Miksi ostat levyjä solkenaan?

Muutaman vinyylin kanssa joutunut sellaiseen "kierteeseen" että samaa levyä löytyy nyt hyllystä monena kappaleena. Haluaa kokeilla soundaako esim. jenkki versio paremmalta kuin uk tai saksan painos. Tai sitten metsästää kunnoltaan parempaa yksilöä. Sitten kun sitä samaa levyä on viitenä versiona, niin tuntuu vaan vaikealta päättää mitkä niistä joutaisi myydä pois ja mikä pitäisi jättää. Ja sinne ne jää siten kaikki hyllyn täytteeksi.
 
Minussa on sulo annos vileeniä kahdella heittomerkillä. Miksen ostaisi, jos halvalla saan?
Hyllyni ovatkin nyt yli puolillaan lämpölaitoskamaa. Vai voiko sietämättömät muovilätyt nakata sekajätteisiin?
 
Siksi että "ostoslista" on nyttenkin 338 nimikkeen mittainen ja aina jos sitä saa yhtään lyhennettyä niin löytyy jotain uutta kivaa joka päätyy listalle. Ostamista rajoittavia tekijöitä on lähinnä raha, raha ja raha (ja vaimo, joka kuluttaa mun levyrahoja eli raha). Jos olisin kääräissyt lauantain potin, olisin joutunut pitämään sapattivapaavuoden pelkästään levykauppoja könyten. No, ei tarvinnut, tälläkään kertaa. :)

Muita syitä levyjen ostoon on täälläkin jo aiemmin mainittuja
- olen hiplaaja, vain fyysinen media kansien rämpylöimisineen kelpuutetaan "oikeaksi musiikin kuuntelemiseksi"
- lähes pakkomielle kerätä diskografioita valituilta artisteilta
- levyhylly on vaan hiton siistin näköinen
 
Olen liian kiinnostunut musiikista. Jos olen joskus ostanut jostakin syystä jonkun bändin jonkin levyn ja jos olen vielä pitänyt siitä, niin todennäköisesti pelkästään tällä verukkeella pitää hankkia koko bändin tuotanto. Ja kuinka erilaista matskua vaikka 10 vuotta nuoremmalla levyllä voi olla? (Esim. RHCP)

Jos joku kaveripiiristäni ilmoittaa lempibändikseen Depeche Moden, niin enkös minä sitten mene ja osta sen levyjä? (No menin ja ostin.)

Kun netti, Rumba, Sue ja Last.fm suosittelevat sitä-sun-tätä, niin pitää sitten ostaakin ainakin sitä ja ehkä muutama tätä. Pahimpia on netistä löytyvät ns. artist-cloudit, jossa on keskellä kuviota bändi x ja sitten siitä kehittäin löytyy sen samankaltaisemmat sen lähempää ko. artistia ja niin edelleen. Näihin sorrun pahiten.

Spotify. Sieltä on hauska kokeilla uutta levyä se pari biisiä ennen kuin alkaa päätä sahaava mainostulva. Usein kun kuuntelee levyn kolmosbiisin ja jonkun nimisen jostakin mieleen jääneen toisen biisin, niin ostokynnys madaltuu todella herkästi.

Berliinissä juuri harmittelin levykaupassa läträtessä, että näitä kun saisi edes 10 sekunnin samplen kuulla, niin ostopäätös voisi syntyä..



No okei, ihan puhdasta hamstraamistakin hommaan kuuluu. Levyhylly pursuaa osin sen takia, että haluaa pitää koko ajan käsillä suht mittavan skaalan erilaista musiikkia erilaisiin olotiloihin ja toisaalta herättämään sitä naapurikateutta. Ei mitään järkeä. Mutta niin se menee. Ehkä enemmän haluan voittaa itseni "kilpailussa", että löytyipäs se uk-orig. painos vihdoin tästäkin helmestä. Pyrkimys täydellisyyteen?

No, rahaa se vain on. ( / ? )
 
Back
Ylös