Mitä tähän nyt pitäisi sanoa? "Tarvitsen apua"?
Täysin holtiton levyjen ostelu on omalla kohdallani parin asian summa: Ensinnäkin, tarvitsen kohtalaista vaihtuvuutta kuuntelemaani musiikkiin. Ihan tarkkaa syväanalyysia en ole kehitellyt, mutta ilmeisesti tarvitsen edes pikkuriikkisen yllätysmomentin kuunteluuni eli toisin sanoen en voi, enkä halua, kuunnella samaa levyä tai levyjä kovin tiheällä syklillä. Kuulostaa liian tutulta ja sovituksen ja sävellyksen vekkulit käänteet muistaa etukäteen. Useampi levy, joita jossain vaiheessa innostuin kuuntelemaan ns. jatkuvalla syötöllä, ovat sittemmin jääneet vuosiksi hyllyyn juuri tästä syystä. Samasta syystä johtunee osittain viehtymykseni improvisaatioon.
Toisekseen, sivistystähän laajasti monenlaisen musiikin kuunteleminen lisää. Tiedon jano lisääntyy eksponentiaalisesti.
Mies, jolla on kirjahylly, saa helposti oppineen maineen. Mies jolla on levyhylly, on vinksahtanut materialisti. Mielestäni kummatkin ovat kuitenkin saman asian ilmentymiä. (Ja vertauksella ei siis ole tarkoitus jaotella näitä harrastajia. Kuten Tawellakin, tulee omaan kirjahyllyyn hissukseen, mutta varmasti lisää luettavaa jatkuvasti). Tietysti voidaan puhua keräilyharrastuksesta, mutta siihen en itseäni lue. Minun ei ole pakko hankkia tietyn artistin koko tuotantoa, eikä ole pakko löytää sitä ensiprässiä jne.