Miksi ostat levyjä solkenaan?

Mika

Käyttäjä
Liittynyt
3.2.2009
Viestejä
818
Palaan tämän tästä tähän aiheeseen. Olen hamsteriluonne ja kerään levyjä, vaikka oikeasti olen ostavinani niitä kuntelua varten, missä kuitenkin olen aina sata levyä perässä. Tällöin tulee mieleen. What a f**. Miksi mä näitä ostan? Spotifylla voi kuunnella ihan kaikkea ja erotuksen (=ei saatavilla spotifysta) ostamalla levyjä tulisi ostettua varmasti vähemmän. Ja jos niitä kansia pitää hypistellä (hypistelen mielelläni), niin eikö niiden hyllyssä jo olevien levyjen kannet riitä? Näihin tunnelmiin kommentteja kansalta.
 
Luulen, että levyjen keräilyssä, niin kuin hifienkin kierrättämisessä, iskee helposti päälle don juanismi. Jahdista ja kaatamisesta tulee se juttu sinänsä. Kun tavoiteltu on saatu, ei siitä maltakaan nauttia, kun jahdin ja kaatamisen tuottama nautinnon hetki jo houkuttaa uusiin kujeisiin. Kunnon katkaisuhoito voi auttaa saamaan homman paremmin raiteilleen – jos asia tympii. Jos ei niin tympäise, niin sitten vaan keräilee tai kierrättää.

Tietysti kyse voi olla muustakin. Esimerkiksi mustien keräileminen voi viitata p€niskateuteen.

:) v-a
 
Kyllä minä aika ajoin mietin samoja asioita kuin Mikakin, mutta ei minulla koskaan jää levyjä jonoon odottamaan kuuntelua, joten siinä mielesä homma on vielä terveellä pohjalla, kai.
 
Miten tuo keräily menee äänitteiden ja kirjojen kanssa? Pitääkö ne kaikki lukea ja kuunnella?
Esimerkiksi filatelistit eivät juurikaan käytä hankintojaan.

:) v-a
 
Minulla tilanne on juuri sama kuin ketjun aloittajalla. Kuuntelemattomia levyjä seisoo hyllyssä ja silti ostan uusia. Viime aikoina tilanne on onneksi tasapainottunut eli en ole ostanut vaan olen kuunnellut.
 
v-a sanoi:
Miten tuo keräily menee äänitteiden ja kirjojen kanssa? Pitääkö ne kaikki lukea ja kuunnella?
Esimerkiksi filatelistit eivät juurikaan käytä hankintojaan.

:) v-a

Levyt kuuntelen aina, mutta kirjat, niitä on tullut osteltua hyllyyn ja moni on ollut vuosia lukematta. Toisaalta, omasta hyllystä on sitten aina aika ajoin kiva napata jotain lettavaa kun nykyää sitäkään ei opiskelulta ehdi säännöllisesti harrastamaan. Kirjojen hankinta on kohdallani muutenkin paljon minimaalisempaa kuin levyjenosto.
 
"Sul on mun luonto!"

200px-Pulttibois_kikkeliskokkelis.JPG
 
Mitä tähän nyt pitäisi sanoa? "Tarvitsen apua"?

Täysin holtiton levyjen ostelu on omalla kohdallani parin asian summa: Ensinnäkin, tarvitsen kohtalaista vaihtuvuutta kuuntelemaani musiikkiin. Ihan tarkkaa syväanalyysia en ole kehitellyt, mutta ilmeisesti tarvitsen edes pikkuriikkisen yllätysmomentin kuunteluuni eli toisin sanoen en voi, enkä halua, kuunnella samaa levyä tai levyjä kovin tiheällä syklillä. Kuulostaa liian tutulta ja sovituksen ja sävellyksen vekkulit käänteet muistaa etukäteen. Useampi levy, joita jossain vaiheessa innostuin kuuntelemaan ns. jatkuvalla syötöllä, ovat sittemmin jääneet vuosiksi hyllyyn juuri tästä syystä. Samasta syystä johtunee osittain viehtymykseni improvisaatioon.

Toisekseen, sivistystähän laajasti monenlaisen musiikin kuunteleminen lisää. Tiedon jano lisääntyy eksponentiaalisesti.

Mies, jolla on kirjahylly, saa helposti oppineen maineen. Mies jolla on levyhylly, on vinksahtanut materialisti. Mielestäni kummatkin ovat kuitenkin saman asian ilmentymiä. (Ja vertauksella ei siis ole tarkoitus jaotella näitä harrastajia. Kuten Tawellakin, tulee omaan kirjahyllyyn hissukseen, mutta varmasti lisää luettavaa jatkuvasti). Tietysti voidaan puhua keräilyharrastuksesta, mutta siihen en itseäni lue. Minun ei ole pakko hankkia tietyn artistin koko tuotantoa, eikä ole pakko löytää sitä ensiprässiä jne.
 
Ilman levyjä ja kirjoja ei voi elää. Ja muutama kappale kumpaakaan ei ole riittävästi. Vain vatusti liikaa on just tarpeeksi.
 
