä hitusen parempi kuin tuo 2013 versio:

CD verrokkina kannattanee käyttää alkuperäistä painosta tai uudempaa 2013 kuin tuota 2008 lyttyyn kompressoitua.

 
Olen minäkin yrittänyt vähentää vinyylin kuuntelu ja levyjen ostamista.mutta vinyyli on vain vetänyt puoleensa takaisin.
Nytkin on tulossa uusi äänirasia,joten eiköhän vinyyli vain vedä taas rakoa isommaksi digitoistosta.
 
Itselleni pääasiallinen syy kuunnella vinyyliä on historiallisesti autenttinen kokemus. En siksi yleensä ensi sijaisesti etsi 2000-luvun remasteria vaan haluan jonkun varhaisen painoksen, jolta voi kuulla miltä se alkuperäinen levy kuulosti vaikka se ei olisi yhtä erotteleva kuin audiofiilipainos ja bassojen taso voi vaikkapa olla nykymakuun matalampi. Toisinaan toki myös äänenlaatu on sitten parempi kuin saatavilla olevissa digiversioissa. Master-nauha on ollut kunnossa kun alkupään painoksia on tehty. Jälkeen päin nauhoja voidaan restauroida mutta ihmeisiin siinäkään ei pystytä. Esimerkiksi Iron Maidenin tuotantoa en vain kerta kaikkiaan ole jaksanut kuunnella Qobuz-versioina mutta varhaisilta vinyylipainoksilta se soi oikein, niinkuin muistan sen aikoinaan soineen.

Analogisessa äänessä on myös itsessään jotakin viehättävää ja parhaimmillaan se on usein julkaisuissa missä signaaliketju on ollut vielä analoginen. Digitaalisesti masteroidut LP:t ovat ajoittain kovan ja kolkon kuuloisia. Silloin AD-muuntimet eivät olleet ihan nykytasolla. Tässä suhteessa toki moderni remaster vinyylille voi taas olla parempi jos se onkin tehty paremmilla digilaitteilla, kun mitä silloin vinyylin kulta-aikana oli käytössä.

Nykymusiikkia en ole niin innostunut ostamaan vinyylillä. Toki muutamia aivan uusia levyjä olen ostanut, mutta kun levy on alkujaan tehty kokonaan digitaalisesti niin luontevampi ja autenttisempi jakeluformaatti itselleni on digitaalinen striimi. Nykymusiikista ei ole olemassa muistikuvaa miten sen kuuluisi soida. Vastaavasti jos Mobile Fidelity digitoi DSD:si kaikki remasterinsa ennen vinyylille siirtämistä niin haluan mieluummin sen DSD:n kuin että sama digi-informaatio kierrätetään matriisien ja kaiverruksen kautta. Toki sekin on keino saada se informaatio tietyllä medialla haltuunsa jos digitiedostoa ei voi ostaa.

Kai tuo uskollisuus lähdeformaatille on jonkin asteista puritaanisuutta jossa ei pohjimmiltaan ole mitään järkeä, mutta niin on moni muukin asia hifissä :)

Levyistä huolehtiminen, niiden kanssa näprääminen ja mahdolliset napsut ja rahinat eivät sinänsä itseäni häiritse. Olen kuitenkin elänyt lapsuuden missä vinyyli oli valtaformaatti ja sen kautta ensimmäisenä tutustuin musiikkiin. Mutta jos niistä ei ole kokemusta niin en voi liikaa korostaa kuinka paljon kunnollinen ultraäänipesuri parantaa kuuntelukokemusta, jos levyt ovat itsessään ehjiä.
 
Omat syyt kuunnella vinyyliä:

Purismi. Pidän siitä, että kuuntelen musiikkia sen alkuperäisen julkaisuajan formaatissa.

Soundi. Hyvin toteutettu vinyylilevy kuulostaa hyvältä. Ihan todella hyvältä – joissakin tapauksissa paremmalta kun muut formaatit.

Näpräämisen ilo. Vinyyli vaatii jonkin verran perehtymistä ja sitoutumista; sekä levyt että soitin kaipaavat ajoittaista ylläpitoa ja huoltoa. Minusta se on mukavaa tekemistä, joka tyhjentää pään.

Fyysisyys. Vinyyli ruokkii muitakin aisteja kuin kuuloa. Levyä voi koskettaa ja kansia katsella. Fyysinen tallenne tuntuu konkreettiselta ja omalta – vaikka musiikki onkin oikeasti vain ”lainassa”.