Itsekin ostelin takavuosia levyjä solkenaan, kirjojakin varsin usein. Onhan niitä kiva olla. Ja tuo uusien virikkeitten jatkuva virta on sekin palkitsevaa. Samoin kuin se hankinnan hetkeen liittyvä kutina. Aika pienillä vierotusoireilla olen kuitenkin siirtynyt lähes kokonaan kirjaston käyttäjäksi. Parhaat levyt saatan edelleen ostaa, semihyvät kopioin joko cd:lle tai tietokoneelle ja ei-niin-innostavat palautan kirjastoon, mistä saan ne kyllä tarvittaessa uudelleen lainaan. Kirjoja en enää juurikaan osta. Vaan eipä sitä tiedä, vaikka taas jossain vaiheessa taas heräisi sisäinen hamsterini henkiin.
:) v-a
 
Yhdessä vaiheessa perustelin ahkeraa levyjen ostoa sillä että kun mulla on laitteet tarvitsee olla äänitteitäkin samassa suhteessa. Onneksi on hitusen tuosta vaiheesta järkeä päähän siunaantunut ettei nyt jokaista perusteettomasti itselle lunasta hetken mielijohteesta.
 
Moi!

Menossa melkoisen hektinen kausi - huuteluja Ebayssa ja aiemmin keväällä huutonetissä...
Lienee keräilyvimmaa,kuuntelemattomia levyjä löytyy hyllyistä melkoinen läjä.

Jonkinlainen mielihyvähän noista huudoista(ainakin joistain!) tulee,kun huuto menee läpi!
Visa alkaa vaan olemaan hyvin hyvin väsynyt..... pitänee ensi kuussa pistää itselle
banni kaikkiin levyostoihin ja alkaa maksella luottoja takaisin....hoh hoijaa.

Että tuolleen - toivottavasti omaehtoinen kieltäymys pitää.... jääpi nähtäväksi.
Lupaan yrittää!!

Ja kiitokset kaikille mahdollisesta tuesta ja sitä myös teille! Tsemppiä ja ostot kuriin
joksikin aikaa - ei se musiikki maailmasta ostamalla lopu!!

Jussi
 
Jep!

Vaikeata tulee olemaan kun ei oikein ole radion kuuntelija tai netistä lataava tai
spotifyta kuunteleva immeinen - pitää olla jotain konkreettista ...........

Eli koetan tsempata!


Jussi
 
No mutta enhän minä solkenaan osta levyjä! Pelkästään jarruttelen niiden ostoa etteivät hyllyt tulisi täyteen jotta voisi vielä ostaa lisää.

Asia on kyllä just niin kuin Arto tuossa yllä totesi: ilman kirjoja ja levyjä on jokseenkin mahdotonta elää mielenterveytensä säilyttäen. Kaikki muu on jonninjoutavaa turhuutta, autot, kesämökit, televisiot...

Niin, vielä olis viikon loppuun tuplaleimapäivät kakkapyllypuljussa, hmm...
 
Onko (massiivisessa) levyjen ostossa kysymys samasta kuin muussakin kulutus hysteriasta (vaikkapa kuten YLE:n äskettäisessä "Päivitys" -dokkarissa) eli ostamalla tuon levyn elämäni muuttuu kerta heitolla paremmaksi (kaikki tulee järjestykseen).
Siis, tuo seuraava levy.
 
Joskus kai voi tuommoisestakin olla kyse. Kaikkein parhaat levyt herättävät uskon/illuusion olemisen mielekkyyteen. Tapahtuu se mistä Wittgenstein Tractatuksessa kirjoitti: maailma muuttuu kokonaisuutena, näkee maailman toisin (vaikka maailman tosiseikat ovat edelleen samat mitkä ne olivat aiemminkin).

"Onnellisen ihmisen maailma on eri kuin onnettoman."
(Tractatus 6.43)

Mutta eivät tietenkään kaikki levyt tuohon pysty.
 
Ei täällä mikään levyjä ostamalla tule järjestykseen, pikemminkin vain kaaos lisääntyy, varsinkin jos ostaa semmoisia isoja kasoja kerralla.
 
kronos sanoi:
Kaikki muu on jonninjoutavaa turhuutta, autot, kesämökit, televisiot...

Tuolta minustakin tuntuu. Ja siksi kai tämmöinen perhe-elämä ei tunnu oikein toimivan. Avovaimon mielestä en ole koskaan kasvanut aikuiseksi, eikä minua saa kuulemma millään ilveellä puristettua ns. normaalin ihmisen muottiin... No, itse olen tuosta erimieltä, mutta kai siinä ripaus totuuttakin mukana on.

Levyt ja kirjat, kultuuri ja taide, kyllä minä tulisin noilla toimeen. En tarvitse uusia autoja, en kesämökkejä, en omistusasuntoa, uusia vaatteita... En tiedä, kai sitä sitä on täysi idiootti ja p@skapää.
 
Back
Ylös