Keskittyminen. Levyn yksi puoli on luontevan mittainen kokonaisuus – ainakin oman keskittymiskyvyn kannalta.

Rituaali. Levyn valitseminen, soimaan laittaminen ja kuuntelemaan asettuminen katkaisevat muun toiminan ja “moniajon”. Musiikille syntyy oma, rauhallinen hetkensä. Vastaavaan en pääse yhtä helposti esim streamaamalla.

Albumi on kokonaisuus. Vinyyli kannustaa kuuntelemaan kappaleet just siinä järjestyksessä, johon tekijät ne on järjestäneet. Vähemmän ilmeiset suosikit saa tilaa.

Oman levyhyllyn merkitys. Hyllystä muodostuu vähitellen henkilökohtainen musiikkikirjasto, johon liittyy löytöjä, muistoja ja elämäntilanteita.
 
Omat syyt kuunnella vinyyliä:

Purismi. Pidän siitä, että kuuntelen musiikkia sen alkuperäisen julkaisuajan formaatissa.

Soundi. Hyvin toteutettu vinyylilevy kuulostaa hyvältä. Ihan todella hyvältä – joissakin tapauksissa paremmalta kun muut formaatit.

Näpräämisen ilo. Vinyyli vaatii jonkin verran perehtymistä ja sitoutumista; sekä levyt että soitin kaipaavat ajoittaista ylläpitoa ja huoltoa. Minusta se on mukavaa tekemistä, joka tyhjentää pään.

Fyysisyys. Vinyyli ruokkii muitakin aisteja kuin kuuloa. Levyä voi koskettaa ja kansia katsella. Fyysinen tallenne tuntuu konkreettiselta ja omalta – vaikka musiikki onkin oikeasti vain ”lainassa”.

Keskittyminen. Levyn yksi puoli on luontevan mittainen kokonaisuus – ainakin oman keskittymiskyvyn kannalta.

Rituaali. Levyn valitseminen, soimaan laittaminen ja kuuntelemaan asettuminen katkaisevat muun toiminan ja “moniajon”. Musiikille syntyy oma, rauhallinen hetkensä. Vastaavaan en pääse yhtä helposti esim streamaamalla.

Albumi on kokonaisuus. Vinyyli kannustaa kuuntelemaan kappaleet just siinä järjestyksessä, johon tekijät ne on järjestäneet. Vähemmän ilmeiset suosikit saa tilaa.

Oman levyhyllyn merkitys. Hyllystä muodostuu vähitellen henkilökohtainen musiikkikirjasto, johon liittyy löytöjä, muistoja ja elämäntilanteita.
Heh. Meinasin itsekin listata tässä työn lomassa omia syitä, mutta tuossahan nuo ovat kaikki.

Juuri noin, ei lisättävää!

Tai lisäänpä sittenkin yhden: itsellä oman suolan harrastukseen tuo levyjen metsästys ja kaikki se loputon postimerkkeily asian ympärillä. Vaikea edes sanoa että missä keräily loppuu ja missä hifistely alkaa, kun sitähän pyrkii keräämään just sen painoksen joka parhaimmalta kuulostaa.
 
Ei vinyyli kaikkien juttu ole toki ja ei pidä ollakkaan. Itsellä vaan se soundi jotenkin miellyttää korvaa enemmän ja se teki sen vuosien tauon jälkeen heti ensimmäisistä nuoteista hyvin halvoilla vehkeillä. Ei perus hyvä digisource pääse mulla mitenkään samaan tunteeseen..

Sitten metatason jutuissa paljon mitä natas tossa luetteli niputan itselläni ne siihen hetkeen kun kaikki maailmassa menee kiihtyvämmällä tahdilla ja aivokuorma on kova, NIIN se vinyyli pysäyttää nauttimaan työläydellään.
 
....kun kaikki maailmassa menee kiihtyvämmällä tahdilla ja aivokuorma on kova, NIIN se vinyyli pysäyttää nauttimaan työläydellään.
Uskon että siinä itse rituaalissa, jonka meistä kukin tekee tyylillään ennen kuin levy alkaa edes soida, on jo jotain aivoja rauhoittavaa ja keskittymään kutsuvaa. Että nyt me kuunnellaan musiikkia. Samaa ideaa löytyy esim. japanilaisesta teeseremoniasta (joka siis paljon muutakin kuin pelkkää teen juomista; kyse enemmän taidemuodosta, henkisestä harjoituksesta).

Kuva muutaman viikon takaa Vantaalta, japanilaisen puutarhan teehuoneesta. Nuo pienet pöntöt ovat kaiuttimet. Vähän sellainen hifi-huone fiilis minusta tuossakin; että tässä huoneessa istutaan puhtain mielin ja hartaasti keskittyen.

IMG_0847.webp
 
Omat syyt kuunnella vinyyliä:
Tuossa oli listattuna monta hyvää. Itselläni yhdistyvät Purismi, Fyysisyys ja Oman levyhyllyn merkitys siten, että nautin kovasti, kun kuunneltavalla levyllä on selkeästi historia. Eli kannet ovat hieman kuluneet, niissä saattaa olla edellisten omistajien merkintöjä jne (joskus kansien sisältä löytyy vaikkapa lehtileikkeitä artistista). Ja nyt se levy on sitten minun hyllyssäni ja hyppysissäni. Nautin siitä kun pääsen olemaan osa historian jatkumoa. Tästä syystä vanhat painokset ovat aina niin paljon kivempia, vaikka sitten vähän rätisisivätkin.
 
En ole ikinä vinyylejä kunnolla kuunnellut.
Kannattaa kuunnella, ennen kuin muodostaa mielipidettä. Itselläni on useita levyjä missä ei ole mitään ylimääräisiä ääniä. Enkä osaa suoraan sanoa että vinyyli formaattina pyöristäisi tai värittäisi ääntä, ainakaan yhtään enempää kuin paska akustiikka.
 
Tuossa oli listattuna monta hyvää. Itselläni yhdistyvät Purismi, Fyysisyys ja Oman levyhyllyn merkitys siten, että nautin kovasti, kun kuunneltavalla levyllä on selkeästi historia. Eli kannet ovat hieman kuluneet, niissä saattaa olla edellisten omistajien merkintöjä jne (joskus kansien sisältä löytyy vaikkapa lehtileikkeitä artistista). Ja nyt se levy on sitten minun hyllyssäni ja hyppysissäni. Nautin siitä kun pääsen olemaan osa historian jatkumoa. Tästä syystä vanhat painokset ovat aina niin paljon kivempia, vaikka sitten vähän rätisisivätkin.
Tää! Mä kans sytyn jotenkin näistä välillä kun levy kannen sisällä lukee "Ristolle Annilta" tai taannoin löysin kirpparilta parilla eurolla naarmuisen Zepukan nelosen (oli tarkoitus tehdä taulu) niin sisälle oli leikelty ja liimailtu artikkelin pätkiä, olikohan joku kritiikki sieltä ja lopuksi oli jäsenten nämä logot kirjattu auki kuka on kuka. Tavallaan rupeaa miettimään, että mitä se on ollut sillon fanittaa jotain
 
Mulla tärkeimpiä syitä vinyylille on seuraavat:

-Mä omistan isot kasat musiikkia, jota ei löydy missään muussa formaatissa. Kokeilevampaa jatsia ja teknoa on aikoinaan painettu vain vinyylinä, eikä uusintapainoksia ole tulossa.

-Fyysinen rituaali: Kaivat levyhyllyä, löydät mieleisesti, asetat levyn lautaselle, fiilistelet kansitaidetta ja tekijätietoja ja kuuntelet koko levyn kerralla alusta loppuun.

-Huoltovarmuus: Sit ku netti kaatuu isosti ja shaiba on tuulettimessa, niin täällä musiikki senkun raikaa.

-Metsästäminen: En ole keräilijä, mutta onhan se kiva löytää joku hyvä levy divarista tai kirppareilta. Tai hommata keikoilta bändin platta jo ihan kannatusmielessäkin.

-Sisustuksellisuus. No onhan toi mun Thorenssi nyt ihan törkeen tyylikäs kapine!
 
Tätä ketjua lukiessa tulee mieleen, että onkohan vinyyli se formaatti jonka kuuntelemista joutuu selittelemään eniten? En muista että esim. cd vs streamaus -matseja olisi tullut paljoa vastaan.

edit: En siis meinaa että ketjuun kirjoittaneet olisi jotenkin puolustuskannalla. Näitä motiiveja vinyylin kuuntelulle vaan tulee enemmän vastaan.
 
Takaisin
Ylös